Etno, proge, latin ›

Kampela77: Joo, en sitä tarkoittanutkaan että biisit Opethilta kuulostaisivat. Lähinnä vain ajattelin, että olisi vaikuttanut biisien sävellystapaan.
 
Onhan ne olleet samalla kiertueella joten ei kai se ihme olisi vaikka pieniä opethmaisuuksia tulisikin, tarkoituksella tai ei.

Lebowski: "Mulla on vaan niin rajallisesti aikaa ja niin paljon tuoretta musaa monelta eri vuosikymmeneltä johon pitäisi perehtyä"
 
Hehe. Its up to you dude. Niinhän meillä kaikilla. Kyseessä kuitenkin ehdottomasti yksi bändin parhaista tuotoksista, Itselle kyllä aukeni heti ja huomasi että tässä ollaan oikeilla raiteilla. Toisin kuin Octavariumilla ja Systematic Chaosilla, joista paistoi liika yrittäminen, itsensä uudistus läpi.
 
Ei tämä kyllä parhaiden joukkoon mene millään ainakaan mun mittapuulla.. I&W, Awake, ACOS, LTE:t (jos nyt edes lasketaan), Scenes ja SDOIT menevät kyllä aika heittämällä ohitse.
 
DT ei vain kykene tarjoamaan mulle enää mitään sellaisia vaikutteita, jotka eivät olisi tulleet jo ennestään selväksi kun aikanaan kitaralla jauhoin satoja ja satoja tunteja läpi niitä vanhempia DTn biisejä. Tuli myös plokattua rummut, bassot, kiipparit ja tutkin miten ne on sävelletty jne. Tällä uudella ei ole enää mitään sellaista, jotka antavat mulle sen uuden kokemisen tunteen, joka mulle on tullut viime aikoina esim sellaisista bändeistä kuin Black Sabbath, Camel, Soundgarden, King Crimson jne.
 
Onhan tätä kohta 15 vuotta jauhettu ja jos ne todelliset uudistukset ovat enää niitä "hyvin hoksattuja" blästejä jne niin enpä kyllä keksi syytä miksi kannattaisi kuunnella. Ok, onhan ne biisit ihan hyvin sävelletty, hyviä melodioita jne... mutta niin on 1000 muullakin klassikkobändillä, joita en varmaan ikinä ehdi edes kuunnella ja joilla jokaisella olisi vielä jotain sellaista tarjottavaa mulle, josta ei tällä hetkellä ole hajuakaan. Musassa hienointa musta on löytää niitä uusia juttuja ja imea jatkuvasti uusia vaikutteita itseensä.
 
DT on vain nykyään liian orjallinen linjalleen, en tiedä mistä se vain johtuu. Johtuuko se siitä, että halutaan miellyttää vanhoja faneja, ei osata/haluta(?) uudistua oikeasti vai onkohan levy-yhtiölläkin näppinsä pelissä... DT alkaa olla nykään jo aika iso bändi. Vai haluaako DT luoda mahdollisimman laajan diskografian vai mikä tässä on... en tiedä.

En mä kyllä musiikkia sen perusteella kuuntele, että aina pitäisi löytyä jotain uutta ja saada vaikutteita. Hyvä biisi on hyvä, vaikka samanlaista tavaraa olisi tehty joskus aikaisemminkin. Fiilis ratkaisee.
 
Tässäpä ehkä syy minkä takia musiikin kuuntelu maistuu taas paremmin, kun on vähentänyt kitaransoittoa. Ainainen analysointi tappaa bändin kuin bändin musiikin. Ainakin itseni kohdalla ne biisit, joita tulee soitettua paljon, ei jaksa enää innostaa kuuntelumielessä.

Rakoni: En mä kyllä musiikkia sen perusteella kuuntele, että aina pitäisi löytyä jotain uutta ja saada vaikutteita. Hyvä biisi on hyvä, vaikka samanlaista tavaraa olisi tehty joskus aikaisemminkin. Fiilis ratkaisee.
 
Tässäpä ehkä syy minkä takia musiikin kuuntelu maistuu taas paremmin, kun on vähentänyt kitaransoittoa. Ainainen analysointi tappaa bändin kuin bändin musiikin. Ainakin itseni kohdalla ne biisit, joita tulee soitettua paljon, ei jaksa enää innostaa kuuntelumielessä.
 
Enpä ole itsekään soitellut tänä vuonna oikeastaan ollenkaan.. jotain omia biisintynkiä vain silloin tällöin ettei tatsi pääse kokonaan karkaamaan. En muutenkaan ole vuosiin soittanut toisten bändien musiikkia, jos jotain yksittäisiä riffejä ei nyt lasketa vaan keskittynyt nimenomaan kuunteluun. Teininä jaksoi tuntitolkulla jauhaa ja analysoida musaa, nyt on löytynyt omasta mielestä sellainen sopiva keskitie ja se on peilautunut ainakin omasta mielestä positiivisesti luovuuteen. Enää ei tarvitse koskea instrumenttiin tietääkseen mistä biisissä on (sävellyksellisesti) kyse, aivot kyllä oppivat ajan myötä. Oon muutenkin ollut aina vähän sävellyspuristi musiikkiin liittyen ja se nimenomaan oli niitä seikkoja miks DT aikoinaan niin kovasti iskikin. :)
 
Ja toki hyvä biisi on aina hyvä biisi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että maailmassa on 5 000 000 000 hyvää biisiä eikä niitä tässä elämässä ehdi kuunnella. Yritän vain "tasata pottia" sen verta, että ehdin kuunnella mahdollisimman monipuolisesta tyylikirjosta näitä hyviä biisejä, enkä asenteellisuuden takia jaksa enää syventyä mihinkään tiettyyn tyylilajiin, jos se on jo ennestään selvää kauraa. Musa on kuitenkin mulle sellainen juttu, että mulla on tulevaisuuden haaveita asiaan liittyen ja kukaan tuskin kieltää, että mahdollisimman laaja tuntemus eri tyyleistä ja bändeistä millään tavalla heikentäisi tämän tavoitteen saavuttamista. Ja jos mä saan tästä tutkiskelusta suoraa nautintoa, niin enpä jaksa väkisin vanhoja suosikkibändejä alkaa kuuntelemaan jos en koe saavani siitä mitään irti.

ANtTIKRISTUS: Ja toki hyvä biisi on aina hyvä biisi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että maailmassa on 5 000 000 000 hyvää biisiä eikä niitä tässä elämässä ehdi kuunnella.
 
Hienoa, jos näinkin laaja musiikkikirjo uppoaa (ei tietenkään kirjaimellinen määrä). Mun mielestäni maailmassa on vain joitakin tuhansia oikeasti kovia biisejä. DT kärkipäässä. Olen kyllä yrittänyt kuunnella vaikka minkälaista musaa, mutta minkäs sitä mieltymyksilleen voi.
 
Sitten on ne 2345623762357 "ihan ok" -biisiä, jotka ei harmita pätkääkään, vaikka missaisikin. Kulutustavaraa.

Rakoni: Hienoa, jos näinkin laaja musiikkikirjo uppoaa (ei tietenkään kirjaimellinen määrä). Mun mielestäni maailmassa on vain joitakin tuhansia oikeasti kovia biisejä. DT kärkipäässä. Olen kyllä yrittänyt kuunnella vaikka minkälaista tavaraa, mutta minkäs sitä mieltymyksilleen voi.
 
Eipä niille voi ja siks mä oon vaan koittanut selvittää omia motiivejani asian suhteen. Miks joku ei nappaa ja joku toinen musa nappaa.. ehkäpä nyt jotkut ymmärtävät miks homma menee mulla näin... vaikka niitä syitä ei kirjoittamalla kovin yksityiskohtaisesti tahdo jaksa käydä läpi. Näihin DT-ketjuihin kun on tahtonut tulla niitä vittumitätilupaskaa-kommentteja ihan omiksi ja toisenkin tarpeiksi.

Mulle kyllää uppoaa tää uusin DT, tosin olin tykästynyt myös Octavariumin aikaisiin 'progempiin' sävyihinkin. Osaisko kukaan antaa vinkkiä sen tyylisistä bändeistä?

tumppinen: Mulle kyllää uppoaa tää uusin DT, tosin olin tykästynyt myös Octavariumin aikaisiin 'progempiin' sävyihinkin. Osaisko kukaan antaa vinkkiä sen tyylisistä bändeistä?
 
Transatlantic, jos ei ole jo tuttu..?

Ekaa kertaa nyt Black clouds & Silver linings kuuntelussa.
Ei kyllä oikein osaa sanoa vielä juuta eikä jaata. Ekassa biisissä häiritsi ärsyttävät delay-taustalaulut. Ja soolot ei iskeny yhtään. Pari seuraavaa biisiä taas tuntuu jo paremmalta.
 
Pitää vielä pari kertaa sulatella tuota ja pistää sitten tuomiota.

Suosittelen Marillionin tuotantoa heille jotka halajavat tunteet pintaan päräyttäwiä elämyksiä! Dream Theater on käsittämättättömän taitava yhtye ja tämä uusin on jokseenkin naseva esitys! Pidän tätä ehkäpä parhaana sitten vuodenaikojen vaihdosten.. Muusikot: elekää liikaa menkö tekniikkaan, olkaa sydämellä tuntevia ihmisiä!

Artturi: Suosittelen Marillionin tuotantoa heille jotka halajavat tunteet pintaan päräyttäwiä elämyksiä! Dream Theater on käsittämättättömän taitava yhtye ja tämä uusin on jokseenkin naseva esitys! Pidän tätä ehkäpä parhaana sitten vuodenaikojen vaihdosten.. Muusikot: elekää liikaa menkö tekniikkaan, olkaa sydämellä tuntevia ihmisiä!
 
Marillion ja muut britti-yhtyeet, kuten Pendragon, IQ, Frost*, Arena. Löytyy epic kamaa, vaikka vähän sisäsiittoista onkin.

The Count of Tuscany on muuten ihan älyttömän hyvä biisi.

Kuuntelin nyt... viidennen kerran läpi. Voin melko varmaksi sanoa että kyllä tämä on paras lätty DT:ltä ainakin kymmeneen vuoteen.
 
Count of Tuscany on levyn ehdoton helmi. A Nightmare to remember lähentelee samaa loistokkuutta. Count of Tuscanyssa on joissain riffeissä/rytmeissä ehdottomasti jotain samaa kuin A Change of seasonsissa. Yleensäkin levyn soundi vaikuttaa paljon enemmän siltä ysäri-DT:ltä.
 
http://strutsi.deviantart.com/art/The-Count-of-Tuscany-129224499
Viimosta kappaletta kuunnellessa piti tämmönen fanitöherrys tehä.
 
E: Heh, nyt tuli tuosta piirroksesta mieleen että nimi voisi ihan yhtä hyvin tulla Opethin Still Lifesta :D

Strutsi:
http://strutsi.deviantart.com/art/The-Count-of-Tuscany-129224499
Viimosta kappaletta kuunnellessa piti tämmönen fanitöherrys tehä.
 
E: Heh, nyt tuli tuosta piirroksesta mieleen että nimi voisi ihan yhtä hyvin tulla Opethin Still Lifesta :D
 
Parissakymmenessä minuutissa? Ei morjes... ja itse kun on viisivuotiaan tasolla kuvataiteissa.

Kärpäsruoska: Parissakymmenessä minuutissa? Ei morjes... ja itse kun on viisivuotiaan tasolla kuvataiteissa.
 
Puoli tuntia, sanoin.
Noh, eihän tuohon tarvinnu ees piirtää mitään kovin yksityiskohtaista. Huppupäinen ukko ja varjostelee vähän.
 
Shattered fortressin viimonen osio on melko muikea.

Ajattelin lopulta Itsekin osallistua tähän ketjuun nyt kun olen saanut levyn kuunneltua n.20 kertaa muutaman päivän sisään:
 
Ensimmäinen kuuntelukerta jätti jälkeensä eräänlaisen emotionaalisen tyhjiön jonka olen nykyään huomannut itselleni hyväksi merkiksi. Tuntui ettei osannut sanoa kommenttia mihinkään suuntaan koska ei pystynyt pystynyt heti jäsentämään kaikkea kuulemaansa. "Mielenkiintoista", tuumin.
 
olin etukäteen kuullut kappaleet Wither, Nightmare to Remember ja Rite of Passage (yllättäen). Olin pitänyt NtR:stä ja RoP:sta ja inhonnut Witheriä.
 
No entäs nyt?
 
Miehelle jonka suosikkeja ovat I&W, Awake, SDoIT cd2 ja Scenes from a memory, tämä kiekko tuntuu ehkä parhaalta DT-kiekolta koskaan? Ainakin parhaiden joukkoon menee. Kaikki biisit ovat mielestäni vähintään erittäin hyviä, paitsi Rite of passage tyytyy olemaan näin kovassa sarjassa "vain hyvä". Jopa Wither on mielestäni oikeasti hieno ja mielenkiintoinen Balladi, ja kokonaisuuden kannalta biisinä välttämätön.
 
Mielestäni levy on hyvin nimensä mukainen. Koostumus on joko kevyttä tai raskasta eikä tipahda juuri missään välimaastoon. Itse rakastan tällaista kontrastia. DT:n soundi on mielestäni paras koskaan (mitä nyt Muyng jää bassoineen ikävä kyllä jälleen hieman piiloon). Best of times on Count of tuscanyn kanssa suosikkini, johtuen juuri sen iloisen haikeista ja kunniottavista tunnelmista. Tällainen tributointi on viehättävämpää kuin masentunut perään itkeminen, varsinkin kun sävellyskin on hyvin onnistunut. Count of tuscanyn parhautta tuskin tarvinnee enää tällä foorumilla perustella
 
DT on jälleen löytänyt itselleen uuden suunnan SDoIT-Octavarium sagan jälkeen. Muutosta enteiltiin jo "ihan jees" Systematic Chaoksella mutta nyt bändi on mielestäni puhjennut uuteen kukkaan. Melodista, monipuolista, teknistä, kaunista ja erilaisista kokonaisuuksista koostuvaa musiikillista tarinankerrontaa parhaimmillaan. Ei muuta kuin simmut kiinni ja Autokolarista Toscanan kreivin luo kylään, Unohtamatta vieroituksen päättymistä.

Itselle jäi vähän epäselväksi, onko tuo Toscanan kreivi-tarina johonkin oikeeseen juttuun perustuva vai puhdasta fiktiota?

Randomizer: Itselle jäi vähän epäselväksi, onko tuo Toscanan kreivi-tarina johonkin oikeeseen juttuun perustuva vai puhdasta fiktiota?
 
On ainakin perustuvinaan Petruccin 2004 Italian reissuun.

floydien: Transatlantic, Riverside, ehkä myös Rush...
 
Kiitti vinkeistä, noi on kyllä tuttuja kaikki :)
 
Torstain bänditreenien jälkeen kuunneltiin basistin autossa uutta Agenessia,
ja kyllä toimii!! Kaikki tarvittavat mukana ja vielä ripaus Pohjolaa :D