Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Lunttasin vähän mitä Levine kirjoittaa dim-asteikoista. (Domdimhan on dimiasteikon toinen moodi)
Se esittää retorisen kysymyksen, miten sointumerkintä voi olla C7b9 kun siinä ei ole b9 säveltä ja on #9 sävel. (Eli juuri säikeen aloittajan kysymys)
Siksi että C7b9 on lyhenne sointumerkinnästä C7b9#9#11.
 
Eli ei Aebersold ihan yksin jää.

levesinet: Klasarifriikkien puolesta huomauttaisin, että tää teidän domdimihän on niitä symmetrisiä oktatonisia asteikkoja, jollaisia tavataan jo Lisztillä transsendentaalisessa etydissä Feux Follets vuodelta 1826. Moinen esiintyy jo seitsemännessä tahdissa, kohdassa "leggierissimo velocissimo", missä laitetaan pedaali pohjaan ja hetken ajan annetaan asteikon kaikkien sävelten soida samanaikaisesti:
http://www.youtube.com/watch?v=YNMJHoHCce4
 
Jazzhan on aika sujuvasti ottanut käyttöön klasari-ideat muutaman vuosikymmenen viiveellä:-)
Usein Levine kirjoittaa kuka ja milloin on ottanut jotain uutta jatsissa käyttöön mutta dimiasteikoista ei kertonut.

On tuossa 13b9-tapauksessa olemassa harmonisen duurin V-asteikko. Eli kuten miksolyydinen jossa ysi on pieni. Hyvin tyypillisesti duurisävellajin viidennellä asteella esiintyvä väri johon jossa toi ysi on muunnettu. Joten 13b9:n naulaaminen dominanttidimiksi automaatilla on oman kokemukseni mukaan ainakin satsia kirjoitettaessa hieman törmäysaltis koska jos läheisintä väriä etsii niin monessa tapauksessa tää mix b2 on se läheisin 13b9:lle.
 
Toisaalta jos sooloa soittaa niin silloin ihan sama, se #11 ja #9 etenkin purettuina kuulostaa vaan johtosävelkromatiikalta. ;)
 
Ei mulla muuta, jatkakaa ... ja hyvää kesää kaikille!

Enpäs tullut ajatelleeksi harmonista duuria. Mä ajattelin tätä aihetta lähinnä pikkubändihommien ja improvisoinnin kannalta, enkä satsin kirjoitusta, vaikka toki samat harmoniset ilmiöt pätee ihan molemmissa. Läpi sävelletyssä musassa soittajan kun ei välttämättä tarvitse moisilla jutuilla vaivata päätään, vaikka säveltäjällä tietty pitäisi olla joku haisu. :-)
 
Täytyy myös todeta, että ne konseptit joita ihan oikeasti ajattelen improvisoidessani, on paljon yksinkertaisempia, eikä niillä ole hirveästi tekemistä skaalojen kanssa. "Käytän" myös paria harmonisen duurin moodia, mutten sen kummemmin ajattele sitä, tajusin vaan homman jälkeenpäin funtsiessani paria lickiä jotka tuli soitettua. Oikeasti mulla on päässä vaan erilaisia soundeja, mitä mikäkin intervalli sille soundille tekee, ja niitä sitten sotketaan enemmän tai vähemmän hyvällä maulla.

baron: Harmonisella duurilla on tietysti seitsemän moodia, en oo käytännössä törmännyt kuin ensimmäiseen ja viidenteen, onko niillä muilla oikeeta käyttöä ja pitäiskö opiskella?
 
Pääset kivasti snobbailemaan III moodilla, ota se haltuun!

kimurantti1: Täytyy myös todeta, että ne konseptit joita ihan oikeasti ajattelen improvisoidessani, on paljon yksinkertaisempia, eikä niillä ole hirveästi tekemistä skaalojen kanssa. "Käytän" myös paria harmonisen duurin moodia, mutten sen kummemmin ajattele sitä, tajusin vaan homman jälkeenpäin funtsiessani paria lickiä jotka tuli soitettua. Oikeasti mulla on päässä vaan erilaisia soundeja, mitä mikäkin intervalli sille soundille tekee, ja niitä sitten sotketaan enemmän tai vähemmän hyvällä maulla.
 
Itse olen kallistunut kans tälle kannalle, sointu-skaala-ajattelu on improvisoidessa tosi raskas työkalu. Itse asiassa sävellaji, soinnun sävelet+lisäsävelet ja johtosävelkromatiikka (korvienkäytön lisäapuna) riittää yleensä loppuun saakka ja tuottaa sivutuotteena tosi usein samat ilmiöt kuin sointu-skaala-ajattelukin.
 
Satsinkirjoituksessa tuo sointuskaalameininki on monesti suorin tie onneen, ja koska Backlundin Kaitsu on aikoinaan ajatellut sisällyttää popjatsin teoriapakettiin yhden työkalun jolla saa kaiken hoidettua, siksi sointuskaala-meininki on siellä Arabian Apukoulussa vallitsevana. Aika näyttää mitä tapahtuu nyt kun Kaitsu lähti eläkkeelle ja seuraava sukupolvi vie soihtua ... jos on pelkästään soittaja eikä ikinä halua kirjoittaa satsia, sointuskaala-väline ei ole ollenkaan välttämätön.

JanneI: Pääset kivasti snobbailemaan III moodilla, ota se haltuun!
 
Harmonisen duurin III:lla on lienee snobbailuarvon lisäksi käyttöä niille 7#9-tilanteille joissa on alt-sävy mutta silti puhdas kvintti läsnä. Siis niinku satsihommissa, improvisoijat soittakaa edelleen sitä mikä kuulostaa hyvälle :)

Dr Dominant: Itse olen kallistunut kans tälle kannalle, sointu-skaala-ajattelu on improvisoidessa tosi raskas työkalu. Itse asiassa sävellaji, soinnun sävelet+lisäsävelet ja johtosävelkromatiikka (korvienkäytön lisäapuna) riittää yleensä loppuun saakka ja tuottaa sivutuotteena tosi usein samat ilmiöt kuin sointu-skaala-ajattelukin.
 
Eiks sointu+lisäsävelet = asteikko?

JanneI: Pääset kivasti snobbailemaan III moodilla, ota se haltuun!
 
Fryyginen b4 tai miten merkitään alt-asteikko niin että kvintti on puhdas? alt(palautusmerkki) 5? vai alt natural 5?
Täytyy kokeilla.
 
Eiks se oo duuriasteikko kun siinä on suuri terssi (tai oikeammin dominanttiasteikko)? Saaks sitä sanoa fryygiseksi vai saako siitä neniinsä?
 
Edit: Löysin netistä hienon nimen: superphrygian!

baron: Eiks sointu+lisäsävelet = asteikko?
 
juu on on, mutta tarkoitan sitä että soittaessa en itsekään hetkessä ole useinkaan tietoinen siitä mitä skaalaa just tuli soitettua, kylläkin olen hyvin usein tietoinen mikä sointu ja mikä sävel sointua vasten. Luulen että tämä kokemus on tuttu monille.

baron: Eiks se oo duuriasteikko kun siinä on suuri terssi (tai oikeammin dominanttiasteikko)? Saaks sitä sanoa fryygiseksi vai saako siitä neniinsä?
 
Mä sanoisin sitä vaan dominanttiasteikoksi kun se on dominanttiseiskasointuun liittyvä väri.

Dr Dominant: juu on on, mutta tarkoitan sitä että soittaessa en itsekään hetkessä ole useinkaan tietoinen siitä mitä skaalaa just tuli soitettua, kylläkin olen hyvin usein tietoinen mikä sointu ja mikä sävel sointua vasten. Luulen että tämä kokemus on tuttu monille.
 
Nuo Levinet ja Aebersoldit opettaa treenaamaan piisejä niin että soitellaan piisin asteikon säveliä edestakaisin, diatonisesti, terssettäin etc.
Onks se jotenkin huono menetelmä?

baron: Nuo Levinet ja Aebersoldit opettaa treenaamaan piisejä niin että soitellaan piisin asteikon säveliä edestakaisin, diatonisesti, terssettäin etc.
Onks se jotenkin huono menetelmä?
 
Ei tietenkään, noin tulee hyvin sormitukset ja "tuntuma" biisin sävellajiin yms., mutta sitten kun sä soitat improvisoidun soolon "oikeesti", tuskin soitat asteikon säveliä edestakaisin (ainakaan koko aikaa), sitä koetin viestittää. Harjoitusvaiheessa kaikenlainen asian ympärillä puljaaminen on toki aina hyödyksi.

Dr Dominant: Ei tietenkään, noin tulee hyvin sormitukset ja "tuntuma" biisin sävellajiin yms., mutta sitten kun sä soitat improvisoidun soolon "oikeesti", tuskin soitat asteikon säveliä edestakaisin (ainakaan koko aikaa), sitä koetin viestittää. Harjoitusvaiheessa kaikenlainen asian ympärillä puljaaminen on toki aina hyödyksi.
 
En tietenkään. Oikeassa soittotilanteessa unohdetaan kaikki asteikot ja toivotaan että ne ovat sen verran selkäytimessä että oikeitakin säveliä tulee joukkoon.

kimurantti1: Heti vaan kokeilemaan!
Myöhäistä, kokeilin jo. :D

Sellainen ajatus on monesti käynyt mielessä kun on lukenut tätä palstaa viime vuosina, että tällä hetkellä (ymmärrettävästi kyllä, aiheeseen on tavallaan keskustelun ja aktiivisten osallistujien toimesta päädytty) fokus on aika paljon vertikaalisissa asioissa, eli melodiasävel ja sen suhde senhetkiseen sointuun.
 
Tuo horisontaalisuunta, eli miten sävelet etenevät toisiinsa vois olla hyödykästä monelle joille sointu/skaalaosasto alkaa olla jo hyvällä mallilla eikä sieltä enää löydy suuremmiin opiskeluun haastetta.
 
Tulee nimittäin vaan vastaan niin paljon tilanteita jotka eivät koulumaisesti kestä vertikaalista tarkastelua olematta "väärin sävelletty", mutta taas erinäisistäkin syistä johtuen eivät varsinaisesti "kuulosta väärältä", mitä sillä nyt kukakin tarkoittaa.
 
Molempia näkökulmia, vertikaalia ja horisontaalia tarvitaan, pelkästään toista harjoittamalla ilmaisu saattaa olla kapeampaa kuin jos molempiin ulottuvuuksiin on kiinnittänyt jossain kohden huomiotaan.
 
Rytmistä puhuminenkin saattaisi olla monelle kiinnostavaa, mutta se on jotenkin tälleen tekstipohjaisella foorumilla välillä tosi vaikeeta ;)

baron: Fryyginen b4 tai miten merkitään alt-asteikko niin että kvintti on puhdas? alt(palautusmerkki) 5? vai alt natural 5?
Täytyy kokeilla.
 
Eiks se oo duuriasteikko kun siinä on suuri terssi (tai oikeammin dominanttiasteikko)? Saaks sitä sanoa fryygiseksi vai saako siitä neniinsä?
 
Edit: Löysin netistä hienon nimen: superphrygian!
 
pitkästä aikaa mielenkiintoinen threadi! Itse löysin tuon superphrygian-nimityksen Ron Millerin kirjasta Modal Jazz Theory. Pirun hyvä opus!

Dr Dominant: Tuo horisontaalisuunta, eli miten sävelet etenevät toisiinsa vois olla hyödykästä monelle joille sointu/skaalaosasto alkaa olla jo hyvällä mallilla eikä sieltä enää löydy suuremmiin opiskeluun haastetta.
 
Melodian periaatteita:
- syvälliset melodiat eivät ole nokkelia
- älä toista samaa säveltä liian usein
- gap filling
- likimain jaksollinen
 
Minulle kelpaa päämelodiaksi vaikkapa kromaattinen siksak-kuvio, kunhan harmonia on terveellä pohjalla. :-)
http://www.youtube.com/watch?v=BoYm10o8iiU
 
Jos tarkoitat sointukulkuja, niin viimeistään spaghettibossanovan vaikutuksesta useimpia sääntöjä ei enää ole.
http://www.youtube.com/watch?v=GGNwhAQul-Y
Näin muiden muassa Morricone haistatt... siis otti etäisyyttä sävellajiajatteluun. Sointukulussa kuitenkin ilmenee toistoa eli jaksollisuutta. Minusta linkin biisi oli erittäin hävytön ja kaunis teko kapellimestari Morriconelta.
 
Näin patologisella musiikkimaulla ei jaksa kuunnella varsinkaan barokin ja klassismin kontrapunktia, kun siinä viljellään deterministisiä funktionaalisia johtosäveliä ja tritonuksia ja eliminoidaan niitä kauniita puhtaita kvinttejä. Ryppyotsaisten osastolla mm. Jean-Michel Damase on tuottanut imelää kamarimusiikkia, joka on lähellä vanhaan ellingtonilaiseen jazziin vivahtavia kauneusarvoja, joskaan ei yhtä svengaavaa. En näe kuilua popin, jazzin ja klassisen välimaastossa.
 
Mutta varmaan tarkoitit jazz-improvisaatioita esimerkiksi saksofonilla tai trumpetilla, mistä minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että ne ovat olleet omiaan aiheuttamaan hylkimisreaktion varsinaiseen jazziin. Mieluiten briljeeraisin vastamelodioissa ja murtosoinnuissa. Eksoottiset siksakit sopivat mainiosti vastamelodioihin.
 
nimim. sertifioimaton amatööri

levesinet: Mutta varmaan tarkoitit jazz-improvisaatioita esimerkiksi saksofonilla tai trumpetilla, mistä minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että ne ovat olleet omiaan aiheuttamaan hylkimisreaktion varsinaiseen jazziin.
 
Mua on joskus ärsyttänyt mun maikan neuvot/käskyt/ohjeet että improvisoitu soolo pitäisi soittaa kuin joku torven puhaltaja, joka joutuu pitämään hengitystaukoja ja joka keksii niin hitaasti että taukoja myös siksi että ei keksi mitä soittaisi seuraavaksi eli lyhyitä parin tahdin fraaseja.
Näitä hengitysrajoituksiahan ei esim kiipparisteilla ja kitaristeilla ole. Mun maikka on yrittänyt vakuuttaa, että vaikka soittajalla näitä teknisiä rajoituksia ei ole, niin kuulijalla on: Se on tottunut kuulemaan lyhyitä fraaseja ja siksi sille pitää niitä soittaa.