Yleistä keskustelua musiikista ›

toinen pelottava kappale oli pet shop boysin (?) it's a sin (?).
 
Joo, ja se on kyllä oikeasti tosi hyvä biisi.

Räbbänä: Krhm... Here To Stay julkaistiin 2002... uubiduubaa. Ellet ole sitten typottanut ikääsi kuvaukseen.
 
Näh, kuutonen meni väärinpäin.

Nainen mustissaan. Lady in Black.

Kaikki raskaampi musa oli kuulemma saatanan musiikkia. Ei sitä saanu kuunnella.

Meikäläisellä on monia samoja:
 
Salaisten kansioiden tunnari. Hrr. Myöhemmin aloin kyllä katsomaan sarjaa.
 
Muumien Mörön ääni oli pelottava, mutta pelkäsin sitä Mörköä ja musiikkia, joka tuli ennen Mörön astumista kuvioihin. Sellainen karmiva sävel.
 
Pikku-Kakkosen Varokaa heikkoa jäätä -tunnusmusiikki kyllä.
 
Metsoloissa kun tapahtui jotain ikävää tai ilkeää soi usein tietynlainen musiikki. Se oli pelottava! Vanhemmat vielä halusivat, että katson tuota sarjaa. :(
 
Iron Maidenin Fear of the Dark noista kappaleista, vaikka nykyään kuunneltuna siinä ei ole mitään pelottavaa. Hyihyi. En kyllä tajunnut kun vasta myöhemmin sen olevan Maidenia. Trauman takia vihasin bändiä.
 
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie vai mikä se on. Kauheaa, kun soi välillä jossain tilaisuuksissa ja muutenkin pelotti sen melodia jostain syystä. Nyt välttelen biisiä, tosin muusta kun pelottavasta syystä, ei vaan kiinnosta virret.

Oma poika pelkäsi pienenä Propilkki 2:n alkumusiikkia.. juoksi nurkan taakse pakoon, kun pelitunnari alkoi soida.

Napoleon XIV - They're Coming To Take Me Away Ha-Haa.
 
Oli suhteellisen ahdistavan kuuloinen kun pienenä ekan kerran kuuli. Nykyisinkin pimeässä huoneessa kuunneltuna nostaa niskakarvat pystyyn.
 
Kaiken lisäksi tämä biisi toi aina mieleen Kenny Everett Shown jota vihasin pienenä enemmän kuin mitään muuta.

Aijjuu, se ihme mainos... mikäs se olikaa...? Siis ku telkassa tuli se joku mainos mis oli musta tausta jossa muistaakseni pari valokiilaa, sit joku (kai) s-kirjaimella alkava teksti ja naisen naurua. Hyi hitto se oli inhottava. Jos sitä edes musiikiksi lasketaan. Ääntä joka tapauksessa.

--Tomppa--: Aijjuu, se ihme mainos... mikäs se olikaa...? Siis ku telkassa tuli se joku mainos mis oli musta tausta jossa muistaakseni pari valokiilaa, sit joku (kai) s-kirjaimella alkava teksti ja naisen naurua. Hyi hitto se oli inhottava. Jos sitä edes musiikiksi lasketaan. Ääntä joka tapauksessa.
 
Tätä, hrrr. Myös Tuomari Nurmio oli hirvee.

--Tomppa--: Aijjuu, se ihme mainos... mikäs se olikaa...? Siis ku telkassa tuli se joku mainos mis oli musta tausta jossa muistaakseni pari valokiilaa, sit joku (kai) s-kirjaimella alkava teksti ja naisen naurua. Hyi hitto se oli inhottava. Jos sitä edes musiikiksi lasketaan. Ääntä joka tapauksessa.
 
Siis Broadcastersin tunnus, joka tuli aina sen tuottaman ohjelman jälkeen? Joku jatsintynkä siinä soi, räkäinen trumpettimelodia muistaakseni.

Ei nyt enää niin pienenä tullut näitä katsottua, mutta melodia (erityisesti kohdassa, jossa se muuttuu molliksi) tuntuu edelleen hyytävältä vanhoissa tv-sarjoissa:
 
Katso naamion taa
Sairaala kaupungin laidalla

Swan: Siis Broadcastersin tunnus, joka tuli aina sen tuottaman ohjelman jälkeen? Joku jatsintynkä siinä soi, räkäinen trumpettimelodia muistaakseni.
 
Juu just tämä. Jotenki muistin että s-kirjaimella se teksti ois alkanu, mutta oliki sitte Broadcasters-teksti.
 
E: http://www.broadcasters.fi/ tuossahan se onkin etusivulla

Ai nii ja Pink Floydin The Wall-levyn alotusbiisi eli In The Flesh?, se sai vipinää kinttuihi.

Muistan kuinka jumalattomasti pelkäsin Dion Last In The Linen videoo, jumalauta!

--Tomppa--: http://www.broadcasters.fi/ tuossahan se onkin etusivulla
 
Tämä nauratti minua kersana. Sen sijaan erään luonto-ohjelman rempseä tunnusmusiikki sai minut määkien juoksemaan isän selän taakse turvaan.

Taisteluplaneetta Galactican musiikkia ja laaseriääniä. Nyt isona oon viimeksi pelännyt jäsen Kokarekin tuotoksia.
 
e: Broadcastersin naisen hullu nauru oli aika karmea minustakin

Takaperin soitetussa musiikissa oli jotain pelottavaaa.

örinäheviä.

Tää nyt ei varsinaisesti oo musiikkia, mut mulla oli pienenä semmonen He-Man äänikirja joku liejuhauta juttu. Sitä kuuntelin kuset housuissa ja näin yöllä painajaisia, kun He-Man joutu liejuhautaan ja Hordak nauro räkäsesti taustalla ja siinä oli pelottavat musiikit (ainaki sillon). Onneksi se He-Man selvisi siitä joka kerta...mut silti se oli aina yhtä pelottava. Pitäs melkeen kaivaa kyseinen kasetti esiin, kun käy kotipuolessa. Kirjaa tuskin on enää tallella.