Kitarat: soittaminen ›

Deep Purple - History, Hits And Highlights 1968-1976 - mielenkiintoista tavaraa mielenkiintoiselta bändiltä.

Little Walterin kokoelma.
 
Takaisin juurille eli mistä yksi feivorittini on ammentanut vaikutteita omaan räpellykseensä. Seuraavaksi mennee Alexis Korneria, Don Covayta, Jimmy Reedia ja silleen - samasta syystä.

System Of A Downin levy "Steal This Album"
 
Miksi? En ole aikaisemmin kuunnellut em. bändiä, ja sain kaksi cd:tä 15€:llä anttilasta, toinen oli SRV:n Greatest Hits. Mukavan erilaista musiikkia. Taidan tukea bändiä ostamalla enemmän heidän levyjään.

Ungdomskulenin Bisexual. Se on hyvä.

Albert Järvinen - Patchy Moss - 30 Big Ones, siksi, että on hienoo kuunnella hyvää Suomalaista kitaransoittoo.

AC/DC - You Shook Me All Night Long
 
Älyttömän hyvä biisi. Kuuntelen siis levyä Back In Black. AC/DC on ihan paras. :D

Nykyjään on useasti vuorotellen Grant Greenin levyt The Latin Bit ja His Majesty King Funk. En ole oikein vielä päässyt jazz-kitarointiin sisälle, enkä siitä niin hirveästi perustakaan, mutta Greenin soitto on hienoa kuunneltavaa, mukavan letkeää ja groovaavaa. Jostain syystä en ole kuitenkaan vielä tykästynyt Idle Moments -levyyn, vaikka kovasti olen yrittänyt. Ehkä sekin minulle vielä joskus aukeaa. =)

Sakmongkol: Nykyjään on useasti vuorotellen Grant Greenin levyt The Latin Bit ja His Majesty King Funk. En ole oikein vielä päässyt jazz-kitarointiin sisälle, enkä siitä niin hirveästi perustakaan, mutta Greenin soitto on hienoa kuunneltavaa, mukavan letkeää ja groovaavaa. Jostain syystä en ole kuitenkaan vielä tykästynyt Idle Moments -levyyn, vaikka kovasti olen yrittänyt. Ehkä sekin minulle vielä joskus aukeaa. =)
 
Grant Greenin Idle Moments on parhautta!
 
Sitä ja Green Streetiä häneltä on tullut kuunneltua lähiaikoina, on se vaan niin mahtavaa kitarointia, ja IM:n muutkin soolosoittajat loistavat! (toki rytmiryhmiä yhtään väheksymättä)
 
Noiden lisäksi on tullut kuunneltua mm. näitä:
Bill Evans - You Must Believe In Spring: mahtavaa soittoa eräältä parhaista jazz-pianisteista ikinä, tosin keskimääräistä haikeampaa ja hitaampaa musiikkia, johtuen Evansin yhtyeen jäsenen kuolemasta.
 
Charles Mingus - Mingus Ah Um 50th anniversary edition: Mahtava jazzlevy, mukaan mahtuu kaikenlaista jazzia suurelle pienryhmälle, mutta kokonaisuus on materiaalin laajuudesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) erittäin hyvin onnistunut.
 
Hank Mobley: Soul Station, John Coltrane: Blue Trane
Molemmat sisältävät täysin erilaista saksofonin soittoa, mutta ovat aivan erinomaisia esimerkkejä solistien tyylikkyydestä ja taidoista.

Uunituore Ronnie Earl "Livin The Light" lätty siirtyi ensi kuunteluun... Ronnie ei petä. Hyvältä soundaa ja tyylikästä kitarointia kuten aina.
 
http://ecx.images-amazon.com/images/I/61AX9m47KTL._SL500_AA240_.jpg

Roy Buchanan: Roy Buchanan
Siitä vaan löytyy aina... jotain.

Mott the Hoople:All the young dudes,Mott,The Hoople....Mick Ralphsin ja Ariel Benderin soittoa on nautinnollista kuunnella...Samoin Hunterin usein lähes vihaisen kuuloista karjumista.Kun panee tämän bändin levyn soimaan,ei tarvi miettiä,mistä brittipunk sai kotimaiset vaikuteensa....

Noh Michael Jacksoniahan tässä sitten on kait kuunneltava.Kuitenkin tiukkaa ja energistä konemusaa silloin tällöin kitaroilla höystettynä.Thriller täytyy laittaa viimeistään ensi viikonloppuna levylautaselle,ekan kerran sitten herran jestas minkä vuoden.Siinähän on vielä ihan oikeat soittajat.

Rough Cutt Anthology. Siinä on laulajalla mahtava ääni, Paul Shortino:
 
http://www.youtube.com/watch?v=J1nRgq0lf6g

Mika Kangas: Muistanko oikein että Ronnie James Dio tuotti ainakin yhden bändin levyn?
 
Näin wikipedia kertoo:
 
Ronnie James Dio greatly influenced the development of the band. Dios wife Wendy Dio was the groups manager, and Dio himself helped write one of the bands songs. Rough Cutt contributed two tracks, A Little Kindness and Used & Abused, both produced by Dio and featuring Jake E Lee on guitar, to the compilation album L.A's Hottest Unsigned Bands, issued in 1983. Another Dio-produced track, Try A Little Harder, with Goldy on guitar featured on the KLOS radio sponsored Rock to Riches compilation, released later on in 1983. Goldy soon left the band, and went on to play in Giuffria, and later in Dios band. Goldy was replaced by Amir Derakh, another San Diego band alumnus.

The Prodigy - The fat of the land
 
Miksi? No koska se on aivan saatanan hyvä levy :)

Dream Theaterin Six degrees of inner turbulence. On kyllä semmoinen eepos että huhhuh. Hyvä jos jaksaa kaikkia osia kuunnella peräikkäin. Eikä edes jaksa.
 
On myös pianolle mukavia osuuksia mukana.

Kirkan hevilevyt R.O.C.K. ja The Spell 80-luvun puolivälin kieppeiltä. Ovat vaan niin hyviä.

losalvaros: Kirkan hevilevyt R.O.C.K. ja The Spell 80-luvun puolivälin kieppeiltä. Ovat vaan niin hyviä.
 
Totta. The Spellillä on muutama vähän kehnompi biisi, mutta pääosin hyvä. R.O.C.K onkin timantinkova levy alusta loppuun.

pietari-poika: System Of A Downin levy "Steal This Album"
 
Miksi? En ole aikaisemmin kuunnellut em. bändiä, ja sain kaksi cd:tä 15€:llä anttilasta, toinen oli SRV:n Greatest Hits. Mukavan erilaista musiikkia. Taidan tukea bändiä ostamalla enemmän heidän levyjään.
 
Kannattaa. Alkuun vois lähteä Toxicitystä, joka on ehkä bändin vahvin kiekko. Nuo kaks uusinta taas tarjoavat aiempia enemmän harmoniavokaaleita ja vähemmän raskasta ruttua. Ensimmäinen levy on taas sekopäisyydessään mainio, ei kuitenkaan heti alkuun kovin helposti lähestyttävä teos.