Kitarat: soittaminen ›

Koitin hakua käyttää mutta ehkä en käyttäny oikeita hakusanoja, ku en kyseisestä aiheesta mitään löytänyt.
 
Pistetään ääninäytteeksi vaikka tää viimeisin sooloskabavetoni: http://maihinnousu.net/s/?song_id=4156
 
Pitäis saada tarkkuutta lisää ja tiukkuutta. Ajattelin kysäistä, oisko jollakulla tähän jotain hyviä vinkkejä.
 
Omia huomioita:
 
-Plekutekniikkani on muuttunut vähän aikaa sitten oikeampaan suuntaan, ennen pikkurillini(tai mikä onkaan, se oikean käden pienin nakki) oli aina rungossa kiinni, nykyään ote muistuttaa enemmän oikeaa plekuotetta. Tämä on ainakin auttanut jo paljon, mutta totuttelu on vielä vaiheessa
 
-Meikälle sopii selvästi paremmin 25-skaalaiset kitarat. Soitto ja erityisesti plekutouhu tuntuu helpottuvan selvästi kun oikea käsi siirtyy pikkaamaan hieman enemmän oikealle. Myös ylänauhoilta soitto helpottuu ja tarkentuu. (huom. tuo ääninäyte äänitetty epin lespalla, joka taas on se 24 3/4-skaalainen)
 
En nyt odota että kellään olis yleispätevää neuvoa, mutta kertokaa kuinka teillä homma rupes onnistumaan, mitä juttuja harjoittelitte.
 
Kiitoksia!
 
Vladi

- sooloakin soittaessa pitää pystyä taputtamaan jalalla tahtia
- hyräile soittamasi nuotit
- jammaile erilaisten (elävä orkesteri, sekvensseri) taustojen kanssa
- Marty Friedman sanoi että kun soittaa hieman backbeatisti, niin kuulostaa enemmän prolta.(aloittelevilla tapana kiilata)

Millaista plektraa käytät? Liian paksu plektra saattaa pakottaa kättä käyttämään voimaa vaikka käden pitäisi liikkua kuin ilmassa kuin plektraa ei olisi. Onnistuu myös terävää kärkeä käyttämällä.

dragonsorce: Millaista plektraa käytät? Liian paksu plektra saattaa pakottaa kättä käyttämään voimaa vaikka käden pitäisi liikkua kuin ilmassa kuin plektraa ei olisi. Onnistuu myös terävää kärkeä käyttämällä.
 
Tällä hetkellä käytössä millinen dunlopin tortex. Kooltansa ja tatsiltansa aika täydellinen, mutta ehkäpä pitäis koittaa ohuempaa versiota! Mitenhän en oo tota tullu ajatelleeks.
 
Eikös noita tortexeja oo vaikka minkä paksusia? joku 0.71 ois aika hyvä.
 
E: http://www.thomann.de/fi/dunlop_tortex_standard_073_gelb.htm
 
Onhan noita näköjään. Onkos nuo niitä pikkusia vai semmoisia "standardin" kokoisia plekuja? ku ne pienet on nimenomaan niitä mistä tykkään.
 
E2: Löyty: http://www.thomann.de/fi/dunlop_tortex_black_gold_jazz_886p.htm

Kokeile soittaa vähemmillä säröillä tai vaikka puhtailla. Se on tatsin puolesta vaativaa ja paljastavaa. Soiton dynamiikka on tatsin kannalta olennaista. Särö kompressoi tossa sun esimerkissä ihan turhan paljon soundia.

MadMatt: Kokeile soittaa vähemmillä säröillä tai vaikka puhtailla. Se on tatsin puolesta vaativaa ja paljastavaa. Soiton dynamiikka on tatsin kannalta olennaista. Särö kompressoi tossa sun esimerkissä ihan turhan paljon soundia.
 
Johtunee myös siitä että oon jälkikäsittelyssä heittäny tohon kompuraa. Yleensä soitan aika vähäsäröisellä soundilla.
 
Mutta joo, pitää soitella pienellä säröllä ja kuunnella sitä soittoa ja tatsia. Ja taidanpa hankkia noita ohkasempia plekuja, josko ne vaikka auttais vähän.

Vladi: Mutta joo, pitää soitella pienellä säröllä ja kuunnella sitä soittoa ja tatsia. Ja taidanpa hankkia noita ohkasempia plekuja, josko ne vaikka auttais vähän.
 
Ohut pleku ei välttämättä sen parempi, esim. Guthrie Govan sanoo että plekun pitäisi olla suht paksu ja terävä, paksulla saa sen mukaan paremman dynamiikan kun voi tarvittaessa "dig into a note".
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ckvy8NeAFcw
 
Ja terävyys sen takia että kielen ylittäminen kuulemma helpompaa. Ambituksella voisi olla oma näkemyksenä tuosta terävyydestä, tosin. Mutta tottahan se että paksulla voi tarvittaessa pikata tosi lujaa aksentoidakseen nuotteja. Guthrie käyttää tietääkseni tota Jazz III XL:ää mitä itekin nyt olen käyttänyt. Se on 1.38 mm, terävä ja tosi hyvä grippi koska siinä on tommosia syvättyjä kuvioita. Tavallinen Jazz III on liian pieni mulle, hukkuu käpälään. Ja toi Guthrien "writing analogy" kuulostaa mulle ihan järkeenkäyvältä.
 
E: Plääh.. poistin paskaa ku en edes ite tiiä mistä selitän

-Plekutekniikkani on muuttunut vähän aikaa sitten oikeampaan suuntaan, ennen pikkurillini(tai mikä onkaan, se oikean käden pienin nakki) oli aina rungossa kiinni, nykyään ote muistuttaa enemmän oikeaa plekuotetta. Tämä on ainakin auttanut jo paljon, mutta totuttelu on vielä vaiheessa
 
Tuosta pikkurillistä sanoisin, ettei siinä ole mielestäni ns. 'oikeaa' tapaa. Itselläni pikkurilli on yleensä rungossa kiinni lähes koko ajan (ja esim. Petruccilla pikkusormi pysyy myös kiinni). Täytyy kyllä myöntää, että mallia plektrakäteen on osittain tuolta suunnalta juuri otettu.
 
Pikkausvauhtiin tuo tuskin hirveästi vaikuttaa (oli pikkusormi sitten kiinni kitarassa tai ei). Tekniikka hioutuu kuitenkin reenauksen pohjalta sellaiseksi, että miten se käsi nyt onkaan, sillä yleensä pystyy soittamaan tarpeeksi tarkasti/nopeasti/hyvällä tatsilla jne.
 
Eli kaikenlaisia pikkaustyylejähän näkee ja kaikilla tyyleillä näkee myös soitettavan erittäin nopeasti, tarkasti ja makialla tatsilla. Menisin eteenpäin sillä, mikä tuntuu parhaalta.
 
EDIT: Plekuista sen verran, että itselläni ollut nyt vajaa 10 vuotta käytössä Jazz III (perusmalli) ja sitä parempaa plektraa en ole vielä löytänyt. Täytyy myöntää, että välillä se kyllä todellakin meinaa hukkua sormien väliin (varsinkin, kun soittaa hikisillä sormilla ja plektra lipsuu 'sisäänpäin' koko ajan).
 
Testasin kerran jopa semmoista tapaa, että teroitin tekniikkareeniin Jazzia hiomalla kärjen lähes veitsenteräväksi. Tämä tuntui parantavan erityisesti tarkkuutta melkolailla, kun reenaili hitaammilla temmoilla. Ainoa varjopuoli tässä on vain se, että sen jälkeen uusikin Jazz III tuntuu aika perkuleen pyöreäkärkiseltä :P
 
EDIT 2 : Vielä semmonen homma, notta tätä ampiais/paniikki/turbovibraa näkee harmittavan paljon varsinkin nuoremmilla kitaristeilla. Jos jokin, niin vibra todellakin sanelee hyvän ja huonon tatsin eron.

sympxgtr: Tuosta pikkurillistä sanoisin, ettei siinä ole mielestäni ns. 'oikeaa' tapaa. Itselläni pikkurilli on yleensä rungossa kiinni lähes koko ajan (ja esim. Petruccilla pikkusormi pysyy myös kiinni). Täytyy kyllä myöntää, että mallia plektrakäteen on osittain tuolta suunnalta juuri otettu.
 
Myös Michael Romeo ankkuroi pikkurillillä. Että... ei se mikään rajoite voi olla. Nobody tells a man how to play! -Manowar-

Soita pari viikkoa ihan ilman vahvistinta. Niin ja hanki vähintään 11-setin kielet.

Myös Michael Romeo ankkuroi pikkurillillä. Että... ei se mikään rajoite voi olla. Nobody tells a man how to play! -Manowar-
 
Näinhän tuo on. On vaan aina tullut jostain syystä tullut otettua pikkaukseen enemmän mallia Petruccin suunnalta, joten se tuli tuossa ensimmäisenä mieleen :)
 
Mutta todellakaan sillä, onko pikkurilli kiinni tallasa vai ei, ei pitäisi olla merkitystä.
 
Voisin antaa tähän yhden esimerkin teknisestä soittajasta, jonka vibrato pilaa koko tatsin, Sonatan entinen kitaristi Jani Liimatainen (jolla näköjään pysyy myös pikkurilli kiinni kitarassa) . Vibrato on yksinkertaisesti niin helevetin kauhea, ettei soittoa sen huomattuaan pysty kuuntelemaan irvistelemättä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dz3hpwKTB3I
 
Todella teknistä settiähän äijä vetää, mutta se vibra.. se vibra.. :S

author: Soita pari viikkoa ihan ilman vahvistinta. Niin ja hanki vähintään 11-setin kielet.
 
Miksi? 9-kielet on riittänyt monille huipuille, Satriani, Ynkkä, Vai, Gilbert, välillä myös Petrucci. Tatsia sillä ei kyllä taideta tiukentaa että vaihtaa jotkut järettömät vaijerit kitaraan? Esim. itelläni kun olen nyt paljon treenannut, on sormet tällä hetkellä paskana ja lääkäri on kieltänyt soittamisen kokonaan. Ja käytän ysikieliä, joissa on kevyt tatsi, lisäksi erittäin matalaa actionia. Suositteletko mullekin noita 11-kieliä niin että sormet hajoo vielä nopeemmin?
 
Lainaan itseäni toisesta ketjusta:
 
...hyvällä tuurilla edessä on leikkaus tai pysyvä krooninen vaiva. Lääkärin/fysioterapeutin ohjeiden mukaan kolmeen viikkoon en saa nyt koskea kitaraan millään sormella (tulee yhteensä 6 vko tauko plekutteluun). Muutenkaan ei saa käyttää käsiä, joten koneella työskentely on käytännössä mahdotonta. Tämänkin viestin kirjoitin pikkurilleillä ja nimettömillä, kun muut sormet on lastoitettu.
 
Tähän tilaan on päästy sillä että aloitin tammikuussa treenaamaan ahkerammin kitaraa ja olen soittanut 3-6 tuntia useimpina päivinä, toisinaan jopa 8. Välipäiviä on ollut, venyttelystä on pidetty huolta, mutta ei niin ei. Että sellasta...

aalataur: Tatsia sillä ei kyllä taideta tiukentaa että vaihtaa jotkut järettömät vaijerit kitaraan?
 
No saahan sitä sormivoimaa treenattua aika paljon, jos vaikka yseistä vaihtaa johonkin 13-60 settiin perusvireessä. Tosin sen jälkeen ne ysit tuntuu vähän turhankin banaanilta... :)

09 - 46 setti kunniaan!! :D
 
Tuossa juuri aiemmin päivällä juttelin kaverin kanssa, joka omistaa parikin seiskakielistä. Kuulema parhaan tatsin ja soundin saa (ainakin 7-kieleen) mahdollisimman ohuilla kielillä. B-kieli tais olla luokkaa .52.

Antti1: No saahan sitä sormivoimaa treenattua aika paljon, jos vaikka yseistä vaihtaa johonkin 13-60 settiin perusvireessä. Tosin sen jälkeen ne ysit tuntuu vähän turhankin banaanilta... :)
 
Ei se sormivoima paljoa auta, jos nivelet laukeaa, sun soitot loppuu siihen. Onhan se kiva soitella vaijereilla jos soittaa jotain 30-60 min viikossa.

Vladi: ...Ja taidanpa hankkia noita ohkasempia plekuja, josko ne vaikka auttais vähän.
 
Noista plektroista olen ihan just eri mieltä. Tämä on tietty pitkälti makukusysmys, mutta jos meininki on saada tatsia tiukemmaksi (mikä vissiin meinaa sitä, että sulla on hinku saada artikulointi selkeämmäksi & jämäkämmäksi?), niin plektran ohentaminen ei tuntuisi oikealta reseptiltä. Jossain toisessa ketjussa ruodittiin plektran jäykkyyden vaikutusta nyanssien etc hallintaan. Aikalailla samoilla linjoilla oli moni siinä, että jäykkä plektra antaa enemmän pelivaraa dynamiikkaan.
 
Tuossa edellä oli Kontiakila hyviä juttuja, joihin voisi lisätä vielä pari hommaa. Kannattaisi vähän mietiskellä fraseerausta. Vaikkapa niin, että kaivaa fraaseista ulos mielenkiintoiset äänet aksentoimalla ne. Jos fraasi on dynaamisesti yhdestä putkesta puserrettua, niin siltä se saattaa kuullostaa myös sisällöllisesti. Ei ole huono idea lainata välillä bebop äijiltä ideaa, että fraasin ylin ääni aksentoidaan. Tuolla aksentoinnilla voi rakentaa soolon "sisään" rytmisiä kuvioita.

sympxgtr: 09 - 46 setti kunniaan!! :D
 
Tuossa juuri aiemmin päivällä juttelin kaverin kanssa, joka omistaa parikin seiskakielistä. Kuulema parhaan tatsin ja soundin saa (ainakin 7-kieleen) mahdollisimman ohuilla kielillä. B-kieli tais olla luokkaa .52.
 
Jep. Vai käytti ainakin jossan vaiheessa seiskassa B-kielenä .52 ja muuten ysisetti.

aalataur: Tatsia sillä ei kyllä taideta tiukentaa että vaihtaa jotkut järettömät vaijerit kitaraan?
 
En nyt väitä että paksumpiin kieliin vaihtaminen aina auttaisi, mutta itse jouduin tatsia tietyllä tavalla tiukentamaan kun laittoi paksumpaa kielisettiä kehiin.

aalataur: Tatsia sillä ei kyllä taideta tiukentaa että vaihtaa jotkut järettömät vaijerit kitaraan? Esim. itelläni kun olen nyt paljon treenannut, on sormet tällä hetkellä paskana ja lääkäri on kieltänyt soittamisen kokonaan. Ja käytän ysikieliä, joissa on kevyt tatsi, lisäksi erittäin matalaa actionia. Suositteletko mullekin noita 11-kieliä niin että sormet hajoo vielä nopeemmin?
 
No hoho. Kuka järjettömistä kielistä on puhunutkaan. Sanoin että 11 setti, eikä mikään Wylde-setti. Se että sulla on mennyt sormet rikki noilla ei tarkoita että kaikilla menis. Todennäköisesti treenaat liikaa, tai sitten treenaat muuten vaan väärin.
 
Paksummat kielet vaan soi paremmin, ja niiden soittamiseen tarttee jämäkämmän otteen. Mielestäni tämä vastaa aika hyvin alkuperäiseen kyysmykseen.
 
Ajattelin huvikseni koittaa pikkusen ohuemmalla plekulla(0.80mm) josko sillä paranis
 
Merkillinen ratkaisu. Haluat jämäkämmän tatsin ja vaihdat plekua ohuempaan. Eihän tässä ole logiikan häiventäkään. Slips släps ja rits räts.