Elektroniikka ja soitinrakennus ›

cASh: Ai että kun on kyllä hyvää jälkeä! Kyllä sitä näköjään pensselilläkin saa hienoa kun vaan osaa..
 
Ite just tein välihionnat ekaa kertaa ja pikkasen meni läpi takapuolelta! Prkl! No ei nyt pahemmin onneks mut silti tietty harmittaa. Täytyy nyt miettiä vedänkö pinnan takaa kokonaan puhtaaks vai mitä täs ny keksii.
 
Miten oot mikkojen tehny noi välihionnat Diccon kanssa? Kuiva- vai vesihionnalla? Kun jostain kuulin että Diccoa ei hirveesti kärsis vesihioa muuta kuin sitten viimeisessä vaiheessa ennen loppukiillotusta kun on jo paljon kerroksia.. Itse hioin Mirkan Carat Flex- paperilla (karkeus 400) mutta taisi olla turhan karkea.
 
Noo.. virheistä oppii!
 
Kiitos kiitos! Tosin, tässä(kin) tapauksessa on pakko myöntää että tuurilla oli lopputuloksessa vähintään ihan yhtä suuri osuus kuin taidolla! =)
 
Eihän tuossa pensselöinnissä muuta taikaa mun mielestä ole kuin se, että pitäisi yrittää malttaa vedellä vaan älytön määrä ohkaisia kerroksia. Tuppaa vaan iteltäkin aina käämi palamaan jossain vaiheessa ja sitten runtataan paksusti menemään. Mutta yleensä sen jälkeen tulee tyly paluu takaisin ohuisiin kerroksiin heti sen jälkeen kun on ne pinnan pilanneet valumat hiottu.. niin, ja hyvä suti pitää olla kans. Itse tympäännyin viime kesänä halpoihin "eurolla 5 kpl" suteihin sen verran että ostin pari kallista mutta hyvää pensseliä. Enää ei ole tarvinnut kaivella puolikuivasta lakasta karvoja kuin pari hassua kertaa! =)
 
Itse tein välihiontoja noissa esimerkkitapauksissa vasta noin 5-10 ohuen lakkakerroksen jälkeen ihan tavallisilla 500 ja 800 vesipapereilla (lakkailin ensin niin monta kertaa että se pinta tosiaan alkoi näyttämään lakatulta; puu kun tuppaa imaisemaan yleensä ensimmäiset kerrokset lähes kokonaan sisäänsä). Pieni tippa sylkeä paperin soiroon ja varovaista hiontaa. Etenkin tuon telen kanssa piti olla alkuvaiheessa hiton varovainen juuri sen takia, ettei tullut hiottua lakkaa puhki. Jos näin olisi käynyt ja alkanut petsin alta puu paistamaan niin sitten olisin varmaan vetänyt laakista koneella koko pinnan taas puulle. Tai mikäli kyseessä olisi ollut pieni kohta jossa kohden petsivärin olisi pitänyt olla suhteellisen tasainen niin sitten olisin ehkä yrittänyt varovasti petsata kohtaa uudelleen. Ja siinä tapauksessa sen petsin kannattaa antaa sitten tosiaan kuivaa tarpeeksi. Viime kesänä sain yhteen projektiin muutamaan kohtaan näitä paikkapetsauksia tehdä. Kyllä se toki onnistui mutta varovainen ja huolellinen siinä tuhraamisessa sai olla.
 
Loppuvaiheessa sitten ennen kiillotusta yritin vielä hioa pahimpia lommoja lakasta tasaiseksi ja viimeisenä kävin kitarat läpi sellaisella hemmetin hienolla teräsvillalla. Joku varmaan tietää / muistaa paremmin minkä nimistä tuo aine on, olisko joku 000-villa? Sillä hioin lakkapinnan mataksi jonka jälkeen sitten kiillottelin noita aikani vanhanaikaisella pulituurausmenetelmällä (puuvillatuppo + Diccon pulituuriaine mikä taitaa oikeasti olla suht tavallista tenua). Hinkkaamisen (ns. kiillotuksen) lopetin siinä vaiheessa kun totesin että a) jälki on mun makuun riittävän hyvä ja b) alkaa kädet hajoamaan siitä vatkaamisesta.
 
Mikäli et hirveästi hionut sieltä takapuolelta läpi niin kokeile ihmeessä ensin paikkausta. Jos se ei sitten onnistu niin hio vasta sen jälkeen takaisin puulle. Kannattaa kuitenkin aina muistaa näissä lakkaus- yms viimeistelyhommissa myös se käytännön asia, että jos / kun kitaraa käytetään niin kulumaa siihen tulee ajan myötä joka tapauksessa. Ja mitä kiiltävämpi ja nätimpi kitara on, niin sitä enemmän vit**taa pienetkin naarmut mitä pintaan väistämättä tulee.. =)