Rummut: soittaminen ›

jazzmies: Amen!
 
Tässä kirjoituksessa on kaksi keskeistä pointtia, mitä tulee ns. groove-ilmiöön. Substantiivinen "groove" on rytmikudos, mikä syntyy oman rytmisen paikkansa tuntemisesta ja osarytmien yhteisvaikutuksesta. Groove voidaan piirtää esimerkiksi nuottikuvaksi. Esimerkiksi Freddie Kingin kipaleessa eri stemmat menivät eri tempoissa, kuten myös What is hip? -kappaleessa.
 
Verbi "groovata" on taas adjektiivinen ilmaisu, mikä tarkoittaa hienorytmistä ulottuvuutta millisekuntitasolla. Epämuusikon discrepancy-käsite on juuri tätä, tarkoituksella hiotaan hieman vastakarvaan. Osa voi soittaa artikuloiden kolmimuunteisen suuntaan ja osa tasajakoisesti, mutta siitä huolimatta, tai juuri sen takia, kokonaisuus voi groovata armottomasti, kuten Little Featin kappalessa 'Apolitical Blues'.
 
Groove luodaan täten aina yhdessä, joten jonkinlaista kitkaa tarvitaan aina, jotta rytmi "alkaa puhua". Otetaampa esimerkiksi laulu- ja soitinyhtyeen ACDC kappale 'Highway to hell', niin se on rytmisesti latautunutta johtuen siitä, että kitarariffi pysyy staattisesti kahdeksasosaa rumpuraidan painotuksia edellä. Eli jatkuva synkopointi perus rockbeatin kanssa voi luoda armollista groovea. Kitarat eivät siinä groovaa, vaan kaikki yhdessä.
 
Niinkuin aikoinaan joku palstalainen grooven hienosti ilmaisi, "groove on rytmien harmoniaa".
 
No niin, jazzmies tuli ja näytti kaapin paikan. Analysoin tuota tekstiä ja se on todellaa osuvaa. Hienoa!
 
Itsekin taisin korostaa sitä, että ei groove lähde pelkästään rummuista, vaikka ne tärkeät ovatkin sen muodostamisessa. Kyl se lähtee koko bändistä, jos on lähteäkseen, ja nimenomaan siitä rytmien, sävelten ja äänten välisesti kitkasta tai vastaavasti niiden letkeydestä, soljuvuudesta ja symbioosista. Tässä minun mielestä omalla tavallaan groovaava esimerkki laulu- ja soitinyhtye Jethro Tullin, elikäs Tullin Jethron esittämänä. Tässä groovessa on rumpalilla vain taustastatistin osa. urlhttp://www.youtube.com/watch?v=7kwRZUGYQnYurl/
 
Terveisiä etukäteen sille, jonka mielestä tuossa ei ole mitään groovea. ;)
 
Konna-Peksi: Mulle groovesta tulee mieleen itsehillintä sekä instrumenttien välinen tasapaino ja yhteistyö: jokainen tuntee oman paikkansa bändissä ja soittaa sen mukaisesti. Ei soiteta liikaa eikä liian vähän. Soitossa pitää olla letkeyttä ja rentoa fiilistelyä. Joka nuotin ei tarvitse osua prikulleen kohdalleen, ja joskus selkeä moka saattaa jopa toimia.
 
Tähänkään ei mitään muutettavaa ole mulla lain. Paitsi tuo moka-juttu, harvemmin selkeät mokat toimii groovaavassa soitossa.

Pieni rumpalipoika: Kaunis ajatus ja sinänsä hieno vertaus, mutta siltikin aika ontuva. Harmonia perusmuodossaan ei kaipaa toimiakseen epävireisyyttä, kun taas rytmille "epävireisyys" on se suola, se groove.
 
Eihän groovessa hyvänen aika ole huonosta tai rytmisesti häilyvästä soitosta kyse, vaan rytmisestä jännitteestä - pidätyksistä ("epävireisyys") ja purkauksista. Ei groove huonolta soittajalta synny.
 
Ja harmonia vaatii toimiakseen ja "groovatakseen" ajassa tapahtuvia pidätyksiä ja purkauksia, tiettyjä riitaisia intervalleja ("epävireisyyttä"). Afrikkalaisperäisissä musiikeissa eteenpäin menemisestä huolehtii vuorottelevat rytmiset dissonanssit ja konsonanssit, ja länsimaisessa musiikkiperinteessä sen tilalla on etenevä harmonia dominantteineen ja toonikoineen.

jazzmies: Eihän groovessa hyvänen aika ole huonosta tai rytmisesti häilyvästä soitosta kyse, vaan rytmisestä jännitteestä - pidätyksistä ("epävireisyys") ja purkauksista. Ei groove huonolta soittajalta synny.
 
No ei tietenkään ole. Tarkoitinkin, että se miten minä grooven ymmärrän, niitä jännitteitä/pidätyksiä/jotain voi olla koko ajan. Eli välttämättä ei tarvitse soittaa täysin absoluuttisessa taimissa lainkaan.
 
Ja harmonia vaatii toimiakseen ja "groovatakseen" ajassa tapahtuvia pidätyksiä ja purkauksia, tiettyjä riitaisia intervalleja ("epävireisyyttä"). Afrikkalaisperäisissä musiikeissa eteenpäin menemisestä huolehtii vuorottelevat rytmiset dissonanssit ja konsonanssit, ja länsimaisessa musiikkiperinteessä sen tilalla on etenevä harmonia dominantteineen ja toonikoineen.
 
Puhuin länsimaisesta harmoniakäsityksestä ja siihen ei kuulu jatkuva epävireisyys. Tehokeinot, tulkinta, ovat toki erikseen. Tosin pianohan on jatkuvasti epiksessä ja siksi se onkin säälittävä peli ja lahjattomien lyömäsoitin : )
 
Ja vielä. Rytmi voi groovata ja toimia täydellisesti vaikka esimerkiksi basisti ja rumpali soittaisivat jatkuvasti hieman eri taimissa. Vastaavaa tapahtuu harmonisella puolella useinkin studioissa vahingossa, kun esim. viritetään eri viritysmittareilla tai kalibrointi on vahingossa lipsahtanut viritysten välissä hertsin pari vinoon. Ja se ei kyllä toimi paitsi Kaija Saariahon mielestä.

jazzmies: Eihän groovessa hyvänen aika ole huonosta tai rytmisesti häilyvästä soitosta kyse, vaan rytmisestä jännitteestä - pidätyksistä ("epävireisyys") ja purkauksista. Ei groove huonolta soittajalta synny.
 
Aivan samaa mieltä. Jos joku groovaa, sanoisin sitä nimenomaan hyvävireiseksi soitoksi, enkä rytmisesti takkuavaksi.
 
Ja harmonia vaatii toimiakseen ja "groovatakseen" ajassa tapahtuvia pidätyksiä ja purkauksia, tiettyjä riitaisia intervalleja ("epävireisyyttä"). Afrikkalaisperäisissä musiikeissa eteenpäin menemisestä huolehtii vuorottelevat rytmiset dissonanssit ja konsonanssit, ja länsimaisessa musiikkiperinteessä sen tilalla on etenevä harmonia dominantteineen ja toonikoineen.
 
Eläpä yritä eksyttää! Kyllä minä ainakin tiedän, että dissonanssi eli riitasointu on käsite, jolla tarkoitetaan samanaikaisten tai peräkkäisten sävelien soivuuden puutetta. Eri intervallien dissonassi on eri aikoina koettu eri tavalla, esimerkiksi terssiä pidettiin vielä keskiajan musiikissa dissonanssisena. Keskiajalla vähennetty kvintti eli tritonus oli jyrkästi kielletty dissonanssinsa vuoksi. Sitä pidettiin paholaisen sointuna.
 
Konsonanssi (lat. soida yhteen) taas on termi, jolla kuvataan samanaikaisten tai peräkkäisten äänten yhteensulautumista ja -soivuutta. Eri intervallien konsonanssi on koettu eri tavalla eri aikoina. Pythagoras havaitsi, että sävelten konsonanssi riippuu niiden fysikaalisista ominaisuuksista. Kun kahden soivan kieleen pituuksien suhde voidaan esittää yksinkertaisina murtolukuina esimerkiksi 1:2 tai 2:3, soivat ne konsonanssissa.
 
Vuorostaan dominantti tarkoittaa sävelasteikossa skaalan V asteen säveltä, tai sille perustuvaa sointua. Intervalli toonikan ja dominantin välillä on kvintti. Sointua, johon kuuluu toonika ja kvintti (puhdas kvintti), kutsutaan kitaransoitossa voimasoinnuksi. Käänteisenä toonikan ja dominantin väli on kvartti, eli dominantin sävellajissa toonika siis vastaa subdominanttia.
 
Dominanttisointuun lisätään usein vielä neljäs sävel, jolloin saadaan septimisointu. Esimerkiksi C-duurin dominanttisävel on G, dominanttikolmisointu G-H-D ja dominanttiseptimisoinu G-H-D-F. Skaalan dominantilla on omassa asteikossaan yksi ylennysmerkki enemmän tai yksi alennusmerkki vähemmän kuin toonikalla.
 
Ja kun otettiin vielä toonika, niin se tarkoittaa asteikon eli skaalan perussäveltä, I asteen säveltä. Se antaa siis nimensä duuri- ja molliskaalalle. Kahden toonikasävelen intervalli on priimi, ja väli toonikasta toonikaan on yksi oktaavi. Tonaalisessa musiikissa sävellys loppuu lähes aina toonikaan.
 
Mutta mitä on tonaalinen musiikki? - Tonaalisuus on musiikissa käytetty järjestelmä, joka määrittelee eri sävelkorkeuksien hierarkkiset suhteet johonkin keskeiseen säveleen eli toonikaan nähden. Tonaalisuuden vastakohta on atonaalisuus, jossa tonaalisista keskuksista on luovuttu.
 
Yleensä tonaalisuudella viitataan länsimaisessa musiikissa yleisimpiin duuri- ja molliasteikkoihin, joissa sävelet ovat tarkasti määritellyissä suhteissa toonikaan. Laajemmin tonaalisuudella voidaan tarkoittaa diatoniseen asteikkoon perustuvaa musiikkia yleensä.
 
Tämän kaiken oivalsin aikoinaan väkisinkin, kun aloin hakkaamaan reilun kymmenen vanhana rummuilla Iron Maidenia ja Popedaa... :)

Pieni rumpalipoika: Tarkoitinkin, että se miten minä grooven ymmärrän, niitä jännitteitä/pidätyksiä/jotain voi olla koko ajan. Eli välttämättä ei tarvitse soittaa täysin absoluuttisessa taimissa lainkaan.
 
Ei tietenkään, eihän ihminen voi soittaa absoluuttisissa taimissa. Mutta kyllä se groove häviää jos ei soita riittävän tarkasti. Ja riittävän tarkasti ei tarkoita konemaisen kuolleesti, mitä jotkut näennäisesti taitavat ja tekniset rumpalit harrastavat.

Närpiö: Ei tietenkään, eihän ihminen voi soittaa absoluuttisissa taimissa. Mutta kyllä se groove häviää jos ei soita riittävän tarkasti. Ja riittävän tarkasti ei tarkoita konemaisen kuolleesti, mitä jotkut näennäisesti taitavat ja tekniset rumpalit harrastavat.
 
Käytännössä voi. Ja voi myös esimerkiksi laulaa absoluuttisessa vireessä. Kyseessä onkin nyt se, että epävireisyys kuulostaa paskalta eikä siten ole verrattavissa grooveen joka ei ole sama asia kuin absoluuttinen taimi.
 
Taidat olla rumpali ;D
 
Edit. Ja siis biisi tai jopa komppi voi jostain kummallisesta syystä groovata vaikka se olisi ihan oikeastikin soitettu verrattain paskasti. Esimerkkejä löytyy aivan tajuttomasti, joskin enempi tuolta vuosikymmenten takaa.

jazzmies:
Niinkuin aikoinaan joku palstalainen grooven hienosti ilmaisi, "groove on rytmien harmoniaa".
 
Jesjesjes näin se tosiaan kai menee. Tässä on meikäläisen mielestä myös yks loistava esimerkki asiasta. Alussa tulee ihan perus steadya suoraa peruskomppia, mutta sitten kun 3-muunteinen basso tulee kyytiin mukaan, niin groovesta tulee aivan hillitön.
http://www.youtube.com/watch?v=brnG0auVYVs
 
Ja viel toinen, missä rummut hakkaa vaan suoraa komppia ja basso luo sen varsinaisen groove-aiheen:
http://www.youtube.com/watch?v=td25kTqvl1w
 
Ja sit viel kuinka rumpukoneen avulla steadyna pysyvä (aivan hirveä)biisi groovaa ihan hulluna (rummuissa ihan tuntematon nimi Teddy Baker muistaakseni):
http://www.youtube.com/watch?v=r7aDJ3WSxcg&feature=related

K.Suninen: Jesjesjes näin se tosiaan kai menee. Tässä on meikäläisen mielestä myös yks loistava esimerkki asiasta. Alussa tulee ihan perus steadya suoraa peruskomppia, mutta sitten kun 3-muunteinen basso tulee kyytiin mukaan, niin groovesta tulee aivan hillitön.
http://www.youtube.com/watch?v=brnG0auVYVs
 
Ja viel toinen, missä rummut hakkaa vaan suoraa komppia ja basso luo sen varsinaisen groove-aiheen:
http://www.youtube.com/watch?v=td25kTqvl1w
 
Niin, vaikka monesti voidaan sanoa, että kokonaisuus groovaa, niin usein siellä on kuitenkin ne hallitsevimmat elementit.
 
Tästä pannaan vielä yksi kuninkaan biisi. Yksi maailman kuuluisimmasta bassoriffeistä groovaa kuin perkele ja itse mestarin laulukin on usein poikkeuksellisen rytmikästä ja groovaavaa. Tärkeä ja persoonallinen grooven tekijä sekin. urlhttp://www.youtube.com/watch?v=EgyLC1P22DI&feature=relatedurl/
 
Rummut eivät tee tässäkään muuta kuin nakuttavat yksioikoisen tarkasti. Se siitä rumpujen tärkeydestä groovessa. ;) Taidan minäkin alkaa groovaamaan vaihtamalla rummut vaikka bassoon tai alan tanssimaan ja laulamaan. Tuollakin linkin edesmenneellä mestarilla oli enemmän rytmitajua ja motoriikkaa kuin kymmenellä muusikoiden netin rumpalilla yhteensä... :)

Voihan vinde,että taiturit tekee tavallisesta asiasta hienoilla termeillä vaikean.Kun soitat .Sisäydy biisiin ja soita sen myötä.Elä sitä.Niin siinä on sun groove!

Timi: Voihan vinde,että taiturit tekee tavallisesta asiasta hienoilla termeillä vaikean.Kun soitat .Sisäydy biisiin ja soita sen myötä.Elä sitä.Niin siinä on sun groove!
 
Niin no voihan sen noinkin ajatella. Anteeksi kun keskusteltiin.
Mutta toisaalta onhan asioissa myös nyansseja, ja ne voi nähdä tai sitten ei, jos ei halua.
 
Edit:"Tavallinen asia"? No, itse harvoin kuulen esim. livenä groovaavaa bändiä tai rumpalia. Eli mulle kyseessä ei ole kovin tavallinen asia. Mä koean asian niin, että olen oppinut kuulemaan nyansseja ajan saatossa.

Timi: Voihan vinde,että taiturit tekee tavallisesta asiasta hienoilla termeillä vaikean.Kun soitat .Sisäydy biisiin ja soita sen myötä.Elä sitä.Niin siinä on sun groove!
 
Eipä tuo asia niin tavallinen ole että se pitäisi "väkisinyksinkertaistamalla" kuitata. Sori vaan, minusta tämä on hieno ja asiapitoinen ketju, näitä lisää.

markkuliini: Niin no voihan sen noinkin ajatella. Anteeksi kun keskusteltiin.
Mutta toisaalta onhan asioissa myös nyansseja, ja ne voi nähdä tai sitten ei, jos ei halua.
 
Edit:"Tavallinen asia"? No, itse harvoin kuulen esim. livenä groovaavaa bändiä tai rumpalia. Eli mulle kyseessä ei ole kovin tavallinen asia. Mä koean asian niin, että olen oppinut kuulemaan nyansseja ajan saatossa.
 
En tahtonut tarkoittaa tylyltä ja mitään anteeksipyyntöjä.Edes vinoilu muodossa.
Ilmeisesti avauduin vain sen takia.Että osa aikaisemmista keskusteluista meni minulta yli "Hilseen".

markkuliini:
 
`No, itse harvoin kuulen esim. livenä groovaavaa bändiä tai rumpalia.
 
Olen tästä aikalailla samaa mieltä, arvon Markku.
Aika vähissä tuntuvat olevan nuo livegroovet. Tosin enpä juurikaan ole livenä viimeaikoina ollut tsekkaamassa pumppua jolta groovea voisi odottaa.
 
Täytyy kyllä myöntää ettei sitä itsekkään aina saa groovevaihdetta toimimaan, vaikka
miten yrittäsi.
Joskus tuntuu että se vaatii marsin ja jupiterin olevan oikeassa kulmassa toisiinsa nähden jotta groove tuntuu munaskuissa.
Tiedä häntä..

Ei groove huonolta soittajalta synny.
 
Tämä on omituinen väittämä. Mikä on huono? Onko groove enemmän kuulijan kuin tekijän korvassa?

Mukavasti tullut keskustelua tästäkin aiheesta.
 
Tuohon Kailiksen mietteeseen, luulen että kyse on hieman molemmista. Groove on tekijän korvassa siinä että hällä on visio miltä jonkun jutun tulisi kuulostaa, ja näin tulee se "hänen Groovensa". Kuulija taas ehkä kokee groovea enemmän siellä musiikin alueilla jotka ovat hänen sydäntään ja suosikki tyyliään lähellä. :o

Kailis: Mikä on huono?
 
Joka ei pysy lestissään ja mestoilla, vaan säntäilee sinne tänne kuin päästäinen.

jazzmies: Joka ei pysy lestissään ja mestoilla, vaan säntäilee sinne tänne kuin päästäinen.
 
Keith Moon? Matti Vanhanen? Stewart Copeland? Ilkka Kanerva? Anteeksi vertaukset, mutta teesi oli aika rikki.
metsäpäästäinen
korpipäästäinen eli mustapäästäinen
idänpäästäinen
vaivaispäästäinen
kääpiöpäästäinen
vesipäästäinen
Kaikenlaista.

Groovaavaan soittoon saa osallistua kaikki paikalla olevat muusikot. Katselin eilen The Bandin Last Waltzia. Siellä oli montakin hyvin rullaavaa biisiä. Vaikka groovemusaa tämä ei ihan sellaisen, kuin moni sen ymmärtää, niin katsokaapa Levon Helmin soittoa. Vaikka ensin ilman ääntä ja sitten äänen kanssa. Levon ei ole maapallon teknisin, mutta musikaalinen mies tietää, kuinka settiä kannattaa ajaa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=4RjqcTsxx-8

Moon ja Copeland groovaa konstekstissaan, mutta heihin liittyy mulle vahvasti "kohkaaminen". Mitenpäs sitten kun ei saakaan kohkata?
 
eli "Yeah", ei "hopihopihopi!!!" tai "ÖÖÄÖÄÖÄÖÖÖ!!!!". Vaikka noissa jälkimmäisissäkään ei mitään vikaa oo, jos bändin ilmaisu sen sallii.
 
Vai?