Livetoiminta ›

markotetri: Eipäs. Stereofonisen äänikuvan voi luoda kaksikanavaiseen järjestelmään myös monofonisista signaaleista. Monosoundista ei stereota yksinään saa, mutta voimakkuus- ja/tai kulkuaikaeroilla useita sellaisia voidaan yhdistellä keskenään siten, että lopputulos on stereo. Keinopää-äänittäjät ja muut puristit voidaan jättää omaan arvoonsa.
 
Enkös mä jo ehdottanut ratkaisua signaalien vääristämiseen, jotta materiaalista saataisiin määritelmän mukaista stereota?
 
Ja ihan BTW, jopa yhdestä monosignaalista voi luoda ihkaoikeaa stereota tiettyjen reunaehtojen täyttyessä. Joko instrumentin tai sitten kuulijan täytyy olla sivusuunnassa muualla kuin keskellä. Tai, vaihtoehtoisesti, instrumentti on akustisesti epäsymmetrisessä tilassa (jopa kuvitellussa tilassa), jolloin se voi olla keskelläkin.

Tolla Zoom H2:lla saatiin homma toimimaan rumpalin pöydän kanssa, että eiköhän me ainakin aluks mennä sitten ihan monona, vaikka olis noita isompiakin keikkoja tulossa.. kun ei sieltä mitään muuta ole tulossa kun taustasynaa... pitää sitten tarpeen mukaan ostaa jokin järeämpi vehje, jos siltä tuntuu.. esim se korg d888 tai vastaava.

miffe: Enkös mä jo ehdottanut ratkaisua signaalien vääristämiseen, jotta materiaalista saataisiin määritelmän mukaista stereota?
 
Ja ihan BTW, jopa yhdestä monosignaalista voi luoda ihkaoikeaa stereota tiettyjen reunaehtojen täyttyessä. Joko instrumentin tai sitten kuulijan täytyy olla sivusuunnassa muualla kuin keskellä. Tai, vaihtoehtoisesti, instrumentti on akustisesti epäsymmetrisessä tilassa (jopa kuvitellussa tilassa), jolloin se voi olla keskelläkin.
 
Noin perstuntumalla taitaa mennä pari termiä nyt sekaisin. Äänentoisto voi olla stereo tai mono, mutta ihmisen kuulo on binauraalinen. Sun määritelmällä monofonisesta signaalista saadaan stereo ihan vaan päätä kääntämällä... Se, tai kuunteluympäristö, ei kuitenkaan vaikuta äänilähteeseen tai toistojärjestelmään.

markotetri: Noin perstuntumalla taitaa mennä pari termiä nyt sekaisin. Äänentoisto voi olla stereo tai mono, mutta ihmisen kuulo on binauraalinen. Sun määritelmällä monofonisesta signaalista saadaan stereo ihan vaan päätä kääntämällä... Se, tai kuunteluympäristö, ei kuitenkaan vaikuta äänilähteeseen tai toistojärjestelmään.
 
Niin. Mä oon ymmärtänyt, että stereofonisuus olisi niinkin yksinkertainen asia, että kahdesta kaiuttimesta tulee eri ääni. Eli meinaan vain tuohon miffen aivoitukseen, että ei stereo tarvii sitä korvaparia laisinkaan. On se stereo vaikka kukaan ei kuuliskaan : )

miffe: Tää on jo hiusten halkomista.
 
Sen lisäks tällä ei ole käytännön kannalta yhtään mitään merkitystä.

miffe: Tarkoitin lähinnä sitä, että muokkaamalla eri suunnista tulevien heijastusten suhdetta ja niiden tuottamaa kulkuaikaeroa, on monosta mahdollista tehdä stereo, koska erosignaali on erisuuri kuin nolla.
 
Kahden kaiuttimen kautta toistettu mono taas on binauraalinen, jos kuuntelijan paikka suhteessa kailottimiin muuttuu johonkin muualle kuin absoluuttiseen keskilinjaan.
 
Tää on jo hiusten halkomista.
 
Kyllä on.
 
Siis suomeksi: Monosignaaliin voi lisätä tilavaikutelman stereona. Oikeassa tilassa tai keinotekoisesti, ns. kaikulaitteella. Kukaan muu ei vaan osaa sanoa sitä noin monimutkaisesti... :)
 
Mutta itse olen mielestäni selkeästi puhunut järjestelmästä, en kuuloaistimuksesta.
 
Jurpontor, asialla on käytännön merkitystä. Se on vaan paljon itsestäänselvempää kuin Turkulainen antaa ymmärtää.

Eiköhän tuo "stereous" täyty ihan sillä, että on kaksi äänilähdettä? On sitten kaksi mikkiä kitarassa tai Lesliessä?
 
Pitk.

pitk: Eiköhän tuo "stereous" täyty ihan sillä, että on kaksi äänilähdettä? On sitten kaksi mikkiä kitarassa tai Lasliessä?
 
Jos ne kartiot on jämptisti samas kuosis, mikit absolut identtisiä ja sijoittelu presiis sama suhteessa kartioon, ne tuottavat saman signaalin. Stereon suurin merkitys on sen tuottama tilavaikutelma ja kaksi eri tavalla ekvalisoitua vastetta eri kanavissa ei vielä täytä sitä ehtoa, ellei niissä mikrofoneissa ole todella merkittäviä vaihetoiston eroja.