Keskustelua raskaammasta musiikista ›

thaav: Siellä oli liikaa goottirumiluksia hassun värisine hiuksineen ja renksuhameineen.
 
"Rumien ihmisten sisäänpääsy festareille evättävä!"

Kärpäsruoska: "Rumien ihmisten sisäänpääsy festareille evättävä!"
 
Tuskassa seuraavina kesinä alle 100 ihmistä. :D

Perjantaina Enska asiaa ja siihenpä melkein jäi. No, ne tulta nielevät peikkotanssijat hauskuuttivat kyllä osaltaan. Omia suosikkejani olivat pohjoisen synkät yöt samalla kun kesäaurinko paistaa päin näköä, sekä hempeät välilurittelut jotka taivalsivat omia polkujaan, sitten juntataan sellainen vahvemman puoleinen rokkisärö päälle. Jäi sellainen kepeän hilpeä olo, vaikka epäilytti hieman oliko se oikein tarkoitus. Biisit kyllä lopetettiin ytimekkäästi.
 
Lauantaisauna tuli missattua, samaten kuin Profane Omen mikä harmitti aikaslailla. Korpiklaani oli ok, mutta huonohko sijoittumiseni ajoi ennenaikaisesti karja-aitaukseen virvokkeita nauttimaan. Amorphis olikin sitten tasaisen varma, just niin kuin pitikin. Firewind veti tiukan siististi. Suikkarit olivat kasvattaneet kokoonpanoaan sitten viimenäkemän, ja vieläpä festarikansan näköisesti. Aika monelta puuttui kylläkin instrumentti, vaan eipä menoa haitannut.
 
Sapatti oli extrapäiväni ja kirkas jälleen, ei musta. Paitsi se sakki joka osasi pukeutua helteeseen kuuluvalla tavalla, minä mukaanlukien. Varmistaakseni genrepisteet parkkeerasin aivan Amoralin etusivustaan. Jumanketura, Koivusestahan lähtee ääntä komeasti. Oikeasti. Bändi tietenkin tiukka kuin pentele, hyvä. Stam1nalle pojot oivallisesta aloituksesta perjantain merkeissä. Kitarakamppailukin olisi ollut hauska jos kiipparisti olisi jaksanut kehittää soundiaan hieman pitemmälle. Vai oliko se PA/kuulo-testi, vaikulle kyytiä?
 
Hassua oli, ja pikkaisen liian kuumaa minun nahalleni, noissa vetimissä ainakin. Viikonlopun paras toteamus tuli eräältä neitokaiselta joka kärsivällisesti ohjasteli sinne tänne suinpäin kellahtelevaa poikaystäväänsä etiäpäin; " Sähän jo konttaatkin ton loppumatkan?" Rok.

Perjantaina paikalla Neurosiksen takia, ja kyllä toimi. Bändihän nyt ei ole omillaan auringonpaisteessa, mutta mulle kelpas mainiosti vaikka "the sun that never sets" loimottikin paahtavasti. Tuntui melkoiselta keskisormen osoitukselta isoa yleisöä kohtaan, ja kyse taisi olla enemmänkin järkkäreiden omasta suosikista kuin mistään yleisömagneetista. Oli vähän sellainen olo että mihin oikein siitä voi mennä kun "Through Silver in Blood" on jyrännyt äänivallillaan yli? Joidenkin mielestä Abbathin rapukävelyyn, mun mielestä kotia tai baariin.

thaav: Neurosis tuskassa oli kyllä helmiä sioille.
 
Tosiaankin! Kyllä pärähti Given to the rising siihen malliin että ei kärsinyt valittaa!

Peloista huolimatta tosiaan Neurosis ja MDB vei muuta pakkaa, vaikka olosuhteet oli mitä oli.
Tossa vielä linkki kuvagalleriaan, jonka napsin.
http://www.festarit.org/galleria/albumi/38

The Black Dahlia Murder oli paras. Kovat oli odotukset, mutta hyvin ne täyttyivätkin. Positiivisin yllätys oli kyllä Eluveitie! Pari biisiä olin aikaisemmin kuullut, mutta nyt kyllä täytyy lähteä poistamaan levyjä kyllä omaankin hyllyyn.

Voi vitsi tuota etusivun muusikoiden.netin Tuska - arvostelua. Eikö kaksi arvostelijaa saa bändeistä yhtään enempää irti?

Deeku: Voi vitsi tuota etusivun muusikoiden.netin Tuska - arvostelua. Eikö kaksi arvostelijaa saa bändeistä yhtään enempää irti?
 
Aivan paska suoraan sanottuna. Anteeksi nyt.

Niklodeus: Aivan paska suoraan sanottuna. Anteeksi nyt.
 
Ja ihan pa5ka koko muusikoiden.net!!1 Anteeksi et varmaan kyllä saa tekijöiltä, koska on ne kovan työn tehneet :(

*Poistettuh**

Itekki katoin tota etusivun juttua. Vähän huvitti kieltämättä.
 
"Kaksi m.netin jäsentäkin oli Tuskassa hei!"

Oli kyllä hieman laihanlainen arvostelu, pakko sanoa.

Veikkaan, että herroilla oli suhteellisen kovat humalatilat päällä. Ainakin lauantaina pippaloiden jälkeen Kampissa tuolla äijällä, jolla on lävärit huulessa, oli aikamoinen kuosi päällä. Hänen kaverinsa (oisko ollut toi toinen?) oli kyllä riittävän selvä pummimaan lisää juotavaa meikältä ja kaverilta.

Benkao: Veikkaan, että herroilla oli suhteellisen kovat humalatilat päällä. Ainakin lauantaina pippaloiden jälkeen Kampissa tuolla äijällä, jolla on lävärit huulessa, oli aikamoinen kuosi päällä. Hänen kaverinsa (oisko ollut toi toinen?) oli kyllä riittävän selvä pummimaan lisää juotavaa meikältä ja kaverilta.
 
reps* :D hyvin kirjoitettu:D joo oli kyllä huomattavan laiha artikkeli kun pari päivää sitten luin...

S.T. oli ehkä kovinta, mitä Tuskassa on nähty...ja aika paljon on nähty.

Niklodeus: Aivan paska suoraan sanottuna. Anteeksi nyt.
 
Älä pyytele totuutta anteeksi!
 
Edes pieni vaivannäkö olisi tarpeen! Minäkin osaan luetella puolet bändeistä ja niiden musiikkityylit ja sään voin aina kysyä joltain tutulta, vaikka jos ei muista.

Deeku: Älä pyytele totuutta anteeksi!
 
Edes pieni vaivannäkö olisi tarpeen! Minäkin osaan luetella puolet bändeistä ja niiden musiikkityylit ja sään voin aina kysyä joltain tutulta, vaikka jos ei muista.
 
Komppia tälle kommentille!! Ja mä oisin osannut luetella loputkin bändit, vaikka sitten googlettamalta;-). Itse keikoista ei juuri lohkea tietoa. Tuon ois parempi olla raportti eikä arvio, koska mitään tuossa ei arvioida, paitsi ehkä järjestelyitä...

Pistetään teidät festareille hyvään seuraan parin kosanderipullon kanssa, ja katsotaan kuinka hyvä arvio tulee. Take it easy.
 
Ettei peikko kokonaan syö koko keskustelua voisin heittää jotain mielipidettä kehiin lauantaista. Gama Bomb: Ihan jees. Kovia biisejä, mutta itse olin siihen aikaan täysin vesiselvä ja Gaman ajankohta oli muutenkin huono. Ensimmäisiksi bändeiksi jotain kämäisiä lämmittelybändejä, perkele! Sabaton oli erittäin kova, soittivat paljon materiaalia uudemmalta levyltään, mikä oli hyvä. Itse esiintyminen oli energistä ja tiukkaa ja herra laulajan välispiikit olivat erittäin toimivia, vaikka kliseitä melkein hiplattiinkin. The Faceless oli helvetin tylsä, kiva kitara kyllä kitaristilla. Pestilence oli toimiva, ei jäänyt sen kummemmin mitään mieleen.
 
Sitten illan kohokohta, eli Suikkarit. Aiemmin vain muutaman biisin kuulleena pääsin menoon helposti mukaan. Biisit olivat kovia ja basistin peukuttelulle armottomat arvostukset. Rumpalikaan ei ollut hassumpi. Pitit pyörivät leppoisasti. Keikan loppu, kun porukka kiipesi lavalle, räjäytti lopullisesti pankin. Tämän perusteella tulen 100% varmasti tutustumaan tarkemmin bändin materiaaliin.