| Aihe: Miten ne esikuvat ovat vaikuttaneet sinun soittoosi? | |
|---|
|
Tässä aihe, jota jaksan pohtia vuodesta toiseen.
Kitaransoitossa omat suurimmat vaikutteet ovat olleet Limp Bizkitin Wes Borland, Machine Headin Rob Flynn ja Dillinger Escape Planin Ben Weinman.
Nuorempana kuuntelin paljon skeittipunkkia, mistä minulle on tullut hieman sleebaava tatsi soittoon. Tästä olen kuitenkin pikkuhiljaa päässyt eroon. Varsinaista kitarointia aloitellessa ensimmäinen suuri esikuva oli Wes Borland. Wesiltä apinoin paljon, perversiot matalampiin vireisiin ja kahden korkeimman kielen virittämisestä samaan. Lisäksi häneltä imitoin paljon kamapohjaisia ideoita: puhdas ja likainen styrkkari erikseen ja efektien käytössä.
Soittamisessa Wes näkyy tappingissa, mitä tykkään tehdä yhä, vaikka en osaa.
Flynniltä taas otin hevimpinä vuosina paljon kama ja komppaus ideoita. Itsekkin piti saada sisä 5150 räyhää aikaiseksi ja flynnin riffit ovat vieläkin aivan saatanan hienoja.
Weinmanilta olen taas saanut paljon soitupoliittista oppia ja niinsanottua tyylitajua.
Skenehuora jo 6 vuotta. |
|
Mewin Bo Madsenin kitarasaundia yritän kopioida aina ja koko ajan, ja olen kai päässyt aika lähellekin. Ehkä soitossakin voi kuulla jotain samaa, ainakin komppia pyrin yleensä rytmittämään hieman kimurantimmaksi.
I am Jack's smirking revenge. |
|
vaikea sanoa, koska suurimmat "idolit" eivät ole ns. omasta instrumentista. asenne- ja fiilispuolelta jotain on (toivottavasti) tarttunut esim. Miles Davisilta, Frank Zapalta, Mike Pattonilta ja yleensäkin muusikoilta jotka sekoittavat palettiaan jotenkin arvaamattomasti.
viina. hanuri. ja naiset. |
|
Positiivisesti.
Antaneet lisäinspistä ja ideoita.
Olen paras muusikoiden.netin Bonecrushereista! |
|
Ainakin tulevalla äänitteellä pystyy kuulemaan punk-diggailut ja blues-innostukseni... Tietoisesti en kopio kenenkään soundia, "idoleita" on sen verran paljon ja sen verran eri tyylisistä musista, että aika sillisalaatiksi menisi... |
|
no sen verran et on ylipäätään pitänyt itekin alkaa soittaan samoja soittimia |
 -J
13.07.2009 21:07:57 | |
|
Albert Järviseltä nappasin vibratoa ja blueskaavaa ristiin rastiin
Mikä ihme teitä hevareita vaivaa? |
|
Rumpujen soiton alkutaipaleella ihan vain opettelemalla kaikkia siistin kuuloisia fillejä ja komppeja. Myöhemmin on tullut sitten analysoitua tarkemmin esim. sovitusratkaisuja, dynamiikan käyttöä ja ylipäänsä rumpalin tyylitajua.
Basson kanssa ei oo vielä tullut ihmeemmin alan temppuihin perehdyttyä. Eikä riitä soittotaitokaan vielä siihen että pääsis toteuttamaan itseään täysin. |
|
Paice, Ian. Machine Head sai meikäläisen ylipäätään alottamaan soittamisen. Hänen soittotyylinsä ja virvelifillit ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Edes ripauksia hänen tyylistään tässä yritetään saada hallintaan. |
 Da Make
14.07.2009 13:50:10 (muokattu 14.07.2009 13:57:34) | |
|
Ensimmäinen "kitaristi-idolini" oli jo nuorella iällä Muddy Waters, tykkäsin jo pienenä hänen tavastaan soittaa "säästellen", Myöhemmin BB King jolla oli fiilistä. Mun mielestä Chuck Berry oli ihan lälläri kamaa verrattuna Watersin live taltiointeihin. Fiilis, "blues" (elämässä).
Peter Green ja Fleetwood Mac järkkäsivät kunnon jamit ja sitä oli kiva kuunella, vieläkin pyörii päässä jotain Live at Boston sooloiluja 6-kielisellä bassolla. Intensiivinen tunnelma. Oikeastaan sama pätee Creamiinkin, vaikka se ei ikinä ole ollut ihan niin kova suosikki. Blues Rockin taustavoima.
Jimi Hendrix oli vaan niin tunne kuohujen vallassa ja soitti Leslie/Flanger/Delay psykedeelisoundeilla ja se oli käsittämättömän upean kuuloista. Saan samat fiilikset edelleen tietyistä Henkan biiseistä. Pistä sielus siihen sekaan.
Isobroidi kuunteli 90-luvulla paljon Kingston Wallia ja aloin tykätä siitä itsekin. Petri Wallin soitto oli vähän kuin diipimpää Hendrixiä Doors/Who viballa, hienoja soundeja ja kitarat sovitettu kivasti tukemaan laulumelodioita. Luovuutta saa käyttää.
Komppailupuolelta voisin vielä mainita Tool:in (Adam Jones) joka on vaikuttanut rytmiseen ymmärrykseen tajuntaa laajentavalla voimalla.
En ole juurikaan soittanut muiden kappaleita enkä etenkään edellämainittujen. He vetivät omat juttunsa narulle melko suvereenisti ja mun tehtävä olis kuunella ja filtteröidä heidän juttunsa oman luovuuteni lävitse. |
|
Onhan niitä soittotekniikoita, maneereita ja kikkoja tullut pöllittyä vaikka kuin monelta. Vielä kun joskus osaisi hyödyntää jotain...
"Palkkapäivä iskee kuin miljoona GASia" - Kivijalka |
|
Ei mitenkään. Kaikki esikuvat soittavat sähköbassoa ja itte länkyttänyt jo vuosia pelkästään kontraa. Uusia esikuvia ei ole oikeastaan ehtinyt sitten kontrapuolella tulemaan.
Aina saa kärsiä ja hävetä. |
|
Ainut asia joka soitostani näkyy on surkuhupaisuus. En ole oikein vielä sillä tasolla että olisin kunnolla voinut ottaa vaikutteita. |
|
David Gilmourin ja Andrew Latimerin soittotyyleistä diggaan kovin ja olen monia heidän soolojaan/muita juttuja opetellut. Tiedä sitten onko sieltä mitään tarttunut omaan soittoon. Ainakin se, etten osaa tiluttaa... Eipä se tosin haittaa.
"Itsehän arvostan niin tiede- kuin panomiehiäkin" -PomppoK |
 Kailis
14.07.2009 20:00:35 (muokattu 14.07.2009 20:01:00) | |
|
Remu oli yksi syy aloittaa rumpujen takominen. Siltä jäi ehkä se tietty simppeli ajattelu ja kompin tukevuus. Moonilta opin luovan sekoilun tärkeyden, hyvässä ja pahassa =D Copeland oli mulle eräänlainen progekoulu ja ennakkoluulottomuuden mitta. Siltä blokkasin myös splashien käytön. Siouxie & the Bansheesin Budgie ja XTC:n Terry Chambers olivat mulle tärkeitä esikuvia -80 luvulla. Ringoa en osaa edes tietoisesti ajatella, se on niin itsestään selvää. |
|
Vaikuttaneet siten, että ovat antaneet inspiraatiota ja halua soittaa/kuulostaa kuten esikuvani. Todellisuudessa en soita kuten he, enkä kuulostakaan heiltä. Joskus ehkä uskonut kuulostavani esikuviltani, mutta totuus on toinen.
Minä olen minä. |
|
Heh... Soitan joskus samalla tavalla kuin Fieldy.
Pidän siis bassoa kaula pystyssä. Jotenkin mukava soittaa sillä tavalla. Toki niiltä "idoleilta" aina jotain jää käteen, ideoita, tapoja yms.
Would you tell me about the fucking golfshoes?!? |
|
Omat pääidolini, jotka sattuvat olemaan Finntrollin ja Moonsorrowin kosketinsoittaja/säveltäjä TrollhorN ja Dimmu Borgirissa samaa roolia esittävä Mustis, ovat molemmat auttaneet eri tavalla. Kun sävellän kappaleita, TrollhorNilta olen saanut idean tehdä niistä eeppisempiä ja jossain kohtaa myös veikeitä, ja Mustikselta olen saanut inspat laulun synkkyyteen ja hienoihin piano-osiin. Olen myös harjoitellut enemmän pianonsoittoa nähtyäni Mustiksen virtuoosimaisuuden Tuubista. |
|
Kaikki idolini ovat aiheuttaneet sen, että olen masentunut heidän neroudestaan ja lähes lopettanut oman soittamiseni. Idolit on perseestä;)
"Safe sex, safe music, safe clothing, safe hair spray, safe ozone layer. Too late! Everything that´s been achieved in the history of mankind has been achieved by NOT being safe..."
- Lemmy Kilmister |
|
Lou Reed ja Johnny Thunders ovat "antaneet luvan" mulle soittaa skittaa,vaikken mitään osaakkaan...Siis ovat haistattaneet hienoille tekniikoille ja vetäneet rockenrollia levylle menestyksellisesti...
Kuudella Kielellä Koetan... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
