ganesha: noh, niinhän se vaan menee...kuin veitsi voihin kesäpiknikillä :D Tää on kyl paras thread taas vähään aikaan. Mä sain loistavia inspiraation kipinöitä! Final Countdown pan-huilulla ja kusinen kasiopasuuna...soololevy here I come!
Pitäiskö tehdä semmonen leikkimielinen skaba vähän samaan tyyliin kuin sooloskabat, mut vaan törkeimmistä soundeista... :D Totuushan on, ettei ole mitään niin hauskaa kuin esim. aivan överiräikeiden synabrassien käyttö jossain "sopivassa" paikassa. http://maihinnousu.net/tellus |
JPQ: jaa eikö jossain biisissä soundit on tärkeä osa jota ilman biisi on surkea.
Mä oon oikeesti toisinajattelija: Oikeat sävelet vaikka haitarilla on totta ja vaikka soundi olisi kuinka oikea niin väärät sävelet väärin tulkittuina on perseestä. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
Nakkiso: Jos vetää omaa musaa ja setin seassa on pari coveria, niin nehän voi ja kannattaakin vetää just niin kuin itse tykkää.
Ihan toinen asia on taas vetää pelkkiä covereita jossain häissä tai pikkujouluissa, se perustuu ainakin mun kokemuksen mukaan aika paljon siihen "hei mä tunnen tän biisin!" -efektiin. Jos saundit on niin kohallaan, että biisin tunnistaa jo intron ekoista nuoteista, niin kyllä porukka oikeesti digaa.
Juu tietenkin sen soundin on hyvä olla perusjantterille alkuperäisestä erottamaton, mutta keskustelun maku oli sellainen, että cover-vetoihin haettaisiin jonkinlaista äänimaailman perfektionismia. "Muista muuttaa Poincaré-invariantti aktio yleisesti kovariantiksi ennen mitään rouhintaa!" |
BaariMikko
JPQ
baron
Canttori