| Aihe: Kuinka saada laulujen sanat painumaan paremmin muistiin?? | 1 |
|---|
|
Omaan itse hieman valikoivan muistin ja se tuottaa mulle aikalailla vaikeuksia kun biisien opettelusta ei tunnu jumalauta tulevan yhtään mitään, kun vaikka kuinka bändin kanssa biisejä treenataan niin sanat eivät vain tunnu jäävän mieleen. Osissa biiseistä muistan vain tiettyjä kohtia ja muu onkin sitten ihan mustaa..
Täten mua kiinnostaakin kuulla, että minkäslaisia metodeja teillä muilla laulajilla on lyriikoiden opetteluun?? Kiitos. | |
No siis. Ensinnäki se, että pitää ja on kiinnostunut kyseisistä sanoista auttaa aika lailla. Itse olen tämän huomannut muussa elämässä, että jos en oikeasti ole kiinnostunut vaan yritän päntätä väkisin niin lopputulos ei ole lähelläkään sitä joka tulisi siinä tapauksessa, että olisin aidosti kiinnostunut. Tokihan kun on treenannut tarpeeksi kauan niin kyllä niiden kiinnostavien sanojenkin opettelu alkaa tuntumaan puulta.
Tämän lisäksi niitä biisejä pitää myös vain kuunnella sen treenaamisen ohella. En sitten tiedä tarkoitatko nyt covereita vain omia biisejä mutta covereissa on suureksi avuksi backing trackit niin pystyt kiinnittämään huomiota paremmin sanoihin kun se alkuperäinen ei ole siellä taustalla auttamassa. Omissa biiseissä taas jos joku toinen on tehnyt sanat niin niiden sisäistäminen ei välttämättä onnistu.
Viisaimmat jatkakoon tästä.
Mitä enemmän oppii, sitä enemmän löytää asioita joita ei osaa. | |
no justice for all: No siis. Ensinnäki se, että pitää ja on kiinnostunut kyseisistä sanoista auttaa aika lailla. Itse olen tämän huomannut muussa elämässä, että jos en oikeasti ole kiinnostunut vaan yritän päntätä väkisin niin lopputulos ei ole lähelläkään sitä joka tulisi siinä tapauksessa, että olisin aidosti kiinnostunut.
Tää on mun mielestä se kaikkein tärkein ja koko homman lähtökohta! Mulla on mennyt aina niin, että hyviä biisejä on kiva soittaa, ne kaikista kovimmat biisit jopa ikään kuin "opettavat itse itsensä".
Tokihan kun on treenannut tarpeeksi kauan niin kyllä niiden kiinnostavien sanojenkin opettelu alkaa tuntumaan puulta.
Mutta sitten, kun ollaan tällä osastolla, mä olen tehnyt seuraavasti (tarkoitettu enimmäkseen ei-puhtaille vokaaleille, saa soveltaa omaan laulutyyliin sopivaksi):
1) Kirjoita biisin sanat kynällä paperille. Jos esim. kertosäkeet menee, mutta säkeistö tuottaa harmaita hiuksia, kirjoita tällöin vain säkeistöt.
2) Paperilta lukien, lausu läpi koko teksti (biisi kokonaan, jos paperilta puuttuu esim. kertosäkeet). Toistoja 2 tässä vaiheessa.
3) Keskity nyt pelkästään ongelmakohtiin. Paperilta lukien, lausu läpi koko se osa (esim. säkeistö), joka takkuilee. Toistoja n. 4.
4) Pysytään samassa säkeistössä. Lue paperilta yksi säe, etsi muistista sille jatko. Lue seuraava taas paperilta, seuraava muistista jne. Vaihtele paperilta luettavia ja muistettavia osia toistojen myötä ja pitkitä vähitellen muistettavaa osuutta, tarkoitus on tietysti hylätä se paperi jossain vaiheessa kokonaan. Toistoja reilusti!
5) Kun vaikea osa on hallussa, älä lausu vaan laula se läpi muutaman kerran! Pysyy yllä meno ja meininki, samoin fiilis opetteluun.
6) Käy koko kappale läpi kohtien 3-5 mukaan.
7) Jos kohtaa 5 ei saavuteta säädyllisen ajan ja LUKUISTEN toistojen siivittämänä, ja biisi on oma, kannattaa miettiä, onko sanoitus varmasti hyvä ja toimiva. Kovin tarttuva se ainakaan ei ole, jos ei laulajallekaan jää mieleen.
8) Biisi on hallussa! Nupit kaakkoon ja rokki soimaan! | |
Mulla on ollut helpoin tapa se, että koittaa jollain tasolla sisäistää biisin ikäänkuin tarinana, ja sitten muistella sitä ikäänkuin elokuvaa tai kirjaa, että missä kohtaa tapahtuu mitäkin. Meikällä ei vaan yksinkertaisesti toimi tekstien lukeminen 1000 kertaa, tuolla mun omalla tavalla olen saanut nopeasti biisit päähän, ja voi keskittyä sitten laulamiseen ja tulkintaan.
"Etkä ikinä pysty soittaa niinku minä laiho ja ynkkä." - Ushimir @ Suomi24.fi | |
hyödyllistä on myös se, että etsii ne kohdat, missä on vaikeuksia ja pänttää niitä niin kauan että ne on se paljon puhuttu toinen luonto. jos vaan vetää koko sanotuksen sata kertaa putkeen, keskittyy helposti joka kerta niihin samoihin juttuihin, kertosäkeeseen jne, eikä siitä ole mitään apua. | |
hibernance: hyödyllistä on myös se, että etsii ne kohdat, missä on vaikeuksia ja pänttää niitä niin kauan että ne on se paljon puhuttu toinen luonto. jos vaan vetää koko sanotuksen sata kertaa putkeen, keskittyy helposti joka kerta niihin samoihin juttuihin, kertosäkeeseen jne, eikä siitä ole mitään apua.
Tämä on myös hyvä vinkki.
Itsellä monesti muistan vaan ekan säkeistön ja kertsin, niin tuolla neuvolla siitäkin selvitään.
"Etkä ikinä pysty soittaa niinku minä laiho ja ynkkä." - Ushimir @ Suomi24.fi | |
Väinämöinen:7) Jos kohtaa 5 ei saavuteta säädyllisen ajan ja LUKUISTEN toistojen siivittämänä, ja biisi on oma, kannattaa miettiä, onko sanoitus varmasti hyvä ja toimiva.
Tämä on kans hyvin tärkeä pointti. Jos ei sanat jää edes laulajan päähän niin kuinka kuuntelija voisi ne sitten muistaa? Aina ei tosin löydä sopivia sanoja kappaleelleen, mutta silloin ei varmaan kannata edes opetella niitä keskinkertaisia sanoja jos muistaminenkin tuottaa hankaluuksia.
Mitä enemmän oppii, sitä enemmän löytää asioita joita ei osaa. | |
Mulla tää ongelma tosiaankin on niiden biisien kanssa jotka ei jostain syystä ole ittelle ne kaikkein mielekkäimpiä, hyvät biisit jotka kolahtaa ja kovaa ne muistaa melkein parin kuulemisen jälkeen. Mutta tässä on tullut jo paljon hyviä neuvoja - kiitos niistä, ei muuta kuin soveltamaan. Ehkäpä ne hieman puisevat kipaleet jää tuonne takaraivoon, vielä kun yrittää muokkaa laulumelodiaa niin että se alkaa kuulostaa paremmalta kuin vanha biisi niin hjyvä tulee. | |
Mä olen huomannut, että vaikeita biisejä muistaa ovat ne, joissa säkeistöt alkavat samalla tavalla. Ja muutenkin sellaiset, missä ei ole mitään selkeää tarinaa tai kaarta.
Ja etenkin sellaiset joiden sanoitukset ovat täyttä diibadaabaa ilman mitään fiilistä! | |
No kun itte pänttään omia biisin sanoituksia päähän, niin yritän aina ekana päntätä suoraan lapusta hokemalla sitä biisin säkeistöä/kertosäettä monta kertaa, kunnes alkaa jäämään päähän ja sit pikkuhiljaan alan lopettamaan paprusta päntäämisen ja yritän ulkoa vetää.
Muistikikkana käytän sitä, että joka alussa säkeistössä ja kertosäkeessä, joka tuntuu hankalalta tai ei meinaa muistaa, nii silloin hoen sitä pelkkää sanaa tai tavua, jonka avulla sit muistan, et miten se biisin sanat meni, siis se lause.
Ton kikan olen ottanut tolta Mariele Ventreltä.
Täs on linkki, mist voi kattoo muutaman sekunnin pätkän:
http://www.youtube.com/watch?v=J3I_STsw5Lw
0,04-0,12 välinen pätkä, etenkin:0,06-0,09 pätkä. Siitä näkee, miten, ja tuota keinoo voi soveltaa mielestäni mihin tahansa biiseissä, jos ei meinaa muistaa biisin sanoja, vaikka on päntänny ja osaa ne, mut on siis epävarma sen kans. Ite käytän tota, ja auttaa kyl.
Eli ei tarvi muuta ku sanoo vaa enne ku alkaa biisin sanat, nii hokee sen alun sanatavun tai sit hokee sitä ekaa sanaa ja sit alkaa vaa vetämään sitä biisiä. Ja tota muistikikkaa voi myöskin käyttää joka säkeistöissä, jos on tarpeen | |
Mulle toimii se että polottaa niitä sanoja samalla kun tekee jotain muuta. Jotkuthan vie tän äärimmilleen - kuulin esim. semmoisesta, että näyttelijä opettelee repliikkinsä siten että pölöttää niitä läpi ja konttaa samalla.
[i hear voices but at least they're on tune] | |
Muistikikkana käytän sitä, että joka alussa säkeistössä ja kertosäkeessä, joka tuntuu hankalalta tai ei meinaa muistaa, nii silloin hoen sitä pelkkää sanaa tai tavua, jonka avulla sit muistan, et miten se biisin sanat meni, siis se lause.
Ton kikan olen ottanut tolta Mariele Ventreltä.
Täs on linkki, mist voi kattoo muutaman sekunnin pätkän:
http://www.youtube.com/watch?v=J3I_STsw5Lw
0,04-0,12 välinen pätkä, etenkin:0,06-0,09 pätkä. Siitä näkee, miten, ja tuota keinoo voi soveltaa mielestäni mihin tahansa biiseissä, jos ei meinaa muistaa biisin sanoja, vaikka on päntänny ja osaa ne, mut on siis epävarma sen kans. Ite käytän tota, ja auttaa kyl.
Täytyykin pyytää, että tuo täti tulis huitomaan ja kuiskimaan mulle seuraavalla keikalla. | |
Ykkösjuttu tässä mun mielestä on se, että niistä lapuista pitää vaan päästä eroon jossain vaiheessa. Mieluummin sitten vaikka vetää treeneissä puolet väärin kun tuijottelee papereita. Mulla on itelläni vaikeuksia juuri tässä sanojen muistamisessa, mutta oon hyväksyny sen, että niiden opettelussa vaan menee oma aikansa.
Mä treenaan usein niin, että kuuntelen nauhalta biisiä silloin tällöin, välillä ajatuksella välillä taas ihan taustalla. Jos kuuntelee vaan ilman ajatusta, sanat ei kyllä mene päähän. Senhän huomaa jo siitä, että ei noita tunnettujakaan ikivihreitä osais vetää ilman treeniä vaikka ne olis kuullu 1000 kertaa. Mutta kun laulaa mukana monta kertaa, se melodia ja sanojen rytmi vaan pikkuhiljaa pureutuu muistiin.
Tässäkin, niin kuin monessa muussakin musiikkiin liittyvässä asiassa, tärkeetä on analyyttisyyden ja intuition/automaation välinen tasapaino. Eli sanat pitää olla selkäytimessä, mutta sen lisäks turvaverkkona pitää olla muistisääntöjä ja sellainen sisäinen kuva siitä, mistä lauletaan. Jos sitä ei oo ja "selkäydin pettää", pudotaan aivan tyhjän päälle ja loppubiisi menee dadailun/remuilun puolelle. | |
Improvisoit Kurt Cobain-tyyliin niin et edes tarvitse sanoja *hymiö*
Kitarahan siis on lyömäsoitin | |
Helpoin varmaan bändin laulajana tehä ite sanat jos omaa musaa tehdään. Vaikka joku muu tekis loput biisistä, ite kirjotetut sanat muistaa varmasti helpommin ku toisen kaverin kirjotukset. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
