Koskettimet ›

Toi Korgi kuulosti sekä tuntui mainiolta. Ainoa epäilyttävä puoli on tosi isot nupit ja ehkä hiukan monimutkainen käyttöliittymä... Mutta se taitaa olla mun valinta! :)

Morjens, osaisiko joku vinkata jotain synamerkkiä/mallia, sillä alkaa nää halvat/ilmaiset/heikot softasynat vähän kyllästyttää...
 
Katselin toriakin vähän, mutta ääninäytteitä en vielä jaksanut metsästää...
Kaipaisin syntikkaa ihan kotisoitteluun/äänittelyyn. Mahdollisesti saattaisin käyttää sitä painotetulla midikoskettimistolla välillä, hinnaksi ajattelin jotain 500 euroa, käytetty ois ihan poikaa tosiaan.
 
Sanotaan nyt vaikka näin että Driim Teatterin Take the time pitäis taittua :)
Elikkä ok piano, ok urku, jousia, veikeiden leadsoundien rakentelua, jotain padeja. Täsmää varmaan aika moneenkin mutta nimenomaan torin käytetyistä, itse en noista paljoakaan tiedä. Kiitti!

Ehkä Korgin TR voisi käytetyistä olla varsin lähellä. Yksi Triton LE näytti myös olevan torilla, mutta hinnasta en osaa sanoa. Jos siihen synteesiin jaksaa perehtyä niin olen nähnyt välillä Kurzweilin moduuleja aika edullisesti, taisi Rudesillakin olla ennen Oasysta pää-äänenlähteenä Kurzweilin K2600, K2500:sen saattaa saada melkein tuohon budjettiin jos moduuli kelpaa.

Olen omistanut 80-luvulla hommatut Yamaha sähköurut. Sellaiset joissa löytyi mahdottomasti soittimia, säätöjä ja ties mitä. Koskettimissa oli jonkunlainen kosketusvoiman (vai nopeuden) tunnistus. Koskettimet oli normaaliin pianoon verrattuna kapeammat ja niitä oli hieman liian vähän. Nykyään laitetta käyttää uusi sukupolvi ja kuulemma toimii hyvin. Sain sen kytkettyä myös PC:hen MIDI-porttiin.
 
Sen jälkeen olen käytellyt ranskalaista notaatio-ohjelemaa (Harmony Assistant) ajoittain suurella innoituksella. Nyt tulin kokeilleeksi myös Ableton Suitea (kokeiluversio) ja heräsi ajatus hommata näille kaveriksi pelkkä MIDI-koskettimisto.
 
En siis tarvitse äänigeneraattoreita itse koskettimistoon. Vain USB-piuhan PC:n ja koskettimiston väliin. Riittääkös muuten USB:n nopeus radioteitse - ei tarvitsisi johtoakaan; niitä kun on jo muutenkin varsin juhlavasti.
 
Hinnaltaan sopiva olisi mm. KEYSTATION 88 ES / M-AUDIO (n. 200 euroa). Mitäköhän KEYSTATION PRO 88 / M-AUDIO ostaja saa enemmän (hintaan n. 400 euroa)?
 
Edellisissä on 88-kosketinta, mitä pidän oleellisena. Koskettimien koko ei ole minulle kovin merkitsevä seikka, ei myöskään aito pianon kosketintuntuma, mutta herkkyys (joko voima tai nopeus) tulee niissä olla. Ja mielellään dynamiikaltaan (äänen voimakkuuden suhde varovaisen painalluksen ja kovan "lyönnin" välillä) pianoa vastaava ja resoluutio (voima/nopeus-tasoja) riittävästi. Jos tasoja on vain muutama (hiljoo ja kovvoo), menee innoitus soittaa.
 
Sitten on yhtaikaa soivien äänten määrä - mutta se taitaakin määräytyä sämplerissä tai PC-ohjelmassa joka äänen muodostaa.
 
Pedaaliliitäntä on aivan välttämätön, sekä muutamia säätimiä eri efekteille.
 
A.
 
PS. En hallitse sanastoa, joten saatan käyttää kummallisia ilmaisuja. Toivottavasti tuosta kuitenkin saa selvän.

tuossa Pro-versiossa on nimenomaan pianotatsi kun tuossa ES:ssä ei ole. Lisäksi tuossa Pro:ssa on vaikka kuinka monta knobia ja buttonia ja näyttö ja pelit ja vehkeet kun tuo ES on vain koskettimisto, pitch bend, mod.wheel, slideri ja oktaaviswitchit.
 
Eli jos et halua kiipparista käsin säätää mitään etkä tosiaan tuota pianofiilistä tarvitse niin tuo ES riittää hyvin, mutta mikäli haluat säädellä noita tietokoneäänisoftien juttuja kiipparista käsin niin tuolla Pro versiolla onnistuu varmasti kun ei ainakaan ihan heti lopu nuo controllerit kesken.
 
E: juu eli kyllä tuo polyfonia eli soivien äänien määrä on täysin softariippuvainen asia. Ja kyllä noissa laitteissa on tuo kosketusvoiman tunnistus niin kuin lähes kaikissa nykypäivän vehkeissä.

Olisin ostamassa uutta synaa, hintaluokkaa 500-600 €. Olen miettiny Rolandin Juno-Di:tä mutta olisko se hyvä synapopin soittamiseen? Muut ominaisuudet on tiedossa suunnilleen.

Olen harkinnut Korgin PA50:n hankkimista. Vähän kuitenkin häiritsee laitteessa oleva diskettiasema ja USB-liitennän puuttuminen. Eli osaisitteko suositella jotain vastaavaa (ja uudempaa) laitetta? Vai mitä mieltä olette tuosta PA50:stä? Haluaisin nimen omaan laitteen, mistä löytyisi hyvät kompit ja soundit. Komppivariaatioita pitäisi pystyä lennosta näppärästi vaihtamaan ja fillejä heittämään väliin. Soundien monipuolinen muokattavuus ei ole välttämöntä. Laite tulisi Yamahan PSR-sarjalaisen korvaajaksi, yleissoitteluun ja biisi-ideoiden kehittelyyn.

Siskoni on hommaamassa jonkinlaista keyboardia kotiin puhtaasti makuuhuonesoitteluun, ja pyysi minulta apua. Ongelmaksi muodostuu se, että olen kiipparien kanssa ihan ummikko.
 
Budjetti on noin 200-300e. Mitä pelejä tähän hintaluokkaan kannattaisi katsella? Vai ovatko kaikki kutakuinkin yhtä huonoja leluja? Hakusessa siis jokin hyvin perus kotisoittovehje, josta kuitenkin edes jollain tasolla miellyttäviä soundeja löytyisi.

vmp123: Olen harkinnut Korgin PA50:n hankkimista. Vähän kuitenkin häiritsee laitteessa oleva diskettiasema ja USB-liitennän puuttuminen. Eli osaisitteko suositella jotain vastaavaa (ja uudempaa) laitetta? Vai mitä mieltä olette tuosta PA50:stä? Haluaisin nimen omaan laitteen, mistä löytyisi hyvät kompit ja soundit. Komppivariaatioita pitäisi pystyä lennosta näppärästi vaihtamaan ja fillejä heittämään väliin. Soundien monipuolinen muokattavuus ei ole välttämöntä. Laite tulisi Yamahan PSR-sarjalaisen korvaajaksi, yleissoitteluun ja biisi-ideoiden kehittelyyn.
 
PA50 sopii hyvin yleissoitteluun. Siinä on hintaansa nähden hyvät kompit ja kyllä soundienkin kanssa pärjää. Voit myös itse tehdä molempia. Komppivariaatioita löytyy 4 ja niitä voit vaihtaa näppärästi vaikka jalkakytkimellä, jonka voi ohjelmoida moneen muuhunkin hommaan. PA50:stä löytyy myös line in, johon voit liittää vaikka toisen kiipparin. Tehoa löytyy 2x15 W ja se riittää ihan hyvin kotisoitantoihin.
Myös Fade In ja Out sekä Synchro Start ja Stop löytyvät. Myös kaksi sekvensseriä on tässä masiinassa. Ainut miinus, jonka itse olen havainnut on koskettimien lepsuus. Itselläni on vanha Trinity Plus, jossa on kyllä huomattavasti parempi koskettimisto. Muutoin PA50 on ihan passeli peli, voin suositella sitä ja uuden soittimen hintakin on jo alle 700 €.

Mä ostin viime viikolla CME UF80 - USB MIDI master keyboard nimisen kiinanpojan tekeleen. Tämä on heidän toisen sukupolven mallejaan ja minusta hyvä. Siitä saa syntetisaattorin, kun hommaa jonkin tarjolla olevista laajennuskorteista, jos ei halua käyttää ulkoista synaa tai PC/Mac:a äänen tekemiseen.
 
Viime keväänä ovat julkistaneet viimeisimmän laajennuskortin: NeoSynth audio/MIDI expansion board. Siinä on sen verran ominaisuuksia, että saattaa mennä hankintaan jossain vaiheessa. Vaikka hyvinhän tuo MIDI-data siirtyy mukana tulevalla lanagattomalla USB-liitännälläkin PC:lle.
 
Ex kokeili koskettimien tuntumaa ja oli sitä mieltä, ettei vastaa tavallisen pianon koskettimia. Mä sanoin, että siinä on lineaarinen velocity vaste valittuna, joten ei se voikaan olla samanlainen. Ei ottanut kuulevin korvin. Perskuta, tässä pitäisi olla konserttipianon täyspainotettu kosketintuntuma. Se mittaa nopeuden sekä alas painettaessa että koskettimen noustessa takas yläasentoon. Ja jälkipainon (aftertouch) - tämän tosin ei ole polyfoninen. Tavallisessa pianossa sitä ei ole ollenkaan, jos klavikordia ei lasketa sellaiseksi.
 
Ex appiukko, joka soittaa pianoa, kuin haluaisi piekseä sen, puhui paljon pianon koskettimien painosta. Hänellä oli vankat mielipiteet asiasta.
Tietämättä miten koskettimen paino mitataan, etsin muutaman sopivan esineen, jolla kosketin juuri ja juuri painuu alas. Tällaiseksi yhdistelmäksi osoittautui 2*pieni pyöreä 1,5V paristo plus 1*9 V paristo. Niiden yhteispaino oli grammavaa-alla mitattuna 90g. Eikös toi kosketinpainonsa puolesta sijoitu ainakin pianokastiin.
Näpit syyhyää päästä katsomaan sisälle, kuinka vasarakoneisto on tehty. Mutta kun takuu on päällä uudella vehkeellä.
 
Onko kellään kokemuksia tän 88-koskettimisen tatsista - kelpaako se pianonsoiton opiskeluun?
 
Albert
 
PS. Oma näkemys, kun olen 80-luvulta soitellut lähinnä Yamahan kotiurkujen puolipainotettuja, on se että CME:n painotetuilla on selkeästi vaativampaa jos pitää soittaa nopeasti. Toisaalta kotiurkujen herkkyys ei ollut näiden veroinen, vaikka voimaa Yamahan kanssa ei tarvinnutkaan käyttää.
 
PS1. Täällaisen kommentin löysin netistä (UF 80):
"I do like the keyboard (except it's heavy).
It compares very favourably with yamaha action, and I like the space on the top of the keyboard. Just right for computer keyboard/mouse.
...
I really like the action on this UF80. I also use Yamaha piano and I prefer the UF80 anyday."
 
PS2. Kävin tuolla Studiotekissä hakemassa laajennuskortin (plugiator ASX expansionboard for CMX) ja samalla vertailin Kurzweil PC3x:n ja CME UF80n:n koskettimistojen tuntua kun olivat siellä vierekkäin (kumpikin virrattomina). Kurzweil ei tee juurikaan pomppua palatessaan vapaasti yläasentoon ja sen kosketinpaino on hieman kevyempi, muuten hyvin samanlaisen tuntuiset. Sen sijaan nuo pienemmät CME UF-sarjan puolipainotetut on kevyet ja selkeästi jousimaiset. Niitä on kumminkin kehuttu maailmalla hyviksi sarjassaan. Tosin Yamahani koskettimet oli miellyttävämmät, vaikkakaan ei täyskokoiset.

Minkälaista soitinta (keyboardia) suosittelette aloittelijalle? Olisiko http://www.thomann.de/fi/yamaha_psre413.htm hyvä? 300e budjetilla mennään joka tapauksessa, suuresti arvostaisin neuvoja...

czerwony: Minkälaista soitinta (keyboardia) suosittelette aloittelijalle? Olisiko http://www.thomann.de/fi/yamaha_psre413.htm hyvä? 300e budjetilla mennään joka tapauksessa, suuresti arvostaisin neuvoja...
 
Riippuu ehkä vähän osaamistasosta, siitä mitä odotat soittimelta ja mihin sitä aiot käyttää. Jos et oo lainkaan soittanu pianoa, monet suosittelee varmaan että alottaisit oikeella pianolla tai edes jollain täyspitkällä soittimella, jossa on kosketustuntuma lähellä pianoa. Mutta jos (niinkuin monet muut aloittelevat) vielä on enemmän kokeilunhalua ym. niin voi olla hyvä alottaa vähän halvemmalla soittimella ja esim. noilla halvemmilla keyboardeilla.
 
Jos nimenomaisesti syntetisaattorit on alkanu kiinnostaa, kannattaa suunnata katse niihin; tähän hintaluokkaan istuu mm. novation halvimmat mallit xiosynth ja x-station, niitä on vielä eripitusia (lyhimpiä 25-koskettimisia tuskin kannattaa katella ekaks synaks). Synat on siis vähän eri asia kun keyboardit, mm. äänenmuodostus voi olla täysin erilaista ja ulostuleva saundi samoin. Jotkut synat ("romplerit") on lähempänä keyboardeja kuin toiset (VA-synat, analogit jne) mutta niissäki on usein enemmän ominaisuuksia just esim. saundien muokkaamiseen ku näissä mitä thomann luokittelee keyboardeiks.

czerwony: Minkälaista soitinta (keyboardia) suosittelette aloittelijalle? Olisiko http://www.thomann.de/fi/yamaha_psre413.htm hyvä? 300e budjetilla mennään joka tapauksessa, suuresti arvostaisin neuvoja...
 
Kuten tuolla 15 teesiä-keskustelussa juuri puhuttiin, niin kosketinsoitin tai keyboard on tolkuttoman laaja skaala. Onko mitään ideoita millaista musiikkia on tarkoitus soittaa? Yksin vai bändissä?
 
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta yksin soittaessa parhaalta kuulostaa piano, eli siihen pianosoundiin kannattaa satsata ja ehdottomasti hankkia sustain-pedaali mukaan. Eli kauppaan ja kokeilemaan mikä miellyttää korvaa.
 
Kolmella satasella saattaisi kyllä saada myös käytetyn sähköpianon (siis pianopainotettu koskettimisto ja riittävän pitkä). Yksin soiton opiskeluun se olisi aika hyvä vehje. Pianon jälkeen on helppo opetella soittamaan syntikkaa ynnä muuta (auttavasti, mestariksi on hankala aina kehittyä) mutta syntikkaa soittamalla et kyllä opi pianoa soittamaan.

Njooh, tosiaan... Yksikseni ihan soittelisin, ja siis aloittelija olen... jonkinlaisena innoittajana toimii eräät power metal -yhtyeet, mutta tosiaan, yksinään pimputtelisin pikkuhiljaa opetellen lähinnä netistä löytyvistä opetusmateriaaleista näin aluksi...

czerwony: Njooh, tosiaan... Yksikseni ihan soittelisin, ja siis aloittelija olen... jonkinlaisena innoittajana toimii eräät power metal -yhtyeet, mutta tosiaan, yksinään pimputtelisin pikkuhiljaa opetellen lähinnä netistä löytyvistä opetusmateriaaleista näin aluksi...
 
No eiköhän joku tollanen psr-sarjalainen halpa keyboard kelpaa tän tyyppiseen treenailuun. Metallia (jolla tarkotan vähän kaikkea raskaampaa) sinänsä voi olla tuskasta soittaa tän tasosen soittimen saundeilla(siis sooloja, enkä mee padien tasosta takuuseen), mutta jos tietokone on käytössä, niin voit joskus myöhemmin kytkeä synan siihen ja johonki hyvään (ilmaseen) softasynaan jos soittimen sisäset saundit ei riitä. Tähän ei tarvii muuta ku midiliitännän ja kohtalaisen tasosen koneen.
 
Mun mielestä on fiksua ja tärkeää, että käyt kokeilemassa musaliikkeissä tota soitinta tai vastaavia soittimia ennenku tilaat mitään, koska noi on tossa hintaluokassa mun ymmärtääkseni suht samanlaisia kaikki, ja vastaavan laitteen saattais saada esim. parinsadan pintaan. Sitäpaitsi voi olla varmempi lopputuloksesta jos tuntee laitetta yhtään ennestään.

Nettiä selatessa sattui silmiin tällainen mielipide vasta-alkajalle, joka haluaa oppia soittamaan nimenomaan pianoa, mutta akustisen pianon hankita ei tule kysymykseen:
 
"I think, as long as the weighted-keyboard has a resistance roughly comparable to that of acoustic piano, then it will do just fine." Xah Lee:n näkemys.
(Suomennettuna:
Jos painotetun koskettimiston kosketinpaino on jotakuinkin verrattavissa akustisen pianon vastaavaan, menettelee se vallan hyvin.)
 
Eroja:
 
- Monet pianomaiset painotetut koskettimistot ovat yhtä raskaita sekä bassopäässä, että oikeanpuoleisilla koskettimilla. Aitoa puupianoa oli aikoinaan vaikea tehdä samapainoiseksi kaikille koskettimille: Niiden vasemman puoleisia koskettimia joutuu painamaan hieman suuremmalla voimalla, koska matalien äänien vasarat painaa enemmän (paksut bassokielet vaatii isomman vasaran lujemman iskun).
 
- Mekaanisessa, akustisen pianon vasarakoneistolla varustettussa, pianossa koskettimet vastustaa painallusta hieman eri voimalla eri kohdissa koskettimen liikettä: Se on epälineaarinen. Tämäkin johtuu mekaanisen toteutuksen rajoitteista: Pianon kiihkeimpänä kehitysjaksona 1800-luvulla, ei osattu tehdä liikkeestä lineaarisesti vastustavaa, vaikka epälineaarisuus tekee soittamisesta hieman hankalampaa tai vaativampaa. Erityisesti kun pitää soittaa hiljaa ja pehmeästi. Elektronisissa painotetuissa koskettimistoissa on yleensä mahdollisuus valita tai jopa itse muotoilla koskettimen nopeuden ja syntyvän äänenvoimakkuuden kuvaaja, mutta itse kosketinpainon (vastustavan voiman) epälineaarisuuteen tällä ei tähdätä. Elektronisissa vastustava voima on melkoisen vakio alusta loppuun koko koskettimen liike-alueella. Toisaalta on myös elektronisia koskettimistoja, jossa on koko akustisen pianon vasarakoneisto, jotta tuntuma olisi vastaava kuin akustisessa pianossa. Minusta tässä on jo hieman 'takaisin luontoon' henkeä.
 
Kysymys:
Jos on tuollainen painotettu MIDI-koskettimisto (tyyliin kuin referoidussa Xah Lee:n näkemyksessä) ja oikein hyvä syntetisaattorimoduli nimenomaan pianolle, niin päästäänkö lähelle akustista pianoa soittotuntuman ja äänten puolesta. Niin lähelle, että vaihtaminen akustiselle pianolle ei tuota shokkia tai edes järkytä pahemmin?
 
Ketjussa edellä olevaan kysymykseen:
 
Mä päädyin hankkimaan MIDI-keyboardin, jossa on pianomainen koskettimisto, eikä se osaa itse tehdä minkäänlaisia ääniä. Niiden hinta on halvempi kuin syntetisaattori-koskettimistoilla, digitaalipianoilla tai sähköpianoilla. Ajatus on se, että syntetisaattorimodulien tullessa jatkuvasti halvemmiksi ja paremmiksi, ne ajavat vuosittain laadussa sekä monipuolisuudessa ohi edeltäjiensä, ja niitä haluaa kumminkin päivittää. Kun kumminkin haluaa parempaa ääntä ja enemmän soundeja, miksi hankkiä koko koskettimistoa - lisää vaan tietokoneeseen uuden synamodulin, tai ostaa ulkoisen synamodulin. Se vanha, kerran hankittu MIDI-koskettimisto ohjaa uusia siinä kuin edeltäjiäänkin, kenties ensimmäistä ja ilmaista netistä saatua äänimodulia.
 
Vasta-alkaja innokkaine mielipiteineen,
Albert
 
PS. Puolipainotetut koskettimistot ovat aivan eri asia kuin mitä edellä on kerrottu. Niissä paino tehdään jousella, jonka paine/voima kasvaa mitä pidemmälle kosketinta painetaan. Niissä ei myöskään havaita juurikaan massan hitauden aiheuttavaa momenttia. Ne ovat myös kevyemmät soittaa, kun taas painotetuissa koskettimistoissa, kuten akustisessakin pianossa, on oltava riittävästi painoa, jotta kosketin palaa rivakasti takaisin yläasentoon nopeiden toistuvien nuottien soittamiseksi (tremolo?).

Morjesta. Kukakohan osaisi sanoa keskeisimmät erot Roland SH-201:n ja Roland Juno Di:n välillä? Kumpaa suosittelette ennemmin? Synan osto olis edessä mutta valinnan vaikeus tuppaa iskemään. Itelläni ei koskaan ole kunnon synaa ollu ja sen takia vähän hakusessa nää asiat. Neuvoja kaivataan.fi

Eropetrooli: Morjesta. Kukakohan osaisi sanoa keskeisimmät erot Roland SH-201:n ja Roland Juno Di:n välillä? Kumpaa suosittelette ennemmin? Synan osto olis edessä mutta valinnan vaikeus tuppaa iskemään. Itelläni ei koskaan ole kunnon synaa ollu ja sen takia vähän hakusessa nää asiat. Neuvoja kaivataan.fi
 
SH-201 tarjoo enemmän muokkausmahollisuuksia äänen suhteen. Voi jonku aikaa mennä et sitä oppii käyttämään.
Juno-Di:ssä on jotain tuhat presettiä ilmeisesti, SH:ssa kaiketi 32 presettiä. Juno Di:stä on mahollist laittaa taustalle MP3, WAV(ainaski noi 2) muotosen tiedoston taustalle soimaan USB-muistitikun kautta. Jos haluu taustoja tehä koneella ni kannattaa ladata Fl studio 8 demo, se on hyvä ja suht helppo käyttää.
 
Siinä oli jotain, kannattaa myös tsekata Rolandin esittelyvideot kumpaanki soittimeen (youtubesta löytyy).

Mä kävin elämäni ensimmäisellä pianotunnillani viime viikolla ja nyt on kotiläksynä muutama yksinkertainen biisi. Pikkuhiljaa alkaa käsien yhteistoiminta ja herkkyys tulla esiin ja voi keskittyä hieman ilmeeseenkin. Tää on mahtavaa:)
 
Opittua:
- Mä luulen että soiton opettaja on paikallaan jo ihan pelkästään sormitusten takia. Onneksi en ehtinyt harjoitella omin päin kovin paljoa: Ei päässyt kehittymään tiukasssa istuvia huonoja tapoja soittaa.
- Soitto-open kanssa voi sopia mihin tähtää. Minäkään en pyri Victor Borg:n saappaisiin
- Ihan mitä tahansa pianoääntä ei kestä kuunnella kovin kauaa (Hommasin USE Audio:n Plugiator synan ja sen pianoäänet on onnettomat, vaikka muita ääniä on ihan hyviäkin)
- Jos pyörittää pianosynaa PC:llä, sen tulee olla helposti käytettävissä, jotta pienetkin harjoitteluinnoitukset tulee hyödynnettyä (mun pitää bootata XP:n puolelle saadakseni paremmat pianomodulin äänet käyttöön. Vistaan en edes yritä asentaa mitään musiikkiohjelmia. Tästä johtuen ei kovin helposti ryhtynyt soittelemaan tuosta vaan)
 
Kahden viimeisen kohdan takia nyt on sitten MIDI-koskettimiston (CME UF80, jossa itsessään ei ole mitään ääniä) seuraksi tilattu General Musicus:n RP-X pianomoduli (tämä on kuin syntetisaattorimoduli, jossa ei siis ole koskettimia, mutta spesialisoitunut pianon ääniin) Saksasta. Laite on saanut paljon kehuja sekä äänensä, että soitettavuutensa takia. Se mallintaa pianoa, eikä tukeudu pelkästään näytteisiin kuten monet (yleiskone) syntetisaattorit. Siinä on muun muassa mallinnettu kielien väliset resonanssit. Kuulostaa tosi hyvältä netistä löytyvissä demoissa.
 
Albert