Livetoiminta ›

musamies:
Itse uskon, että kaikki olisivat voittajia jos meteli lasketaan järkevälle tasolle.
 
Vaan ko tuolla ei ollu pienen tilan, huanon akustiikan tai edes "paskan miksaajan" ongelmaa. Se porukka joka tota paikkaa pitää leivässä tahtoo, et musa soi lujaa. Ei ne muuten siellä kävis. Sit toi vola on ihan paikan tietoinen valinta.
Vastaavasti toi jengi ko menee konserttiin, ni ne ei lähde kuuntelemaan mitään matkaradiovolumea.

rintapek: Vaan ko tuolla ei ollu pienen tilan, huanon akustiikan tai edes "paskan miksaajan" ongelmaa. Se porukka joka tota paikkaa pitää leivässä tahtoo, et musa soi lujaa. Ei ne muuten siellä kävis. Sit toi vola on ihan paikan tietoinen valinta.
Vastaavasti toi jengi ko menee konserttiin, ni ne ei lähde kuuntelemaan mitään matkaradiovolumea.
 
Tottumiskysymys.

NeliX4: markotetri tykittää :)
 
Se on kuultu moneen kertaan, että miksaaminen on vaikeaa ja moni asia ei ole miksaajasta riippuvainen. Itse jos mietin, niin kohtuulliseen tulokseen pääsee suht koht pienelläkin vaivalla, kunhan jaksaa ja viitsii nähdä se vaivan. Varmaan monessa Suomen paikassa kamat on ihan siitä syystä "liian" pienet, että ne paikalliset bändit kuitenkin luukuttaa niitä täysillä.
 
Itse olen sitä mieltä että ne on sen takia liian pienet melkein aina että laatu maksaa ja äänenpainekin menee vähintään etäisyyden neliöön subtaajuuksista puhumattakaan joten työkalut on ne mitkä on. Revi siitä sitten huumoria.

NeliX4:
 
Varmaan monessa Suomen paikassa kamat on ihan siitä syystä "liian" pienet, että ne paikalliset bändit kuitenkin luukuttaa niitä täysillä.
 
Ei, kyllä syy liian pieniin kamoihin on lähes sataprosenttisesti raha. Laatu maksaa, eikä suomalaisessa mittakaavassa ole mitään madollisuutta hankkia "paikalliseen" baariin järeän ammattilaistason kamoja.
 
Hyvältä lavalla soundaava rokkibändi on helppo saada vireeseen, mutta se ei niin geneerinen bändi onkin ihan utopiaa. Edelleenkään en usko moniäänilaulujen tulevan tasaisena ulos kovinkaan usein. Ehkä unohtuu, että yleisö on jokaisella keikalla ainutlaatuisessa tilaisuudessa, ja mielessä vain vanha soittaja viisaus "Yleisön makua ei koskaan voi liikaa aliarvioida.".
 
Ensiksi, älä provosoi turhaan. Toiseksi, myös lavalla hyvältä soundaava erikoisempi kokoonpano on yhtä lailla helppo saada kuulostamaan hienolta myös saliin. Valitettavasti usein "erikoisemmat" soittimet eivät vaan toimi niin hyvin bändikontekstissa. Esimerkiksi jousisoittimet rockbändin kanssa vaativat useimmiten erikoisia (kalliita) laitteita ja järjestelyjä toimiakseen halutulla tavalla. Moniäänisissä laulustemmoissa ongelmana on usein myös se, etteivät laulajat laula kovin tasaisesti... Hyvin laulavia bändejä toki on, mutta hieman liian harvoin.
 
Viittaukseni edelleen miksaajien ammattitaidosta ei liity äänen paineeseen, vaan yleensäkin musiikin tuntemiseen ja siihen perusrokin ulostamiseen rajoittumiseen. Jos tietää millaista soundia hakee ja miten se tehdään, niin ei ne laitteet niin kovin vaikeita ole käyttää.
 
Henkilöä, joka tietää millaista soundia hakee ja miten se tehdään, kutsutaan näissä piireissä ammattilaiseksi. Kokemusta muista kuin rokkihommista on vaan vaikeaa saada, kun keikat yleensä on kuitenkin aika perusrutistusta.

Siellä ei ollu bändiä, siel oli tiskijukka. ja sit siellä oli ihan infernaalinen volume.
 
Minä olen monestikin törmännyt siihen ongelmaan, että Dj soittaa yökerhossa musiikkia ihan helkkarin lujaa. Yleisö ei kuitenkaan reagoi dj:n "musisointiin" mitenkään, mutta bändin alottaessa tulee miksaustiskille jono sanomaan, että tulee lujaa. (Pääasiallinen syy tosin on enemmänkin siinä, ettei bändistä tykätä, eli ei korvissa vaan korvien välissä)
Jotenkin tuntuu ettei dj:n soitosta välitetä, mutta jos on bändi kyseessä, niin aletaan hirveällä vimmalla tarkkailemaan äänenpaineita.
Harvemmin tulee vastaan koulutettua Dj:tä, joka ymmärtäisi äänentasoista, mutta monesti (onneksi) tulee vastaan koulutettu äänimies, jolla on ainakin jonkinmoinen tietotaito asiasta.
 
Moniäänisissä laulustemmoissa ongelmana on usein myös se, etteivät laulajat laula kovin tasaisesti... Hyvin laulavia bändejä toki on, mutta hieman liian harvoin.
 
Ikävä kyllä niin totta. Harvemmalla bändillä toimii kolmiäänisetkään laulut hyvin... Onneksi on myös niitä, jolla ne toimii.

Usein vain kysymys ei ole halusta vaan yksinkertaisesti aikataulun pakosta ja myöskin niistä soundcheckien psykologisista kiemuroista. Kirjoittamaton sääntöhän lienee että zekki ei pitäisi olla pitempi kuin itse keikka ja monet artistit alkavat hermoilla jo ennen sitä. Pitkä zekki saattaa myös viestittää artistille että jokin on vialla ja se taas voi vaikuttaa esiintymisseen. Kyllä sen bändistä huomaa jos olemus viestii jo valmiiksi että vituiksihan tämä menee..
 
Usein se pitkä chekki ei kannata muutenkaan. Siis soundien liian tarkka viilaaminen ja bassarin poljettaminen minuuttitolkulla. Bändit vaan usein soittaa niin eri otteella keikalla että ei se oikein maksa vaivaa.
 
Hyvältä lavalla soundaava rokkibändi on helppo saada vireeseen, mutta se ei niin geneerinen bändi onkin ihan utopiaa. Edelleenkään en usko moniäänilaulujen tulevan tasaisena ulos kovinkaan usein. Ehkä unohtuu, että yleisö on jokaisella keikalla ainutlaatuisessa tilaisuudessa, ja mielessä vain vanha soittaja viisaus "Yleisön makua ei koskaan voi liikaa aliarvioida.".
 
Jaa. Mun kokemuksen mukaan helpompia ryhmiä on nimenomaan ne "etno" musat ja vastaavat sekä jatsit ja bluussit. Näillä ryhmillä se soundi kuitenkin tulee aikalailla akustisena suoraan soittimista ja se tarvitsee vain vahvistaa suht neutraalisti. Kyllä tässä maassa näitäkin tehdään ja kokemus kertyy niistäkin.
 
Peltiasiasta:
Ohutta peltiä kun lyö lujaa, ei voluumi nouse enää tietyn pisteen jälkeen, vaan pelti ikäänkuin menee tukkoon. Paksummalla pellillä hakatessa se tukkoon menemisen raja on korkeammalla.
 
Saman asian olen todennut sekä kuullut monilta rumpaleilta itseltäänkin. Usein selityksenä kuulee että halvat peltisarjat ovat sieltä paksummasta päästä. Ohuet pellit ovat sitten harvinaisempia ja kalliimpia.
 
Palautteen antajista:
 
Palautetta saa antaa ja otan sen kuten kaiken kohteliaasti esitetyn läpän mielelläni vastaan. Mutta miksi tää jengi aina istuu jossain surkeimmassa paikassa, kuten pylvään takana, kaljateltan takana, lavan sivulla tai yleensäkin jossain josta ei ole näkö- eikä kuuloyhteyttä bändiin? Se että on ostanut lipun ei oikeita mahtavaan äänikokemukseen siellä kaljateltan takana paikassa jonka on itse valinnut.

Chade Fallstar: Usein se pitkä chekki ei kannata muutenkaan. Siis soundien liian tarkka viilaaminen ja bassarin poljettaminen minuuttitolkulla. Bändit vaan usein soittaa niin eri otteella keikalla että ei se oikein maksa vaivaa.
 
Onhan se totta tuokin.
 
Jaa. Mun kokemuksen mukaan helpompia ryhmiä on nimenomaan ne "etno" musat ja vastaavat sekä jatsit ja bluussit. Näillä ryhmillä se soundi kuitenkin tulee aikalailla akustisena suoraan soittimista ja se tarvitsee vain vahvistaa suht neutraalisti. Kyllä tässä maassa näitäkin tehdään ja kokemus kertyy niistäkin.
 
No tavallaan on näinkin, mutta itse mitä kummallisimpia soittimia vahvistaneena tiedän että etnomusassa on omat ongelmansa. Esimerkkinä vaikka kierto-ongelmat: siinä Turkissa käsin tehdyssä luutussa ei valitettavasti ole pickupia.
 
Peltiasiasta:
 
Saman asian olen todennut sekä kuullut monilta rumpaleilta itseltäänkin. Usein selityksenä kuulee että halvat peltisarjat ovat sieltä paksummasta päästä. Ohuet pellit ovat sitten harvinaisempia ja kalliimpia.
 
Hyvä pitää mielessä. Toinen kysymys onkin se että auttaako rumpalille mennä sanomaan että käypä kuule peltikaupassa ennen huomista keikkaa.
 
Palautteen antajista:
 
Palautetta saa antaa ja otan sen kuten kaiken kohteliaasti esitetyn läpän mielelläni vastaan. Mutta miksi tää jengi aina istuu jossain surkeimmassa paikassa, kuten pylvään takana, kaljateltan takana, lavan sivulla tai yleensäkin jossain josta ei ole näkö- eikä kuuloyhteyttä bändiin? Se että on ostanut lipun ei oikeita mahtavaan äänikokemukseen siellä kaljateltan takana paikassa jonka on itse valinnut.
 
Juurikin näin.

Einherjar: Minä olen monestikin törmännyt siihen ongelmaan, että Dj soittaa yökerhossa musiikkia ihan helkkarin lujaa. Yleisö ei kuitenkaan reagoi dj:n "musisointiin" mitenkään, mutta bändin alottaessa tulee miksaustiskille jono sanomaan, että tulee lujaa. (Pääasiallinen syy tosin on enemmänkin siinä, ettei bändistä tykätä, eli ei korvissa vaan korvien välissä)
Jotenkin tuntuu ettei dj:n soitosta välitetä, mutta jos on bändi kyseessä, niin aletaan hirveällä vimmalla tarkkailemaan äänenpaineita.
Harvemmin tulee vastaan koulutettua Dj:tä, joka ymmärtäisi äänentasoista, mutta monesti (onneksi) tulee vastaan koulutettu äänimies, jolla on ainakin jonkinmoinen tietotaito asiasta.

 
Suurin syypää tähän on varmaan dynamiikka, mitä sen DJ:n soittamassa paskassa ei oo yhtään, mutta livemusassa sitä kuitenkin riittää. Korva reagoi aika hanakasti äänenpaineen piikkeihin, vaikka piikissäkään desibelejä ei paljoa olisi.

eetuss: Toinen kysymys onkin se että auttaako rumpalille mennä sanomaan että käypä kuule peltikaupassa ennen huomista keikkaa..
 
Ja se(kään) ei välttämättä auta, mitä on tullut katseltua..Melko isolta osalta rumpaleita (huom!! Kärjistys!) puuttuu perustaito, jota ainakin joskus opetettiin, ja onpa vielä nykyäänkin noista "pro-äijjien" haastatteluista luettavissa. Perustaito on se, että rumpalin pitää osata "to play the room" eli tilan mukaan. Rummutkin on soitin, ja hieno sellainen, eikä tarkoituksena lie ollenkaan sinne bändin "keulille" mennä esittelemään, kuinka huisin hyvä tekniikka rumpalilla onkaan.. kun tarkoituksena olis kuitenkin tukea sitä bändiä..
Toiseen juttuun tuolla jo aiemminkin puututtiin, siihen peltityöskentelyyn. Lähinnä sen crashin jatkuvaan pieksämiseen, usein vielä höystettynä chinapellillä. Saahan siinä kohtalaisen hienon huminan sille miksaajalle "ongelmanlisäksi"
Mutta kai se sitten on niin, kuin yhen rumpali-virkaveljen bäkkärillä puhutin.. "Ei tää ole mitään muniinpuhaltelujatsia"
Eli näkisin, ettei se peltikaupassa käyminen oikeen tässä perusongelmassa paljoa auta.

Eli näkisin, ettei se peltikaupassa käyminen oikeen tässä perusongelmassa paljoa auta.
 
No kyllä mie ainakin olen kokenut sen niinkin että niillä itse tarjottimilla on merkitystä. Ja vielä sillä kiusallisella tavalla että lämppäribändin rumpalin pellit viiltää joka helvetin tilassa kuin veitsi suoraa aivoon. Seurauksena sellainen kiusallinen tilanne että lämppäribändi tulee kovemmalla volyymillä kuin pääesiintyjä vaikka mitä tekisi. Ja voin vakuuttaa että se pääesiintyjän rumpali ei todellakaan säästellyt niitä peltejä, mutta silti ehkä yksi helpoimpia bändejä miksata, koska lähtösaundit olivat joka ilta kuin Manulle lounas.

Hyviä huomioita pitkin ketjua.
 
Itsekkin muutamia keikkoja miksailleena voisin todeta, että ns. "huono" bändi ei paljon miksaajan ehdoilla soita :D
Kitaristit vääntää omaa styrkkariaan siihen malliin, että varmasti kuuluu itselle ja rumpali pieksee settiään kuin heikkopäinen.
 
Rumpalin soittotyylin muokkaus ei aina ihan yhdessä soundcheckissä kovinkaan helposti onnistu ja keikan aikana volyymi nousee entisestään.
Kokonaisvolyymi saattaa tällöin pienessä tilassa nousta helposti lähes sietämättömälle tasolle ja miksaajalle ei paljon tehtävää jää.
 
Täytyy varmaan alkaa salaa demppaamaan peltejä ennen keikkaa ja vannottaa kitaristille volymenupin asentoa.

Eccentr1c: Täytyy varmaan alkaa salaa demppaamaan peltejä ennen keikkaa ja vannottaa kitaristille volymenupin asentoa.
 
Varmaankin huumoria, mutta tosta pieni varoituksen sananen: peltien demppaaminen esim. teipillä muuttaa pellin jännitteitä sen verran ikävästi, että a) se ei soi enää kunnolla, vaan kolisee b) pellin elinikä lyhenee melko radikaalisti. Ainoa vähääkään toimiva konsti, jonka mä tiedän, on leikata sopiva kankaanpala pellin päälle. Se ei kovaa paukuttavilla rumpaleilla riitä mihinkään, mutta siinä rajoilla mennessä voi tehdä juuri tarvittavan eron, kun poistaa sen pahimman puukon.

Pieni rumpalipoika: Suurin syypää tähän on varmaan dynamiikka, mitä sen DJ:n soittamassa paskassa ei oo yhtään, mutta livemusassa sitä kuitenkin riittää. Korva reagoi aika hanakasti äänenpaineen piikkeihin, vaikka piikissäkään desibelejä ei paljoa olisi.
 
Osa totuutta varmasti tuokin. Välillä on kuitenkin tullut vakoiltua dj:kin toimintaa ja vauhtisokeus on joillakin aika reilua. Ajetaan sitä valmiiksi kompressoitua matskua 'sopivalla' voluumilla illan aluksi, mutta vähitellen voluumi alkaa dj:n huomaamatta nousta ja loppuillasta ajetaan mikseri pienelle särölle ja prosessorien limitterit huutaa hoosiannaa.
 
Löytyy toki ammattitaitoisiakin jätkiä, mutta monellakin tuntuu olevan tuota vauhtisokeutta vähän turhankin lailla.
Ehkä pitäisi alkaa ravintolamallisille dj:lle säätämään lakia dj-ajokortista, että saataisiin edes vähän koulutettua porukkaa äänen suhteen :D
 
edit:
Täytyy varmaan alkaa salaa demppaamaan peltejä ennen keikkaa ja vannottaa kitaristille volymenupin asentoa.
 
Tuosta tuli mieleen, että vasta jossakin mainostettiin tällaisen firman suomalaista maahantuojaa: www.cympad.com
Nuo vaikuttivat ihan päteviltä peltidemppareilta ainakin sivujen tuote-esittelyn perusteella.
 
Joskus kun on ollut todella hankalia tiloja, joissa kitarat puskee kovasti, on tullut tehtyä pieni limitointitoimenpide kitaravahvarille. Jeesusteippiä 3cm kerrostuma voluuminapin päälle ja kitaristille info, että vain monitorista saa lisää.
Ei aina mikään paras vaihtoehto, mutta joskus on vain ollut pakko soveltaa.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jokainen keikka on aina uusi, ihana ja yllätyksellinen haaste kaikille.
 
Kesäterveisin, Markku
 
Meissä jokaisessa on oma sisäinen Bjurström ;)

Einherjar: Tuosta tuli mieleen, että vasta jossakin mainostettiin tällaisen firman suomalaista maahantuojaa: www.cympad.com
Nuo vaikuttivat ihan päteviltä peltidemppareilta ainakin sivujen tuote-esittelyn perusteella.
 
Ei vaikuttais olevan ylipääsemättömän kalliitakaan.
www.soundstore.fi/advanced_search_r … php?keywords=cympad&x=0&y=0

tosta dj vs bändi -hommasta tuli vielä mieleen sellanen, että mikäköhän siinä on, ettei tollasta "illan dramaturgia"-ajattelua näytä kunnioitettavan juuri missään ravintolassa ainakaan äänenvoimakkuuksien suhteen... monissa ravintola-illoissa se bändi on se illan "kohokohta" (se, jota varten yleisökin on lippunsa ostanut), jolle pitäis jättää pelivaraa myös äänenvoimakkuuden suhteen. mutta ei...: dj soittaa ennen ja jälkeen bändin niin kovaa kuin PA:sta irtoaa. ja irtoaahan sieltä ruttuunkompressoidulla levyllä aistittua äänenvoimakkuutta enemmän kuin bändiltä, jonka on pakko jättää hieman headroomia järjestelmään (tai toivottavasti käyttää hyvää makua, eikä lähteä kilpailemaan dj:n volan kanssa). tämä kulminoituu siihen, että yleisön korvat on jo keikan alkaessa melko "lopussa" (illan meluannostus alkaa olla täynnä/pysyvä kuulovaurio on jo tullut) ja sitten pitäisi vielä jaksaa keikka... eipä ihme, että valituksia liian kovasta volasta tulee, kun on korvat valmiiksi riekaleina.
 
ja sitten, kyllä se dj yleensä soundaa paremmalta kuin bändi (oikein kovien miksaajien ja soittosalien kohdalla tämä tosin ei aina pidä paikkaansa). dj kun soittaa levyä, jota on hierottu studiossa potentiaalisesti kuukausia, jossa soittajat ovat soittaneet ottonsa eristettyinä ja vuodoitta, ja kaikenmaailman kamaa on viritetty, kiillotettu ja puunattu... ei ole mikrofonivuotoja huolehdittavana, ei tarvitse peittää bändin lavamökää alleen, ja soitto on... no, studiolaatuista. tämänkin epätasaisuuden vuoksi toivoisi, että edes "impakti-etu" jätettäisiin bändille dj:n toimesta.
 
että tällasta oli sydämellä...

Kallekorvola: toivoisi, että edes "impakti-etu" jätettäisiin bändille dj:n toimesta.
 
että tällasta oli sydämellä...
 
Aikanaan oli keikka, mis oli bändin lisäksi deejii. Hää käytti bändin kamoja, niinko oltiin sovittukin. Eli kaks kanavaa mikseristä deejiin vermeille. Tein sen möhläyksen, et jätin deejiille jokseenkin vapaan pääsyn koko potentiaaliin.
 
Jostain syystä en tommoista möhläystä aio toistamiseen tehdä.

rintapek: Aikanaan oli keikka, mis oli bändin lisäksi deejii. Hää käytti bändin kamoja, niinko oltiin sovittukin. Eli kaks kanavaa mikseristä deejiin vermeille. Tein sen möhläyksen, et jätin deejiille jokseenkin vapaan pääsyn koko potentiaaliin.
 
Jostain syystä en tommoista möhläystä aio toistamiseen tehdä.
 
Samma här.

Rumpaleita kun sivutaan niin heitetään muutama sivuhavainto näin rumpalina: Rumpujen voluumi ei rumpujen/symbaalien halkaisijasta riipu. Huonot, paksut, halvat symbaalit eivät syty lyömättä lujaa ja liian löysälle viritettyjä (jopa dempattuja) rumpuja huonoilla kalvoilla joutuu hakkaamaan että setin ääressä saa rummun soimaan. Molemmat kuulostaa yleisön puolelle kauhealta.
 
Kohtuulaadukas setti, ohutta symbaalia (joiden on oltava taas halkaisijaltaan suurempia että sointi ei jää lyhyeksi), ehjät kalvot sopivassa vireessä ja ennenkaikkea tekniikaltaan hyvä rumpali - siinä avainsanoja baarikeikan onnistumiseen.
 
Olen myöskin huomannut että liian lujaa tai paskoilla soundeilla soittavilla muusikoilla on halpoja apteekin korvatulppia korvissa tai jopa peltorit päässä. Tottakai peltiä lyödään kun varpusentamppooni demppaa peltien soinnin täysin. Jokaisen muusikon pitäisi edes sen verran satsata, että hommaa edes hifi-kuusitulpat päähänsä, johan se omaa soittomeininkiäkin parantaa.
 
Mä sanon mielellään jo soundcheckissä suoraan jos joku tulee yli tai joku soundaa paskalta, vaikutan ehkä tilanteessa kusipäältä, mutta yritän tehdä kaikkeni että yleisö voisi nauttia esiintymisestä.
 
Soittaessani pyrin aina miksaajalta varmistamaan ettei rummut peitä kaikkea alleen, ja jos näin tekee, niin sit hissuttelen hiljempaa vaikkei se kovin rock noin ensiajattelemalta olekaan. Siistiä kuitenkin sitten keikan jälkeen jalkautua yleisön joukkoon kuulemaan kehuja hyvästä keikasta, eikä sitä kuinka "ei laulua kuulunut kun rummut jyräs".
 
EDIT: DJ:t tuntuu vetävän heti reippaasti kovempaa kuin bändit keskimäärin. Itse en edes yökerhoihin yms. vapaaehtoisesti mene juuri tämän seikan takia, krapula on kaksinkertainen kun päässä jumputtaa "poukkerfeis".