Yleistä keskustelua musiikista ›

maelstorm: niin, mutta jos palataan alkuperäisviestiin niin bändi duunaa omakustanteita ja demoja, pelkästään ammattilaispuolella, ainoastaan siskoja ja mummua kiinnostaa, mut bändillä on kuitenkin faneja ja rahoittajia.
 
.?.
 
Nii in, mikä tekee siskoista ja mummuista huonompia rahoittajia ja faneja kuin muista?
 
Mä voisin tuolta levyhyllystä vetästä summassa nipullisen 80-luvun seiskatuumaisia, jotka on ihan levymerkillä julkaistu. Demoja ne musta on, silloin vaan pestattiin ihan ihmeellisiä akteja joka paikkaan, eli ammattimaisesti. Fyrkkaa kun kato oli. Se oli ihmeellinen vuosikymmen, tosin 90% niistä sit jäikin sinne kasarille.
 
Tukenani mulla on vain aikalaiskertomuksia, itehän olin vasta 15v vuonna -90.

Toisaalta Kissin olisi pitänyt lopettaa reunion-kertueen jälkeen, toisaalta bändi on nykyisellä kokoonpanollaan tällä hetkellä suositumpi kuin ehkäpä koskaan aikaisemmin.
 
Kaksipiippuisia juttuja nämä aina ovat.

Jos nyt jonkun mainitsen, niin Pertti Neumann Dingona. Tehköön musaa ja keikkoja, jos haluaa, mut miks näin? Hänellehän on entiset bändikaveritkin vissiin suuttuneet.

Avataan sen esimerkin kautta.
 
Bändi A on kellaribändi, se heittää muutaman keikan vuodessa ja reenailee kerran viikossa. Ei hirveästi kehity, koska ei ole edes tarve, mutta pitää taitoa yllä ja pitää hauskaa. On ns. harrastelija pohjalla. Tärkein motivaatio soittaminen.
 
Bändi B on kellaribändi. Se heittää muutaman keikan kuussa mestoissa, missä ns. kaikki muutkin bändit veivaavat. Bändi julkaisee kerran vuodessa omakustanne sinkun, jota lähettää levy-yhtiöihin ja vastaaviin. Ei kuitenkaan saa juurikaan palautetta tältä suunnalta. Panostaa täysiä, mutta ei kuitenkaan saa sitä työtä vastaavaa arvostusta. On ammattilaispohjalla, koska saa työstään kuitenkin jonkin verran rahaa. Tärkein motivaatio soittamisella menestyminen.
 
Mikä on siis se vaihe, jossa pitää bändi B:n katsoa itseään peiliin, että bändistä ei ole siihen, kun omakustanteet eivät myy, eikä keikoilla käy porukkaa?
 
Entä sitten bändi C, jolla on levytyssopimus ja B-soittolista hittejä. Levy-yhtiön mielestä bändi ei täytä sille annettuja tavoitteita ja se saa kenkää. Onko tässä kohtaa järkeä jatkaa, kun kortit on kuitenkin pelattu? Jos tavoite kuitenkin on se, että saadaan niitä radiohittejä ja soitetaan täysiä keikkoja.

Ehkä olen vähän naiivi, mutta ei kai kukaan soita pelkkä menestyminen mielessä, ja jos sitä ei tule uutterasta yrityksestä huolimatta, niin sen takia laita pillejä pussiin?
 
Tai ehkä soittaa, mutta eikös silloin vain pidä yrittää kovempaa jos itse kuitenkin uskoo omaan hommaansa?
Jos ei itse siihen usko, niin miten muutkaan voisi, ja oikeasti hyvä musiikki aina tavalla tai toisella tavoittaa kuulijansa.
 
Jos haluaa pinnalle päästä ja radioissa soimaan, niin omalta kohdaltani se tarkoittaisi ainakin melkoista kompromissien tekemistä musiikin suhteen kun joutuisi säveltämään miettien että mikä myy sen sijaan että tekee mikä itsestä tuntuu hyvältä.
 
Minähän en mistään mitään tiedä. Ajattelin vaan "ääneen".

Ahaa. Tää että "haluaisin päästä ton jäbän/giltsin päähän kun musta tuntuu että se feikkaa". Oi että tiedän tunteen. Minähän olen paras tuomari siinä suhteessa jotta että mikä on oikeasti hyvää. Ja sehän on ainoa mikä ratkaisee. Minä teen mitä teen ja loput on muita.
 
PS.
 
Joskus törmäsin ilmiöön, jota kutsuisin "länsimaisen, eurooppalaisen ihmisen dilemmaksi". Diggailin Mazy Grayn musasta, mutta muutamat valistuneet frendini ilmoittivat minulle, että huolimatta hyvistä biiseistä ja karismaattisesta esiintyjästä oli kyseinen akti dissattava koska kyse oli joidenkin tietojen mukaan lapsensa hylänneestä narkista ja huonosta äidistä. Minä näen siinä nykyajan Billie Holidayn, miesten murjoman naisneron. Näin sitä on hölmö.

slipoilfan: Avataan sen esimerkin kautta.
 
Bändi A on kellaribändi, se heittää muutaman keikan vuodessa ja reenailee kerran viikossa. Ei hirveästi kehity, koska ei ole edes tarve, mutta pitää taitoa yllä ja pitää hauskaa. On ns. harrastelija pohjalla. Tärkein motivaatio soittaminen.
 
Bändi B on kellaribändi. Se heittää muutaman keikan kuussa mestoissa, missä ns. kaikki muutkin bändit veivaavat. Bändi julkaisee kerran vuodessa omakustanne sinkun, jota lähettää levy-yhtiöihin ja vastaaviin. Ei kuitenkaan saa juurikaan palautetta tältä suunnalta. Panostaa täysiä, mutta ei kuitenkaan saa sitä työtä vastaavaa arvostusta. On ammattilaispohjalla, koska saa työstään kuitenkin jonkin verran rahaa. Tärkein motivaatio soittamisella menestyminen.
 
Mikä on siis se vaihe, jossa pitää bändi B:n katsoa itseään peiliin, että bändistä ei ole siihen, kun omakustanteet eivät myy, eikä keikoilla käy porukkaa?
 
Entä sitten bändi C, jolla on levytyssopimus ja B-soittolista hittejä. Levy-yhtiön mielestä bändi ei täytä sille annettuja tavoitteita ja se saa kenkää. Onko tässä kohtaa järkeä jatkaa, kun kortit on kuitenkin pelattu? Jos tavoite kuitenkin on se, että saadaan niitä radiohittejä ja soitetaan täysiä keikkoja.
 
Kenen tavoite on bändin C kohdalla että tulee radiohittejä ja täysiä keikkoja? Levy-yhtiön vai bändin vai molempien?
 
muutenkin nää esimerkit on kyllä liian karikatyyrejä. Oisit vaan suoraan lähteny nimeämään ja ampumaan alas bändejä, joiden sun mielestä pitäis lopettaa. ;) Kun et sä pysty mitenkään vääntämään asioita niin, että se bändin telakalla pistäminen ois oikeasti se "objektiivisesti aina kaikille paras juttu". Koska sitä se ei varmaankaan kaikissa tapauksissa ole kuitenkaan.
 
Rokkihommat eivät varmasti ole edes alan ammattilaisille mitään "mä vaan käyn täällä töissä" tyyppisiä juttuja joita aloitetaan ja lopetetaan sen mukaan, että miten sinkut menee tai ei mene listoille ja onko tavastialla ihmisiä sata vai viis sataa. Jatkamisen järkevyyttä ei voi mitata samalla tavalla kuin makkaratehtaan voittomarginaaleja. On kyse kuitenkin ihmisestä, luovuudesta ja soittamisen riemusta. Sä koitat vääntää tätä peliä niin, että tuolla keikkamestoissa ja demostudioissa pyörivät äijät ja muijat tekisivät sitä juttuaan pääasiassa vaan euron kuvat silmissään. tai joku julkkis-tähteys vähintään. kai sä nyt itekin tajuat ettei musahommissa kovinkaan suuret eurot enää liiku ja peli kaiketi kiristyy vieläkin, joten jotain sellaista suhteellisuutta tähän juttuun kaivattais sulta nyt. vai ootko sä vaan niinku trollaamassa/flamebaittaamassa tyhmiä ihmisiä...
 
Siinä on jotain tosi tylsää ja kapitalistista, että muusikoiden itsensä pitäisi ajatella bändejään jonain ihmeen instituutioina, joiden uskottavuus on tärkeämpää kuin siinä soittavien ihmisten elämän mielekkyys. Että bändiä pitäisi pistää telakalle sen takia, että jossain toisella puolella maailmaa levyjä keräilevä pop-nörtti voi vähän suuremman stondiksen kanssa fiilistellä bändiä "bändillä oli uskottava kaari, lopettivat huipulla!" paskaa ajattelua.
 
Jos tekee mieli jatkaa niin sitten saa jatkaa vaikka oiskin tukka jo valkonen ja ikää kolmenkymmentä vuotta enemmän kuin yleisöllä. Sitten kun ei enää tee mieli jatkaa niin sitten ei tartte enää jatkaa. Joskus bändin jatkuminen on kiinni siitä että taloudelliset asiat pyörivät suotuisasti bändin ympärillä. Sikäli kun bändin olemassaolo on sellaisista asioista riippuvainen, ja ne eivät jossain pisteessä enää pyörikään suotuisasti, niin sitten bändi hiipuu siihen. mut minkä takia sitä pitäisi itse työntää väkisin bändi telakalle jos ei levyt myy ihan vitusti ja keikkaa ole neljää sataa vuodessa? kerro nyt meille se. ja kerro nyt suoraan mitä bändejä vihhaat niin paljon että niitten pitäis lopettaa :D

Zammy: Niin pitkään kun artisti tykkää niin kaikki on jees. Ihan sama tykkäsikö kukaan muu. Joku sellainen unelmallinen urakaari muusikolle on sellainen asia, ettei sellaista ole olemassakaan, vaan ura voi olla ylä- tai alamäkeä ja vaihdella eri vuosikymmeninä eikä mitään oikeaa lopettamisaikaa ole.
 
Omituista olisi sellainen, että jos ei joka levyllä pysty edellistä paremmaksi laittamaan, niin ei kannattaisi tehdä mitään.
 
Olen samaa mieltä. Muusikko kehittyy koko elämänsä ajan jos keskittyy oleelliseen eikä vain vedä huumeita. Miksi silloin pitäisi lyödä hanskat tiskiin? Usein vain fanit ovat niitä tiukkapipoja eivätkä salli kehitystä tapahtuvan. Kuten esmes Pink Floyd. Joidenkin mielestä Syd Barretin PF on edelleen paras. Ja pöh sanon minä. Maailma olisi paljon tylsempi paikka ilman Echosia ja Shine on you... - biisiä.

Bändi A on mun juttu, ei paineita ja hauskaa on. Jos väliin keikan heittää niin se on hauskaa sekin. Treeneistä porukalla saunaan, sekin on hauskaa. Laitteet on mitä on mutta omiin tarpeisiin riittää. Vähän niinku puoliammattilaisen sivuprojektit.

oaNu: Mites tässä näin kävi, eräät keskittyy vaan dissaamaan ketjun aloittajaa. Ei ymmärrä. Kyllähän noita tapaus B bändejä löytyy läheltä jokunen. Eihän sitä kukaan suoraan myönnä että pelkän menestyksen perässä mennään, mutta siihen kaikki kuitenkin viittaa. Ei se silti väärin ole, vissiin.
 
Sitten sen voi meikäläisen mielestä lopettaa, kun bändin rahat on muutaman kaverin toimesta juotu pariin kolmeen kertaan ja paikkakuntaa vaihdettu yhtä monesti velkojien perässä. Siis jos nämäkään rock'n roll toimenpiteet eivät ole pumppua merkittävästi eteenpäin sysänneet.
 
nii ja sullakaan ei riitä boollseja osoitella suoraan minuun, tai sit nimetä näitä kavereiden bändejä jotka hakee sukseeta, mut mitään ei tuu ja se säälittää sua?
 
entäs tää toinen kappale, jos bändillä mukamas on jotain omaa/yhteistä rahaa, ja se juodaan ja vaihdetaan kaupunkia velkojia karkuun, niin siitäkö se elämä urkenee että se bändi pistetään lihoiksi? että mitään muuta elämänhallintaa ei kaivata yhtälöön lisää. vittu haloo.

Kailis: Remun mainitsen tässä, siis Hurriganes mielessä.
 
Hurriganesin olis saanut jättää rauhaan jo ajat sitten. Se että Remu on tehnyt keikkaa käyttämällä tota nimeä on oma asiansa, mutta musta lähinnä tosi naurettavaa.

slipoilfan: Entä sitten bändi C, jolla on levytyssopimus ja B-soittolista hittejä. Levy-yhtiön mielestä bändi ei täytä sille annettuja tavoitteita ja se saa kenkää. Onko tässä kohtaa järkeä jatkaa, kun kortit on kuitenkin pelattu? Jos tavoite kuitenkin on se, että saadaan niitä radiohittejä ja soitetaan täysiä keikkoja.
 
Jos Aerosmith olis lopettanu tossa vaiheessa niin olis jääny aika kasa stydejä biisejä duunaamatta(mm. Toys in the Attic- ja Rocks-levyt). Ja se helvetinmoinen menestys saavuttamatta, tuhoamatta ja saavuttamatta uudelleen...

maelstorm: ja siellä ammattilaispuolella niitä demoja ja omakustanteita siskoille ja mummuille sitten tehdäänkin niin maan perkeleesti.
 
On paljonkin musiikin ammattilaisia, joiden "päiväduuni" koostuu coverkeikkailusta / jonkun artistin taustabändissä tai ammattiorkesterissa soittamisesta / opettamisesta / sessiomusisoinnista / biisinkirjoittamisesta (säv/san) / jne., useimmiten jostain useamman tai jopa noiden kaikkien yhdistelmästä (ja tästä rajasin vielä tarkoituksella "muusikon toimenkuvan" ulkopuolelle kaikki äänimies/miksaus/tuotanto- jne. hommat). Silti nämä samat hemmot voivat tehdä vuosikausia duunia omaa musiikkia(an) esittävän bändinsä eteen, joko täysin terapiapohjalta tai jonkunasteinen läpimurto mielessään.

että mitään muuta elämänhallintaa ei kaivata yhtälöön lisää. vittu haloo.
 
No vittu hei mitään elämänhallintaa, tää on ROCK'N'ROLL!

Janus: On paljonkin musiikin ammattilaisia, joiden "päiväduuni" koostuu coverkeikkailusta / jonkun artistin taustabändissä tai ammattiorkesterissa soittamisesta / opettamisesta / sessiomusisoinnista / biisinkirjoittamisesta (säv/san) / jne., useimmiten jostain noiden kaikkien yhdistelmästä (ja tästä rajasin vielä tarkoituksella "muusikon toimenkuvan" ulkopuolelle kaikki äänimies/miksaus/tuotanto- jne. hommat). Silti nämä samat hemmot voivat tehdä vuosikausia duunia omaa musiikkia(an) esittävän bändinsä eteen, joko täysin terapiapohjalta tai jonkunasteinen läpimurto mielessään.
 
Ja jos tää terapiapohjalta läpimurto mielessä tehty oma musa auttaa kestämään sen arjen, kun on jotain mitä unelmoida, niin milloin pitäisi laittaa pillit pussiin bändin kohdalla? Ei hitto milloinkaan. Ihan sama miten realistisia ne unelmat on.

maelstorm: ... mut mitään ei tuu ja se säälittää sua?
 
Sanoinkin tuossa ettei se väärin ole. Ei se mua siis säälitä. Ja toi esimerkki ei ollu reaalimaailmasta. Tarkotin sillä sitä että jos tarpeeks pahasti ryssii asiat niin ei silloin ole järkeä jatkaa. Näin minun mielestä. Kyllä joku muu varmasti vielä jatkaisi siitä pisteestä mihin itse määrittelen pisteen jossa lopettaa. Ja toinen lopettaisi jo ennen sitä pistettä, tottakai. Mielipiteitä kaikki tyynni. Ja syöksylaskijoita.

Meikäläisestä oikea aika on perääntyä sitte ku musiikin tekeminen/soittaminen ei ole enää hauskaa.Sama kai se on mitä muut ajattelee.

oaNu: Sanoinkin tuossa ettei se väärin ole. Ei se mua siis säälitä. Ja toi esimerkki ei ollu reaalimaailmasta. Tarkotin sillä sitä että jos tarpeeks pahasti ryssii asiat niin ei silloin ole järkeä jatkaa. Näin minun mielestä. Kyllä joku muu varmasti vielä jatkaisi siitä pisteestä mihin itse määrittelen pisteen jossa lopettaa. Ja toinen lopettaisi jo ennen sitä pistettä, tottakai. Mielipiteitä kaikki tyynni. Ja syöksylaskijoita.
 
no jos alkoholi vie miestä kaupungista toiseen velkojia karkuun niin kuinkahan kovaa roolia sellaisen ihmisen elämässä joku bändielämä vielä esittää? eiköhän tollaselta ihmiseltä ole bändihommat loppu jo muutenkin. vai onko tääkin jotain liian neroa fleimbeittausta että multa menee ohi. ehkä jossain krapula tai kännipsykooseissa voi kuvitella olevansa kulmakuntansa kovin basisti jossain bändissä, mut näkee tollasista keisseistä jo päältä ettei sieltä mitään musiikkia tule jos soittimen syliin antaa.
 
jos ryssii asiansa ni sit ryssii asiansa mut en mä nyt näkis että pitäis kitarat paskaksi pistää jos nyt sattuu jollain elämän muulla osa-alueella kämmäämään. tyyliin ajaa muijansa yli vahingossa autolla ja polttaa talonsa maan tasalle kun ei muistanut sammuttaa kynttilää ennen nukkumaanmenoa. onhan siinä sitte asiat aika hyvin ryssittynä, mut miks tossakaan tilanteessa pitäis sitte pistää kitarat paskaks jos niitä jonnekin bändikämpälle vielä jokunen jäi? logiikkasi ei mene jakeluun.

maelstorm: ...
 
jos ryssii asiansa ni sit ryssii asiansa mut en mä nyt näkis että pitäis kitarat paskaksi pistää jos nyt sattuu jollain elämän muulla osa-alueella kämmäämään. tyyliin ajaa muijansa yli vahingossa autolla ja polttaa talonsa maan tasalle kun ei muistanut sammuttaa kynttilää ennen nukkumaanmenoa. onhan siinä sitte asiat aika hyvin ryssittynä, mut miks tossakaan tilanteessa pitäis sitte pistää kitarat paskaks jos niitä jonnekin bändikämpälle vielä jokunen jäi? logiikkasi ei mene jakeluun.
 
Kuten siinä esimerkissä tuli ilmi, eli ryssii asiansa siten että ryssii sen bändin asiat samalla. Tarpeeksi pahasti kun sen tekee, niin oma mielipide on että peli poikki siinä vaiheessa. Ei tarvi kitaroita paskaksi pistää, en niin väittänytkään.