Aihe: Runo | |
---|
Zenrooster 24.06.2009 13:04:24 (muokattu 24.06.2009 13:04:56) | |
|
Vaelsin pitkin sulaa katua. Laineet toivat eteeni miehen.. Katsoin häntä silmiin, mutten voinut nähdä muuta kuin mustan silhuetin kuumaa aurinkoa vasten. Tyhmä olin, tänne ei saisi pysähtyä. Aloin vajota maahan ja ojensin käteni miehelle. Mies ei tehnyt muuta, kuin katsoi. Ja antoi minulle muovikassillisen paskaa. Paska oli sulanut ja minä.. Näin kyltin jossa luki "Hervanta". Laineet lakkasivat hakkaamasta ja asvaltti kovettui. Jäin paikoilleni, puolen metrin syvyyteen. Ihmiset kävelivät ohitseni. |
|
Olin myöhässä virsikirjoja jo avasivat istuin penkin päähän sen toisessa päässä istui vieras mies välillämme oli paljon kirjaimia yritin lukea ja lopulta tavasin KAU-PUN-GIN HAR-MAIN MIES merja ritala |
|
Kirkon pihalla makasi pantteri. Näin tuon mustan kissan takana maahan juuttuneen miehen joka puhui eri kielillä. Pantteri nousi äkkiä ylös ja puraisi pään irti häneltä. Taivas tummui. Pantterin silmät kiilsivät ja hän sanoi sanoin jota ymmärsin: "Emme tarvitse tätä" Käännyin pois, minä en tarvinnut mitään täältä. |
|
Hiileen puhaltajia olimme me. Ketkä me, arvuuttelet kun täytät kalaa pöydällä. Nappaat kiinni sanoihin kesken työsi, myös niihin joita et tule ymmärtämään. Kala täyttyy kriisistä. Otteesi on riuska vaikka kala on kuollut.
_merja ritala |
|
kalanruoto kuumalla kalliolla, polttohautaus
merja ritala |
|
värjöttelen sateessa en sano, että odotan junaa tulevaksi koska en odota en sano, että odotan yön tippuvan pahvimukiin mitä pitelen kädessäni en sano, koska yö pysyy yönä pimeänä kuin maakellari jossa peruna itää mullassa en sano, että multaan käteni ja istutan perennoja se olisi suurin valhe, mitä tulen koskaan kertomaan teille en sano, koska sanominen ei ole oikeastaan mitään teoilla on seuraukset ja minua seuraa moni asia
-merja Ritala |
|
Oli perjantai. Ja matkasin punaisessa kuplameressäni, vailla suuntaa, vailla ahdistusta. Kaikki ystäväni olivat mukanani ja minun ei tarvinnut erikseen kertoa, että välitin. Aksu oli ihan retiisi, punainen, vaikkakin ihan vihannes. Anna otti valokuvia meistä ja seuraava aamu oli muistelua heti alkaessaan. |
|
aurinko sammuu tulee helvetin pimeää näihin syrjäisiin metsiin siellä tanssin munasillani kun ilmakehä hiljaa sataa kilometrien paksuiseksi typpilumeksi lisään puita kiukaaseen on saatanan kylmä Jo nuorena Nepsu ajoi geneettisesti määräytyneen suoran hiusrajansa vanhemmiltaan salaa niin sanotuksi mikkihiirimalliksi. |
|
Olkoon tämä runo vaikka Leinon päivän kunniaksi, joka on tänään.
Goljatinkaaret (5.12.2007)
Mustiin terälehtiin pukeuduin kun nuori ylkä astui minusta pois. Virrat käsilleni sain kasvoistani ei helpotusta anna luonto, ei saniaiset yön Goljatinkaaret. Odotatko minua tyhjä syli tänä yönä kuljen pajusillan yli, terälehdet yksi kerallaan ovat hänen vallassaan.
merja ritala |
|
TUOLLA EINOLLA OLI TAITO, PUKEA KAIKKI SANOIKSI. TUNNE NIIN AITO, RIISUU ALASTOMAKSI. |
|
aamun haiku
Vain kulkuri ui valo unipuvussa metsälammessa m. ritala |
|
Siirryn yön edestä valoon, peitän kuun hiuksillani. Sinä loistat, nouset vedestä ja kuivaat kätesi rintoihini.
- merja Ritala |
|
Lapsi putoaa veteen, eikä osaa uida Hän kirkuu vedessä, vaikka tiedän, Se ei kuulu pinnalle. Pelkkää mustaa jokapuolella, edes päivän aurinko, ei näy täällä. Lapsi rukoilee jumalaa, vaikka se on hänen mielessään vailla isoa alkukirjainta. Eikä jumala tullut. Luulen, että hän kuoli silloin. Luulen, että minä kuolin, ainakin osa minusta jää veteen, joka kerta kun uin, tässä paniikin ja hulluuden täyttämässä järvessä, jota kutsumme nimellä...? |
|
Mihin vesi tarvitsee minua ei se mihinkään minua halua siellä uivat kalat tyyni pohjaan asti kirkas katsoo mistä suunnasta vain. On totuttava että vesi muuttuu, kaikki mikä on veden ja taivaan on jätettävä kun lähestyy ja kulkee ilman kenkiä illan viilentämällä hiekalla puhuu vanha merimies kävelee viereeni ja yskii pillilupin kanteen.
merja ritala |
|
KÄVIN SALAISUUKSIEN SAUNASSA. HIKOILIN , HUTUT POIS. PAREMPI EI ,NYT OLO OLLA VOIS. HUTKIN JA PAISKOIN, VASTALLA TUOKSUJA MAISTOIN. VALHEENI LATTIALLE HIKOSIN. HUUSIN JA KIROSIN, ITSENI KIUKAAN KIVIIN. JÄRVEEN JUOKSIN, LIKOSIN. JO LÄHTI , PASKAT PÄÄLTÄ, SIELUA TÄYTYY VIELÄ KAAPIA. |
|
Ovi on auki käytävään, joten ei tarvitse koputtaa. Kynät ovat purkissa kuin ylikukkineita tulppaaneja, otan yhden ja naputtelen pöytää tuolilla pyörähdän ympäri päivän ensimmäiseen valssiin ilmastointi käynnistyy, myös minä. Mietin sinua akvaariokala, joka törmäät lasiseiniin.
-merja ritala- |
|
Vetäydyn syrjään hetkeksi, keskellä kaupungin metelin. Katson itseäni, vertaan muihin. Ja katson maisemaa. Kaikki tämä vaeltaminen, kaikki nämä ihmisten asiat... Näyttävät niin turhilta. Kysyn hiljaa: Olenko minä ainoa kuollut tässä kaupungissa? Vai olenko minä ainoa joka on hereillä? Tulen takaisin taivaalta, takaisin kehooni. Sytytän tupakan ja katson tätä tyhjää kuvaa. "Kiinnostaako minua mikään, kukaan?" Itsemurhaajat ympäröivät minut ja hymyilivät. "Se on oma valintasi" "Voinko valita mitään?" "Voit" "Miten" "Elä tai kuole" Would you tell me about the fucking golfshoes?!? |
|
(13.7.2007)
Anna haltijan puhua nukutaan nokkosten päällä tukka takussa hunajasta valkoiset perhoset peittona kauneuden köydet ympärillä.
-MR- |
|
Ei huolia, vain kiviä Ja kivet eivät kuole. Would you tell me about the fucking golfshoes?!? |
|
ilman välimerkkejä
Yritin uida Joycen tarinaan tiedon hevoselle minun olisi pitänyt ratsastaa putosin mustaan lampeen lantioni keinuivat sinussa mies jolla oli Breznevin kulmakarvat noukin silmistäsi tiedonjyväsiä laiska mieleni etsi reittiä tietoon korinpohja jäi jyväsistä tyhjäksi viisautesi tihkui rinnoilleni orvaskedelleni virtasi hikipisaroidesi sivujoet pahus et olekaan Breznev sinä asut Unkarin vuoristoissa en tiedä miten suhtautua Unkarilaiseen joka rakastui Dubliniin jatkan Joycen lukemista jäin sivulle 22 jos en jää sitä ennen naiseudestani eläkkeelle
merja ritala |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|