Tanssimusiikki ›

Keikkarumpali1: Jep, jep!
 
Tuo nyt vaan monilla huonoa, kun laiskuus tai nuukuus..ehkäpä
tietämättömyys estää hankkimasta omaa henk.koht monitoria.
eikä lisäksi viitsitä roudata!
 
vähättelee koko monitorointia.
 
KR
 
Laiskuus, nuukuus ja vähättely on synonyymejä välinpitämättömyydelle. Mä en pystyis ensimmäistäkään keikkaa tekemään ilman jonkinmoista monitorointia. Ei edes tos toisessa ketjussa mainittu Siwa- stemma irtoa, jos ei kuule ääntä mihin tarttua.
 
Omalla keski-ikäisten kaljamahojen stressiklubilla on monitoreina tommoiset dbTechin basic 100:set. Äänen laatu ny ei päätä huimaa, mut sieltä kuuluu kaikki tarvittava. Hammaspaikkoja tolla ei irrotella, mut saapi tarvittaessa melko lujalle. Parinsadan kappalehintakaan ei just päätä huimaa. Ruhtinaalliset 9kg roudattavaa. Jos tota ei jaksa eikä viitti, ni sit on keikkamotivaatiossa parantamisen varaa, sanoisin.

Ukko: Ja tuossa se onkin putkivahvarin kohdalla ongelma. Jos mä avaan volat ysille, ei stagella sitten muuta kuulekaan. Eikä combosta löydy kuin 18 w. Mites nää isoilla kamoilla vetäjät ?
 
Meillä kitaristi hommasi Fenderin putkikomboonsa HotMama keinokuorman. Nyt on hyvät soundit kun voi luukuttaa vaffaria,mutta lahkeet ei lepata liikaa.
 
http://www.uraltone.com/kauppa/index.php

rintapek: Laiskuus, nuukuus ja vähättely on synonyymejä välinpitämättömyydelle. Mä en pystyis ensimmäistäkään keikkaa tekemään ilman jonkinmoista monitorointia. Ei edes tos toisessa ketjussa mainittu Siwa- stemma irtoa, jos ei kuule ääntä mihin tarttua.
 
Omalla keski-ikäisten kaljamahojen stressiklubilla on monitoreina tommoiset dbTechin basic 100:set. Äänen laatu ny ei päätä huimaa, mut sieltä kuuluu kaikki tarvittava. Hammaspaikkoja tolla ei irrotella, mut saapi tarvittaessa melko lujalle. Parinsadan kappalehintakaan ei just päätä huimaa. Ruhtinaalliset 9kg roudattavaa. Jos tota ei jaksa eikä viitti, ni sit on keikkamotivaatiossa parantamisen varaa, sanoisin.
 
Kyllä toi motivaatio on tärkee ja soittohommat paranee, jos monilla ois nuo monitorit, eli ne joilla ei ole kannattaa kyllä miettiä!
Itse mikittää rumpuja tilanteen mukaan ja aina melkein basarista löytyy mikki
ei sen takia, et paukkuu et tekarit lähtee, mut kyllä se kokonaisuuteen soittajille, kun pientä potkua löytyy! Ihahan pienissäkin keikoissa on aina vähän, mut ei lavamonareissa ja tuo on totta tuo viitsiminen, eli tsekatkaas bändienne asenteet kuntoon, eli onko kaikki innolla roudaamassa ja huolehtimassa onko kaikki tarvittavat soittopelit ja pa:t olemassa.
Sanotaan, jos monareita ei ole ollaan kyllä aika kyläpelimannitasolla.
 
Jep :O)

Otetaan tekniikka avuksi, eli tässä hieman lyhennetty alan ammattilaisen
kommentti (Tämä tekniikka toteuttaa bändini isot keikat äänet ja valot)
 
TRUBADUURIT: "laulukaapit" voivat toimia myös monitorina sopivasti käänneltynä
 
NORMIBÄNDIKEIKAT: tanssipaikat, ravintolat jne.
Nyt ei ole enää mahdollista käyttää PA kamoja monitoreina koska volat on
liian suuria että kierto olisi ilmeinen.
Toisaalta monitoreja tarvitaan oman instrumentin (myös laulu) kuulemiseksi ja toisten soiton kuulemiseksi.
 
Hyvä monitorointi on bändisoiton A ja O.
Monitorista kuunnellaan omaa soundia ja virettä ja sekä muitten virettä ja timeousta. huom. vuoto saliin, ELI bändin pitää kuulostaa hyvältä myös ilman vahvistusta ilman PA.ta!
 
Yleensä soittajilla on omat monitorit (kitaravahvistin, bassovahvistin
tai keyboardvahvistin) ja rummut kuuluu muuten. Tällöin vahvistettavaksi
jää ainoastaa laulu.
Tällöin lavakartta täytyy rakentaa siten että kaikki kuulevat toisiaan sopivasti. PA:kin vuotaa yleensä sopivasti jolloin lavasoundi tulee tukevammaksi.
 
Kouliintuneet muusikot pystyvät soittamaan huonoilla tai melkein ilman monitoreja,
johtuen siitä että pelkästään soittimen värinästä ja pään luiden
soinnista pystyy pysymään vireessä.
 
ISOT LAVAT: Omat soitto kuuluu, mutta johtuen matkoista ei kuulu mitään muuta. Soittajat ovat eri puolilla lavaa ja niin kaukana että hyvä kun näkee.
Vaikka olisi iso PA:kin se on niin kaukana ettei siitä kuulu myöskään
mitään.
Tällöin monitorointi on viellä tärkeämpää. Sen takia isoilla lavoilla on aina monitorimiksaaja mitä voi ohjeistaa myös keikan aikana. Ja sen takia rumpalilla
on oma rumpufilli joka edes vähän potkii.
Hyvin toteutettuna lavalle saadaan todella mageet soundit, monasti paremmat
kuin salin puolella!
 
Sitten on tapauksia että porukat on niin ammattialaisia tai
kertakaikkiaan laiskoja ettei viitsi roudata monitoreja. Ja jotkut
käyttää nappeja. Periaatteessa niistä kuulee hyvin ja ovat helppoja
roudattavia. Mutta niissäkin on omat huonot puolensa. Miksaus niihin
vaatii enemmän, ulkopuolinen maailma"häviää", kierroissa voi lähteä
kuulo yms.
 
Itse en tunne ketään joka ei käyttäisi tai tarvitsisi jotain monitoria
Pitää ymmärtää että se henk.koht. vahvistin on myös
monitori. Paha on soittaa koskettimia tai sähkökitaraa jos ei mitään
kuulu. Niissä kun ei ole edes sitä fyysistä värinää. Se että mitä
siellä johdon toisessa päässä on.
 
Yleensä lähdetään siitä liikkeelle että lavameteli pitää olla
mahdollisimman pieni. Soittotila vaikuttaa asiaan suuresti. Yleensä
bändit soittaa liian lujaa. Ja kovaäänisin instrumentti määrää sen
volyymitason, koska sitä ei vahvisteta. Yleensä rummut, mutta voi olla
myös kitaravahvistin etc. Ja sitten heikoimmin kuuluvia vahvistetaan
juuri sen verran mitä on tarpeen.
 
Kaikki monitorointi vuotaa saliin ja muokkaa siellä olevaa ääntä!
 
Toisaalta PA vuotaa lavalle ja hyvä monitorimiksaaja ja
saliäänimiksaaja tekevät yhteistyötä siten että saadaan molemmilla
puolilla saadaan homma toimimaan.
 
saliin yritetään saada paras ääni Eli monitorit mahdollisimman
pienellä. Annetaan PA:n tehdä työ. Ne on sitä varten suunniteltu ja
paikalleen laitettu. Sieltä saa kuulumaan kaikki hienot musiikin
nyanssit, jos ei joku sitä jyrää yli.
 
Oma mielipiteeni on että perinteinen systeemi toimii, ja normaalisti
siinä ei ole ongelmia. Vaikkakin usein rajoilla mennään. Bändi
fyysisesti tiiviisti kasaan siten että kuulevat toisiaan. Sitten sen
verran monitoreja auki mitä tarvitaan, ei yhtään enempää.
 
Soitinvahvistimet sopivasti auki siten että saliin vuotaa sopivasti mutta
kuitenkin voi ajaa PA:stakin.
 
Muusikoiden pitää osata laittaa omat vahvisitimensa siten että he
kuulevat parhaalla mahdollisella tavalla. Esim. kitaravahvistimet
ylemmäs, kääntää sivuittain jolloin ei vuoda saliin mutta muut
lavalla kuulevat jne. Käännetään muutkin monitorit siten että
niistä kuulee.
Ja mikä tärkeintä, PITÄÄ OSATA KUUNNELLA mitä sieltä laatikoista
tulee. Monta kertaa törmää siihen että vaikka tulisi miten niin ei
osata erottaa omaa ääntä sen kaiken muun lavametelin keskeltä.
 
Rock- puolella tämä on korostuneempaa kun metelit on aina kovempia.
Onneksi myös salin puolella. Mutta säännöt on samat.
Tämä on vaikea aihe ja pitäisi vissiin järjestää alan koulutusta
koska tarvetta olisi.

Heissan taasen!Elkee ny tehkö tavallisesta keikkatilanteesta vaikeata.Kyllä jumaleisson kokeneella bändillä on nuo asiat hallussa,vaikka unissaan.Kyllä sen jo lauteilla tajuaa mitä yleisölle tuuttaa.Se on vaan sellainen tietämys!Ehkä bile/rokkibändeilla ja kokemattomilla silleen.On tärkeää kuulla mitä lavalla tussaroidaan?
Muokataan vielä silleen.että hankittu korvamonitorointi.Jota halutessaan voidaan käyttää.On aikuisten oikeesti aika kliffa.Oma laulukin soundaa luureihin upeasti.Ihan vaan parin euron läpyttimiin.Tämä nyt siksi kun monet juttelee satojen eurojen napeista sun muista tulpista.Aivan turhaan!

Nii-no,
monitoreihin nostetaan sitä, mitä tarvitaan ja mikä muuten ei kuulu.
 
Sitähän ne äänimiehet aina kiroaa, kun välillä tulee niitä jätkiä, jotka kysymykseen "mitä sä haluut sinne monitoriin?", vastaa "paa vähän kaikkea". Sit vedetään biisiä ja sama jamppa huomaakin, ettei kuule omaa kitaraansa, seurauksena "paa lisää skebaa!". Siitä se sitten kummasti rupeaa lavavola nousemaan ja ollaan tilanteessa, että tulee jo lavalta niin kovaa, ettei PA:ta paljon enää nostella.
 
Kannattaa ensin koittaa vaikka pätkä ilman monneja ja kuunnella siitä tarkkaan, että mitä ei kuule ja nostaa sit vain niitä.
 
Luureilla on tietty mukava tehdä oikein hifi-miksaus, käsittäen kaikkea, mutta kulmilla, pienellä lavalle, se ei onnistu.
 
Yks minkä oon huomannu, liittyen kitaraan ja sen soittajan, itsensä kuulemiseen. Monesti, kun on ihan pikku paikka, meikä rupeaa laittamaan kitaravahvariin mikkiä, niin joku älähtää, että kannattaako näin pienessä paikassa mikittää. Mun mielestä se on just päinvastoin; hijaisimman soundin saa aikaiseks, kun tilttaa kitarakombon, kitaristin eteen, niin että se osoittaa suoraan sen naamaan. Tällöin se ei huuda yleisöön, eikä liikaa muille soittajille, jolloin niiden ei tarvitse kompensoida nostamalla muiden soittimien volyymeja. Saadaan lavasoundia alas ja PA:sta yleisöön vain just se, mitä tarvitaan. No joo, ehkei putkivahvarin soundi ihan aukea parhaimmuuteensa, tällä menetelmällä, mutta kokonaisuus loistaa kauneuttaan.
 
Monet styrkkarit on yllättävän suuntaavia. Kerran oli vahvistin ensin tuolilla, kitaristin takana ja se valitti, ettei kuule sitä, vaikka saliin meni jo ihan liian kovaa. Sit siirrettiin se siihen eteen tilttiin ja jamppa laski volan puoleen, kun rupesi kuulemaan yht'äkkiä. Mikillä saatiin sit yleisöön mukava soundi.

ÄM: ...Sitähän ne äänimiehet aina kiroaa, kun välillä tulee niitä jätkiä,....
 
Sitten kun näitä kitara-basso-rummut-kiipparit-kvartetteja nippa nappa tehdä osaavia äänimiehiä laitetaankin oikean orkesterin kanssa tekemisiin, niin morjens...
 
Joka kitaristille ja basistille on kyllä oma monitorilinja, mutta viiden miehen puhallinsekriolle yks.
 
Sitten rutistaan, että lavalla mikeissä on vuotoja, kun ensin helvetimoiselle kulmien ja side-fillien luukuttamisella tuhotaan muutenkin lavabalanssi ja -volyymi.
 
Emmäämeinaan ymmärrä, jos käytössä on kerrostalokaksion hintanen monitoritiski ja viimesintä kikkeliskokkelista oleva line-fucking-array-gay-system, niin käytössä on vaan neljä monitoriryhmää...
 
Ja sitten ne valoesat....
 
Joopa joo - onhan se saatanan naurettavaa, että 30000-hengen massatapahtumassa Akun Tehtaan tasoisen "ammattiporukan" tarttee kyykyttää amatööripäntiä neuvostasoisen ykkösartistin hyväksi...

Isolla lavalla tarvin monitoroinnin. Kaukana laulukaapista se ois hyvä olla.
Normisti seison toisen kaapin läheisyydessä, siitä käy yleisbalanssi hyvin selville.
 
Nyrkkisääntönä oon pitäny sitä että kun tuntuu et nyt on vähän kovalla niin leadi alkaa kuuluun yleisölle. Styrkkari lavalta sopivan isolle ja PA:han levitetään.
 
Jos monnarin kans pelaan ni oon yleensä aika hukassa kitaran kans, suoraan sanottuna vituttaa jos lavamökä on niin karmea että on pakko tilata itteään, stemmalaulamisessa kyllä näen monitorin suuremoisesksi vehkeeksi.

Hauskaa yhteensattuma!
 
Olin juuri samassa ravintelissa keikalla, josta koko keskustelu sai alkuun ja
nyt kysymys ratkesi omaltaosalta hienosti.
 
Kokonaan eri porukalla samassa paikassa keikalla, eli nyt pääsin taas testaamaan
tuota suhteutettua lavamonareiden ja pa-suhdetta, josta siis keskusteltu tässä ketjussa.
 
Suurin kiitos menee tekniikalle, jolle soitin "pirauta kaverille" sieltä tuli sellainen neuvo, jolla saatiin oma pa ja talon pa pelittämään ihan uskomattoman hyvin!
 
Lavalla oli volyymit kohdillaan kaikki pelitti, eli ihan rumpalina basari ei olis voinut olla parempi ja loppu-iltaa miksasin vaan basaria lisää potkua ja lopputulos oli loistava kokonaisuus, jossa henkilökunta sitten hyvän menon keskellä tuli mainitsemaan "tää on sit viimeinen biisi" eli aika loppui siltä iltaa.. soittoa olis riittänyt pidempäänki siis.
 
Lopputulos oli, että lavalla oli monareissa ihan reilusti, jolloin solisti, jota säestimme kuuli hyvin, kuten soittajat, eli oli helpompaa soitella, kun kaikki kuuli sopivasti, eli mahdollisimman pienellä ei ole ollut mielestäni se oikee tie, jota monet ovat maininneet.
 
Muutama muusikko kaveri oli messissä illanvietossa "humppapoliisit" jotka kyllä olis maininneet jos olis ollut jotain säädettävää, mut eipä mitään kuulunut salinpuoleta ja tämän osalta koko aloitettu keskustelu on omalta osalta nyt selvinnyt itselle, eli kiitokset kaikille keskustelussa olleille!
 
Keikkarumpali kuittaa ja päättää tähän! :O)
 
Hyvää keikkakesää kaikille!!!!
 
KR

Pete V.: OK, hyvin oivalsit marinani, kun olet amatimies, tässäkin, kiitokset ...
 
Noista korvatulpista, niin ... hyvin suodattavat ylimääräiset dB:t, niin ettei kuule esim. biisin nimeä vaan pitää mennä erikseen kuiskaamaan ... mutta samalla kyllä touch'i varmaan jotenkin katoaa, ja kyllä sitä monitoriääntä (vast.), jonka mukaan pitäisi soittaa saakin sitten hakea koko keikan ajan ... onko ratkaisuna sitten esim. korvatulppamonitori, mutta minkä verran dB:ä sitten tulee korvaan, ja miten sitä sitten tarp.muk. "suodatetaan" ...
 
Noista korvatulpista olenkin huomannut, että nykyisillä kiipareilla on yleisesti tumpit korvissa ja sit ne ei kuule mitään ja kiippari huudattaa omaa volyymia, et tukka lähtee!
Keikalla yksi basisti jo hermostui kiipparille sanoen, et "heitä vittuun noi tulpat, et kuulet jotain" eli ammattimieskin hikeentyy ja samaamieltä itsekkin, et miksi hitossa noita tulppia tunkeekorvaan? ei volyymi ole niin kovaa missään nimessä!
Mutta en suosittele ihan helpolla tumppaamaan mitään korvii keikoille tai sit
kaikilla on tumpit korvissa..ei helv.. "täh?"
 
KR

Keikkarumpali1: Noista korvatulpista olenkin huomannut, että nykyisillä kiipareilla on yleisesti tumpit korvissa ja sit ne ei kuule mitään ja kiippari huudattaa omaa volyymia, et tukka lähtee!
Keikalla yksi basisti jo hermostui kiipparille sanoen, et "heitä vittuun noi tulpat, et kuulet jotain" eli ammattimieskin hikeentyy ja samaamieltä itsekkin, et miksi hitossa noita tulppia tunkeekorvaan? ei volyymi ole niin kovaa missään nimessä!
Mutta en suosittele ihan helpolla tumppaamaan mitään korvii keikoille tai sit
kaikilla on tumpit korvissa..ei helv.. "täh?"
 
KR
 
Mitä ihmettä sä tarkoitat?
Jos kiipparilla on tulpat tai napit, niin mitä se muita soittajia haittaa. Eikö muut soittajat osaa pyytää omaan kontrolliin sitä mitä haluaa eikä pakosta jotain jota ei tarvi. Ja miksaaja on sitä varten, että pistää ulos ja kontrolleihin tarvittavaa kamaa.
Ammattimies ei tuollaisesta hikeenny.

Ihan pikkukeikoilla ei monitoreja tarvii välttämättä ollenkaan ja sitten isommilla on yleensä ollu omat pöntöt jokaisella ja vielä isommilla ammattimiehet hoitaa sen puolen ja nappuloihin ei sitten enää pidä mennä myöhemmin koskemaan (silloin ne korvamoniskatkin vois olla paikallaan).

Tila vaikuttaa paljon-tila vaikuttaa paljon..tila vaik..
 
On kyllä totta, että kouliintunut porukka osaa säätää suht inhimillisen balanssin. Mutta esim. monesti ei ole aikaa edes souncheckiin (häät jne.) vaan aletaan rupsuttelemaan perstuntumalla. Paras neuvo tähän ikinä on että se master-volume liuku on paras miksaaja. Eli tod.pienellä liikkeelle ja sitten siitä jokainen hakee balanssin. Itse en halua koskaan laulua kulmiin. Olen tottunut juuri tuohon "värinään ja pään luiden soimiseen";)

Minussa on varmaan joku vika. kun haluan monitoriin saman mitä tulee eteenpäin. MIB;n äänentekijä on ainut äänipro joka tuon on ymmärtänyt. Nykybändillä toimii oikein hyvin.

walttoni: Minussa on varmaan joku vika. kun haluan monitoriin saman mitä tulee eteenpäin. MIB;n äänentekijä on ainut äänipro joka tuon on ymmärtänyt. Nykybändillä toimii oikein hyvin.
 
Kas kummaa kun urkuveli haluaa samaa kun minäkin. Mukavampi soittaa kun voi itse kontrolloida soundeja. Minulla on sellainen tapa, että soitan usein mattosoundia pianon/ pianojen alla, mutta niin hiljaa että sen juuri ja juuri kuulee. Monta kertaa "säätelen" samalla kun soitan niin saa sen mitä haluaa. Balanssikin on mukavampi kun kuulee sen tasapainoisesti, eikä niin että urku huutaa korvaan ja mitään muuta ei kuulu. Muutenkin soitan urku ja matto soundeja aika hiljaa niin ei tarvitse varoa soittamista kun tietää mitä menee eteen.

walttoni: Minussa on varmaan joku vika. kun haluan monitoriin saman mitä tulee eteenpäin.
 
Onks toi vika vai ominaisuus? Mun stressiklubille useimmiten paras monitorointi on just se, mikä yläkaapeista menee saliin.

AnselmiMaa: Näissä hommissa tuo kuulo on verraton työkalu, joten sen vuoksi olen itse käyttänyt nappeja jo monta vuotta (ja kuuntelen muuten masteria!! en auxia!!). Hyvä monitorointi ja monitorisaundi ovat kuitenkin asioita jotka saa mut hyvälle tuulelle ja silloin soittaminen on aikas mukavaa, mukavan nätiä hommaa!
 
Se on kyllä oikeesti aika hieno tunne, kun kaikuisassa paikassa, jossa lavamökää on vaikea saada haltuun, laittaa napit päähän. Sieltä sit tulee hyvässä balanssissa koko homma ja pystyy keskittymään soittamiseen.
 
Rumpalina täytyy tietty ensin varmistua, millaisella kädellä pystyy maksimissaan käskemään.

Pitkän pohdinnan jälkeen me hankimme juuri koko poppoolle (rumpalia lukuunottamatta, sekin kyllä vielä käännytetään... =;) ) nappi kuuntelun.
Rumpalin monitorin lisäksi on lauteilla "varalla" yksi aktiivi johon ajetaan sama tavara kuin yleisölle menee.
Solisti on ainoa jolle on oma "miksauksensa", muille luureihin tulee sama tavara joka menee saliin...
Ensi kerran järjestelmä on tosi toimissa viikon päästä, silloin todetaan todellinen arki.
Ihan kylmiltään emme kuitenkaan ole liikkeellä, pidimme uuden rumpalin kanssa PA-treenit (btw, kiitos Iso-Jussi!) ja samalla testasimme monitoroinnin. Ensi vaikutelma oli, että lava volume laski 30% = yleisölle menevä materiaali saatiin todellakin miksattua mikserin kautta.
Nyt ei myöskään enää kaksi (putki) kitaravahvistinta ja bassovahvistin höngi lauteilla sataa, vaan vain juuri sen verran että soundaa (tosin kitara putkarimme ovat 5W tehohirviöt).
Nyt on myös huomattavasti helpompi miksata omaa lauluaan suhteessa lead lauluun, mutta kuitenkin kuulee oman laulunsa.
Myöskään pitkän soitto session jälkeistä "huminaa" ei korvissa/päässä enää tunnu, napit kun suodattaa mukavasti peltien kohaukset yms. piikit...

Voi teidän kanssa. Just kävin tekemässä telttakeikan, ei siinä aleta pilkkujen kanssa nysväämään. Pyydetään kulmaan mitä pystytään ja vedetään keikka pois. Ei se niin hifiä aina ole, mutta ei sitä voi vaatiakaan.