Tanssimusiikki ›

Loikkasin tilapäisesti keikkarintamalla tilaajan asemaan; sain tuiki vastuunalaisen tehtävän hankkia syntymäkaupunkini kesätapahtumaan esiintyjät - tanssiorkesterista tanssiryhmään ja kaikkea siltä väliltä (blues-, texmex- tai kantribändi on vielä haussa, joten vinkkejä vastaanotetaan meiliin tai pikaviestinä - tarkemmat keikkatiedot löytyvät "Yleinen"- ja "Roots"-palstoilta).
 
Asiaan: olen pyytänyt tarjouksia yli kymmeneltä ohjelmatoimistolta sekä jonkun verran suoraan eri artisteilta ja bändeiltä. Muutama asia on selkeästi pistänyt silmään ja niistä nämä pohdinnat:
 
1) Saman bändin vaihteleva hinta.
 
Moni bändi esiintyy useamman toimiston listoilla, mikä on keikkatilanteen kannalta tietysti ok ja ollut yllekirjoittaneellakin tapana jossain vaiheessa. Huomiota herättävä seikka on kuitenkin veloitusten erilaisuus - bändiä X myydään samaan tilaisuuteen samalle päivälle toisesta toimistosta hintaan 1000e, toisesta toimistosta hintaan 1400e. Kummastakohan tilaaja bändin ottaa? Ja onko hintaeron syynä a) lisätulo bändille vai b) lisätulo keikkamyyjälle? Ja näitä bändejä oli paljon.
 
2) Arvostus / hinnoittelu
 
Onko tanssimusiikin aika menossa ohi vai onko tanssimusiikki vaan yksinkertaisesti muuttumassa beat- ja coverbändilinjalle? Ainakin veloitukset kertovat osaltaan siitä:
 
Mulle entuudestaan tuttuja hyviä - mutta ei välttämättä mitenkään "nimi"bändejä - ja tuntemattomampia tanssibändejä kaupataan pilvin pimein soittamaan. 5x45 min, veloitus tonnin molemmin puolin. Samalla tavalla "nimettömiä" coverbändejä myydään taas 2x45min tai 3x30min seteillä - veloitukset alkaen 2000e, kalleimmat siinä 4500e. Pääluku suurinpiirtein molemmissa tapauksissa sama - kvartetteja keskimäärin kaikki.
 
Tuolla yleisellä puolella juteltiin musiikkimaun muuttumisesta iän myötä ja pintaan nousi myös ajatus "aina määrättynä aikakautena tehdään määrätyn tyylistä musiikkia uskottavasti". Onko nyt coverbändien aikakausi menossa?
 
3) Asenne-erot kaupanteossa
 
Normaaliin tapaan tilaajahan yrittää tietysti päästä mahdollisimman halvalla, niin minäkin - käytettävissä oleva budjetti on pieni. Siis vakiokonstit käyttöön - ohjelmatoimisto välistä pois ja soitto suoraan bändiliiderille.
 
Yhdeksän kymmenestä tanssibändistä laskee hintaansa sen ohjelmatoimiston provikan verran, kun kysyy suoraan - tilaajalle edullisempaa, mikäs sen mieluisempaa. Ainoastaan yksi kymmenestä coverbändistä tarjoutui laskemaan hintaa ja viisi korotti hintaa ohjelmatoimistoon verrattuna.
 
Onko siis a) coverbändeillä kysyntää enemmän b) ymmärtääkö coverbändien liiderit keskimääräistä paremmin bisnestä c) vai muu, mikä?

1) Saman bändin vaihteleva hinta.
 
Onko hintaeron syynä a) lisätulo bändille vai b) lisätulo keikkamyyjälle?
 
Lisätulo useammalle ohjelmatoimistolle. OT1 ostaa ohjelman OT2:lta, joka ostaa sen vielä OT3:lta. OT1 onkin OT3:n omistuksessa, joten kuka käärii rahat? Näin tanssimusiikkipuolella.
 
2) Arvostus / hinnoittelu
 
Tanssimusapuolen "paljontyötähalvalla" -meininkiin ollaan kyllästyneitä. Ja rahat menee kaikkeen muuhun, kuin omaan pussiin. Kaipa alakin on hiipumassa.
 
Hyvä vaan, jos lähdetään coverpuolella heti siitä, mikä on kannattavuuden rajoissa. Sekundahumppaa on veivattu niin monen harrastajaryhmän voimin, että hinnat eivät ole päässeet nousemaan oikealle tasolle.
 
3) Asenne-erot kaupanteossa
 
Onko siis a) coverbändeillä kysyntää enemmän b) ymmärtääkö coverbändien liiderit keskimääräistä paremmin bisnestä c) vai muu, mikä?
 
Sanokaapa viis coverbändiä, jotka tekevät ammatikseen? Jean S? Turos HG? Coverosastolla valta on tällä hetkellä bändeillä, ei ohjelmatoimistoilla. Soittajat ovat usein siinä asemassa, että ei ole pakko lähteä keikalle, jos ei huvita, tai ei saa, mitä pyytää. Toivottavasti ei lipsu, kun kaikki humppabändit rupeavat vaihtamaan popiksi.
 
Viisas pyytää, tyhmä maksaa huonosta!

Tällaisiin ei-tanssilava-keikoille ei ehkä enää haluta sitä ihan perinteistä tanssimusiikkia, syy on varmaan tanssitaitoisten puutteessa. Tämmönen cover/bile-musa-tyyppinen juttu on siitä hyvä, että sitä voi "tanssia" yksin äärimmäisessäkin humalatilassa, askeleista ei niin väliä kunhan hauskaa riittää. Joidenkin musiikkimakuun voi jopa tälläiset biisit upota, vaikkei "tanssimisesta" tai tanssimusiikista pitäisikään.

 
Rokki taisi vihdoin saapua suomeen 70-luvulla? Eli ihmiset, jotka nuoruudestaan lähtien ovat kuunnelleet rokkia kuuntelevat sitä nyt kolme-nelikymppisenäkin. Ehkä ovat jopa oppineet hakemaan pa... korjaan tanssiseuransa rokkipaarista eikä lavalta. Kyllä humppa alkaa olla paras keino karkottaa janoinen yleisö ainakin etelän kaupunkien kinkereistä. Kyllä näino.
 
Sanokaapa viis coverbändiä, jotka tekevät ammatikseen? Jean S? Turos HG? Coverosastolla valta on tällä hetkellä bändeillä, ei ohjelmatoimistoilla. Soittajat ovat usein siinä asemassa, että ei ole pakko lähteä keikalle, jos ei huvita, tai ei saa, mitä pyytää. Toivottavasti ei lipsu, kun kaikki humppabändit rupeavat vaihtamaan popiksi.
 
Moniko coverbändi tekee 3-4 keikkaa viikko? Yksi vai kaksi? Coverkeikkaa tehdään pitkälti päivähommien lisäksi ja kun keikkoja ei ole paljoa, ei ole myöskään omaa PA:ta tahi autoa, joten coverbändillä kulupuoli on ihan toista luokkaa tanssiorkesteriin verrattuna. Kuvittelisin, että kouraan jää illasta sama kuin huttupuolella. Poislukien ne 1-2 'isoa', joilla ainakin JeanSilla on vissiin äijiä aika lauma lavalla.