Kitarat: kitarakamat ›

Moro.
Nyt olis semmone homma et uutta sähkökitaraa olisi ostamas ja haluaisin tietää minkä laisilla te kokeneet soittelette?
 
Ajatteli jotai tämmöst kokoonpanoo: Vibra/floikka talla, aktiivimikit vaik emg:n, sit sellane otelauta että siin ei ole sellast pulttiiliitosta takana (jollane kaikis fender stratois on haittamas soittamist sielt ylimmist asemista), 24 nauhavälii ja sit kävisin teettämäs scallopit viel siihe jossai soitinpajas.
Olisko tyhmä "kokoonpano"?

Mikäs on budjetti?

http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_details.php?p=1625
Siinä on valmiina. ;)

Joo budjetti olis joku 700 max, että toi skitta meni pikkasen kyl yli sen, mut kiitti silti.

Damien55: http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_details.php?p=1625
Siinä on valmiina. ;)
 
Aluperäiselle Kysyjälle vastaisin, mitä tarkoitat sanomalla: "Te kokeneet" ? Vai onko tämä vain lauantai-illan haavi eli trooli ?
 
Off topic: Vieläkö vanha herra Kulju kaupassa häärää vai onko jo seuraava polvi puljaamassa ?
 
Matti

VadeTheFlame: Moro.
Nyt olis semmone homma et uutta sähkökitaraa olisi ostamas ja haluaisin tietää minkä laisilla te kokeneet soittelette?
Miekään en nyt ymmärrä.Siis haluat tietää millaisilla noin 700euron
keihäillä kokeneet soittelee?
Oletko rungon mallia miettiny?
Kiai!Tuossa olisi torilta muutama emg:illä, floikalla ja neck-thru:lla:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=332595
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=332052
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=330293

mattim: Aluperäiselle Kysyjälle vastaisin, mitä tarkoitat sanomalla: "Te kokeneet" ?
 
Meinasin sitä et ei ihan alottelijat mee samantien ostamaa mitä vajaan tonnin kitaraa (tai en mä ainakaa menny). Nyt meinasi et millane kitara sopis pikkasen jo kokeneemmalle tyypil.

Välillä näitä lukiessa miettii, että miten ihmeessä sitä osasikin ostaa toisen kitaransa joskus 1990-luvun alussa, kun ei joka jampalla ollut kotona intternettiä mistä kysellä tipsejä kitaran hankintaan. Ja ei kuitenkaan mennyt vikaan hankintojensa kanssa. Kun ei ollut omalla paikkakunnalla sopivaa soitinta sitä piti sitten lähteä hakemaan muualta. Kaupan hyllyltä, usean tunnin ja kitaran koesoitteluiden jälkeen löytyi.

Minushuman: Välillä näitä lukiessa miettii, että miten ihmeessä sitä osasikin ostaa toisen kitaransa joskus 1990-luvun alussa, kun ei joka jampalla ollut kotona intternettiä mistä kysellä tipsejä kitaran hankintaan. Ja ei kuitenkaan mennyt vikaan hankintojensa kanssa. Kun ei ollut omalla paikkakunnalla sopivaa soitinta sitä piti sitten lähteä hakemaan muualta. Kaupan hyllyltä, usean tunnin ja kitaran koesoitteluiden jälkeen löytyi.
 
Silloin ostettiin Lespa taikka stratocaster, eikä kyselty muita.

Juttu on siinä, että kun tänne pistää vastaavanlaisen aiheen pystyyn, ei oikeastaan ole mitään hajua mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee. Pieni haju löytyy, mutta kun netistä nyt löytyy jokainen kitaramalli niin eihän sitä päätöstä voi minkään kuvan avulla tehdä. Esimerkiksi nähtyäni eilen mustan Gibsonin Explorerin livenä ero netissä oleviin kuviin oli huomattava.
 
Ja liika pohtiminen. "No ottaisinksmää ton missä on eponi otelauta vai rosevood ja kun tossa on niin hienot pisteet vaikka tykkäänki enempi niistä trapetzimerkeistä. Niin ja kaveri kerto.." Kyllä tollasessa tilanteessa pitää mennä testaamaan sitä kitaraa. Tai mitä nyt on hankkimassa. Tai hankkii käytettynä ja pistää kiertoon jos ei miellytä. Sinänsä asiallista toimintaa dadalta, kun ei joka viikko ilmesty kymmentä uutta aihetta uudesta kitarasta. :)
 
Jos et tarvitse kitaraa juurinytheti, korota budjettia. Jos taas tarvitset etkä ajatellut voittaa tänään lotossa, torilta löytyy muutama hyvä ehdokas.

Minushuman: Välillä näitä lukiessa miettii, että miten ihmeessä sitä osasikin ostaa toisen kitaransa joskus 1990-luvun alussa, kun ei joka jampalla ollut kotona intternettiä mistä kysellä tipsejä kitaran hankintaan. Ja ei kuitenkaan mennyt vikaan hankintojensa kanssa. Kun ei ollut omalla paikkakunnalla sopivaa soitinta sitä piti sitten lähteä hakemaan muualta. Kaupan hyllyltä, usean tunnin ja kitaran koesoitteluiden jälkeen löytyi.
 
Plussaa.
Mulla on joku 14 mappia täynnä kitarakataloogeja 90-luvulta etiäpäin (muutama 80-lukulainen mahtuu myös mukaan). Ajalta jolloin itse aloittelin ja tutustutin itseni skeboihin. Kävin vähintään 2 kertaa vuodessa Stadissa (matkustin junalla täältä landelta stadin ydinkeskustaan), kävelin kymmeniä kilometrejä ihan vain kokeillakseni joitain soittimia/laitteita, nähdäkseni, kerätäkseni lisää katalogeja jne.
 
Kai sitä voisi kutsua intohimoksi skeboihin. Ehkäpä moista ei enää ilmene samassa mittakaavassa kuin silloin. On netit ja vipstaakit, härvelit ja mokkulat. Kenenkään ei tarvitse enää nähdä mitään vaivaa mihinkään. If you love something... SHOW IT!

bonecrusher: Plussaa.
Mulla on joku 14 mappia täynnä kitarakataloogeja 90-luvulta etiäpäin (muutama 80-lukulainen mahtuu myös mukaan). Ajalta jolloin itse aloittelin ja tutustutin itseni skeboihin. Kävin vähintään 2 kertaa vuodessa Stadissa (matkustin junalla täältä landelta stadin ydinkeskustaan), kävelin kymmeniä kilometrejä ihan vain kokeillakseni joitain soittimia/laitteita, nähdäkseni, kerätäkseni lisää katalogeja jne.
 
Kai sitä voisi kutsua intohimoksi skeboihin. Ehkäpä moista ei enää ilmene samassa mittakaavassa kuin silloin. On netit ja vipstaakit, härvelit ja mokkulat. Kenenkään ei tarvitse enää nähdä mitään vaivaa mihinkään. If you love something... SHOW IT!
 
Tää on hienoa, että jotkut panostaa asiaan, johon intohimoisesti suhtautuvat. Tästä on kuitenkin teille "vanhoille" ennenkin sanottu, että ajat muuttuu!;) Se, että nykyjunnun ei tartte kävellä kymmentä kilometriä kitarakataloginsa perässä, ei tee siitä soittajana/harrastajana yhtään sinua tai muutakaan "kovia kokenutta" huonompaa. Pitääkö mun itseni nyt tuntea syyllisyyttä siitä, että mnetin tori on myynyt mulle ksksi parasta kitaraani? Huononiko ne, kun ne löytyi netin kautta?
 
Ei millään pahalla. Jatketaan harrastusta/työtä/mitä tämä nyt itse kullekin sitten on. :)
 
-sf

sticky fingers: Tää on hienoa, että jotkut panostaa asiaan, johon intohimoisesti suhtautuvat. Tästä on kuitenkin teille "vanhoille" ennenkin sanottu, että ajat muuttuu!;) Se, että nykyjunnun ei tartte kävellä kymmentä kilometriä kitarakataloginsa perässä, ei tee siitä soittajana/harrastajana yhtään sinua tai muutakaan "kovia kokenutta" huonompaa.
 
Joo no ehkä vähän huonosti aseteltuja sanoja meikäläiseltä(kin), mutta pointti on enempi siinä OMA-ALOITTEISUUDESSA tai sen puutteessa. Se ei tosiaan tee kenestäkään parempaa tai huonompaa miten sen soittimensa on löytänyt... mutta jotainhan se kertoo motivaatiosta, sen puuttumisesta, vaivannäöstä tai siitä ettei sitäkään ole liikaa... ellei tosiaan jaksa nähdä edes 15min vaivaa etsiessään tietoa verkosta, valmistajien sivuilta jne. Jaksavatko edes reenata tosissaan mikäli kaikki pitää roudata kultavadilla eteen?
 
Pitääkö mun itseni nyt tuntea syyllisyyttä siitä, että mnetin tori on myynyt mulle ksksi parasta kitaraani?
 
Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea, sillä itsekin olen netin myötä löytänyt paljon hyviä juttuja.
 
Huononiko ne, kun ne löytyi netin kautta?
 
Eihän kyse ollutkaan nyt soitinten hyvyydestä vaan niistä näpyttelijöistä penkin ja monitorin välissä. Pakko kyseenalaistaa tahot joilla ei riitä innostusta edes listaamaan vaikkapa Exceliin eri vaihtoehtoja ja niiden plussia/miinuksia, selvittääkseen itselleen sen parhaimman vaihtoehdon. Moisen listan pohjalta on myös helppo suorittaa testireissuja tarvittaessa jne. Testataanko nykyään enää mitään... vai tilataanko kaikki sokkona "ehkä mä pidän siitä, kun naapurin Villekin tykkää"-tyylillä?
 
Miusta vain tuntuu että se todellinen "palo" katoaa myös sinne bittivirtaan. Kaikesta on tullut jo liian helppoa... niin helppoa ettei enää edes huvita. Pieni vastakarva on siksi hyvästä, että se tarjoaa haasteen ja sytyttää metsästäjän jahtiin. Ei metsästyksessä ole mitään mieltä jos se hirvi, sorsa tai jänis roudataan muiden toimesta kattilaan.
 
Ei millään pahalla. Jatketaan harrastusta/työtä/mitä tämä nyt itse kullekin sitten on. :)
 
Ei tosiaan millään pahalla, kellekään.

tää verkko on kyllä ihan positivinen juttu, pakko todeta että olen itse ainakin oppinut kamoista enemmän muutamassa viime vuodessa kuin edellisissä 15 yhteensä.
 
katkeruus.

kyllä se paras tapa on kävellä kitara kauppaan ja kokeilla sokkona mikä tuntuu ja kuulostaa parhaalta ja katsoa vasta sitten mitä tuli valittua ja minkä värinen se on, tai paljon maksaa.

No jaa, kyllä tää kamojen vaihto on näin mun mielestä helpottunut ja se on ihan positiivista. Torilta on helppo hankkia käytettyä tavaraa ja pistää takaisin kiertoon ellei miellytä, parasta testaustahan se on kun keppi tai vahvistin on kotona/reeniksellä pari kuukautta käytössä ja lähtee kiertoon ellei sinä aikana ala tuntua omalta.
 
Sen vastakarvan ja haasteen koen ainakin itse kun haluan ne tietyt äänet tietyllä nopeudella ja timellä ulos vahvistimesta, palo tulee sitten siitä tunteesta kun ne äänet tosiaan tulee ulos niinkuin tahdon.

aristoteles666: kyllä se paras tapa on kävellä kitara kauppaan ja kokeilla sokkona mikä tuntuu ja kuulostaa parhaalta ja katsoa vasta sitten mitä tuli valittua ja minkä värinen se on, tai paljon maksaa.
 
Kerran kokeiltu, kun etsin teräskielistä akustista hintaluokkaan +-200 euroa. Myyjä tarjoili soittimia ja yhden kohdalla huomasin äänen ja kaulan olevan tosi hyvät. "Oho, tämä olikin vähän kalliimpi" Hinta oli 700 euroa. ;)
 
Molempien, netin ja elämän, kombinaatio on varmaan paras mahdollinen. Itsekin tuli tehtyä päätös tietyn kitaran ostosta netin perusteella. Lopulta päädyin kuitenkin aivan toiseen vaihtoehtoon perstuntumalla koesoittaessa huvikseni samassa hintaluokassa olevaa keppiä IRL, musiikkiliikkeessä.

Mulla on joku 14 mappia täynnä kitarakataloogeja 90-luvulta etiäpäin (muutama 80-lukulainen mahtuu myös mukaan). Ajalta jolloin itse aloittelin ja tutustutin itseni skeboihin. Kävin vähintään 2 kertaa vuodessa Stadissa (matkustin junalla täältä landelta stadin ydinkeskustaan), kävelin kymmeniä kilometrejä ihan vain kokeillakseni joitain soittimia/laitteita, nähdäkseni, kerätäkseni lisää katalogeja jne.
 
Ah näitä vanhan liiton hyviä aikoja! =) Olihan siinä tosiaan ihan erilailla fiilistä, kun joutui matkustamaan kaupunkiin kitaraliikkeeseen katselemaan paikan päälle soittimia ja sitten muutama kuvasto mukaan, jolla eli pari kuukautta. Ja kun astui sisään liikkeeseen, niin pari minuuttia oli aivan hiljaa "tämän pyhän" paikan edessä, kun näki niitä kitaroita sitten livenä vihdoin.. =)
 
Huonona puolena vois mainita, että tietoa ei ennen m.nettiä ollut niin paljon ja kauppiaan oli helppo kusettaa ja samalla ottaa ylihintaa, kun ei ollut Thomannia kilpailijana. Sitten oli hetken aikaa Saksan ihme kova sana, mutta nykyään tilanne on jälleen sama kuin ennen. Eli lähikaupasta haetaan uudet purkit, käytetyt tosin torilta (yleensä)..