Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: Voi olla... mä en oikeen diggaile kummastakaan R9 tai R0:n profiilista... Itsehän en (vielä) R8:a omista, mutta se tuntuu sopivimmalta omaan hanskaan. Veikkaisin, että nohevana kukkona käyt testaan sekä 8:n, 9:n, että 0:n.... Mä soittelin ennen mun LP deluxea (jossa kaula on jostain 8:n ja 9:n välimaastosta) tikkukaulasilla jacksoneilla, enkä ois voinu kuvitellakaan vetäväni clubneck lessulla... kunnes sitten jne... :P
 
Testin paikkahan se on.
Oon vaan jotenkin kyllästynyt paksuihin kauloihin. Fenkkujen puolella on ollut halko-osastoa tai muuten vaan tuhtia. Nykyään haluan "helpon" ja sopivan neutraalin kaulan ja joka ei vie ajatuksia muualle tai vaatisi paksuuden suhteen ylenmääräistä totuttelua. stratoissa mulle on vakiintunut 60-luvun alkupuolen ohuempi profiili joten siitä syystä ajatus Lp:n kohdallakin on samansuuntainen.

MadMatt: Testin paikkahan se on.
Oon vaan jotenkin kyllästynyt paksuihin kauloihin. Fenkkujen puolella on ollut halko-osastoa tai muuten vaan tuhtia. Nykyään haluan "helpon" ja sopivan neutraalin kaulan ja joka ei vie ajatuksia muualle tai vaatisi paksuuden suhteen ylenmääräistä totuttelua. stratoissa mulle on vakiintunut 60-luvun alkupuolen ohuempi profiili joten siitä syystä ajatus Lp:n kohdallakin on samansuuntainen.
 
Mulle on aika sama minkälainen kaula kunhan on hyvässä setupissa. ihan ohuet ei nappaa. Basistina oon tottunu aikamoisiinkin halkoihin.Les Pauleisssa vaan ne paksuimmat on saundanneet mun korvaan parhaimmalle.

Ihan pakko sotkeutua tähän keskusteluun sen verran, että itselläni on noin kymmenen kitaraa (akustisia, Fender-pohjaisia ja Gibson-pohjaisia ja customeita) ja jotenkin minulle on paremmin ajan kanssa maistunut mielummin paksumpi kuin ohuempi kaula.
 
Ylipäänsä kitaran valitsemisesta: kuten jo aiemmin on sanottu, testaamista ei voita mikään. Hyvin yllättäväkin kitara saattaa tuntua hemmetin oikealta. Itse olen jäänyt kaipaaamaan mm yhtä Jaappanin Washburnia (olikohan se ny Eagle?), jonka soittofiilis oli ihan mahtava, mutta kun silloin vielä "made in Japan" oli paaria-luokkaa, niin menihän se vaihtoon...mitä siis ajan takaa on, että jos vain mahdollisuutta, niin tee kunnon testauskierros pääkaupunkiseudulla (etenkin Kitarapajalla) ja tsekkaa mikä toimii.

Jouni Antero: Ihan pakko sotkeutua tähän keskusteluun sen verran, että itselläni on noin kymmenen kitaraa (akustisia, Fender-pohjaisia ja Gibson-pohjaisia ja customeita) ja jotenkin minulle on paremmin ajan kanssa maistunut mielummin paksumpi kuin ohuempi kaula.
 
Mutta- henkilökohtaiset mieltymykset on aika voimakkaat, kuten itsekin totesit: Sulle on OK paksumpi kaula, taas aloittajalle ohuempi.
Toisaalta, mitäpä näistä tietäisin, sitä on joutunut soittamaan (tai "soittamaan") niin perin monenmoisilla. Totta kai mullakin se "henkilökohtainen suosikkikaula" on, mutta se ei oikein tuota aloittajaa auta. ;)
 
Itse olen jäänyt kaipaaamaan mm yhtä Jaappanin Washburnia (olikohan se ny Eagle?), jonka soittofiilis oli ihan mahtava, mutta kun silloin vielä "made in Japan" oli paaria-luokkaa, niin menihän se vaihtoon..
 
Valitettava virhe, nuo Washburn Wing-series kitarat alkaa olla kohtuullisen hinnakasta vintagee.. Mun mielestä taas ei sen paksumpaa kaulaa oikein voi kitaraan laittaa, kuin noissa.. eli mielipiteet on eroavaiset, senpä vuoksi niitä kitaramalleja ja -speksejä laidasta laitaan onkin. Tuosta mallin määrityksestä: jos siin oli sellaset isot helmiäisotelautamerkit, se oli Eagle, jos taas pyöreät messinkirinkulat, niin Falcon. Tavallisilla helmiäispisteillä (dots) Hawk. Jos apua tuosta. Joka tapauksessa, hienoja kitaroita nuo, ja täynnä upeita juttuja, niin rakenteessa kuin sähköpuolellakin, minulla ei ole pahaa sanottavaa, paitsi se ältsin paksu kaula ei kyllä saa minulta pisteitä. Kuin ei myöskään F:n ja G:n baseball-bat kaulat. En vaan saa niihin sellasta tatsia..

Entäpäs Deluxet?
 
Diggaan. En tuu omastani ikinä luopumaan. Nauhojen vaihtoon on menossa ja uudet mikit tulossa, mutta kitarana erinomainen. Soittotatsiltaan hyvän setupin kanssa erittäin toimiva ja kaulan muotoilu on miellyttävämpi kuin R9 LP:ssä. Kaikki ei vaan diggaa siitä rajottuneesta mikkivalikoimasta mitä noihin voi lykätä. P-90:t, minihumpparit ja RioGrande Babybuckerit asettaa tiettyjä rajotteita. Tosin esim. duncan custom shop tekee näemmä mittatilaustyönä ihan mitä vaan.... Mutta se onkin sitten toinen juttu.

P-90:t, minihumpparit ja RioGrande Babybuckerit asettaa tiettyjä rajotteita.
 
DiMarzioltakin löytyy vaihtoehtoja. Jos ei näillä pärjää, niin vikahan on soittajassa ;)
 
Minkäs ikäinen tuo sun Deluxe on? Mulla on cherryburst '80.
 
Oikeastaan Deluxen lisäksi kaikki muutkin 70/80-luvun vaahterakaulalesterit voisi laittaa ehdotuslistalle. Niissähän kaula on yleensä melkoisen sutjakka. Ja joukosta löytyy myös keveitä yksilöitä (ja tosi raskaita...). Ja niitä voi saada halvallakin kun vain on vähän tuuria/viitseliäisyyttä.

Minkäs ikäinen tuo sun Deluxe on? Mulla on cherryburst '80.
 
Mulla on 30th Anniversary LE Deluxe, tehty 16.4.2000. Eli uusintapainos alkuperäsestä '69 mahonkikauladeluxesta. Goldtoppi versio, tällä hetkellä duncanin SM1/SM3 minihumbuckereilla, jotka kohtapuoliin vaihtuu duncan custom shopin P-90 kokosiin humppareihin. Nauhat on menossa vaihtoon... alkavat olla huonossa kuosissa. On ollu mun pääsääntönen (ja ainoo) keikkaskeba siitä lähtien ku ostin sen.

Itekin tykkään Fendereistä niiden helpomman soittetavuuden takia, eli pidempi skaala ja jotenkin löytyy enemmän tilaa sormille. Myös fenkkujen istuvuus syliin hakkaa Les Paulit 6-0. Oma ratkaisu oli kasata osista strato johon tuikkasin kaksi humbuckeria ja paksut kielet D-vireeseen, blokattu talla. Ei todellakaan Les Paul, mutta humppari-soundi on sinnepäin. Suosittelen kokeilemaan tällaista halpaa ratkaisua.

MuzaK: Itekin tykkään Fendereistä niiden helpomman soittetavuuden takia, eli pidempi skaala ja jotenkin löytyy enemmän tilaa sormille. Myös fenkkujen istuvuus syliin hakkaa Les Paulit 6-0. Oma ratkaisu oli kasata osista strato johon tuikkasin kaksi humbuckeria ja paksut kielet D-vireeseen, blokattu talla. Ei todellakaan Les Paul, mutta humppari-soundi on sinnepäin. Suosittelen kokeilemaan tällaista halpaa ratkaisua.
 
Tässäpä laadukas Les Paul -ratkaisu. Jos kaveri oikeasti etsii itselleen Les Paulia niin ei kai sitä mitään humppareita rueta stratoon kairaamaan.

juki68: Tässäpä laadukas Les Paul -ratkaisu. Jos kaveri oikeasti etsii itselleen Les Paulia niin ei kai sitä mitään humppareita rueta stratoon kairaamaan.
 
Aina kannattaa ehdottaa vaihtoehtoja jotka ovat epätavallisia, toimivia ja edullisia. Ellei sitten nimenomaan halua sulautua massaan tai matkia muita...

juki68: Tässäpä laadukas Les Paul -ratkaisu. Jos kaveri oikeasti etsii itselleen Les Paulia niin ei kai sitä mitään humppareita rueta stratoon kairaamaan.
 
Hehe... itseasiassa kaulaliitos ja materiaalit vaikuttavat kovasti soittimen soundiin ja sointiin. Ehkäpä Strato (tai SuperStrat), missä on PAF-tyylin mikit, liimakaula, mahonkirunko vaahterakannella ja mahonkikaula ruusupuisella otelaudalla... veikkaisin että sillä saataisiin Straton ergonomiaa siirrettyä LP-tyylin soundiin ja sointiin.
 
Edit: Eli olen samaa mieltä Jukin kanssa kyllä siitä, että jos LP-soundia haluaa niin vaihtoehto on silloin Les Paul. Sen sijaan "samankaltaista" soundia voisi tosiaan metsästää edellä mainitusta vaihtoehdosta.

MuzaK: Aina kannattaa ehdottaa vaihtoehtoja jotka ovat epätavallisia, toimivia ja edullisia. Ellei sitten nimenomaan halua sulautua massaan tai matkia muita...
 
No se verran tota MadMattin hommaa seuranneena voisin kuvitella, että jos joku kitarahankinta on mielessä, niin se yleensä katotaan loppuun asti eikä aleta mitään purkkaratkaisuita virittelemään.
 
Les Paul on ihan omanlaisensa kitara, ihan turha yrittää korvata ja hakea samaa soundimaailmaan millään muulla virityksellä. Ihan sama kuin sanoisi Les Paulehin tykästyneelle, että kairaa siihen straton mikit niin siinä sulle strato.

MuzaK:Myös fenkkujen istuvuus syliin hakkaa Les Paulit 6-0.
 
Mun mielestä LP'n ja Telen istuvuus on samaa luokkaa. Strato ja SG about samoissa keskenään.
 
Mutta mä en koskaan olekaan noista ergonomia-asioista kauheasti huolehtinut, aina on yltänyt kädet kitaran ja sormet kaulan ympäri.

bonecrusher: veikkaisin että sillä saataisiin Straton ergonomiaa siirrettyä LP-tyylin soundiin ja sointiin.
 
Ergonomista kitaraa hakevalle SG on gibsoneista varmaan paras. Mutta sekään ei soundaa Les Paulille, vaan siinä omanlaisensa räyhäkkämpi ja ilmavampi klangi.

bonecrusher: Hehe... itseasiassa kaulaliitos ja materiaalit vaikuttavat kovasti soittimen soundiin ja sointiin. Ehkäpä Strato (tai SuperStrat), missä on PAF-tyylin mikit, liimakaula, mahonkirunko vaahterakannella ja mahonkikaula ruusupuisella otelaudalla... veikkaisin että sillä saataisiin Straton ergonomiaa siirrettyä LP-tyylin soundiin ja sointiin.
 
Täysveristä LP:tä tässä edelleen haetaan ja LP:n ergonomialla. Nuo mun strato viittaukset ovat lähinnä vain löyhästi suuntaa antavia... Ihan eri tyylisestä skebastahan tässä on loppupeleissä kyse.

juki68:
Les Paul on ihan omanlaisensa kitara, ihan turha yrittää korvata ja hakea samaa soundimaailmaan millään muulla virityksellä. Ihan sama kuin sanoisi Les Paulehin tykästyneelle, että kairaa siihen straton mikit niin siinä sulle strato.
 
Eiköhän tuo ole meille kaikille ihan selvä juttu. Itsekin olen omistanut lespan ja soitellut monilla uudemmilla ja vanhemmilla ja tiedän mikä se soundi siinä on. Mielestäni samaa soundia ei saa tällä strato-virityksellä, mutta kuten kirjoitin, sinnepäin saa, ja joillekin se kelpaa tai riittää.

Oolsprite. Ei sitten muuta kuin LP Standard haltuun vaan (esim. R8 tai muu '58 henkinen historikki käytettynä). Vähän kuin tähän tyyliin: http://www.tiptop.se/cgi-bin/multipage.cgi?id=1270
 
Nuistahan ei niin pahoja hintoja joudu nykyään enää maksamaan käytettynä. TipTopilla on jotain, Hellstonella, Pajalla jne. voisi olla myös. Etenkin kun jättää sinne viestin että "etsin tällaista, tähän rahaan". Suosittelen.

MadMatt: Täysveristä LP:tä tässä edelleen haetaan ja LP:n ergonomialla. Nuo mun strato viittaukset ovat lähinnä vain löyhästi suuntaa antavia... Ihan eri tyylisestä skebastahan tässä on loppupeleissä kyse.
 
Meikä kävi muuten MadMatt tänään ostamassa yheltä kaverilta pois käytetyn Gibson Les paul studion ja kyllä tuntu sen kaula varsinaiselta halolta kun on tottunu stratocasterin ohueen kaulaan. Mutta sanonpa vaan että kyllä siihen uuteen kaulaprofiiliin tottuu varsin nopeasti. Tämän illan kun olen sitä hinkannut niin jo tuntuu melkein paremmalta kuin stratocasterin kaula, eli semmosia tottumuskysymyksiä nämä- heitin muuten tonne paraillaan käynnissä olevaan sooloskabaankin les paulilla soolon, vaikka en oo ikinä aikaisemmin edes les paulilla soitellu, että kyllä sen pölökkykaulan kanssa äkkiä pääsee tutuiksi :)
 
Mutta nimenomaan Les Paulin halusin koska mulla ei oo siitä tosiaan mitään aikaisempaa kokemusta, SG-mallisesta on kyllä kokemusta ja stratocasterista -eli ihan jo kokeilunhalustakin hommasin ton Les Paulin

Korggari: Meikä kävi muuten MadMatt tänään ostamassa yheltä kaverilta pois käytetyn Gibson Les paul studion ja kyllä tuntu sen kaula varsinaiselta halolta kun on tottunu stratocasterin ohueen kaulaan. Mutta sanonpa vaan että kyllä siihen uuteen kaulaprofiiliin tottuu varsin nopeasti. Tämän illan kun olen sitä hinkannut niin jo tuntuu melkein paremmalta kuin stratocasterin kaula, eli semmosia tottumuskysymyksiä nämä- heitin muuten tonne paraillaan käynnissä olevaan sooloskabaankin les paulilla soolon, vaikka en oo ikinä aikaisemmin edes les paulilla soitellu, että kyllä sen pölökkykaulan kanssa äkkiä pääsee tutuiksi :)
 
Eikös Studion kaula ole vähän paksumpi kuin standardin paksumpi profiili? Tällainen kuva on jäänyt...