Musiikin teoria ja säveltäminen ›

rintapek: Otsikko on kysymyksenä vähän semmoinen, että tartteeko opetella lukemaan, jos aikoo vain kirjoittaa.
 
Hyvin sanottu.

Sipilä: Hyvin sanottu.
 
Onhan tässä sellainenkin pieni pointti että jos aikoo keskustella musiikista, muutakin kuin että sillä oli komea kitara ja komeat kuteet, niin teorian tietämys antaa termit, joilla voi verbaalisesti käsitellä asiaa.
 
(Se oli makea kohta missä se kesken "Get On"in kitarasooloa vaihtoi mollipentatonisesta miksolyydiseen)

sepi_rockboy: Mun mielestä teorian osaaminen on ihan välttämätön juttu! Miten nyt säveltää jos ei oo asteikkoo tai tahtilajii päässä??? Fiilispohjalta säveltäminen täyttä mututuntumaa säveltämisen laajuudesta.
 
omat sävellykset on onnistunut oikein hyvin teorian pohjalta:
1. sävellajin valinta
2. tahtilajin valinta
3. harmonian pohjan luominen
4. melodian säveltäminen harmonian pohjalta
5. sanat
 
näillä eväillä ku rupee säveltämään niin a' vot!
 
Eisaa... Itehhän en osaa teoriaa paljo ollenkaan, lähinnä jotai perusasioita. Mä ainaki sävellän AINA fiilispohjalta. Eikä se ole todellakaan mitään mutuilua. Tulee sitä omaa juttua niihin sävellyksiin ku ei tarvii miettiä että tämä menee tässä skaalassa ja tämä tässä sävelastoikossa yms. Mut kukin tyylillää.
 
E. Elikkä vastauksena vielä tuohon topicin kysymykseen, omasta mielestäni teoria ei ole välttämätön jos ei sitä koe tarvitsevansa. Hyvin olen ite ainaki pärjänny suht ilman.

ooidort: Eisaa... Itehhän en osaa teoriaa paljo ollenkaan, lähinnä jotai perusasioita. Mä ainaki sävellän AINA fiilispohjalta. Eikä se ole todellakaan mitään mutuilua. Tulee sitä omaa juttua niihin sävellyksiin ku ei tarvii miettiä että tämä menee tässä skaalassa ja tämä tässä sävelastoikossa yms. Mut kukin tyylillää.
 
Yleensä nämä teoriasta piittaamattomat oman juttunsa fiilistelijät tekevät juuri sitä kaikkein geneerisintä perusmatskua. Eihän sellaisen tekemisessä tietenkään mitään vikaa ole.
 
Kävin kuuntelemassa tuosta mikseri.net linkistäsi kappaleita. Ihan mielenkiinnosta kysyisin, ovatko nämä sinun sävellyksiäsi?

Toiset tarvii ja toiset ei! ..onneksi on molempia.

teoria auttaa ymmärtään musiikkia. jos se on jotain kauheaa pakkopullaa, jota 'on pakko opetella', niin ehkä sua ei kiinnosta musa niin hirveän syvällisesti. varmaankaan sellaisilla lähtökohdilla ei saa taiteellisesti kovin korkealaatuista kamaa, mutta musaa tehdään niin moneen tarkotukseen eikä läheskään kaikkien tarkotus tässä touhussa ole jäädä taidehistoriaan. jollekin ne kolme kipeää sointua on kaikki kaikessa (jossain määrin esim. mulle) ja se on ihan hyvä homma sekin.

Niimpä niin, vois vielä lisätä, että esim. nuottien, skaalojen ja niihin liittyvän terminologian jne. hallitseminen ei vielä ole kuin hyvin pieni osa musiikin teoriaa, mutta sekin riittää kyllä pitkälle yksittäisen soittajan kohdalla.

ooidort: Joka ikinen pätkä sen Oziz käyttäjätunnuksen projekteissa ovat minun tekemiä. Ellen väärässä ole, naurahdat ja haukut kaikki geneeriseksi perusmatskuksi. Mutta tuommoista kamaa kuitenkin tulee minun sormista ilman kummempaa teoriatuntemusta.
 
Ei tuossa musassa mitään vikaa ole. Tykkäsin siitä tubular bells coverista.. tandem joku. Sävellykset taitavat ainakin teoreettisessa mielessä olla varsin perinteistä musaa omassa genressään: riffit powerchordeja mollipentatonisessa asteikossa, melodiat mollipentatonisia, luonnollisia molliasteikoita sekä harmonisia molliasteikoita.. Ainakin näin neljän kappaleen otoksen perusteella.
 
Vielä ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin sanon että teoriasta on VARMASTI paljonkin hyötyä, itse olen vaan pärjännyt ilmankin enkä ole kokenut sitä tarvitsevani. Kitaratunteja varmaan tulen joskus ottamaan, kun on siihen oikea aika.
 
Ehkä jos kasvattaisit musiikkiosaamistasi opiskelemalla kunnolla myös sen teoriapuolen niin saattaisit olla taas yhden askeleen lähempänä sitä sinun maksimipotentiaaliasi biisintekijänä. Musiikista ei voi koskaan tietää liikaa.

Sharkman: Sävellykset taitavat ainakin teoreettisessa mielessä olla varsin perinteistä musaa... jne.
 
Blues-kaavan hyödyntäminen (Ooidort:in mikseri biiseissä), taisi unohtua mainita. Sitä löytyy myös.
 
Tiedä siten onko kyseessä ihan tarkoituksellinen juttu / kaava joka toimii / jne. Toisinaan se on siellä käänteisenä, eli ihan perus G-molli kaava, mutta lähdetään vaan liikeelle D-mollista.
 
Vaikkei sitä koskaan soiteta perus 12-tahdin kierrolla, niin kyllä se siellä pohjalla, silti on.

Onneksi "me muut", ei olla sorruttu tohon. Siis ainakaan, kovin monta kymmentä / sataa kertaa enempää...

rintapek: Otsikko on kysymyksenä vähän semmoinen, että tartteeko opetella lukemaan, jos aikoo vain kirjoittaa.
 
Tän vois ajatella myös niin, että tartteeko opetella lukemaan, jos aikoo vain puhua. :P
 
Itse menen vähän sellaisella periaatteella, että kun ei uusia ideoita tai melodioita synny, rupeen tutkimaan teoriapuolta. Niin kauan kun sillä teoriamäärällä, jonka osaa, pärjää, niin kauan kyhätään niitä biisejä. Sitten taas myöhemmin nauretaan niille tekeleille, kun ymmärtää kuinka paljon parempia niistä olisi voinut tehdä jos olisi osannut sitä teoriaa paremmin.

Slewyn: Tän vois ajatella myös niin, että tartteeko opetella lukemaan, jos aikoo vain puhua. :P
 
Näin minäkin tämän näkisin :)

Slewyn: Tän vois ajatella myös niin, että tartteeko opetella lukemaan, jos aikoo vain puhua. :P
 
Lukemisessa on riskinä, että oppii jotain.

baron: Onhan tässä sellainenkin pieni pointti että jos aikoo keskustella musiikista, muutakin kuin että sillä oli komea kitara ja komeat kuteet, niin teorian tietämys antaa termit, joilla voi verbaalisesti käsitellä asiaa.
 
(Se oli makea kohta missä se kesken "Get On"in kitarasooloa vaihtoi mollipentatonisesta miksolyydiseen)
 
Tuo minusta tärkein syy osata teoriaa että tuntee käsitteet että pystyy puhumaan muille että ne ymmärtää asiasta. Tämän takia itse tipottain teoriaa luen ja soittimien ja soittajien rajat ja laulajien...

Riippuu myös hyvin paljon tyylilajista. Poppi ja rokki menee helposti pelkällä korvalla, mutta yritäppä vääntää sävellys sinfoniaorkesterille tai jazzia ilman teoriaosaamista. Korvalla säveltämisessä myös tulee helposti huomaamattaan vain käytettyä valmiiksi jostain kuultuja juttuja, kuten latuska90:n sävellys, jonka sointukierto on identtinen House of the Rising Sonin kanssa. Joka tapauksessa ilman teoriaakin sävellykset menevät 99% ajasta teorian mukaan, joten miksi keksiä pyörää uudelleen, kun voi yhtä hyvin opetella ymmärtämään, mitä oikein on tekemässä. Mutta toisaalta jos ei teoria kiinnosta, niin miksi rääkätä itseään, jos säveltäminen muutenkin luonnistuu. Päätä itse.

Thevisa: ...kuten latuska90:n sävellys, jonka sointukierto on identtinen House of the Rising Sonin kanssa...
 
Näinhän se on. Transponoitu vahingossa ja sattumalta vaan Am -> Bm. Huomasin vasta sävellettyäni, että jotain tuttua tässä sointukulussa on.

latuska90: ...Huomasin vasta sävellettyäni, että jotain tuttua tässä sointukulussa on.
 
Sointukulut ovat kierrätystavaraa:
12 tahtinen blues
I, vi, IV, V
Kvinttikierrot
Rhythm changes
jne...

Riippuu myös hyvin paljon tyylilajista. Poppi ja rokki menee helposti pelkällä korvalla, mutta yritäppä vääntää sävellys sinfoniaorkesterille tai jazzia ilman teoriaosaamista. Korvalla säveltämisessä myös tulee helposti huomaamattaan vain käytettyä valmiiksi jostain kuultuja juttuja, kuten latuska90:n sävellys, jonka sointukierto on identtinen House of the Rising Sonin kanssa. Joka tapauksessa ilman teoriaakin sävellykset menevät 99% ajasta teorian mukaan, joten miksi keksiä pyörää uudelleen, kun voi yhtä hyvin opetella ymmärtämään, mitä oikein on tekemässä. Mutta toisaalta jos ei teoria kiinnosta, niin miksi rääkätä itseään, jos säveltäminen muutenkin luonnistuu. Päätä itse.
 
Oma tyylilajini on metalli, ja tuossa avuspostauksessa on linkki josta voipi niitä minun piisejä kuunnella. Hirveästi en ole mikään teoriavelho, mutta perusjutut on suurinpiirtein hallussa.

Eikö teitä fanaattisia musadiggareita koskaan häiritse se, että suurin osa biiseistä on teoreettisessa mielessä aika pitkälti sitä tuttujen ainesten uudelleenlämmittelyä? Mistä ne hyvät fiilikset tulee, jos joka biisin kohdalla miettii, että tässä sitä samaa settiä syötetään mulle, mutta taas vähän eri kuorrutuksella?
 
Toki tähän voi sanoa, että kun hyväksi havaittu kaava toimii niin mitä sitä muuttamaan.. mutta eikös tuossakin ole vähän luovuttamisen makua? Ettei sittenkään vaadi musiikilta kovinkaan paljoa, vaan hyväksyy sen, että sinulle voidaan sitä samaa juttua myydä uudestaan ja uudestaan.

Sharkman: Eikö teitä fanaattisia musadiggareita koskaan häiritse se, että suurin osa biiseistä on teoreettisessa mielessä aika pitkälti sitä tuttujen ainesten uudelleenlämmittelyä? Mistä ne hyvät fiilikset tulee, jos joka biisin kohdalla miettii, että tässä sitä samaa settiä syötetään mulle, mutta taas vähän eri kuorrutuksella?
 
Toki tähän voi sanoa, että kun hyväksi havaittu kaava toimii niin mitä sitä muuttamaan.. mutta eikös tuossakin ole vähän luovuttamisen makua? Ettei sittenkään vaadi musiikilta kovinkaan paljoa, vaan hyväksyy sen, että sinulle voidaan sitä samaa juttua myydä uudestaan ja uudestaan.
 
Kuinka monta toinen toistaan parempaa piisiä menee blueskierrolla?