Laulaminen ›

Olen soittanut kaikennäköisiä kilkkuttimia koko ikäni, mutta tajusin tuossa noin vuosi sitten, että laulamista ei ole tullut paljon harrastettua. Rupesin sitten harjoittelemaan, mutta törmäsin samantien ikävään esteen poikaseen:
 
Suurin osa ihan normaaleilta korkeuksiltakin laulettavista kipaleista menee pahasti minun äänialani yli. Kun siihen tarpeeksi kyrsiinnyin kokeilin tietysti transponoida noita alemmas, mutta jotenkin kappaleista katoaa silloin koko ajatus.
 
Olen erilaisilla harjoituksilla yrittänyt laajentaa äänialaani ylöspäin, mutta melko laihoin tuloksin. Alaspäin mentäessä ääntä riittäisi vaikka kuinka kauas, pikku c menee vielä ihan puhtaasti, kauemmas en vielä ole yrittänytkään, mutta ylempää laulaessani jopa d2 alkaa sortua.
 
Mietinkin että kuinka paljon äänialaa on edes mahdollista laajentaa, ja millaisia harjoituksia kannattaisi tehdä?

Jos tähän joku jaksaa oikeasti vastata niin tästä voisi tehdä faq:n tuohon ylös.

Tämä ei välttämättä vastaa otsikon kysymykseen, mutta itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen aloittajan ongelmasta laulutekniikka. Lähinnä siksi, että itsekin kamppailin noitten korkeampien äänien kanssa, kunnes perehdyin tekniikkapuoleen vähän enemmän. Kun opin olemaan puristamatta ja käyttämään huomattavasti vähemmän ilmaa, korkeat äänet alkoi soida ihan ongelmitta. Ja tähän ei siis tarvittu mitään vuosien treenaamista, vaan vain ahaa-elämys CVT-opuksen alkuosan kanssa. Olin vain hoitanut hommat aiemmin aika väärin, näin aloittelijana.

Pitää myös muistaa, että laulaminen on fyysistä työtä. Mitä korkeammin pitää laulaa, sitä enemmän voimaa tarvitaan nuotin aikaansaamiseksi, ainakin mikäli halutaan pysyä samassa moodissa (ks. aiemmin mainittu CVT, esimerkiksi).
 
Sitten on toinen asia miten helposti kaikki menee. Tenori laulaa vaivattomammin korkeat äänet kuin basso, joka pitää käyttää samaan nuottiin enemmän voimaa. Se voi olla hyvä tai huono asia, riippuen biisistä. Mutta noin yleisesti voidaan kyllä sanoa että treenaamalla äänialaansa voi laajentaa reilusti.

Mange: Pitää myös muistaa, että laulaminen on fyysistä työtä. Mitä korkeammin pitää laulaa, sitä enemmän voimaa tarvitaan nuotin aikaansaamiseksi, ainakin mikäli halutaan pysyä samassa moodissa (ks. aiemmin mainittu CVT, esimerkiksi).
 
Sitten on toinen asia miten helposti kaikki menee. Tenori laulaa vaivattomammin korkeat äänet kuin basso, joka pitää käyttää samaan nuottiin enemmän voimaa. Se voi olla hyvä tai huono asia, riippuen biisistä. Mutta noin yleisesti voidaan kyllä sanoa että treenaamalla äänialaansa voi laajentaa reilusti.
 
Sen voiman kuitenkin pitää lähteä palleasta. Siellä kova puristus, mutta kurkunpää ja kaulan lihakset ihan rentoina ja päästää ilmaa vain sen verran kun on tarpeen. Vaikka kuinka korkealta ja lujaa laulaisi ei ilmaa saisi virrata juuri ollenkaan... Melkoinen paradoksi, mutta tosi. Mitä enemmän puhkuu sitä enemmän väsyy ja ääniala tippuu.

Sen voiman kuitenkin pitää lähteä palleasta. Siellä kova puristus
 
Pallealla ei puristeta mitään, se ei ole tahdonalainen lihas. Pallea on keuhkojen alla, etkä sitä edes tunne muuten kuin silloin, kun yrität olla mahdollisimman kauan hengittämättä. Sen sijaan muilla lihaksilla (mm. vatsalihakset) työskennellään aktiivisesti, jotta voidaan niiden avulla kontrolloida pallean liikettä ylöspäin ja sitä kautta säädellä ulostulevan ilman määrää ja painetta. Kun esim. kyljet pysyvät ulospäin laajenneina, pysyy palleakin alhaalla ja ilma keuhkoissa, näin yksinkertaistettuna selityksenä.