Rock, pop, alternative ›

sub zero: En tiiä sitten, kuka on 1960-luvun sähkökitaristeista ollu nopein...
 
Moni sanoisi että Alvin Lee, mutta Dave Edmunds olisi vahva ehdokas. (offtopic)

En tiedä,onko hänet jo mainittu,mutta;Joan Jett...Enemmän kuin kitarasankari minulle...hänestä unelmoin teinivuosinani...=)Ja varmaan vieläkin,kun olen varma ettei emäntä lue ajatuksiani..=)

Nyt minut varmaan ammutaan ja sitä ennen kidutetaan hengiltä kun nostan esiin kaikkien m-nettiläisten rakastaman bändin kitaristin: Jani Viitasen. Sopii määrittelyyn. Kompaaminen tasokasta, mutta ne soolot. Jotenkin tönköiltä aina kuulostavat, vaikka mahtuu mukaan monta hyvää ja yksinkertaistakin esim likaiset legendat 1 soolo/riffi.

VolmariKuulapää: Nyt minut varmaan ammutaan ja sitä ennen kidutetaan hengiltä kun nostan esiin kaikkien m-nettiläisten rakastaman bändin kitaristin: Jani Viitasen. Sopii määrittelyyn. Kompaaminen tasokasta, mutta ne soolot. Jotenkin tönköiltä aina kuulostavat, vaikka mahtuu mukaan monta hyvää ja yksinkertaistakin esim likaiset legendat 1 soolo/riffi.
 
Ei toki,Jani itse määritteli muutama vuosi sitten Soundin haastattelussa,ettei pidä itseään muusikkona,vaan koki studio-työn omaksi jutukseen...

Tähän voi aika helposti sanoa: kaikki minun kitarasankarini Hendrixiä lukuunottamatta.
 
Ja case in point: Sterling Morrison
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Sterling_Morrison
 
Ps. Ai niin, samaan kuvaukseen sovin myös itse ;)

JCM: Melkein vois kompata Feggya. Tosin, ei se Henkankaan soitto ns. nykykirjan ja Mnetin standardn mukaista ollut:D
 
Yksikään diggaamani kitaristi ei täytä Mnetin standardeja.
 
Kyllä Henkan soitto ihan oikeasti, ja kaikilla stadardeilla, oli ihan ykkösluokkaa, siellä sitten vaan oli kaikenmaailman paskaa välissä, kun mitä sattuu livejä on julkaistu. Mutta monet esitykset, esim. Hear my train a coming tai Little wing tai Angel kestää analyysiä ihan mennen tullen yhä nykyäänkin. Ei aika aja tommosten asioiden ohi.

Timuksen ketjun alkupuolella mainitsema Jamin keulamies Paul Weller...Ei mahtava laulaja,mutta agressiivinen kitarointi ja "Älä nyt vaan mulle ala..."asenne,johon ainakin Joe Strummer v...untui kartuttavat äijän karismaa tässä ketjussa....

venomin jeffrey dunn on tällainen sankari. esim "witching hourin" soolo on klassikkokamaa
 
norjametallin surinamiehet ei onneksi pahemmin ees yrittäneet sooloilla (paitsi ne, jotka opetteli sit lopulta soittaa)

sirdickyj: Kyllä Henkan soitto ihan oikeasti, ja kaikilla stadardeilla, oli ihan ykkösluokkaa, siellä sitten vaan oli kaikenmaailman paskaa välissä, kun mitä sattuu livejä on julkaistu. Mutta monet esitykset, esim. Hear my train a coming tai Little wing tai Angel kestää analyysiä ihan mennen tullen yhä nykyäänkin. Ei aika aja tommosten asioiden ohi.
 
Ei aika aja kakan yli ei, paitti tietty traktori ja leikkuupuimurikin sesongin sattuessa. Joku kakka on vain yksinkertaisesti niin hyvää kakkaa. Mutta toki löytyy jengiä joka diggaa erilaisesta kakasta. Hats off to those guys, too!

Borlag: Parempi tekniikka (lue: puhtaampi ja monipuolisempi) Blackmorella on kuin Morsella. Nopeus ei ole kaikki kaikessa. Sitäpaitsi Morsen touhuja tylsempää saa hakea.
 
No niin no.

Tossa mun mielestä mahtava veto kitaristilta että sankarillinen teko sekä kitaristilta että ihan koko bändiltä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=0U8CDzRk2WE

John Frusciante Californication levyllä. Ukko nousi haudasta, kaivoi kitaran kanista ja opetteli uudestaan soittamaan. Koko albumin kitarointi on todella minimalistista ja yksinkertaista mutta silti toimivaa. Levyn nimikappaleen tai vaikka Scar Tissuen soolot toiminevat asiasta hyvänä esimerkkinä. Entäs All Around The Worldin riffi? Eipä jäänyt Navarroa ikävä.
 
Yllättävän nopeasti John kuitenkin pääsi jaloilleen. By The Wayllä kitarointi on jo huomattavasti vahvempaa ja Stadium Arcadium lättyhän on todellisen kitarasankarin taidonnäytettä. Ennen pohjakosketusta kaveri liittyi 18vuotiaana RHCP:n riveihin ja soitti mm. Blood Sugar Sex Magic levyllä, joten poikkeuksellisen lahjakkaasta kaverista pohjimmiltaan on toki kyse. Frusciante yritti vain tappaa soittotaitonsa (ja itsensä)huumeiden kanssa läträämisellä.

Ei tuossa Fruscianten soitossa taidosta ole pulaa, joidenkin mielestä (?) nuotteja on varmaan liian vähän. Jos tuo olisi soittotaidon mitta, niin Dave Gilmour olisi yksi kehnoimmista soolokitaristeista rockin historiassa :)

kk80: John Frusciante Californication levyllä. ... Koko albumin kitarointi on todella minimalistista ja yksinkertaista mutta silti toimivaa.
 
Ehdottomasti! Ja soundi on tosi hyvä. Huippuna ehkä Parallel Universe, todella komea kappale.

sikki-six: Ei tuossa Fruscianten soitossa taidosta ole pulaa, joidenkin mielestä (?) nuotteja on varmaan liian vähän. Jos tuo olisi soittotaidon mitta, niin Dave Gilmour olisi yksi kehnoimmista soolokitaristeista rockin historiassa :)
 
Tämä minua on vähän ihmetyttänyt että suuren idolini Gilmourin soittoa jotkut pitävät jotenkin vähäeleisenä. On paljon minimaalisempiakin soittajia kuultu, eikä Gilmourin kohdalla mielestäni voi puhua edes "korostuneesta harkinnasta". Ei pelkällä harkinnalla tai funtsaamisella saada aikaan sellaista soittoa.

JCM: Melkein vois kompata Feggya. Tosin, ei se Henkankaan soitto ns. nykykirjan ja Mnetin standardn mukaista ollut:D
 
Pitkälti samaa mieltä.Ei löydy arpeggiosahausta,tappingiä tai tms.Samanlainen tumpelo kuin Page tai Iommikin :-)
 
Ei vaan:Jokaista kitaristia pitää mielestäni ehdottomasti katsoa omaa aikaansa ja sen standardeja vasten.On silkkaa typeryyttä verrata Hendrixiä nykykitaristeihin ottamatta huomioon aikaa jona hän vaikutti.
 
Nykyisin on minusta roppakaupalla teknisesti päteviä kitaristeja,hyviä soittajia vailla minkäänlaista persoonallisuutta tai omaa soundia.60-70 -luvun taitteessa taasen suorastaan tulvi kitaristeja joilla oli oma uniikki soundinsa: Iommi,Page,Hendrix,Clapton jne.
 
Niin hienoja soittajia kuin Vinnie Moore,Tony McAlpine,Paul Gilbert tai vaikkapa John Petrucci ovatkin niin voin rehellisesti sanoa etten erottaisi jos kaverit soittaisivat sokkotestissä saman soolon.

velipesonen: Ei pelkällä harkinnalla tai funtsaamisella saada aikaan sellaista soittoa.
 
Ei, varsinkaan kun keikalla suurin osa sooloista on erilaisia joka kerta. Ehkä Gilmouristakin tolla lailla puhutaan just siks, koska sen vahvuudet ei oo teknisessä soittamisessa.

Kre-per: Ei, varsinkaan kun keikalla suurin osa sooloista on erilaisia joka kerta. Ehkä Gilmouristakin tolla lailla puhutaan just siks, koska sen vahvuudet ei oo teknisessä soittamisessa.
 
Vaikka Gilmourilla itse asiassa on aika läjä erilaisia teknisiä jippoja, joita läheskään kaikki eivät käytä. Hän esimerkiksi hallitsee loisteliaasti sen kun kaulakädellä taivutetaan näppäiltävää kieltä ylöspäin samalla kun vibrakammella väännetään alaspäin.

sikki-six: Ei tuossa Fruscianten soitossa taidosta ole pulaa, joidenkin mielestä (?) nuotteja on varmaan liian vähän.
 
Vaikka Frusciante onkin meikän lempparikitaristi, on pakko myöntää jätkän vetävän livenä vähän liian usein ihan päin mäntyä. Komppimeno toimii useimmiten, mutta soolot on välillä hirveetä räpellystä. Levyillä sitten toisin.