Rock, pop, alternative ›

velipesonen:
 
Helpin ja Rubber Soulin välillä on tosiaankin matkaa...
Verratkaa nyt huviksenne vaikka bassolinjoja Helpin ja Rubber Soulin välillä.
 
Keskeisin ero on tuotannollinen. Rubber Soulissa alkaa olla jälkikäteen omalle raidalleen soitettuja basso-osuuksia, jolloin:
a) niistä saa selvää
b) niitä on voitu miettiä ja hieroa

velipesonen: En tiedä periaatteesta mutta käytännössä tetrahydrocannabinoli on hamppukasvissa esiintyvä narkoottinen yhdiste. Lennon ja Harrison olivat saaneet kahvin seassa happoa jo ennen Rubber Soulia, Macca ja Ringo eivät niinkään. "Let's be honest" -haastattelu tapahtui vuonna 67 - vai oliko se alkuvuodesta 68? Ei kuitenkaan vielä vuonna 66.
 
Minusta Paulin väite pelkkien huumeiden aiheuttamasta tajunnan laajenemisesta on vähän falski. Tapahtuiko muille kuin Georgelle keskellä vuotta 65 jotain aivan erityistä?
Normanin "John Lennon" on lainassa paikallisesta kirjastosta, sieltä olis ollu helppo tarkistaa tuon haastattelun ajankohta..
John oli kuitenkin ollut erittäin hikeentynyt tuosta Paulin "paljastuksesta", koska häneen ja Georgeen verrattuna Paul nyt oli ihan vastaantulija, mitä tuli huumeiden käyttöön.
Mikä kaikki sitten vaikutti, että heidän musiikkinsa kehittyi niin hurjaa vauhtia, ei ole helposti vastattavissa. Elämänkokemukset, henkinen kasvu, kova työnteko ym.ym. yhdistettynä huippulahjakkuuteen. Jo Brianin eläessä pojat tekivät pitkiä päiviä studiolla, ei kait heitä kukaan siihen pakottanut, aikaa vaan vierähti kun kaikkea kokeiltiin.

velipesonen: Olen aivan samaa mieltä! (oliko yllätys)
 
Helpin ja Rubber Soulin välillä on tosiaankin matkaa. Macca väittää sen johtuneen lähinnä huumeiden eli kannabinolin käytöstä. Melkoinen trippi kuitenkin puolessa vuodessa, sanoisin. Tuossa tasan vuosi sitten (tarkistakoon tämän ketjun aiemmista puheenvuoroista ken haluaa) heitin puolileikilläni ilmaan epäilyksen että CIA olisi ostanut Beatlet vuonna 65. En usko siihen itsekään, mutta aivan kuin joku tai jokin olisi injektioruiskulla ulkoa päin iskenyt nelikkoon musiikillista suorituskykyä parantavaa ainetta, jonka vaikutus olisi hiljalleen lakannut vuosikymmenen vaihteessa.
 
Verratkaa nyt huviksenne vaikka bassolinjoja Helpin ja Rubber Soulin välillä.
 
Mun mielestäni nää kaks levyä taas on ehkä eniten toisiaan muistuttavat peräkkäin julkaistut Beatles-levyt... Ja sittenhän ne ovat ihan ylivoimaisesti kaksi parasta. Ehkä Rubber Soul on vielä vähän loistavampi. Mutta siis onhan ero Beatles for salen ja Helpin tai Rubber Soulin ja Revolverin välillä paljon isompi.
 
Eikä se Beatlesin kehitys nyt niin äkkinäistä ollut. Loistavuutta on jo ekalla levyllä, ja siitä parhaan materiaalin määrä kasvoi suht tasaisesti, samalla kun täytemateriaalin laatu parani. Revolverin myötä pojilla sitten taisi mennä vähän överiksi tuo homma, johon he sitten myöhemmin itsekin reagoivat Get Back-projektin myötä...
 
And Your Bird Can Singillä on muuten tosi metkat bassokuviot, tosin sehän on jo Revolverilla :)
 
Siinä on myös äärettömän metkat kitarakuviot. Montakos kitaraa siinä oikeen on?

Paulin bassottelu alkaen juuri noista Rubberista ja Revolverista ei ole ihan perusbassottelua. Lähes melodioita veteli bassollansa, munsta. Soittiko hän vielä Rubberin aikaan Höfnerillä vai käyttikö jo muitakin bassottimia? Kuvissa Piitle-aikoihin ei juuri muita näy kuin Höfner ja Rickenbacker. On saattanut kyllä aiemminkin käyttää. Olisi The Beatles Gear siksi kiintoisa kirja. http://www.beatlesfabgear.com/

Jokapaikanapina:
EDIT: And Your Bird Can Singillä on muuten tosi metkat bassokuviot, tosin sehän on jo Revolverilla :)
 
Mä tykkään pirusti siitä Anthologylla olevasta versiosta tosta biisistä.

glx405: Paulin bassottelu alkaen juuri noista Rubberista ja Revolverista ei ole ihan perusbassottelua. Lähes melodioita veteli bassollansa, munsta. Soittiko hän vielä Rubberin aikaan Höfnerillä vai käyttikö jo muitakin bassottimia? Kuvissa Piitle-aikoihin ei juuri muita näy kuin Höfner ja Rickenbacker. On saattanut kyllä aiemminkin käyttää. Olisi The Beatles Gear siksi kiintoisa kirja. http://www.beatlesfabgear.com/
 
Olikohan näin että toisella jenkki-rundilla antoivat Paulille henkilökohtaisesti Rickebackerin. Think For Yourself muka olisi kuitenkin vasta eka studiobiisi jossa sitä olisi käytetty. Ma luulen että Rubberilla vielä soi Höfa ja Revolverilla sitten Riksu.

On muuten mielenkiintoista, miten Pet Soundsilla kuuluu melko selvästi Rubber Soulin vaikutus, ja Revolverilla puolestaan, erityisesti Maccan jutuissa, Pet Soundsin. Selkein esimerkki on Here There And Everywhere, missä Macca on hakenut God Only Knows- efektiä, ja onnistuikin hemmetin hyvin. Macca on jossain sanonut God Only Knowsin olevan paras rakkauslaulu ikinä. Parhaita se tottavie onkin.
Beatles on mulle ihan naurettavan tärkeä ja rakas bändi...

glx405: Mä tykkään pirusti siitä Anthologylla olevasta versiosta tosta biisistä.
 
Hihihih, niin minäkin

Makkari: Mun mielestäni nää kaks levyä taas on ehkä eniten toisiaan muistuttavat peräkkäin julkaistut Beatles-levyt... Ja sittenhän ne ovat ihan ylivoimaisesti kaksi parasta. Ehkä Rubber Soul on vielä vähän loistavampi. Mutta siis onhan ero Beatles for salen ja Helpin tai Rubber Soulin ja Revolverin välillä paljon isompi.
 
Voisi ollakin että Help! ja Rubber ovat kaksi eniten toisiaan muistuttavaa perättäistä B-albumia. George sanoi että hänen mielestään Rubber Soul ja Revolver ovat kuin saman levyn kaksi eri osaa. Jollain opilla ehkä niin. Mutta jos unohdetaan peräkkäisyys, mitkä kaksi Beatles-LP:tä ovat teidän mielestänne eniten toistensa kaltaisia ja varsinkin millä perusteella?
 
Valkoisen tuplan kaksi levyä lasketaan tässä yhdeksi.
 
Minä menisin helposti Harrisonin kannalle, eli Rubber Soul ja Revolver ovat eniten lähinnä toisiaan. Huolimatta siitä että johtava äänittäjä on eri ja Revolver on soundillisestikin monitahoisempi eli ilmeeltään erilainen. Yhtäläisyyttä voisin kuvailla jonkinlaisella laid-back -yleisilmeellä. Millään muilla levyillään eivät kitarat svengaa niin paljon taakse kuin näillä kahdella.

With The Beatles ja A Hard Day's Night on mun mielestä kovin samankaltasia. Molemmat on sitä eniten Fab 4-Beatles-osastoo ja molemmat albumit on samankaltasia koostumukseltaan, muutama hittibiisi, muutama muuten vaan aika nerokas biisi ja sitten loput täytettä. Huomattakoon että Beatles For Salea en voi ottaa vertailuun mukaan sillä en omista sitä, vaikka kuunnellu oon. Mutta muistaakseni se oli edistystä noista levyistä.

velipesonen: Voisi ollakin että Help! ja Rubber ovat kaksi eniten toisiaan muistuttavaa perättäistä B-albumia. George sanoi että hänen mielestään Rubber Soul ja Revolver ovat kuin saman levyn kaksi eri osaa. Jollain opilla ehkä niin. Mutta jos unohdetaan peräkkäisyys, mitkä kaksi Beatles-LP:tä ovat teidän mielestänne eniten toistensa kaltaisia ja varsinkin millä perusteella?
 
Valkoisen tuplan kaksi levyä lasketaan tässä yhdeksi.
 
Minä menisin helposti Harrisonin kannalle, eli Rubber Soul ja Revolver ovat eniten lähinnä toisiaan. Huolimatta siitä että johtava äänittäjä on eri ja Revolver on soundillisestikin monitahoisempi eli ilmeeltään erilainen. Yhtäläisyyttä voisin kuvailla jonkinlaisella laid-back -yleisilmeellä. Millään muilla levyillään eivät kitarat svengaa niin paljon taakse kuin näillä kahdella.
 
Kyllä Pepperillä ja Magical Mystery Tourilla on paljon yhteistä, voisi sanoa että sisarlevyjä ovat kun vielä samana vuonna julkaistiin. Nimikkobiisit molemmissa ensimmäisenä, yhteinen psykedeelinen soundimaailma ja värikkäät kannet.
 
Tuntuu, että monesti MMT jää Pepperin varjoon vain siksi, koska se ilmestyi sen jälkeen, eikä tuonut mitään muuta kuin lisää samaa, vaikka levynä se onkin monelta osin vahvempi ja kokeellisempi. Ja onhan siinä ehkä paras Beatles-biisi ikinä (I am the walrus)

Olen hapannaama ja tympeä jurnuttaja, mutta Magical Mystery Tour ei ole LP vaan kaksois-EP eli laajudeltaan puolikas LP. Yellow Submarine on puolikas LP, jonka toisella puoliskolla esiintyy Sir Martin orkestereineen.

Jos Magical lasketaan älpyksi, niin tämä ja Sgt. Pepper ovat selkeät parit. Ja Jokapaikanapinan mainitsemat Hard Day's night ja With the Beatles. For sale menee jonnekin sinne väliin. Siinä alkaa näkyä jo tummia sävyjäkin (I'm a loser) ja levyn saundit ovat ihan erilaiset kuin a Hard day's nightilla.

Cygnet:
 
Tuntuu, että monesti MMT jää Pepperin varjoon vain siksi, koska se ilmestyi sen jälkeen, eikä tuonut mitään muuta kuin lisää samaa, vaikka levynä se onkin monelta osin vahvempi ja kokeellisempi. Ja onhan siinä ehkä paras Beatles-biisi ikinä (I am the walrus)
 
Magical Mystery Tour on kyllä ainakin mun mielestä hemmetin paljon parempi kuin Pepper. Pepperillä on mun mielestä vaan kourallinen hyviä biisejä, loput on täytettä (tosin Beatles-täytettä, kyllä niitä kuuntelee). Mystery Tour taas on tunnelmaltaan miellyttävämpi ja biisit on kaikki todella hyviä. Valitettavasti en oo kumpaakaan kuullu LP:nä, pelkästään näinä vanhoinha CD:inä. Uusia masterointeja odotellessa..
 
Flying on muuten varmasti parhaita instrumentaaleja populäärimusiikin puolelta!

mäkin olen sitä mieltä, et Pepperissä oli yllättävän paljon "täytettä" verrattuna siihen, miten hillotettu levy se on (raidat 7-12 ei ole ihmeellisiä sävellyksinä). Mutta siis Penny Lane ja Mansikkapeltohan olisivat tavallaan "kuuluneet" tuolle levylle, niitä ei vain silloisen single-politiikan takia laitettu siihen... Mikä on vähän harmi sikäli, että noin edistyksellisenä pidetystä levystä olisi tullut myös nykyistä vielä selvästi kovempi biisivalikoimaltaan

Jokapaikanapina: Magical Mystery Tour on kyllä ainakin mun mielestä hemmetin paljon parempi kuin Pepper. Pepperillä on mun mielestä vaan kourallinen hyviä biisejä, loput on täytettä (tosin Beatles-täytettä, kyllä niitä kuuntelee). Mystery Tour taas on tunnelmaltaan miellyttävämpi ja biisit on kaikki todella hyviä. Valitettavasti en oo kumpaakaan kuullu LP:nä, pelkästään näinä vanhoinha CD:inä. Uusia masterointeja odotellessa..
 
Flying on muuten varmasti parhaita instrumentaaleja populäärimusiikin puolelta!
 
Ainut mikä tulee Pepperillä mieleen täytteenä on ehkä Good Morning, Good Morning ja Mysteryllä Baby You're A Rich Man jos nyt jotain täytettä pitää keksiä. Kumpikaan nyt ei kuitenkaan ole mitään Revolution 9 tyylistä shittiä. Ihan helvetin tiukkoja levyjä molemmat, mutta itseä Pepperin kuuntelu säväyttää kyllä vähän enemmän. Voi johtua siitä, että oli eka levy minkä ikinä omistin :).

Cygnet: Ainut mikä tulee Pepperillä mieleen täytteenä on ehkä Good Morning, Good Morning ja Mysteryllä Baby You're A Rich Man jos nyt jotain täytettä pitää keksiä. Kumpikaan nyt ei kuitenkaan ole mitään Revolution 9 tyylistä shittiä. Ihan helvetin tiukkoja levyjä molemmat, mutta itseä Pepperin kuuntelu säväyttää kyllä vähän enemmän. Voi johtua siitä, että oli eka levy minkä ikinä omistin :).
 
Jännä, mun mielestä nuo kappaleet kuuluvat molempien kappaleiden parhaimmistoon. Molemmat täysin järjettömiä sanoituksiltaan, ja Good Morning on mukavan seko rytmitykseltään (ja se on Beatlesin ainut tuplabasari-biisi, kuunnelkaa 2:18 ;). Joo tiedetään, päällekkäisäänitysten sekoilua mutta silti!)

Jokapaikanapina: (ja se on Beatlesin ainut tuplabasari-biisi, kuunnelkaa 2:18 ;). Joo tiedetään, päällekkäisäänitysten sekoilua mutta silti!)
 
Se mikä kuulostaa tuplabassarilta tulee bassokitarasta, plektrakäden kämmensyrjällä dempattua nakutusta eli ns. pätkytystä.
 
Knoppiharrastajien ja kompailijoiden iloksi Lady Madonnalla on kaksi bassorumpua, koska rummut on siinä äänitetty kahteen kertaan.

Yksi hienoimmista asioista Beatlesissa oli juuri se, että bändi muuttui / muuti saundiaan joka levyllä. Senpä takia minun ainakin on mahdoton valita mitään "sisarlevyjä". Magical Mystery Touria en laske LP:ksi, koskapa se julkaistiin alunperin tosiaan tupla EP:nä ja laajennettiin vasta myöhemmin LP:ksi.
 
Mitä tulee Sgt. Pepperin täyteraitoihin, niin olin vähän aikaa sitten vielä samaa mieltä, että yliarvostettu levyhän se on täyteraitoineen. Mutta sitten kuuntelin levyn pitkästä aikaa vinyyliltä ajatuksen kanssa alusta loppuun ja ihmettelin ihokarvat pystyssä levyn loistavuutta. Ei todellakaan mitään täyteraitoja, vaan tiukkaa settiä alusta loppuun. Tuo levy vaan pitää (niinkuin monet muutkin) kuunnella kokonaisuutena.