Kilpailut ›

Väsykäsi95: voisko joku kertoa mikä tuon Järvis tyylin "avain" mitä skaaloja käytti jne?
 
Asiaa on aikas hyvin kerrottu saitilla, jolla BigPapalla on vahvasti sormensa pelissä:
 
http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm kohdassa 5. Soolosoiton ominaispiirteet

Väsykäsi95: voisko joku kertoa mikä tuon Järvis tyylin "avain" mitä skaaloja käytti jne?
 
Soitat kato fiiliksellä, ni kyl se siit sit lutviutuu... Plokkaat ääni ääneltä noita Järvisen sooloja ja samalla sulla kertyy vaikutetta. Mulle Pekan soiton analysoimisesta tuli huumetta.

Itselleni samanlaiseksi huumeeksi on muodostunut Warren Haynessin juttujen kuunteleminen ja plokkaaminen:D.
 
Fiilistä löytyy jo ja tosiaan Hurriganesia ja Alpun soolouraa soimaan ja duuri- mollipentatonista kehiin. En muuten ehdi osallistua tähän skabaan ja anteeksi etten äänestänyt edellisessä.

BigPapa: Vastakommentista muodostu härkäsen sijaan sinivalas näköjään. Älä nyt ota kaikkea niin kuoleman vakavasti. Hymiöthän täällä on kaiketi kielletty ajat sitten. Itseasiassa ton tapanen soolobreikki on eräällä Matt Murphyn soololevyllä biisissä Matt's Boogie, tai joku sen niminen veto.
 
Leppoisampaa otetta näihin jälkilöylyihin toivoisi meikäläinenkin, kaikkien osalta.
 
Pahoittelen etten ehdi osallistumaan seuraavaankaan skabaan, sillä lomat päälle painavat. Hyvää kesää ja lällän-lää.

Mulle Pekan soiton analysoimisesta tuli huumetta.
 
Hyvin vedät mielestäni tässäkin skabassa Järvisen jälkiä. Vaarana on muuttuminen sekunda-Järviseksi, kun oikea on ollut jo ja toista ei tule. Nämä huumejutut eri alueilla ovat vieneet hyvätkin miehet sivuraiteille.

tahtah: Hyvin vedät mielestäni tässäkin skabassa Järvisen jälkiä. Vaarana on muuttuminen sekunda-Järviseksi, kun oikea on ollut jo ja toista ei tule. Nämä huumejutut eri alueilla ovat vieneet hyvätkin miehet sivuraiteille.
 
Latuskahan vetää nykyään pareemin ku Järvinen - eihän se oo edes soittanu mitään 18 vuoteen.

BigPapa: Latuskahan vetää nykyään pareemin ku Järvinen - eihän se oo edes soittanu mitään 18 vuoteen.
 
Kylä nyt oon imarreltu. Otan kehun kunniallisesti vastaan. -.-
 
Niin, 16-vuotiaanahan alotin soittohommat, ja sitä kitaraahan on nyt sitten kolme vuotta tullut veivattua lähes joka päivä ahkerasti. Tai no ahkerasti ja ahkerasti, mutta ylipäänsä siis paljon on tosiaankin tullut soiteltua viime aikoina. Alottihan se Hendrixkin 16-vuotiaana... ;)

l
Niin, 16-vuotiaanahan alotin soittohommat, ja sitä kitaraahan on nyt sitten kolme vuotta tullut veivattua lähes joka päivä ahkerasti. Tai no ahkerasti ja ahkerasti, mutta ylipäänsä siis paljon on tosiaankin tullut soiteltua viime aikoina. Alottihan se Hendrixkin 16-vuotiaana... ;)
 
Mä olin 14 kun alotin skitan soiton...nyt oon kohta 52...
Jatka samaan malliin..."harjoitus tekee mestarin" on kulunut fraasi mutta varmasti totta.Ja vaikka AJ olikin aikakautensa kingi Suomessa, niin kandee kyllä laajentaa kuuntelua/treeniä muihinkin suuntiin, toki sä oot niin nuori että sulla on aikaa...ja vaikutat varsin musikaaliselta kaverilta, älä jätä sitä hyödyntämättä!
 
Mä kadun varmaan lopun ikääni sitä että jätin järjestelmällisen ja ohjatun treenaamisen n 20 vuotiaana ja aloin keikkasoittajaksi...siis kadun sitä että musiikin opiskelut jäi, en niinkään muusikoksi alkamista.Mulla ei vaan riittänyt energia/mielenkiinto/aika molempiin, joten valitsin keikkailun, siitä sai vieläpä ihan mukavasti rahaa.
 
Mutta...yli 20 totaalisen vuoden breikin jälkeen innostuin skitan soitosta uudestaan, ja kyllä sitä wanhakin kehittyy kun vaan jaksaa treenata.Vaan jos oon kuukauden soittamatta niin sormet on kuin nippu...porkkanoita eli wanhana kaikki myös unohtuu nopeemmin.
 
Mä oon varmaan sanonut tän monta kertaa mutta juurikin nää m.netin skabat
innosti mut uudestaan soittaan himassakin jotain ja sitä myöten treenaan, nää on hyvää vastapainoa joskus varsin puuduttuvalle bassonsoitolle esim laivoilla.

latuska90: Kylä nyt oon imarreltu. Otan kehun kunniallisesti vastaan. -.-
 
Niin, 16-vuotiaanahan alotin soittohommat, ja sitä kitaraahan on nyt sitten kolme vuotta tullut veivattua lähes joka päivä ahkerasti. Tai no ahkerasti ja ahkerasti, mutta ylipäänsä siis paljon on tosiaankin tullut soiteltua viime aikoina. Alottihan se Hendrixkin 16-vuotiaana... ;)
 
No jos huonommin vetäis kuin vainaja, niin aika heikosti menisi...... ;D
Itsekin tuli kitaraa pienenä poikana vähän räplättyä, mutta se jäi sitten vuosiksi, kun rumpalia piti leikkiä. Kolmenkympin kolkutellessa kaivoin kitaran naftaliinista ja kivaa on ollut. Pitäs vaan reenata ahkerammin, eikä jokunen soittotuntikaan pahaa tekisi.

On täällä lahjakkaita soittajia verrattuna meikäläiseen. Itse aloitin kitaran rämpyttelyn kaksitoistavuotiaana vuonna -67. Sain jopa mahdollisuuden opiskella Ogelin Pop/jazz- opistossa basson soittoa 4 vuotta. Silloin kyllä reenasin tosissani. Siis yli 40 vuoden kokemuksella pitäisi vedellä huimia sooloja, mutta ei. Tosin olen kyllä elämässä keskittynyt etupäässä muihin asioihin, kuin soittohommiin. Hauskaahan tämä on.

MadMatt:
Joku tanssikeikkailu zydeemi olisi itselleni edelleenkin täysi mahdottomuus koska mitkään sävel- ja sointu jutut eivät tunnu jäävän päähän jos tavara ei itseäni innosta. Jonkin sortin asennevammaa (ja laiskuutta) kaiketi.
 
Kyllä kai epämääräisiä keikkahommia pystyy soittamaan vaikka ei ihan ominta musaa sattuis olemaankaan, kunhan vaan kattoo nuoteista sointumerkit yms. ja komppailee niiden mukaan, ja tuo soolo puolihan sulta taatusti taittuu vaikka mihin tangoon tai humppaan pitäis lirauttaa pieni täytesoolo tms melodia. Ja nää ns. studiomuusikot taitaa kanssa käyttää paljolti nuotteja apuna ja tukena ,,

MadMatt: Mulle soittamisen on aina täytynyt olla hauskaa. Skidinä 70-luvun lopulla hypättiin suoraan sooloihin koska sehän oli (vain ja ainostaan) koko homman suola. Soiteltiin tietysti ihan miten sattui ja vain niitä kiinnostavia juttuja. Perusasiat jäi retuperälle. Varsinainen soiton opiskelu ei innostanut enkä systemaattista treenailua koskaan harrastanut. Homma painottui enemmän vain jammailuun ja hauskanpitoon. Mustia-aukkoja löytyykin edelleen monelta alueella. Esim. en tiedä nimeltä kuin murto-osan käyttämistäni soinnuista, Sormitukset on päin peetä yms.
Joku tanssikeikkailu zydeemi olisi itselleni edelleenkin täysi mahdottomuus koska mitkään sävel- ja sointu jutut eivät tunnu jäävän päähän jos tavara ei itseäni innosta. Jonkin sortin asennevammaa (ja laiskuutta) kaiketi.
 
Hehe, tää on just ihan melkein kun mun tarina. 8), Tämän lisäksi pitkiä taukoja on minullakin ollut, ettei kitaransoittoa ole ollut mahdollista harrastaa ja/tai ei ole ollut intoa, eli paljon on mennyt "vuosia ns. hukkaan" , esim mitä treenaamiseen tulee. Aloitin tuossa 2000 luvun alussa taas paneutua jonkin verran asiaan, ostamalla vehkeitä sun muuta, ja sitten tuli nää tietokonesoftat ensimmäisine miditaustoineen , joiden päälle tuli vedeltyä. Myöhemmin löyty nämä skabat , jotka on osaltaan pakottanut miettimään näitä juttuja uudelleen.
 
latsuka90: Niin, 16-vuotiaanahan alotin soittohommat, ja sitä kitaraahan on nyt sitten kolme vuotta tullut veivattua lähes joka päivä ahkerasti. Tai no ahkerasti ja ahkerasti, mutta ylipäänsä siis paljon on tosiaankin tullut soiteltua viime aikoina. Alottihan se Hendrixkin 16-vuotiaana... ;)
 
Käsittämättömän nopeasti olet päässyt hyvälle tasolle soittohommassa, taidat olla luonnolahjakkuus.

MadMatt: Mustia-aukkoja löytyykin edelleen monelta alueella. Esim. en tiedä nimeltä kuin murto-osan käyttämistäni soinnuista, Sormitukset on päin peetä yms.
 
Sama juttu täällä. Perussoinnut ja seiskasoinnut ovat niitä, jotka olen soiton alussa jo opetellut selkärankaan. Mitä nyt muutaman muun hassun vähän erikoisemmankin soinnun muistan.
 
blaekie: Käsittämättömän nopeasti olet päässyt hyvälle tasolle soittohommassa, taidat olla luonnolahjakkuus.
 
No kiitosta kiitosta. :) Kyllä nää skabat on auttanut paljon. Kun äänestyksessäkin kuuntelee noita muiden vetoja, niin suorastaan imen kuin imuri lisää sanavarastoa omaan soittoon. Erityisesti BigPapalla on just mitä maukkaimpia juttuja, joita oon hänen soitostaan plokannut. Niin, ja Papa jos joku on kaikkein lähimpänä Järvisen soittoa. Mä oon vaan tämmönen rämpyttelijä. 8D
 
Edit: Tää on MadMatille. Löysin vahingossa tämmöisen jutun:
 
http://www.sjoki.uta.fi/~zzrehi/onlycomplete/demo.pdf
 
Sivun lopussa mainitaan:
 
"Nerokas pikamenetelmä, jonka voit oppia jopa muutamassa minuutissa ja jonka avulla kykenet luomaan minkä tahansa kitarasoinnun. Ei edellytä nuotinlukutaitoa eikä aiempaa musiikinteorian tuntemusta."

Täällä kanssa yksi jo -70 luvun puolenvälin tienoilla soittamisen aloitellut. Aktiivisin kausi painottui -80 luvun puoleen väliin, jolloin soitin bändissä ja myös keikkailtiin vähän, mm vuonna -85 Rokin SM-skaboihin osallistuttiin. Sitten seurasi soittohommissa melkein 20v hiljaisempi kausi. Uuden kipinän soittamiseen sain muutama vuosi takaperin ja nytten on taas valoa näkyvissä kun perustettiin työ kavereiden kanssa bändi. Ensi lauantaina olisi eka keikka yli 20v tauon jälkeen. Vähän jännittää! :)

Hauskaa lukea noita juttuja.... jotenkin näin täällä sikäli että vanhalla muisti pelaa?
 
Sukulaiset soitteli ja lauleskeli siitä lähti kipinä. Teoriaa kävin pentuna kansalaisopistossa jotku kurssit mutta ei kiinnostanut pätkääkään nailonkielisen akustisen nypläys. Siihen jäi mun teoria opinnot.
 
Jäi toviksi soittohommat ja keskityin johonkin muuhun.
 
Sit eräänä iltana piipahti serkkupoika kylässä ja otti mun akustisen ja alko veivata
back in black alkuriffiä. Pakko oli oppia ja siitä se lähti. Olin jotain 14 paikkeilla.
 
Kovasti meinas kuitenkin yhä olla kaikkea muuta mitä piti ehtiä tekemään mutta
kitara oli jo mut lumonnut en vaan vielä ollut sen pauloissa. Kunnes sain ekan sähkiksen ( Yamahan SG kopio ja joku 50wattinen yamahan vahvari ). Tuon jälkeen ei ollut enää paluuta vaan alko mieletön reenaaminen ja musan kuuntelu. Korvakuulolta yksikseni kelasin c-kasetteja puhki ja koitin opetella.
 
Samaisen serkkupojan bändin kitaristilta sain sitten ekat ns. rokki kitara tunnit ja opetusta soolon soittoon. Avot, viimenen niitti :)
 
Reenasin, plokkailin musaa ja hengailin joka kerta noiden isompien mukana kun ne oli reenamassa, ottivat mut vähän kuin roudariksi. Sit tuli se päivä kun bändin toinen kitaristi piti jotain kusitaukoa ja pääsin vetämään ekan biisun ihan oikean bändin kanssa ( breakin the law :D )
 
Kasari kun oli niin kasarihevi vei ja eritoten tilusankarit. Tuli eka bändi, sit toinen ja olikohan kolmas jossa alko olla jo otetta. Tässä vaiheessa kaikki muu oli jäänyt ja istuin kaiket ajat kelaamassa juttuja ja reenaamassa kasari tiluheviä.
 
Tuli keikkoja, bändi vaihtu ja alko säveltäminen, demoja rockin SM ää, lisää demoa
omakustanne sinkku, tv keikka jne... mutta niin vaan ei suuri suosio jostain syystä auennut eikä kukaan levy-yhtiö kiinnostunut.
 
Sit erinnäisten kuvioden jälkeen tuli varmaan 10 vuoden tauko soitossa jolloin myin
jopa kaikki muut kamat mutta teräskielisen akustisen jätin itelle. Sitäkään ei tullut soiteltua kuin satunnaisesti. Töitä ja perhettä piisasi.
 
Olin jo varma että soittohommat on mennyttä elämää mutta niin vaan se sieltä sitten taas ponnahti. Muutama vuosi takaperin siis alottelin homman uusiksi ja kovasti tuntuu olevan opettelemista :)
 
Musamakukin on muuttunut joten paljon on soiteltavaa. Skabojen kautta on ollut kiva saada ns. soitella muiden kanssa mutta silti koittaa kehittää ja parantaa sitä omaa soittoa.
 
Haaveena on jos tässä vielä vanhoilla päivillä sais joskus soitettua hyvällä tunteella, teknikalla ja tatsilla. Ei kuoleman vakavaa repimistä mutta tavoitetta pitää olla :)
 
Semmosta historiaa täältä. Ja vaikka noita epärootsi vetoja tänne suollan niin olkaa
kärsivällisiä. Vielä se joku päivä tulee se aitokin :)

Heh, kirjotetaanpa sitten oma historiikki myös.
 
Vauvana laulatettiin, 3-vuotiaana muskariin, 5-vuotiaana musaopistoon ja pääsoittimeksi viulu.
 
Viulu oli jotenkin kiehtova soitin äänenmuodostukseltaan, ja se kehitti mun musikaalisuutta valtavasti. Murrosiässä toki välillä hävetti. Harrastin jalkapalloa sm-tasolla ja rullalautailua, eikä noissa piireissä viuluniekat välttämättä ansainnut saamaansa arvostusta.
 
Kahdentoista musiikkiopistovuoden jälkeen päätin lopettaa viulunsoiton. Syynä oli ainostaan se, että vihasin opistomaista esiillepanoa ja esityksiä. Niitä oli jatkuvasti vaikka missä konsertti- ja kamarisaleissa. Kinnostusta musiikkiin oli, mutta ei siihen koulumaiseen opetteluun ja itsensätuputteluun.
 
Viulunsoiton loputtua n. 17-vuotiaana, en myöskään jatkanut musiikkilukioon, sillä ajattelin ottavani musiikinopiskelun omiin käsiin. En tarvinnut pakottavia esityksiä tai orkesteriosuuksia.
 
Seurauksena rintaan syntyi aika iso tunteellinen aukko, ja kaivoin isäni vanhan Yamahan akkarin ja aloin itse kuuntelemaan enemmän kitaramusiikkia ja soittamaan mukana. Pohjaa soittimeen oli varsinkin vasemmalle kädelle, joten normi tekniikat, hammer-onit, vibrato yms löytyi aika nopeasti.
 
Nyt on reilu viitisen vuotta kitaraa soitettu ja olen valtavasti kypsynyt musikaalisesssa mielessä, ja oppinut esimerkiksi äänitysteknistä asiaa.
 
Kuitenkin samalla voin sanoa, etten kitaransoittopuolella ole kehittynyt varmaan kolmeen vuoteen teknisesti ollenkaan. Nauhalta kuulee, mitkä likit meni sillon ja mitkä menee nyt. Sisällöllisesti on vaikea omaa soittoa arvioida.
 
Hirveä halu on säveltää kappaleita, mutta ei kiinnosta ollenkaan tehdä ns. kitaramusiikkia. Olen ehkä enemmän semmonen singer- songwriter henkinen tyyppi, kuin mikään soolokitaristi. Tästä syystä mulla ei ole pitkään aikaan ollut minkäänlaista intoa kehittää vaikka erittäin vajaavaista plektrakättäni. Kitara on mulle vain väline luoda sitä musiikkia.
 
Harmi sinänsä. Toivottavasti ehkä jossainvaiheessa jaksais paneutua enemmän. Koen, että jos mulla ois kunnianhimoa reenata ja nähdä vaivaa, mulla vois olla potentiaalia olla ihan kohtalainen kitaristi.
 
E: Tuli muuten mieleen. Vois jokukerta koittaa rootskabaan jotain taustoja roots-sanan toisessa merkityksessä. Ei siis välttämättä pohjoisamerikan folkendaarimusaa vaan kaikenlaista Rootsia, kansanmusaa, folkloriikkaa.
 
Mun sydän kyllä sykkii bluesille, mutta ei oo paljoa annettavaa kun konkarit pyyhkii meikäläisten soitoilla mattoja, jos yhtäkkiä tuliskin joku sambarytmi, bossanova, irkkulaulu tai vastaava, niin vois olla uusia haasteita meille kaikille :)

Tossa pientä "kantripiristettä" , ettei pääse masennus iskemään 8)
 
http://www.youtube.com/watch?v=vbYZXYl50tc
 
(Täysin tuntemattomia brittipatuja, mut hyvin noi vetelee)

BigPapa:
Kuivahko näkkärisoundi. Soitto sitä mitä on totuttu kuulemaan jo monta vuotta, eli tuttua BigPapaa. Makukysymys tykkääkö.
 
Joo - ehkä liian monta.

BigPapa: Joo - ehkä liian monta.
 
Tiukkaa ja aika hyvää analyysiä tuntuu kuitenkin vielä irtoovan.