Musiikin teoria ja säveltäminen ›

levesinet: tua noi mää toivov vilpittömäst et se o kameeli eikä hevoone ni päästä pelaa zammaa ja et ku ärkellu oj jumaala niin se voi men hipeernancep päähä varmistaan et siält tule kauniit kameelillantakakkaroit eikä mittä hevooses sontta ku tua hevoosej jätööksist ei kyl maar ol zammap peliinappuloiks 8>{P
 
lähinnä siis tarkoitin tätä puhuessani, dööh, oliksenyt hevonpaskasta

hibernance: tiedostamatonta on varmasti, ja ehkä siellä voi joillain jotain musaakin olla, mutta en usko et sietlä voi repii mitään lapsuudes kuultui biisei ja säveltää ne 'ihan vahingos' uudestaan. tosin itellehän riittää C F Am G säveltämisen työkaluiks et en oo mikään auktoriteetti kyl täs jutus
 
Musiikkia tulvii nykyään joka paikasta, että ei sitä tarvitse lapsuuteen asti mennä.
 
Riippuu myös siitä miten niitä biisejä rustaa. Itselläni ei ole "työkaluja" miten biisit saavat alkunsa vaan nimenomaan käännyn sen mielen osan puoleen jossa niitä melodioita pulppuilee. Silloin tällöin sieltä pulpahtaa jotain joka muistuttaa ennen kuultua (ja ainakin kahdesti semmoisia joiden kuulemista en muista säveltämishetkellä, myöhemmin tajunnut yhteyden).
 
Esimerkki:
 
musiikkikaupassa käydessäni kuulin biisin joka kuulosti hyvältä, kysyin artistin nimeä, mutta en sitten kuitenkaan ostanut. Puoli vuotta myöhemmin kävin kyselemässä sitä levyä, ostin sen, ja kotona kuunnellessani tajusin, että yksi sen puolen vuoden aikana tekemistäni biiseistä omasi säkeistön jonka melodia meni lähes yksi yhteen sen biisin kanssa jonka olin kuullut aiemmin kaupassa käydessäni.

Miksi edes yritän säveltää...
 
kun aina huomaa, että kyseinen melodia onkin jo olemassa, kun luulee tehneensä jotain uutta ja hienoa

Rämpyttelin kerran jotain, tallensin sen guitar prohon ja parin viikon päästä tajusin että se olikin Ramones - We're a happy family 90% suora kopio. Vitutti.

hibernance: koska en tiedä mitä tutkimustieto sanoo, sanon vaan oman mielipiteeni, joka on siis se, että toi alitajuntalöpinä on täyttä hevonpaskaa
 
Kyllä meillä on vaikka kuinka paljon tiedostamatonta kamaa päässä, ainakin jos psykologeilta kysyy - kaikista tiukimman linjan kognitiivisiltakin.
 
En mä toisaalta tiedä onko se alitajunta mitenkään olennainen juttu tässä, ehkä kiintoisampaa on se, että kaikki musiikki - mutta nyt etenkin populäärimusiikki - perustuu nimenomaan kopioimiseen ja toisiin kappaleisiin viittaamiseen. Eli mun mielestä ei se kysymys nyt ole jotenkin siitä, että kaikki "melodiat on käytetty loppuun" - vaan, että nimenomaan koko hommassa idea on varioida toisten juttuja, viitata niihin ja suuremmat vaihdokset kehyksissä tapahtuu aika hitaasti koko populäärimeiningissä.
 
Meinaan vaan sitä, että sävellyksellisesti "uusia" juttuja on ollut ne, että joku vetää johonkin suht. samaan komppiin vähän erilaisen fillin kun toinen veti, tai joku sovittaa saman sointukulun vähän eri tavalla ja melodioissakin aika sama juttu. Enkä mä oikein usko, että populäärimusiikin-biisejä (oli ne sit progea tai mitä vaan) voi kovinkaan mielekkäästi kuunnella vain "itsenäisinä" teoksina, vaan tietoisesti tai tiedostamatta (taas se tiedostamaton!) ihmiset vertailee kuitenkin eri artisteja toisiin, eri biisejä toisiin tai saman artistin eri biisejä toisiin jnejne. ja aika paljon siitä esteettisestä elämyksestä syntyy näistä biisien välisistä viittauksista ja lepää sen päällä.
 
Sama pätee aika usein säveltämiseen kyseisessä meiningissä, eikä siinä ole mitään vikaa. Ensin kuunnellaan ja opetellaan jotain suosikkibiisejä, sitten niillä eväin lähdetään muuntelemaan ja kehittämään "omia" hyvältä kuulostavia juttuja. Aika vähän sellaisessa säveltämisessä on jotain tiedostettua perustelua yksittäisten melodiaratkaisujen, sävelten tai minkä tahansa asioiden kohdalla. Joku yksittäinen jippo saattaa olla joku visionäärinen idis, mutta muuten soitetaan kuten on totuttu soittamaan ja sellaista jonka on oppinut soundaavan hyvältä.
- - -
Tän voisi ehkä sitten erotuksena rinnastaa vähän karikatyyrimäiseen ajatukseen neuroottis-fasistisen kurinalaisesta taidemusiikkisäveltäjästä joka yrittää kuumeisesti perustella jokaista nuottiaan, rakenneratkaisuaan - joko jollain teoreettisella konstruktiolla tai jollain sanomalla.
- - -
Summa summarum: kaikki populäärimusiikki on alitajunnasta kopioitua.

Eli mun mielestä ei se kysymys nyt ole jotenkin siitä, että kaikki "melodiat on käytetty loppuun" - vaan, että nimenomaan koko hommassa idea on varioida toisten juttuja, viitata niihin ja suuremmat vaihdokset kehyksissä tapahtuu aika hitaasti koko populäärimeiningissä.
Musiikki on värähtelyä. Värähtelyä, joka siirtyy hermostosta toiseen mm. äänihuulten ja soittimien välityksellä. Aivoissa neuronit resonoivat. Luonnollinen tapa synnyttää musiikkia on imitointi eli jäljittely. Se on vain sitä, kun musiikin annetaan resonoida takaisin ulkomaailmaan. (Suomen kaduilla se on toki kielletty.) Musiikkitaju kehittyy luonnostaan samaan tapaan kuin puhekyky, altistutaan äänille ja havainnoidaan, missä tilanteissa esiintyy mitäkin äännähdyksiä. Konteksti, eli mitä kaikkea aistitaan minkäkinlaisen äänen yhteydessä, liittää eri äänille erilaisia merkityksiä.
 
Joissain maailman kolkissa elelee säveltäjiä. Säveltäjä manipuloi luonnollista myötävärähtelyä, niin että se muuttuu muukalaiseksi. Säveltäjät kykenevät keinotekoiseen. Joidenkin mielestä keinotekoinen on arvokasta. On olemassa erilaisten keinotekoisuuksien koulukuntia, jotkut enemmän, jotkut vähemmän teollistuneita.
 
Toisten mielestä kaikki on värähtelyä, koko universumi pelkkää musiikkia. Kaunis ajatusleikki minusta. "Tällainen tapa kuvata universumia, värähtelyinä ja ääniaaltoina, löytyy myös kvanttifysiikasta ja suhteellisuusteoriasta, joka näkee universumin edelleen jatkuvana värähtelynä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Om-tavu
Muitakin ikivihreitä ehyitä näkökulmia on.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jin_ja_jang
 
(Sitten levesinet vielä aukoi päätään osoittaen huonoa makua ja onnistumatta rakentamaan keskustelua, joka ei edes kuuluisi otsikon aiheeseen.)

Ostinaatio: Kyllä meillä on vaikka kuinka paljon tiedostamatonta kamaa päässä, ainakin jos psykologeilta kysyy - kaikista tiukimman linjan kognitiivisiltakin.
 
En mä toisaalta tiedä onko se alitajunta mitenkään olennainen juttu tässä, ehkä kiintoisampaa on se, että kaikki musiikki - mutta nyt etenkin populäärimusiikki - perustuu nimenomaan kopioimiseen ja toisiin kappaleisiin viittaamiseen. Eli mun mielestä ei se kysymys nyt ole jotenkin siitä, että kaikki "melodiat on käytetty loppuun" - vaan, että nimenomaan koko hommassa idea on varioida toisten juttuja, viitata niihin ja suuremmat vaihdokset kehyksissä tapahtuu aika hitaasti koko populäärimeiningissä.
 
Meinaan vaan sitä, että sävellyksellisesti "uusia" juttuja on ollut ne, että joku vetää johonkin suht. samaan komppiin vähän erilaisen fillin kun toinen veti, tai joku sovittaa saman sointukulun vähän eri tavalla ja melodioissakin aika sama juttu. Enkä mä oikein usko, että populäärimusiikin-biisejä (oli ne sit progea tai mitä vaan) voi kovinkaan mielekkäästi kuunnella vain "itsenäisinä" teoksina, vaan tietoisesti tai tiedostamatta (taas se tiedostamaton!) ihmiset vertailee kuitenkin eri artisteja toisiin, eri biisejä toisiin tai saman artistin eri biisejä toisiin jnejne. ja aika paljon siitä esteettisestä elämyksestä syntyy näistä biisien välisistä viittauksista ja lepää sen päällä.
 
Sama pätee aika usein säveltämiseen kyseisessä meiningissä, eikä siinä ole mitään vikaa. Ensin kuunnellaan ja opetellaan jotain suosikkibiisejä, sitten niillä eväin lähdetään muuntelemaan ja kehittämään "omia" hyvältä kuulostavia juttuja. Aika vähän sellaisessa säveltämisessä on jotain tiedostettua perustelua yksittäisten melodiaratkaisujen, sävelten tai minkä tahansa asioiden kohdalla. Joku yksittäinen jippo saattaa olla joku visionäärinen idis, mutta muuten soitetaan kuten on totuttu soittamaan ja sellaista jonka on oppinut soundaavan hyvältä.
- - -
Tän voisi ehkä sitten erotuksena rinnastaa vähän karikatyyrimäiseen ajatukseen neuroottis-fasistisen kurinalaisesta taidemusiikkisäveltäjästä joka yrittää kuumeisesti perustella jokaista nuottiaan, rakenneratkaisuaan - joko jollain teoreettisella konstruktiolla tai jollain sanomalla.
- - -
Summa summarum: kaikki populäärimusiikki on alitajunnasta kopioitua.
 
Fiksu posti. Näin se taitaa koko homma toimia. Ota +

Ostinaatio: Kyllä meillä on vaikka kuinka paljon tiedostamatonta kamaa päässä, ainakin jos psykologeilta kysyy - kaikista tiukimman linjan kognitiivisiltakin.
 
toki, en muuta halunnut väittää vaikka kirjotinkin provosoivan yhen lauseen viestin. musta vaan se, jos joku keksii vahingossa ihan saman melodian kun joku toinen joskus, kertoo et kyseessä on amatööri, eikä että alitajunta olis välttämättä tehnyt tepposet ilman et sille olis mitään voinut. taitavat kaverit, jotka on kuunnellut ja opiskelleet tarpeeksi musaa jne, pystyy kyllä luomaan uutta eikä niille tapahdu noin.
 
En mä toisaalta tiedä onko se alitajunta mitenkään olennainen juttu tässä, ehkä kiintoisampaa on se, että kaikki musiikki - mutta nyt etenkin populäärimusiikki - perustuu nimenomaan kopioimiseen ja toisiin kappaleisiin viittaamiseen. Eli mun mielestä ei se kysymys nyt ole jotenkin siitä, että kaikki "melodiat on käytetty loppuun" - vaan, että nimenomaan koko hommassa idea on varioida toisten juttuja, viitata niihin ja suuremmat vaihdokset kehyksissä tapahtuu aika hitaasti koko populäärimeiningissä.
 
totta, hyvin sanottu

hibernance: toki, en muuta halunnut väittää vaikka kirjotinkin provosoivan yhen lauseen viestin. musta vaan se, jos joku keksii vahingossa ihan saman melodian kun joku toinen joskus, kertoo et kyseessä on amatööri, eikä että alitajunta olis välttämättä tehnyt tepposet ilman et sille olis mitään voinut. taitavat kaverit, jotka on kuunnellut ja opiskelleet tarpeeksi musaa jne, pystyy kyllä luomaan uutta eikä niille tapahdu noin.

 
Tarkoitat siis vaikkapa melodiaa jonka molemmat ovat joskus kuulleet, mutta kokeneempi sen huomaa saman tien eikä käytä sitä? Kun taas amatööri ei välttämättä huomaa ennenkuin kaverit soittokämpällä treeneissä toteaa, että täähän on v**** Hell's bells.

mikainen: Tarkoitat siis vaikkapa melodiaa jonka molemmat ovat joskus kuulleet, mutta kokeneempi sen huomaa saman tien eikä käytä sitä? Kun taas amatööri ei välttämättä huomaa ennenkuin kaverit soittokämpällä treeneissä toteaa, että täähän on v**** Hell's bells.
 
toisaalta myös sellasta juttua, minkä alottelija muistaa jossain kuulleensa eikä uskalla käyttää mutta taitavampi kaveri tietää että se on se ja se kierto tai kuvio tai mikälie jota on käytetty siinä ja siinä musalajissa tuhanteen kertaan ja osaa hyödyntää sitä. semmosta vähän niinkuin kokonaisvaltasempaa näkemystä musiikin luomiseen
...vaikka no, en mä oikeastaan tiedä mitä mä tarkotan kun en ite osaa säveltää. kuvittelen vaan millasta se mahtais olla.

Itse kun olen noita sävellyksiäni tutkinut, olen huomannut, että aika perhanan paljon on tullut kulutettua tyyliä: "Toista melodia x kolme kertaa, sitten neljännellä kerralla kohta y"
On joutunut pieniä muokkauksia tämän takia tekemään.

...vaikka no, en mä oikeastaan tiedä mitä mä tarkotan kun en ite osaa säveltää. kuvittelen vaan millasta se mahtais olla.
 
Allekirjoitusainesta kyllä.

En siis ole säveltäjä/biisintekijä, mutta muutama vuosi sitten harjoittelin tietokoneella äänittämistä ja renkkasin sitten sellaisen ehkä hiukan doom metal-vaikutteisen jutun johon soitin eri instrumentit peräkkäin eri raidoille. Soitin sitä sitten useammallekin kaverille ja yksi sitten totesi että hei tuohan on Iron Maidenin Powerslaven riffi. Ja totta tosiaan, sehän se oli puolta hitaampana ja raskaammalla soundilla vain.
 
Ja itse en siis tajunnut asiaa ennenkuin kaveri sen minulle sanoi vaikka ko. biisi on hyvinkin tuttu. Myöskään kukaan muu kavereistani ei tuota huomannut, itse asiassa se kaveri joka huomasi ei edes mikään kauhean innokas raskaan rokin ystävä ole, vaikka toki juuri esim. Maidenia kuuntelee.

Itse tein tuommoista merimiesbiisiä, akustiset kitarat ja huiluja siihen. Mietin, että miksi tämä kuulostaa näin tutulta? En vieläkään tiedä, mikä oli biisi, mutta joku sen oli kyllä ennen minua tehnyt!

Eli mun mielestä ei se kysymys nyt ole jotenkin siitä, että kaikki "melodiat on käytetty loppuun" - vaan, että nimenomaan koko hommassa idea on varioida toisten juttuja, viitata niihin ja suuremmat vaihdokset kehyksissä tapahtuu aika hitaasti koko populäärimeiningissä.
 
Mä luulen ettei toi kuitenkaa ole "ideana" hommassa, vaan johtuu nimenomaan siitä että kaikki alitajuisestikin vaikka yrittäisi olla näin tekemättä "ottaa liikaa(?)" vaikutteita itse kuuntelemastaan musasta. Hyvä esimerkki ehkä minulle "uudesta" on Musen jotkut biisit joissa on lähi-itä maisia vivahteita mitä ei kyllä ikinä ole englannista rock musiikin mukana tullut. En itsekään usko siihen "kaikki melodiat käytetty" -juttuun. Musta tuntuu että levysoppareita saa vain samaa vanhaa paskaa tekevät muusikot koska suuri yleisö ei ole tottunu kuulemaan eksoottisempia melodioita. Ei ole siis rahallisesti kannattavaa.

ralliolli: Minä en usko tuohon alitajuntalöpinään. Popmelodiat ovat niin geneerisiä, että kuka vain voisi keksiä ne. Kyse on vain siitä, kuka ehtii ensin. Kvinttikiertoonkin alkaa olla jo aika mahdotonta kirjoittaa aivan uudenlaista melodiaa.
 
Jos pidät sävelestäsi, mutta et tohdit käyttää sitä uudestaan, kokeile tehdä siihen joitain hienovaraisia muutoksia. Tukiranka voi pysyä samana, mutta detaljit poiketa. Tähänhän hititkin perustuvat: kappaleessa on enemmän tuttua kuin uutta.
 
(Edit. Haluan levittää meemiä: just nättii. Sovellan siihen myös tehokkuusajattelua: JN)
 
Kuka tahansa ei voi keksiä hyvää popsävelmää. Hyvällä tarkoitan hyvää, enkä Britney Spears, Madonna tyyliin popjumputuksia, esim. Street of London tai Yesterday. Niissä on sitä jotakin. Ja sävelmät ovat varmasti tulleet alitajunnan syövereistä tulkiten säveltäjän tuntoja syviä. Säveltäjä on saanut siirrettyä tunteensa kappaleeseen siten, että sävelmä koskettaa muitakin ihmisiä. Tällä tavoin ovat syntyneet monet kuolemattomat klassikot. Sävelmät muodostuvat alitajunnassa hyödyntäen kuunneltua musiikkia.
 
Tieteellisillä menetelmillä ja sävellystekniikalla ei tule tällaisia klassikoita, eikä insinöörin aivoilla, jossa kaikki asiat ovat turvallisesti omassa lokerossaan eivätkä sekoitu keskenään muodostaen uusia.

Laitanpas vähän erilaista postausta väliin... Itelläni tuli Space/Sidrock -bändin kertsiin lähes kokonaan kopioitu melodia apassista. Huomattiin se vasta kk sen jälkeen kun biisi oli studiossa demoteltu :D Täältä löytyy joku uudelleenäänitetty versio kappaleesta, elikkäs "Dream": http://www.mikseri.net/artists/thekrypton.61603.php
 
Muutkin biisit saattavat olla joillekin ihan hauskoja tutustua ;) Varsinkin erittäin SuperMario -henkinen King Kobra's Kingdom!! :D

amyway: Kuka tahansa ei voi keksiä hyvää popsävelmää. Hyvällä tarkoitan hyvää, enkä Britney Spears, Madonna tyyliin popjumputuksia, esim. Street of London tai Yesterday. Niissä on sitä jotakin. Ja sävelmät ovat varmasti tulleet alitajunnan syövereistä tulkiten säveltäjän tuntoja syviä. Säveltäjä on saanut siirrettyä tunteensa kappaleeseen siten, että sävelmä koskettaa muitakin ihmisiä. Tällä tavoin ovat syntyneet monet kuolemattomat klassikot. Sävelmät muodostuvat alitajunnassa hyödyntäen kuunneltua musiikkia.
 
Tieteellisillä menetelmillä ja sävellystekniikalla ei tule tällaisia klassikoita, eikä insinöörin aivoilla, jossa kaikki asiat ovat turvallisesti omassa lokerossaan eivätkä sekoitu keskenään muodostaen uusia.
 
Sulla on kyky erottaa "alitajunnan syövereistä syntyneet biisit"
"tieteellisillä menetelmillä ja sävellystekniikalla" tehdyistä kappaleista?

amyway: Kuka tahansa ei voi keksiä hyvää popsävelmää. Hyvällä tarkoitan hyvää, enkä Britney Spears, Madonna tyyliin popjumputuksia, esim. Street of London tai Yesterday. Niissä on sitä jotakin. Ja sävelmät ovat varmasti tulleet alitajunnan syövereistä tulkiten säveltäjän tuntoja syviä.
 
Niin, Streets of Londonin melodia perustuu pitkälti sointukulkuun, joka on kopioitu Pachelbelin kaanonista 1600-luvulta. Tosin sekin idea saattaa olla peräisin jostain muualta, ehkä Vangelikselta ja Demis Roussokselta, jotka ehtivät ensin kappaleellaan Rain and Tears. McCartneyn Yesterday on hiukan mielenkiintoisempi tapaus.