Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Waldema:
Miksihän naurahit?
 
No en tiedä lauloiko ihan vitsillä päin persettä, mutta paskalta tuo Adamin laulu silti kuulosti.
 
Ja on kyllä tullut kuunneltua, että on tuolla noita muitakin lauluosuuksia esimerkiksi juuri tuo Rose Of Sharynin se joku mitä se nyt laulaakaan.

Kuuntelimpa uuden levyn läpi, ensimmäinen biisi oli paras niistä eikä sekään kauhean hyvä ollut. Aika mitäänsanomaton.

M4ss3 m/: No en tiedä lauloiko ihan vitsillä päin persettä, mutta paskalta tuo Adamin laulu silti kuulosti.
 
Ja on kyllä tullut kuunneltua, että on tuolla noita muitakin lauluosuuksia esimerkiksi juuri tuo Rose Of Sharynin se joku mitä se nyt laulaakaan.
 
No emmää tiiä oliko se nyt niin paska, hiljanen ainakin, koska Adamhan on niinku taustalaulaja ja tuo mikkihän on sitte miksauspöydässä taustalaulajan asetuksilla.. Ei kummiskaan päässy sen laulutaidot oikeuksiinsa tuossa. IMO ihan hyvä puhdas laulu sillä, parempi ku Howardilla, ku sillä tahtoo vähä tuola yläpäässä heittää tuo vire.. Aika pahastikki joskus ;o

arsu: Nonni. Tässä uudella levyllä nyt kuulee Howardin HIM-fanituksen ja heartagram tatuoinnit. 2-3 KSE rakkauslaulua levyllä toimii, levyllinen niitä lähinnä itkettää ja ahdistaa.
 
Ei hitto, mäkin haluan tehdä levyn, jossa tatuoinnit kuulee!

Werde: Naulan kantaan. Mua ei haittais ees vaikka koko levy oiskin hittihakuista kamaa, mutta kun joka jumalan biisi on väännetty samalla yllätyksettömällä muotilla. Tän bändin kanssa ei koskaan tuu sellasta "AI JUMALAUTA" fiilistä kun levyä pyörittää, vaan voi jo alun jyystön jälkeen alkaa rauhallisin mielin odottelemaan puhtaasti laulettua nyyhkykertsiä.. joka kyllä tulee joka saatanan biisissä! Tuntuu et vimonenkin särmä on hiottu tällä uusimmalla pois, vaikka jotain ihan lupaavia elementtejä sisältääkin.
 
Juuri näin. Uudelta plätyltä ei löydy mitään uutta. Eikä siinä mitään, mut kun lähes kaikki osat on ennalta-arvattavia. Ihan kuunneltava levy on, mut aikasemmat tarjosivat aina jotain tuoretta ja siitä syystä ne pyörivätkin soittimessa ahkeraan. Levyltä ei löydy yhtään biisiä, jonka haluaisi toistaa uudelleen. Eli erittäin tasapaksu levy ainakin minun mielestäni...ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen. Viimeistään siitä sen tietää, kun täälläkään ei siitä kommentteja juuri ole. :) Ei ole edes kommentoimisen arvoinen. ;)
 
Minulle jäi muuten epäselväksi, että mikä tämä uuden levyn nimi on? Untitled? n/a eli ei mikään? killswitch engage?
 
E: Kirjotusvirheet

7-kielinen mies: Minulle jäi muuten epäselväksi, että mikä tämä uuden levyn nimi on? Untitled? n/a eli ei mikään? killswitch engage?
 
Mun ymmärtääkseni tämä on self-titled levy.
Pitäisi ehkä itsekin vaivautua kuuntelemaan, mutta tuo musavideobiisi jo masensi niin paljon ettei ole vielä tullut hinkua kuunnella lisää. Kyllähän As Daylight Dies:kin parani vähän kun sitä enemmän pyöritteli, mutta kauaksi sekin jäi edeltäjistään.

Joissain yhteyksissä uudesta levystä on käytetty nimeä Killswitch Engage II, mikä on ehkä ihan fiksua

Exhausted: Joissain yhteyksissä uudesta levystä on käytetty nimeä Killswitch Engage II, mikä on ehkä ihan fiksua
 
Niin eikös se ensimmäinen levy ole juurikin self-titled...aika hölmöä tehdä saman niminen levy...pitäs kuulla jätkien tarina tuosta levyn nimestä. Eiköhän sitä oo jo joku toimittaja kerennyt kysyä.

7-kielinen mies:
Minulle jäi muuten epäselväksi, että mikä tämä uuden levyn nimi on? Untitled? n/a eli ei mikään? killswitch engage?
 
E: Kirjotusvirheet
 
Ehkä tää on joku noitten "Black Album"?

Leopard Album?

Meadow: Leopard Album?
 
Tai joku Purple Album, ja se leopardi vastaa sitä käärmettä siinä mustassa albumissa. ;)

As Daylight Dies on paras levy tuotannosta minun mielestä ja lukeutuu samalla myös omiin suosikkilevyihin. Uutta levyä on tullu ihan kohtuullisesti kuunneltua mutta kuulostaa vieläki semmoselta perus KSE:ltä. On kyl vielä parempi ku kaks ekaa vaikkei niistäkää kumpikaa huono oo. Kahen ekan suorempi core -poljento uppoo varmaan täällä porukkaan paremmin mut mun kirjoissa ne kristilliset lyriikat on iso miinus.

KillingMachine: Kahen ekan suorempi core -poljento uppoo varmaan täällä porukkaan paremmin mut mun kirjoissa ne kristilliset lyriikat on iso miinus.
 
Alive or Just Breathingin sanoitukset eivät kyllä ole mitään loistavuutta, mutta valitsisin ne paljon mieluummin kuin näiden uudempien levyjen "ota mut takas / pliis, oon tosi pahoillani / itken verta"-voihkinnat. Juosten kustua, täysin tyylitajutonta lyriikkaa.

KillingMachine: Kahen ekan suorempi core -poljento uppoo varmaan täällä porukkaan paremmin mut mun kirjoissa ne kristilliset lyriikat on iso miinus.
 
Jaa, mun nähdäkseni nuo ekojen levyjen lyriikat ei ole mitenkään avoimen "kristilliset", vaikka toki itekin olen tuota huhua Jesse Leachistä kuullut. Omaan korvaan ne soundasivat aikanaan varsin tuoreilta juuri sen tietyn optimismin takia. Samanlaista positiivista "ei tää elämä ihan täyttä paskaa ole, ota ittees niskasta" -menoa löytyy hardcoresta tosi paljon. Mun mielestä noissa lyriikoissa on enemmän tuota vibaa kuin kristillistä sanomaa.
 
Paljon mielummin tommosia lyriikoita kuuntelee, kuin tätä perinteistä äijähevissä kuultavaa muka-rankkaa asennevammailua. Nyky-KsE:n sanotukset menee tosin jo pahasti myötähäpeän puolelle...

Meadow: Alive or Just Breathingin sanoitukset eivät kyllä ole mitään loistavuutta, mutta valitsisin ne paljon mieluummin kuin näiden uudempien levyjen "ota mut takas / pliis, oon tosi pahoillani / itken verta"-voihkinnat. Juosten kustua, täysin tyylitajutonta lyriikkaa.
 
Ite kiinnitin kans tohon tällä viimesimmällä levyllä huomiota. Samat tyhjänpäiväset jorinat joka biisissä. Naiset on selvästi mielessä, ku lähes joka neljäs lause lähtee "tissis" eli "This is". En tiedä johtuuko se miksauksesta vai mistä, mut tulkinta on myös täysin kadoksissa...huudot on munattomia. Vai oonko ite kuunnellu örinöitä liikaa, niin et I'm numb like a bomb.

sikki-six: Jaa, mun nähdäkseni nuo ekojen levyjen lyriikat ei ole mitenkään avoimen "kristilliset", vaikka toki itekin olen tuota huhua Jesse Leachistä kuullut. Omaan korvaan ne soundasivat aikanaan varsin tuoreilta juuri sen tietyn optimismin takia. Samanlaista positiivista "ei tää elämä ihan täyttä paskaa ole, ota ittees niskasta" -menoa löytyy hardcoresta tosi paljon. Mun mielestä noissa lyriikoissa on enemmän tuota vibaa kuin kristillistä sanomaa.
 
Paljon mielummin tommosia lyriikoita kuuntelee, kuin tätä perinteistä äijähevissä kuultavaa muka-rankkaa asennevammailua. Nyky-KsE:n sanotukset menee tosin jo pahasti myötähäpeän puolelle...
 
Komppaan tätä kommenttia. Jessellä oli sekä ilmaisun lisäksi myöskin sana paremmin hallussa.
 
Lisäksi AOJB:n aikoihin bändin humoristisuus oli vielä kohtuullisissa määrissä. Onhan se hauskaa tehdä hevivinkaisuja ja stemmakitaroita ja vähän naureskella niille keikoilla, mutta niiden kuunteleminen ei ole yhtä hauskaa kuin niiden tekeminen. Ainakin levyt pitäisi tehdä vähän vakavammalla otteella.

Kaksi ensimmäistä levyä=Sekavaa paskaa 2-3 biisiä lukuunottamatta.
 
As Daylight Dies=Paria biisiä lukuunottamatta hemmetin hyvä albumi.
 
Uusin=Jo ne ennen julkaisua kuullut biisit+Take Me Away hyviä, muut tylsiä.
 
End Of Heartache=Daylight Diesin jälkeen paras levy, voisi olla jopa paras, mutta vähemmän hyviä biisejä kuin Daylightesillä, mutta akustiset biisit upeita(mutta lyhyitä.
 
Ja tämähän on minun henkilökohtainen mielipide sitten. ;)

M4ss3 m/: Kaksi ensimmäistä levyä=Sekavaa paskaa 2-3 biisiä lukuunottamatta.
 
Nämä on just näitä, mielipiteitä. Silti toisten näkemyksiä on joskus vaikea ymmärtää :)

sikki-six: Nämä on just näitä, mielipiteitä. Silti toisten näkemyksiä on joskus vaikea ymmärtää :)
 
Niin, kiva kun ymmärsit ja et ymmärtänyt. Jotenkin vain noista biiseistä noilla kahdella ekalla levyllä ei saa mitään otetta, ei vain mitenkään iske mulle.