Aihe: Hukassa kitaristina 1 | |
|---|---|
 Savannah23.07.2009 00:16:21 | |
Tervehdys. Tälläisia triidejä on varmasti tehty kymmeniä ennen meikäläistä, mutta ajattelin tehdä itselleni kuitenkin henkilökohtaisen keskustelun. Toivottavasti ketään ei haittaa. Olen siis aivan hukassa tällä hetkellä kitaristina. Tällä hetkellä kitaran opiskeluni muodostuu lähinnä uusien biisien opiskeluna. Yleensä tilanne menee niin, että löydän Youtubesta jonkun siistin biisin ja päätän opetella sen. Joskus motivaatio lakkaa samantein n. 15 min jälkeen, mutta joskus jaksan opetella biisin loppuun. Yleensä tarvitsen vähintään tabulatuurit kyseisen biisin oppimiseen. Teoriapuoli on melko vajaa, suuresta kitarakirjasta en älyä aloittelija osuuden jälkeen mitään ja korvakin on melko surkea. Perussoinnut ovat ihan hyvin hallussa ja komppauksessakaan mitään suuria ongelmia ole. Haluaisin kovasti oppia enemmän, mutta tunneille en haluaisi mennä. Netistä olen jotain opetusvideota katsonut rändöm aiheista, mutta en löydä oikein mitään progressiivisuutta opiskeluuni. Bändi on ehkä tulossa kasaan lähitulevaisuudessa, joka tietysti kehittäisi kovasti, mutta mitä ihminen voi tehdä pelkän internetin, kirjojen ja kitaran avulla? opetella biisiä biisin peräänkö? mitä pitäisi lähteä kehittämään? muutamia biisejä, jotka menevät hyvin: http://www.youtube.com/watch?v=pRPebal3Yn4 http://www.youtube.com/watch?v=DXIgycp7Isw en noin hyvällä saundilla kylläkään http://www.youtube.com/watch?v=x8-uGu4eTr4 http://www.youtube.com/watch?v=J9RCsdgiZQ4 http://www.youtube.com/watch?v=_5Lo … 1&playnext_from=PL&index=62 http://www.youtube.com/watch?v=Owu6vysDMiI Jos pystytte tekemään jotain havaintoja taidoistani ja ongelmistani auttakaa. Jos luulette pystyvänne auttamaan, mutta ette tajua probleeman ydintä kysykyää. Kiitokset auttajille! | |
 Zeeboo23.07.2009 00:47:21 (muokattu 23.07.2009 00:59:23) | |
Hanki hyvä opettaja. Tämä takaa sen, että treenaat sellaisia asioita jotka on tarpeen just senhetkiselle kehitysasteelle. Tämä takaa myös sen, että sinua potkitaan persuksille silloin kun se on tarpeen, ja muistutetaan tarpeen tullen siitä kuinka paljon olet kehittynyt. Se hyvä opettaja osaa annostella teoriaa sen mukaan kuin on tarve. Silloin soittamisen kanssa pysyy "miten" ja "miksi" balanssissa. Tästä on taas sen verran hyötyä, että tulee työkaluja ja valmiuksia asioiden itse oivaltamiseksi. E: Tämä on mun mielestä se perussyy... Haluaisin kovasti oppia enemmän, mutta tunneille en haluaisi mennä. ...ja tämä on seuraus Netistä olen jotain opetusvideota katsonut rändöm aiheista, mutta en löydä oikein mitään progressiivisuutta opiskeluuni. Hakuammunta ja määrätietoinen harjoittelu ei oikein kohtaa. Se, että kehittyisi edellyttää sitä, että sitä soittamista kuunnellaan ulkopuolisilla korvilla. Itse on kaikkein huonoin arvostelija itselleen heti mutsin tai mimmi-/ poikakaverin jälkeen. "Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
| wedevirtanen 24.07.2009 03:43:55 | |
Olen kyllä sitä mieltä, että itse on paras arvostelija soitolleen. Olen aina ihmetellyt esim. kun klassisen kitaran mestarit kursseillaan ohjaavat oppilaita miten heidän tulisi tulkita joku kappale. Kai jokaisen pitäisi itse tietää parhaiten se, kuinka jonkun kappaleen soittaa. No tämä on tietenkin vain yksi näkökanta asiasta, eikä se sovi kaikille, sillä jos ei omaa hyvää makua, niin se opittava muilta. :) Itsellä ainakin tuntuu kuuluvan liiankin selkeästi kaikki virheet, mutta tulkinnallinen puoli usein toimii, koska soitan kappaletta omalla tavallani. Jos itseopiskelee kitaran soittoa, niin kannattaa pidemmän päälle hankkia nuotinlukutaito, sen jälkeen avautuu suunnattoman laaja kitaramusiikin avaruus monine mahdollisuuksineen esim. tutustua maailman hienoimpiin kitarasävellyksiin. Samalla, kun opettelee teoriaa, kannattaa alkaa kitaratekniikan opettelu. Tähän lähtisin etupäässä klassisin kitaraharjoituksin, jotka kehittävät niin oikeata kuin vasenta kättä. Samanaikaisesti ottaa käsittelyyn klassisen kitaramusiikin helpoimpia sävelmiä, joita yrittää soittaa nuoteista. Myöskin tutustutaan erityylisiin kitarakappaleisiin kuuntelemalla ja täten kehittää makuaan haluttuun suuntaan. Vaikka harjoittelee kitaratekniikan klassisen mukaan, niin silti toki voi soittaa millaista musiikkia hyvänsä. Kuitenkin, jos aikoo hyväksi akustisen kitaran taitajaksi, niin se edellyttää hyvää näppäilytekniikkaa, joten sen opetteleminen on a ja o. Teoriasta noin yleensä kannattaisi lähteä opettelemaan kitaralle suosiollisia ja sopivia sävellajeja: C ja Am, G ja Em, D, A, E, F. Aloitetaan C:stä opetellen siihen kuuluvat soinnut sekä sävelet (7 sointua, 7 säveltä) jne. Voi myös soittaa/säveltää tähän sävellajiin. Tietenkin teoriaan kuuluu myös nuotinlukutaito, jota kehitetään soittamalla aluksi aivan helppoja kappaleita. Rytmiharjoituksia löytyy esim. solmisointikirjoista. Niistä voi opetella nuottien kestoarvot. Tämä tuli yhtäkkiä mieleen ja on vain yksi vaihtoehto itseopiskeluun. Olen sitä mieltä, että jokainen, joka kitaran soittoa alkaa vakavasti harrastamaaan ja haluaa siihen paneutua ja siinä kehittyä, niin hänen pitäisi kaikkien muiden metodien (itseopiskelun tai opettajan johdolla tapahtuvan opetuksen) ohella jatkuvasti yrittää kehittää omaa itselleen parhaiten sopivaa metodia kitaran soittamisen oppimiseksi eli luoda oma tapansa kehittyä. On myös tietenkin selvää, että HYVÄ opettaja voi avittaa opiskelevaa oppimaan asiat nopeammin ja paremminkin, mutta on itseopiskelussakin puolensa. Peace and love brothers and sisters! | |
| Zeeboo 24.07.2009 09:47:05 (muokattu 24.07.2009 09:48:42) | |
wedevirtanen: Olen kyllä sitä mieltä, että itse on paras arvostelija soitolleen. Olen aina ihmetellyt esim. kun klassisen kitaran mestarit kursseillaan ohjaavat oppilaita miten heidän tulisi tulkita joku kappale. Kai jokaisen pitäisi itse tietää parhaiten se, kuinka jonkun kappaleen soittaa. No ei tasan. Mestarikursseja kutsutaan ihan syystä mestarikurssiksi. (Kuinka monelle olet muuten itse osallistunut?). Soittamisen ja laulaminen ovat siinäkin mielessä sukulaisia, että se tuotos kuulostaa itselle aina erilaiselta, ja lähes poikkeuksetta paremmalta kui ulkopuolisille. Ei kai muuten voi ymmärtää kaikkia Idols-karsintoihin osallistukia ja YouTubeen omia "mestariteoksiaan" laittaneita... No tämä on tietenkin vain yksi näkökanta asiasta, eikä se sovi kaikille, sillä jos ei omaa hyvää makua, niin se opittava muilta. :) Se on niin kovin subjektiivinen suure, tuo hyvä maku. Itsellä ainakin tuntuu kuuluvan liiankin selkeästi kaikki virheet, mutta tulkinnallinen puoli usein toimii, koska soitan kappaletta omalla tavallani. Epäilemättä. Samalla, kun opettelee teoriaa, kannattaa alkaa kitaratekniikan opettelu. Tähän lähtisin etupäässä klassisin kitaraharjoituksin, jotka kehittävät niin oikeata kuin vasenta kättä. Ja tässä olisi hyvä olla joku ohjaaja... Itse suosittelisin aloittelijalle tasoa vastaavia pienimuotoisia kappaleita & etyydejä joilla kehittää tekniikkaansa soittamisen mukana. Ihan vasta-alkajalle en lähtisi pitämään jotain Pumping Nylon-sulkeisia. Niitä kerkeää tekemään sitten kun on jäänyt lopullisesti koukkuun tähän hommaan. Päämäärähän on soittaminen eikä treenaaminen, kai? Autodidaktiikan perushokema on, että oppineita ovat vain itseoppineet ja muut ovat opetettuja. Tämä vaan ei oikein tahdo aina ja joka paikassa toimia. Omalle tasolle sopivien kappaleiden tunnistaminen ei välttämättä onnistu vain korvien avulla. Ihan liian mielellään soitettavaksi otetaan kappaleita joiden taso on valovuosien päässä omasta. Ihan liian helposti näiden kanssa jää tekniikkaan sellaisia reikiä, jotka ovat jatkossa kehittymisen tulppana. Tarpeeksi kauan kun on hieronut huonnolla tekniikalla, niin on siitä vaikea päästä eroon. Kukin tyylillään, niinkuin sanotaan. E: Mutta aika monesta asiasta ollaan samaa mieltä... "Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
| KenParker 24.07.2009 18:12:46 | |
Erittäin hyviä vinkkejä edellä. Olen itsekin suhteellisen aloittelija, mutta paljon lisäintoa kitaransoittoon tulee esimerkiksi uuden tekniikan harjoittelun myötä. Esimerkiksi instant arranging-fingerstyletekniikka on todella palkitsevaa ja pärjää pitkälle niillä perussoinnuillakin. Ainakin kuulon perusteella soittaminen kehittyy merkittävästi kun opettelee soittelemaan sointujen päälle melodialinjoja. Esim. Topahin videot ovat loistava esimerkki tästä tekniikasta. | |
| wedevirtanen 27.07.2009 01:48:12 (muokattu 27.07.2009 02:00:59) | |
Täytyy vielä kirjoittaa, että jos esim. mielipiteenäni kerron oman korvan olevan tärkein mittari soittotekniikkaani mitatessa, niin olen myös sitä mieltä, että ulkopuolinen asiantuntija auttaa monia opiskelevia kitaristeja huomaamaan virheensä. Miksi tuo ensiksimainittu toimii minulla? Syy on ääretön itsekritiikki, jonka omaan, mutta, jota kaikille ei ole suotu nimeksikään. Suomikin on täynnä artisteja, jotka luulevat olevansa Jumalasta seuraavia. Heidän taiteensa taso yhtä alhaalla, kuin heidän luulonsa taiteestaan ovat korkealla, koska heille ei ole lainkaan suotu (opetettu) minkäänlaista itsekritiikkiä. Tästä seuraakin kysymys: Onko itsekritiikittömyys hyve nykypäivän maailmassa? Tuntuu olevan, vaikka se ei olekaan, sillä itsekritiikki saa ihmisen ylittämään monta kynnystä hänen pyrkiessään parempaan ja parempaan ilmaisuun taiteessaan, kun taas täysin itsekritiikitön ihminen leijuu taivaissa markan rallinsa vuoksi. Varsinkin on kauheata seurata maamme nykyisten naisartistien narsistista ja estotonta itsensä sekä 'taiteensa' rakastamista. Tulee kyllä mieleen vanha paikkansa pitävä lausunto: "Naiset eivät ole kummoisia rokkareita, koska heillä ei ole munaa". Jos palataan taas asiaan, niin yleensä ottaen, jokainen toimintatapa, mielipide on vain yksi vaihtoehto ja löytyy yleensä monia muitakin järkeviä vaihtoehtoja esim. kitaran soiton opiskelun saralla. Peace and love brothers and sisters! | |
 samueld28.07.2009 15:45:26 | |
wedevirtanen: Täytyy vielä kirjoittaa, että jos esim. mielipiteenäni kerron oman korvan olevan tärkein mittari soittotekniikkaani mitatessa, niin olen myös sitä mieltä, että ulkopuolinen asiantuntija auttaa monia opiskelevia kitaristeja huomaamaan virheensä. Áánitátkö soittoasi ja kuuntelet sitten vai vaan soittaessa? I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
| wedevirtanen 28.07.2009 16:23:07 | |
samueld: Áánitátkö soittoasi ja kuuntelet sitten vai vaan soittaessa? Äänitän ja sitten kuuntelen, mutta enpä juuri usein. En uskalla, en ole vielä valmis. Luulisin itse huomaavani milloin soitto kulkee hyvin ja oikein, tiedä sitten? Joka tapauksessa parempaan suuntaan ollaan menossa! :) Peace and love brothers and sisters! | |
 soderman65022.08.2009 22:56:24 | |
Kitararansoitto on fiiliksestä kiinni. Paras fiilis syntyy kun huomaa, että on oppinut jotain uutta. Löysin parisen vuotta sitten uus-seelantilaisen kitaristin Kevin Downingin (www.guitar.co.nz/) kirjan "The Secrets of Successful Practising" (ISBN 0 86469 377 X). Sen avulla olen suunitellut harjoitustyöni, joka todella tuottaa tulosta, kunhan jaksaa olla hieman kurinalainen. Kirjan idean voisi pelkistää seuraavasti, treenaa sitä mitä et vielä osaa, mutta vain 15 min. kerrallaan. Sitten siirry seuraavaan treenattavaan asiaan. Downing suosittelee kuuteen aihealueeseen keskittymistä 1) Tekniikan parantaminen 2) Ohjelmiston rakentaminen 3) Prima-vista nuottiluvun harjoittaminen 4) Korvakuulon parantaminen 5) Teorian omaksuminen 6) Yleistiedon omaksuminen Kun käyttää päivässä keskimäärin 15 minuuttia jokaiseen aihealueeseen, kasassa on jo 1,5 tuntia tavoiteellista harjoitustyötä, joka ei tee soittajasta pelkästään parempaa kitaristia, vaan kitaristista myös parempaa muusikkoa. Omassa treenikäytössä olen käyttänyt mm. seuraavia kirjoja/apuvälineitä 1) Modern method for guitar/William Leavitt 2) Digitech Jamman-pedaali, Transcribe! - PC-softa (www.seventhstring.com) 3) Eri instrumenttien (esim. kitara, huilu, viulu) nuottivihkoja 4) Jazz ear training course/Jamey Aebersold 5) Jazz Language/Dan Haerle 6) Kitarakirjoja, kitaristien elämänkertoja, kitraralehtiä Jotta harjoitustyö kantaa hedelmää, ei ole haitaksi asettaa tavotteita viikko- ja kuukausitasolla, esim. 1) 10 sivua käsitelty kuukaudessa 2) 2 biisiä opittu viikossa 3) 15 min prima vista harjoittelua päivässä 4) 1 luku viikossa 5) 1 luku viikossa 6) 15 min lukemista (kirja, lehti, netti) päivässä Tästä on mielestäni aika helppo pitää kiinni ja enemmänkin aikaa voi käyttää, jos siltä tuntuu. Harjoitus tekee mestarin ja kertaus on opintojen äiti. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)