Rummut: rumpukamat ›

Teillä menee ainajokakerta keskustelu ihan väärille raiteille. Osta se setti minkä soundi on sulle sopiva. Se on ihan vitun sama mikä logo siinä kyljessä jäpittää. Aivan halpaa tieten kannattaa välttää niin ei sitten kierteet ja muut korkkaa niin helposti mutta että jollain värillä olis väliä, ei pe(&%¤e teidän kanssa :)))))));)))))).
Huutonetissä muuten pyörii se Gretsch setti vieläkin...

Kailis: Säälittävä provo. Tähän samaan retkuun ovat sitten vajonneet mm. Kuoppis, Nykänen ja Lukkarinen. Niilläkin päät aivan sekaisin.
 
Kukapa sitä nyt ilmaisista rummuista kieltäytyisi. Kumut ovat ihan hyviä rumpuja ja Helanen on ihan mukava mies. Kritisoin lähinnä asiakkaita, jotka luulevat ostavansa parasta, mitä rahalla saa. Toisaalta, jos asiakas ei paremmasta tiedä, niin siinä tapauksessa kaikki ovat tyytyväisiä.

drumm: Kukapa sitä nyt ilmaisista rummuista kieltäytyisi. Kumut ovat ihan hyviä rumpuja ja Helanen on ihan mukava mies. Kritisoin lähinnä asiakkaita, jotka luulevat ostavansa parasta, mitä rahalla saa. Toisaalta, jos asiakas ei paremmasta tiedä, niin siinä tapauksessa kaikki ovat tyytyväisiä.
 
En tiedä keiden turverumpaleiden kanssa olet ollut tekemisissä.... Itse en ole törmännyt vielä yhteenkään Kumun omistajaan, joka ei ole ns. kartalla.
 
Sinänsä kommenttisi oli kyllä melko hupaisa provo.
 
Mikä muuten on parasta, mitä rahalla saa? Saako niihin mukaan itsestään virittyvät lugit?

Vaihdoin itse Gretscheistä (neliöpatchi) Kumuihin reilut kahdeksan vuotta sitten. Syy vaihtoon oli hyvin yksinkertaisesti se, että Amerikan Gretschit pöllittiin. Vaihtoehtoina oli metsästää samanlaisia Gretshejä käytettynä, esim. Ruotsista tai keksiä jotain muuta.
Tuohon mennessä olin testaillut Kumuja Viidakkorumpuun. Kukaan tietämäni ammattilainen ei niillä vielä tuohon aikaa soittanut. Testeissä tykkäsin kovin, mutten ollut varma ovatko ne juuri mun juttu, koska tuntuivat melko erilaisilta Gretschien jälkeen. Luulin tuolloin, etten koskaan haluaisi soittaa millään muilla rummuilla kuin USA Gretsheillä, enää koskaan... Päätin kuitenkin ottaa riskin. Oma "custom" kiehtoi, saisin rummut nopeammin ja pääsisin lainarumpukierteestä. Ja olisi jotain uniikkia, koska kenelläkään tuntemallani ei vielä ollut Kumuja. Persoonallisuuden tavoittelua, höh... ;o)
Päivääkään en ole katunut, vaikka Gretshejä on edelleen ikävä. Erilaiset ne ovat, eivät toisiaan paremmat tai huonommat. Gretsheissä oli voimaa ja tietynlaista presenssiä. Se, että tukka pölähtää kun rumpua lyö, oli kivaa. Ja soundi oli totta kai mahtava. Mutta totesin kuitenkin rummut saatuani Kumujen soveltuvan paremmin omaan soittotyyliini sekä niihin juttuihin joissa soitan. Kumu vastaa huutoon todella hyvin ja toimii mielestäni jatkuvasti vaihtelevissa tilanteissa paremmin. Mutta rumpujen kootkin ovat erilaiset. Gretschit olivat syviä kokoja, Kumut "standardikokoja", joten sillä selittyy osa eroavaisuuksissa. Paha mennä sanomaan puolestasi, kummat kannattaisi hommata. Riippuu mitä soitat ja miten. Ja mistä pidät, mitä etsit jne... tilanne tuttu ;o)

drumm: Kukapa sitä nyt ilmaisista rummuista kieltäytyisi.
 
Ei ne ilmaisia ole. Luultavasti vaan soittajien käytössä, ja promohommaan on suostuttava.

Olen Kumuilla soittanut kaksi keikkaa ja kokeillut useampaakin settiä. Menin Pekan luona käymään ja kaikilla seteillä siellä soittelin. Ihan tilausta mielessä oli...
 
Ostin sitten kuitenkin vintage-Ludwigit. Ja sen jälkeen kolmet Ludwigit lisää ja parit vielä. Ludwig ei ole mitenkään high-endiä tai muutenkaan lähellekään yhtä laadukkaat, kuin vaikka Sonorin Hiliteni, mutta se fiilis, jonka niistä saan, on vertaansa vailla.
 
Vanhemmat Gretschit olisivat minulle kovin mieluisat, mutta ei ole vielä kohdalle sattunut sellaista settiä, jonka olisin ehdottomasti halunnut.
 
Nämä on niin vahvasti tunnejuttuja. On kovin vaikeaa perustella eri merkkien hyvyyttä toiselle, jolla kokemukset ovat muista merkeistä ja mielikuvat muodostuneet aikaa sitten. Minä tunnustan ihan suoraan, että persaukisena teininä unelmoin Ludwigeista ja Sonoreista, mutta Tamoihin oli tyytyminen. Nyt on asiat kohdallansa ;-)

Ostin sitten kuitenkin vintage-Ludwigit.
 
No kävin minäkin Kumuja katsomassa, mutta ostin Bradyt. Mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Kumu vs. Brady laadulla, vaan sillä että Bradyt lähti halvalla. Nää nyt on about samalla viivalla, mutta vintage-Ludwigit on aika kaukana Kumuista.

Kailis: mutta vintage-Ludwigit on aika kaukana Kumuista.
 
Kaikilla suomalaisilla huippurumpaleilla on Kumut. En vielä itse lukeudu heihin, mutten anna sen hidastaa tahtia.

En vielä itse lukeudu heihin, mutten anna sen hidastaa tahtia.
 
On se mua vähän hidastanut, mutten anna sen häiritä =D

hollmi-5: Ostin sitten kuitenkin vintage-Ludwigit. Ja sen jälkeen kolmet Ludwigit lisää ja parit vielä. Ludwig ei ole mitenkään high-endiä tai muutenkaan lähellekään yhtä laadukkaat, kuin vaikka Sonorin Hiliteni, mutta se fiilis, jonka niistä saan, on vertaansa vailla.
 
Jep, tämän voin kyllä minäkin allekirjoittaa. Ludareita ei tosin (vielä) ole kuin yksi setti... :-) Itsellänikin oli 9 vuotta Hilitet, työkaluina pettämättömät - mutta fiilisarvo itselleni oli pyöreä nolla.

Angry Pierre: Itse en ole törmännyt vielä yhteenkään Kumun omistajaan, joka ei ole ns. kartalla.
 
Kartalla olemisellakin on sitten ilmeisesti useampia tasoja. Aika harva oikeasti seuraa mitä maailmalla tapahtuu. Ei olla perillä vaihtoehdoista eikä siten osata vaatia parempaa. Jengi on niin tohkeissaan siitä, että saa valita rumpuhinsa värin, että tyytyy bulkkiosiin. Onhan se yksilöllisyys sinänsä hieno juttu. Vasta vajaat 250 settiä Suomen kokoisessa maassa ja lisää tulee koko ajan.

drumm: Kartalla olemisellakin on sitten ilmeisesti useampia tasoja. Aika harva oikeasti seuraa mitä maailmalla tapahtuu. Ei olla perillä vaihtoehdoista eikä siten osata vaatia parempaa. Jengi on niin tohkeissaan siitä, että saa valita rumpuhinsa värin, että tyytyy bulkkiosiin. Onhan se yksilöllisyys sinänsä hieno juttu. Vasta vajaat 250 settiä Suomen kokoisessa maassa ja lisää tulee koko ajan.
 
Hmm. No, saattaahan tuossa olla perää, mene & tiedä.
 
Itse taas en koe, että maailmallakaan on rumpujen saralla tapahtunut juurikaan mitään mullistavaa aikoihin. Onneksi ei tarvitse omistaa maailman parhaita rumpuja. Itselleni tosiaan riittää, että fiilis on kohdallaan.

drumm: Kartalla olemisellakin on sitten ilmeisesti useampia tasoja. Aika harva oikeasti seuraa mitä maailmalla tapahtuu. Ei olla perillä vaihtoehdoista eikä siten osata vaatia parempaa. Jengi on niin tohkeissaan siitä, että saa valita rumpuhinsa värin, että tyytyy bulkkiosiin. Onhan se yksilöllisyys sinänsä hieno juttu. Vasta vajaat 250 settiä Suomen kokoisessa maassa ja lisää tulee koko ajan.
 
Kotimaisuudella ei oo sulle mitn arvoa? Vihollisten tekeleitä ostat.
 
Oot vaan kateellinen, kun sulla ei oo.

mutta vintage-Ludwigit on aika kaukana Kumuista.
 
Onneksi ovat. On ne Ludwigit niin paljon paremmat.

Kritisoin lähinnä asiakkaita, jotka luulevat ostavansa parasta, mitä rahalla saa. Toisaalta, jos asiakas ei paremmasta tiedä, niin siinä tapauksessa kaikki ovat tyytyväisiä.
 
En kyllä toisaalta tiedä, onko se joltakin toiselta pois mikäli omistaa tietyn merkkiset rummut. Rumpujen ostovaiheessa minulla ratkaisi kokonaisuus ja täytyy sanoa, että päivääkään ei ole tarvinut katua Kumujen ostopäätöstä.
 
En myöskään koe, että olisi minun asiani kyseenalaistaa henkilöitä, jotka omistavat Pearlin/Ludwigin/Gretchin/Sonorin.....jne. setit. Minua tietty voi kyseenalaistaa, mutta olenkin vuorotöissä ja vanha eikä lääkityskään aina kohdillaan :)

Pakko kommentoida tätä Kumu-aihetta. Itse olen soittanut Pekan rummuilla nyt kolme vuotta ja nyt niitä on kaksi setillistä. Ne ovat peruspäteviä prorumpuja, jotka saa juuri sen värisinä ja kokoisina kuin haluaa. Myös irtorumpujen tilaaminen on suht vaivatonta ja hinnat ovat laatuun nähden melko edulliset. En siis vertaisi Kumua Ayotteen, saksalaisiin Sonoreihin tai usalaisiin Gretscheihin. Soundin perusteella soittaisin perus nykyrockia mielummin esim DW:llä tai Sonorilla. Niiden hinnat vaan menevät jo paljon korkeammalle ja itseä miellyttävää setuppia pitäisi odottaa vuosi.
 
Hollmi on oikeassa tuosta tunneasiasta. Mä oon soittanut viime aikoina suurimman osan keikoista mun 60-luvun japsisetillä, jossa on basarin pinnotekin halkeillut. Vain koska sillä setillä on niin hauska soittaa.

drumm: Kartalla olemisellakin on sitten ilmeisesti useampia tasoja. Aika harva oikeasti seuraa mitä maailmalla tapahtuu. Ei olla perillä vaihtoehdoista eikä siten osata vaatia parempaa. Jengi on niin tohkeissaan siitä, että saa valita rumpuhinsa värin, että tyytyy bulkkiosiin. Onhan se yksilöllisyys sinänsä hieno juttu. Vasta vajaat 250 settiä Suomen kokoisessa maassa ja lisää tulee koko ajan.
 
Kerro meille kartalta pudonneille mitkä ne ultimate-huippukannut sitten tällä hetkellä on?
Alkoi jo oikeasti kiinnostaa, tiedät selvästikin jotain mitä kukaan muu ei tiedä...?
 
Millä rummuilla muuten itse soittelet? Tuskin Kumuilla ainakaan...vastenmielisyytesi merkkiä kohtaan lienee ilmeisen vahva, syystä tahi toisesta.

hollmi-5: Onneksi ovat. On ne Ludwigit niin paljon paremmat.
 
Erilaiset, Holestorm hyvä, erilaiset. Ehkä paremmat sulle, muttei minkään absoluuttisen mitan mukaan paremmat.

Joo meikäläinen ei oo kartaltapuonnut,kun ei oo koskaan siellä ollutkaan.Ostin kuitenkin vielä vanhoillapäivillä noi Kumut.Ajattelin ,että on turhan hyvät rummut tälläselle kotisoittelijalle niinku onkin. Hyvin niillä naapuria kiusaa.Ostetaan sitten ne paremmat vehkeet ,jos vielä oppii soittaa.