Kitarat: akustinen ›

Morkkasin tuossa aiemmissa kommenteissani esim. Giuliania, Soria, Carcassia ja paria muuta, mutta kyllä heillä on merkityksensä klassisen musiikin historiassa ja musiikissa. Kävin läpi tuossa heidän materiaaliaan ja kyllä sieltä ihan hyviä sävelkulkujakin löytyi ja ne olivat omana aikanaan varmaankin tuoretta ja uutta materiaalia. He veivät omalla tärkeällä osuudellaan klassista musiikkia eteenpäin. Ymmärsin asian vasta konkreettisesti tänään, kun soitin Giulianin Etude Op. 48, No. 5. Se oli varsin hyvä ja mielenkiintoinen sekä teknisesti opettava kitarakappale. Aiempi lausumani johtui tietämättömyydestäni eli siitä, etten ollut tarpeeksi tutustunut parjaamieni herrojen materiaaliin.

wedevirtanen: Täytyy myöntää että kirjoitan usein melkomoista soopaa, kun kirjoitan vain asioista pelkästään huomioiden oman puutteellisen ja kapean näkemykseni kautta.

Hieno ominaisuus, että kykenee myöntämään olleensa väärässä. Useat eivät sitä suostu tekemään vaan yrittävät jotenkin "pelastaa" itsensä puhumalla pehmoisia.

No niin palataan varsinaiseen aiheeseen:
 
Ricardo Iznaola: Kitharalogus ja Scot Tennant: Pumping Nylon
 
Varsinkin ensin mainittua olen alkanut käymään läpi. Se tuntuu ihan ok:lta. Pumping Nylonia olen selaillut myös. Tähän vielä olisi hyvä löytää kattaus sopivia ja kehittäviä etydejä.
 
Olisikohan kenelläkään jotain muuta metodia tähän rinnalle ja mistä tietää, koska olen täysinoppinut kitaristi?

wedevirtanen: No niin palataan varsinaiseen aiheeseen:
Ricardo Iznaola: Kitharalogus ja Scot Tennant: Pumping Nylon
Varsinkin ensin mainittua olen alkanut käymään läpi. Se tuntuu ihan ok:lta. Pumping Nylonia olen selaillut myös. Tähän vielä olisi hyvä löytää kattaus sopivia ja kehittäviä etydejä.
 
Varo. Siihen saattaa jáádá koukkuun!
 
Aluksi kannnattaa olla todella tarkkana, koska ne alkupáán harjoitukset pettáá yksinkertaisuudellaan. Niissá kuitenkin luodaan pohja mm. hyválle náppáystekniikalle. Ei riitá, ettá ne pystyy rápistelemáán juuri maksimitempoon lápi vaan maksimitempossakin pitáá pystyá keskittymáán "hyváán suoritukseen". Kuulostaa urheilulta, mutta láhempáná sitá kuin musiikkia tekniikkatreenit on kuten Iznaolakin esipuheessa antaa ymmártáá. Tárkeátá on, kuten táállákin on monta kertaa sanottu, harjoitella oikein ja oikeita asioita. Ei soittamisen harjoittelussa varmaan turhempaa juttua ole kuin huonostai ja/tai váárin tehdyt tekniikkaharjoitukset. Ne on táydellistá ajanhukkaa.
 
Et pitányt noista vanhoista, mutta kyllá Giulianin op. 48 ja Carcassin op. 60 on asiallista tavaraa. Sitten tietysti Brouwerin Etudes Simples, Villa-Lapasen Etydit ja vaikka Barna Kovátsin Short studies. No ei ollut járin omaperáinen lista, mutta ei náitá kai turhaan pitkin akatemioita ja konservatorioita hinkuteta.
 
Olisikohan kenelläkään jotain muuta metodia tähän rinnalle ja mistä tietää, koska olen täysinoppinut kitaristi?
 
Se kertoo jo jotain kun yksi páivá puhelin soi ja siellá miesááni sanoo skottiaksentilla "Good morning Wede, this is David Russell speaking. I was wondering if you could help me a bit with one little technical challenge...". No eipá vaan, ei sellaista olekaan kuin táysoppinut.
 
Hyvá metodi tohon rinnalla on, ettá káyt náytámássá tekniikkaa ja soittoasi silloin tállöin ammattilaiselle. Aikuisiállá tunnilla káymisen ei tarvitse olla, ettá reppu selássá áhelletáán joka keskiviikko tunnille hikoilemaan. Siellá voi káydá esim. kerran 2 viikkoon tai kerran kuussa. Silti opettaja katsoo sulta vartissa heikot kohdat lápi ja sitten aletaan kehittáá. Hámmástyt itsekin kuinka nopeaa kehitys on opettajan avustuksella.
 
Klassisessa musiikissa yksi ihmisiká on kovin lyhyt. Siksi hyvá opettaja vie nopeasti eteenpáin kun ei tarvitse opetella asioita moneen kertaan, ensin váárin ja sitten ehká oikein. Tampereella on monta mukavaa ja taitavaa opettajaa. Eiká ne hinnatkaan työssákáyválle ole mitáán mahdottomia.

Jep, tässähän on aikaa elämän loppuun kehittää itseänsä kitaran soiton saralla. Jos nyt viimeinkin alkaisi harjoitella, niin kuin pitää. Silloin opettaja olisi tosiaan paikallaan. Mukava harrastus loppuiäksi!

Mitä on tuossa katsellut eri klassisia oppimateriaaleja läpi, sen mitä kirjastosta löytyy, niin aion jatkaa seuraavien opusten myötä klassisen kitaran itseopiskelua (jos se nyt ketään kiinnostaa):
 
Ricardo Iznaola: Kitharalogus
Abel Carlevaro: Serie didactica para guitarra 1-4
Ehkä Scott Tennant: Pumping Nylon, koska sattuu kotoa löytymään. Täytyy vielä käydä se läpi ja tutkia onko siitä mihinkään.
Lisäksi löysin 60:n teknisen harjoituksen kirjan, jossa on Giulianin, Sorin, Carcassin, Aquadon sekä Carullin etydejä ja harjoituksia. Niitä pistelen siinä sivussa.
 
Katsotaan vuoden päästä mikä on tilanne. Onko kehitystä tapahtunut. Luulenpa, että on, koska jo nyt tuntuu siltä, että harjoitukset ovat auttaneet. Olisinpa tajunnut aikaisemmin harjoitella vaikkapa näiden metodien ja harjoitusten avulla.

wedevirtanen:
Katsotaan vuoden päästä mikä on tilanne. Onko kehitystä tapahtunut. Luulenpa, että on, koska jo nyt tuntuu siltä, että harjoitukset ovat auttaneet. Olisinpa tajunnut aikaisemmin harjoitella vaikkapa näiden metodien ja harjoitusten avulla.
 
Kyllá se treeni váhán vákisinkin auttaa tossa soittamisessa. Tulee muistaa, ettá yksikáán klassinen solisti ei ole esiintymássá siksi, ettá on lahjakas, vaan siksi ettá on treenannut aivan sairaasti.
 
Sitten kandee váhán selailla itse harjoittelusta. Táá on Iznaolan aiheesta kirjoittama vihkonen. Siiná on mys jatkosuosituksia.
 
http://store.iznaolaguitarworks.com/servlet/Detail?no=13

samueld: Kyllá se treeni váhán vákisinkin auttaa tossa soittamisessa. Tulee muistaa, ettá yksikáán klassinen solisti ei ole esiintymássá siksi, ettá on lahjakas, vaan siksi ettá on treenannut aivan sairaasti.
 
Sitten kandee váhán selailla itse harjoittelusta. Táá on Iznaolan aiheesta kirjoittama vihkonen. Siiná on mys jatkosuosituksia.
 
http://store.iznaolaguitarworks.com/servlet/Detail?no=13
 
Onkohan tuo kirjanen todella hyödyllinen ja missä suhteessa?

wedevirtanen: Onkohan tuo kirjanen todella hyödyllinen ja missä suhteessa?
 
No sitá voi tietysti miettiá. Se antaa vinkkejá ja ajattelun aihetta treenaamiseen esiintyjáksi táhtááválle muusikolle. muutenkin ideoita esim biisien opetteluun. Kannattaa lukasta jos káteen osuu.

samueld: No sitá voi tietysti miettiá. Se antaa vinkkejá ja ajattelun aihetta treenaamiseen esiintyjáksi táhtááválle muusikolle. muutenkin ideoita esim biisien opetteluun. Kannattaa lukasta jos káteen osuu.
 
Kiitos vinkistä! Kirjaa saa huokeaan hintaan internetin kautta. About vajaa 10 euroa postikuluineen.

wedevirtanen: Mitä yksittäistä kirjaa pidätte parhaana klassisen kitaran metodina?
 
Ei tuollaiseen voi vastata :). Melkeinpä joka kirjasta voi blokkailla jotain. Asiaan liittyy myös se, millä tasolla ollaan. Opiskellaanko yksin vai opettajan ohjauksessa. Mitkä ovat tavoitteet? Sunnuntaikitarointi vai konserttilavat?
 
Tekniikkatreenistä suosittelisin;
 
kuten täällä on tuotu esiin, Iznaolan Kitharologus ja Tennantin Pumping Nylon.
 
Noissa piilee se vaara, että jos hinkkaa jotain 1-2-3-4-treeniä väärin päivästä toiseen, sen oppii väärin. Tekniikasta tietävän opettajan ohjauksessa noista lienee saatavissa suurin hyöty.
 
Ja noista tekniikkaharjoituksista oma rehellinen mielipiteeni on se, että se pitää saada sovitettua myös soitettavaan repertuaariin samalla tavalla. En näe mitään järkeä treenata jotain viiden nauhavälin hammer-on/pull-off-juttuja hyvällä tekniikalla ja sitten tehdä samat päin honkia oikeassa kappaleessa seuraavalla viikolla tai sitten että niitä ei tehdä ollenkaan. Iznaola on täynnä sellaisia otteita joita ei koskaan tule vastaan. Onhan ne toki hauskaa käsien lämmittelyä. Toki jos haluaa oikean käden lämpimäksi voi soittaa vaikka Villa-Lobosin ykkösetydin. Saa musiikin samalla mukaan.
 
Oikeasta musiikista hyvää tekniikkaa tuovat klassismin etydit;
Carcassin 25 etydiä opus 60, Sorin Segovia-etydit, Giulianiltakin löytyy vaikka mitä. Kirjastot on täynnä erilaisia kokoelmia noista.
 
Brouwerin Etyde Simplesit ja pitemmälle päässeillä Villa-Lobosin etydit.
 
Flamencojutuilla voi treenauttaa koukistajan lisäksi ojentajalihaksia sormissa. Luulenpa sen olevan yksi syy miksi flamencosoittajilla on niin nopeat sormet picadoissa. Manuel Granadoksen kolmiosainen (saattaa olla neljäskin osa tullut?) flamencokoulu tai Gerhard Graf-Martinezin vastaava. Ei ollenkaan väheksyttävä osa klasarisoittajan tekniikka- (ja tulkinta-!) treeniä.
 
Asteikkojen soitto on myös osa tekniikkatreeniä. Parasta jos sen saa yhdistettyä elävään musiikkiin, esim. taustanauhojen tai kaverin rämpyttelyn päälle. Mulla ainakin puutuu aivot vetää yksin jotain C-duuria ylös alas tunnista toiseen.
 
Olen selaillut useita, mutta yhtään en ole kokonaan läpi tankannut.
 
En mäkään esim. Iznaolaa läpi soita, vaan ne tietyt harjoitukset. :) Pitkän tauon jälkeen esim. ykkösleveli - huom. oikein tehtynä - palauttaa tuntuman ja saa makustella soundia. Jotain hyviä pikkusormen legatojuttuja on niissä pitemmissä leveleissä. Joku voi nyt sanoa vastaan että pitää tehdä ne daily-routinet sieltä, mutta se mitä tarvitaan musiikilliseen laajentumiseen, se kannattaa tehdä. Ei mitään pään puskemista seinään tuntikausien turhalla ja väärällä tekniikalla tehdyllä harjoittelulla.
 
Ihme, että sellaista kirjaa ei ole olemassa, jossa olisi kaikki tarpeellinen, harjoitukset sekä kappaleet ajatellen klassisen kitaran yksittäisiä tutkintoja.
 
Nyt mennään taas siihen, että kaikki riippuu kaikesta. Kari Jämbeckin 1-3/3:set sisältää kyllä tarvittavan. Juan Antonio Muron tuotanto taas toimii jos soittaja on kovin nuori, yksittäiset kappaleet aikuisillakin. Wilkuksen & Tharmaratnamin "Vivo - Kitara" taas toimii hyvin pienille soittajille. Arto Jakolalla on hyviä kappaleita. Masaru Koyaman kirja sisältää loistavia sovituksia, mutta on taas liian nopeasti etenevä perustaso yhden soittajalle.
 
Pedagogina minä näen sen ongelmalliseksi, että kirja sisältää "tietyt kappaleet" "tiettyyn tutkintoon". Oppilaat ovat kaikki uniikkeja ja jokaisella omat kehitystä vaativat osa-alueensa. Ei voi olla liian liimattu yhteen kirjaan, vaan tarpeen tullen täytyy täydentää muualta kopiokoneen voimin. Joillekin olen itse säveltänyt omia kappaleita. Jotkut kirjassa olevat kappaleet taas kannattaa jättää soittamatta ja ottaa jotain muuta - mielenkiintoisempaa/haastellisempaa/helpompaa, sitä mitä tarvitaan sen hetkisen musiikillisen viitekehyksen laajentamiseen. Kaikki edelleen riippuu tavoitteista, musiikkimausta, soittajasta, kaikesta. Toinen asia mikä ottaisi päähän, on se että kaikki soittaisivat vuorotellen samat kappaleet vuodesta toiseen. Jotain vaihtelua, kiitos :)
 
Kaivettaisiinko tällaisella teoksella maata klassisen kitaramusiikin opettajilta, kirjallisuuden julkaisijoilta ja onko se tämänkaltaisten kirjojen puutteen syynä?
 
Jos sellainen teos olisi - variaatioineen ja kappalevaihtoehtoineen - , olisi se kirja tämän tietokoneeni alla olevan pöydän korkuinen/paksuinen. Sen verran käytössä olevaa matskua on tuolla kirjahyllyssä, tällä hetkellä. Kirjastossa toki lisää.
 
EDIT: kirjoitusvirheitä korjailin, ei kummempaa..

Joo, näinhän se vähän on, kun sanoit. Tuollainen kirjasarja, josta oli puhetta antaa amatöörille näkymän mitä kaikkea tarvitaan klassisen kitaran tutkintoihin. Onhan niitä nyt tullut vastaankin kirjasarjoja, jotka sisältävät periaatteessa eri tasojen materiaalit esim. grade 1 to grade 8. Nämä kirjasarjat päivittyvät, en tiedä ihanko joka vuosi, mutta kuitenkin aika-ajoin, jolloin kappalevalikoimat muuttuvat.
 
Toisaalta, kuten sanoit, on oppilaalle mielenkiintoisempaa soittaa kappaleita oman mieltymyksensä mukaan. Itsekään en ole juurikaan soitellut kappaleita, joista en pidä, mutta tämä on saattanut aiheuttaa joitakin teknisiä puutteita.
 
Myöskin aloittaessani soittamisen tutuistuin kitarakappaleisiin, ainoana kriteerinä niiden miellyttävyys korvalle, enkä piitannut siitäkään, vaikka ne olisivat vaatineet kaikkein teknisintä osaamista. Näitä kappaleita olen kuitenkin harjoitellut sitkeästi ja kai siinä jotain tekniikkaakin on tullut opittua. Tosin kappaleet vaativat vieläkin teknisen osaamisen puolesta hiontaa.
 
Iznaolan kirjassa hyvänä pidän tutustumista koko kitaran nuotteihin myös paperista soitettuina harjoituksina sekä vaihtelevista sorminäppäilyharjoituksista, jotka totisesti kehittävät soittotarkkuutta.
 
Amatöörillä on vaikeutena löytää sopivaa materiaalia eri klassisen kitaran tekniikoita ajatellen. Senpä vuoksi tuollaisia tasokirjasarjoja peräsin.
 
Mutta täytyy huomioida antamasi vinkit ja laajentaa kappalevalikoimaa.

Yhteenvetona varteenotettavia oppikirjoja:
 
Abel Carlevaro: Serie didactica para guitarra 1-4
Julio S. Sagreras Guitar lessons 1-6
Ricardo Iznaola: Kitharalogus
 
Etydeitä voi soitella lisäharjoituksiksi vaikkapa seuraavilta herroilta:
 
Heitor Villa-Lobos, Leo Brouwer, Francisco Tarrega, Fernando Sor, M. Giuliani, Carcassi, Carulli.
 
Törmäsin myös Jorge Cardoson Science and method in guitar technique. Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta tästä oppikirjasta.
 
No, jos nämäkin kirjat läpi tahkoaa, niin varmaankin on jo jotain oppinut. :)

Haluaisin palata vielä aiheeseen:
 
Mitä muita hyviä kitaransoitto-oppaita tiedätte? Laajennetaan skaalaa käsittäväksi myös akustisen kitaran oppaat.
 
Olen alkanut kerätä kitarasävelmiä (lauluja olen jo keräillytkin) ja voisin myös laajentaa keräilyn kitaransoitto-oppaisiin. Nyt olisi löydyttävä vain todella hyvät vaihtoehdot mahdollisimman kokonaisvaltaiseen oppimiseen, jotta ei tulisi turhia ostoksia. Kun kirjan ostaa, niin siihen tulee tutustuttua paremmin kuin, jos sen saisi ilmaiseksi esim. kirjastosta.
 
Kriteerinä uuteen ostoon olisi edellisen kirjan läpikäynti, joten oppikirjat voisivat alkaa, jos mahdollista, helpommasta päästä.
 
Jatkuvasti kohoavan oppikirjapinon myötä itsetuntokin kohenisi niitä katsellessa, kun näkisi pinon korkeudesta konkreettisesti kuinka paljon sitä osaa. :)
 
Kannattaisikohan lähteä liikkeelle Dioniso Aquadon kitaramethodista, jonka hankin nyt ensimmäiseksi omaksi klassisen kitaransoitonoppaaksi. Sain sen edullisesti kirjaston poistomyynnistä, 1.50 euroa. Onko kokemuksia tästä oppaasta, kannattaako tahkota läpi. Tulee mieleen, että kuinka kitaramusiikin opiskelu on kehittynyt ja lieneekö tässä mainitussa kirjassa harjotteita, jotka sotivat nykyistä suuntausta vastaan ja näin ollen voisivat jopa haitata oppimista.
 
Itse ajattelen, vähäisellä tietämykselläni, että esim. 1800- luvun lopun kitaransoittotekniikka on korrektia verrattuna nykypäivään ja kitaransoittotekniikka on kehittynyt siten, että vanhat metodit ovat myös käypiä nykypäivänä. Esim. urheilussa ja monilla muilla aloilla tilanne on usein toinen. No, kysymys kuuluu: Opetetaanko näissä vanhemmissä oppikirjoissa asioita väärin, siten että myöhemmin joutuu mahdollisesti poisoppimaan väärinoppimiaan asioita?

Lainasin tänään Juan Antonio Muron "Kitaransoiton oppimateriaalia Peruskursseja varten". Kirjassa on kivan oloisesti eri oikean käden tekniikoista läjä biisejä, hyvältä vaikuttaa!

calf: Lainasin tänään Juan Antonio Muron "Kitaransoiton oppimateriaalia Peruskursseja varten". Kirjassa on kivan oloisesti eri oikean käden tekniikoista läjä biisejä, hyvältä vaikuttaa!
 
Kiitos! Täytyypä tsekata. Ne joita Murolta olen nähnyt ovat olleet ihan aloittelijoille tarkoitettuja, eivätkä sen vuoksi yksinkertaisuudessaan ole kiinnostaneet, mihinkä tasoon asti häneltä löytyy materiaalia?

En tiedä, mutta tuo kirja oikean käden kategorioineen toimii oivallisena tienviitoittajana. =) Sitten voi vaikka itse tai opettajan johdolla etsiä samoista tekniikoista vaativampaa kamaa: esim. soitanpa "kolme kieltä samaan aikaan"- biisejä Muron kirjasta ja sitten soittais vaikka sen Segovian koostaman Sorin etydin A-mollissa, löytyy vissii siitä 20 etydin kokoelmasta...

Selailin tuossa Christopher Parkeningin kaksiosaista kitaran soiton oppikirjaa ja vaikutti ihan hyvältä. Sääliksi käy vain Christopheria, jonka isä kuulemma soitatutti hänellä harjoituksia/kappaleita läpi siten, että seitsemän kertaa piti onnistua täydellisesti, ennen kuin sai jatkaa. Jos esim. 7:llä kierroksella soitti pikku virheen, niin taas alusta seitsemän sarjaa. Tuo on jo mielestäni lastensuojeluviranomasille kuuluva asia, mutta rikos lienee vanhentunut ja tulihan pojasta sentään hyvä soittaja.

Tossa kans muutama hyvä pointti opetuksesta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=C8mqKb8Uv0Q&feature=fvw