Kitarat: kitarakamat ›

pekurides: ihan pelkästään soittimen saundista tai soitettavuudesta puhuttaessa tuo ylläoleva on kyllä aika absurdia :)
 
No se on mitkä kenellekin merkkaa ja mitä. Mulle soittimen puut on olellisimmat. Jos ne toimii, niin loppu on kosmetiikkaa, jollei sitä ole vetästy jollain muovilakalla ihan tukkoon.

Mitkä ne ns. "huonot vuodet" Fenderillä oli?
Olen testannut monta hyvää 70 -luvun teleä, ja jos sattuisin löytämään e-baysta halvalla kitaran, niin onko olemassa jokin vuosi tai malli jota kannattaa erityisesti varoa?
 
Ei voi tuolta pohjalta oikein kauppoja alkaa tekemään. Yleisesti ottaen 70-luvun loppupuoliskolla tehtiin ne kaikkein heikoimmat yksilöt, mutta itellekin osunut käsiin aivan huippu soittimia tuoltakin ajalta, mm. -75 ja -76 Stratot ja -78 Tele.

FensonGibder: Ts. "huippusoitin" on käsite jolla ei ole rajoja. Mojo lienee ainoa parametri jossa kaikki liikkuu samoilla linjoilla.
 
Mä olen vakaasti sitä mieltä, että mun Classic Vibe tele on huippusoitin. Kaikista kitaroista mitä mulla on koskaan ollut, se on ylivoimaisesti miellyttävin soittaa, siinä on paras soundi, se on törkeen hieno, eikä sitä oo edes modattu lainkaan. Ja hintahan oli päätähuimaava 300 eunukkia.
 
Repikää siitä :)

Mitkä ne ns. "huonot vuodet" Fenderillä oli?
 
Bill Schultz palkattiin -81 toimariksi nostamaan Fender suosta. Schultz kertoo järkyttyneensä kun kävi tehtaalla tutustumassa tuotteisiin, tarkastivat 2000 valmista straton bodyä ja kaikissa oli erilainen contour. Samalla tarkastivat 800 valmista kitaraa. Niistä 15 täytti silloiset laatuvaatimukset. Kertoo varmasti paljon siitä kuinka syvällä Fender kävi 70-80-luvun vaihteessa. Toki jossain on ne 15 hyvääkin kitaraa, myyjien mielestä heillä;)

mitja: Nyt oikea kysymys, joka varmaan käsitelty tällä foorumilla monta kertaa, mutta:
 
Mitkä ne ns. "huonot vuodet" Fenderillä oli?
 
Onhan sitä jokusen kerran keskusteltu vuosien mittaan.. Itse olen vähän sitä mieltä, että hyvinkin on soitinvalmistajilla (useimmillakin) ajanjaksoja, jolloin ns. "huonojen" yksilöiden määrä on ollut suurempi, mutta varsinaisesti ei tietenkään koko kyseisen ajanjakson soittimet suinkaan kaikki ole sellaisia.. Eli saattaa noitten "heikompien vuosien" soittimissakin olla lukuisia aivan huippulaatuisiakin..
Huonoihin vuosiin on kyllä ehdottomasti syynsä. Jollakin valmistajalla ammattiyhdistysongelmat, lakot, jotkin tuotantolaitoksiin kohdistuneet tulipalot tms., toisilla taas yksinkertaisesti kapasiteetin ylärajalle (ja ylikin) nostetut tuotantomäärät, kun on tarvinnut täyttää tilaukset mahdollisimman ripeästi. Tästä saattaa olla seurauksena ollut esim. heikompilaatuisen puun käyttö, post-production laadunvalvonnan tietoinen tai tiedostamaton "lepsuilu" tai joku muu edellisten yhdistelmä.
Fenkulla oli tuossa 1980-luvun alkupuolella painamassa mm. tulevat yrityskaupat, ja mahdollisesti koko firman alasajo USA:n mantereella, joten ei välttämättä ollut se yleinen ilmapiirikään tuotannossa aivan riemullista.
Tällasten näkökohtien valossa katsoisin, että joidenkin vuosien tuotantoa kannattaa siinä ostovaiheessa "vähän tarkemmin" syynätä, mutta sitä ei voi sanoa, että ne tietoisesti koko sen vuoden (tai ajanjakson) olisivat pelkkiä huonoja soittimia sieltä linjastolta ulos tunkeneet.

Öljykriisiä seurannut lama. Amerikkahan oli pitkään 70-luvun lopussa ja etenkin 80-luvun alussa talousongelmissa. Veikeää, että siitä huolimatta Miamissa pankeilla, juristeilla, autokaupoilla, venekaupoilla, asuntomarkkinoilla jne. meni helkkarin hyvin. Siitä piti huolen kokaiini ja sen maahantuojat sekä kaupittelijat.
 
Ja kuten kettusetä painotti... kaikkia ei voi samalla "surkea" leimasimella käydä läpi, mutta silmät ja korvat kannattaa pitää auki.

Les Fender: Toki jossain on ne 15 hyvääkin kitaraa, myyjien mielestä heillä;)
 
Yleensä nää "hyvät yksilöt" on aina niitä mitä ittellä sattuu olemaan.

juki68: Yleensä nää "hyvät yksilöt" on aina niitä mitä ittellä sattuu olemaan.
 
No hei, harvassapa on ne, jotka sanoo että "ostinpas ihan kelvottoman kitaran..".. Yleisin lausunto esim. Harmooni-keskuksessa on "I've had 1500 guitars and this xx is easily the best of them!"

Japanin Squjuilla on suuri rooli 80-luvun Fenderin tuotannossa. Tuossa alkupätkää sarjanumeroista. JV-sarja alkaa olla legendan maineessa, ja hinnat sen mukaisia. Arvatenkin myös muiden sarjojen hinnat lähtee kohoamaan, koska JV sarja on jo lähes karannut käsistä.
 
JV+ 5 digits 1982-1984
SQ + 5 digits 1983-1984
E + 6 digits 1984-1987
A + 6 digits 1985-1986
B + 6 digits 1985-1986
C + 6 digits 1985-1986
 
Osaako joku sanoa, mitä käytännön eroja näissä alkupään sarjoissa on?

Osaako joku sanoa, mitä käytännön eroja näissä alkupään sarjoissa on?
 
Ymmärtääkseni JV- ja jossain määrin SQ-sarjassa oli käytössä Fenderin jenkkilässä tekemää elektroniikkaa, mikit ainakin. Itselläni oli aikoinaan E-sarjan jazzbasso, joka oli mainio soitin, mutta siinä mikit oli halpistasoa. Vaikka mikkien vaihtaminen onkin hienosäätöä, niin tuossa bassossa muutos parempaan oli selkeä kun vaihdoin orkkiksien tilalle Fenderin reissue- mikit.
Tämä menee hiukan ohi aiheesta, mutta omistin jonkun aikaa myös Koreassa valmistetun Squier Straton ja siihen pätee samat sanat kuin tuohon jatsariin eli hyvä soitin, huono elektroniikka. Osin päinvastainen kuin omistamani -79 anniversary strato, joka ei mielestäni ollut kovin hyvä soitin muuten kuin soundin puolesta. Mm kaula oli niin kiero, ettei soitettavuutta voinut kehua. Erittäin painava se myös oli, mikä ei tietenkään välttämättä kitaraa huononna kaikkien mielestä.

Osaako joku sanoa, mitä käytännön eroja näissä alkupään sarjoissa on?
 
No ainakin se että JV+ 5 digits 1982-1984
SQ + 5 digits 1983-1984 mentiin sillä alkuperäisellä sopimuksella Fujigenin kanssa. Jossain vaiheesa vuonna -84 Japanin tuotanto loppui Fujigenin tuotanto ongelmiin, mut alkoi taas vuonna -85, jolloin Fender USA:lla ei käytännössä ollut ollenkaan tuotantoa, koska CBS myi firman pois ilman tehtaita... Tästä seurasi mm. se ettei vuoden -85 kataloogisssa ole yhtään USA:ssa tuotettua kitaraa, ainoastaan Japanian tuotantoa.

darrell: Japanin Squjuilla on suuri rooli 80-luvun Fenderin tuotannossa. Tuossa alkupätkää sarjanumeroista. JV-sarja alkaa olla legendan maineessa, ja hinnat sen mukaisia. Arvatenkin myös muiden sarjojen hinnat lähtee kohoamaan, koska JV sarja on jo lähes karannut käsistä.
 
JV+ 5 digits 1982-1984
SQ + 5 digits 1983-1984
E + 6 digits 1984-1987
A + 6 digits 1985-1986
B + 6 digits 1985-1986
C + 6 digits 1985-1986
 
Osaako joku sanoa, mitä käytännön eroja näissä alkupään sarjoissa on?
 
Siitä vaan opiskelemaan:
 
SQ-faktaa http://www.21frets.com/squier_jv/thesqpage.htm
 
JV-faktaa http://www.21frets.com/squier_jv/index.htm

fox: No hei, harvassapa on ne, jotka sanoo että "ostinpas ihan kelvottoman kitaran.."
 
Hep...minä sanon! Minulla on ollut noita mid 70's ... 80's Fendereitä 80-luvun alusta alkaen. Huonompi säkä kuin PLO:lla niiden kanssa oli, sillä yhtään oikeasti hyvää ei osunut kohdalle. Saattoivathan ne silloin ollessaan tuntua "ihan hyviltä". Vertailupohjan laajennuttua, kelvottomia kitaroitahan ne oikeasti olivat.
 
Mahtoivatko olla hyviä edes nuo Les Fenderin mainitsemat 15 yksilöä 800:sta, vaikka silloiset valmistuksen laatuvaatimukset olisivat täyttäneetkin? Tekeekö pelkästään se hyvän kitaran, että se on valmistettu määriteltyjen speksien mukaisesti? Epäilen...

Aiheeseen liittyen muutamia kommentteja Vintage Guitar lehdessä 3/2009 julkaistusta George Gruhnin ( http://www.gruhn.com/ ) haastattelusta:

"The `70s were the absolute worst time in the history of American guitar making."

"You can buy a brand-new Fender that plays and sounds better than any made in the `70s. New Gibsons or Martins or Fenders are all better than what they made in the `70s. Age alone does not make something good."

"Even a 30-year-old guitar today will go back to `78. Well, I don't think of `78 as being old or collectible. But in 1970, a 30-year-old guitar was pre-World War II, and it was special."

"Guitars are not good because they're old. They're good because they were made right on day one."

Mahtoivatko olla hyviä edes nuo Les Fenderin mainitsemat 15 yksilöä 800:sta, vaikka silloiset valmistuksen laatuvaatimukset olisivat täyttäneetkin? Tekeekö pelkästään se hyvän kitaran, että se on valmistettu määriteltyjen speksien mukaisesti? Epäilen...
 
Juu, mut kato mä oonkin niin optimisti että uskon että tehtaan tuotannosta oli lähes 2% hyvää seitkööt/kahekskööt luvun vaihteessa;) Onhan kaikki 1979 Anniversary Stratocasteritkin muuttunet myyjien mielestä koviksi vitnaketykeiksi.

Les Fender: Onhan kaikki 1979 Anniversary Stratocasteritkin muuttunet myyjien mielestä koviksi vitnaketykeiksi.
 
Itseasiassa se miellettään keräilyvhekeeksi alla olevin perusteluin:
 
"In my opinion, the first significant collectible non-vintage Stratocaster, as of 2003, is the 1979, 25th Anniversary model, for a few reasons, a couple of which were stated above but deserve repeating. Historically, it represents two important firsts (considering Fender's subsequent history): it was the first "numbered limited edition" model; and, the first anniversary model. It also has historical significance from a design standpoint. It foreshadows the return to the four bolt neck and the abandonment of the "bullet" truss rod that would take place in the 80s."
 
http://www.stratcollector.com/adverb3.html

Itseasiassa se miellettään keräilyvhekeeksi alla olevin perusteluin:
 
Niinpä, malliesimerkki värkistä joka oli soittajien mielestä soinnillisesti umpeenlakattu uppotukki. Nykyään on vaan saatu tuollekkin nostetettua hypeä muutamalla seikalla jotka eivät nyt kauheasti kerro soittimen hyvyydestä soittimena. Toki noistakin niitä hyviä löytyy, mut ei kyllä mielestäni sitä pyyntihintojen väittämää tasalaatuisuutta.

Les Fender: Niinpä, malliesimerkki värkistä joka oli soittajien mielestä soinnillisesti umpeenlakattu uppotukki. Nykyään on vaan saatu tuollekkin nostetettua hypeä muutamalla seikalla jotka eivät nyt kauheasti kerro soittimen hyvyydestä soittimena. Toki noistakin niitä hyviä löytyy, mut ei kyllä mielestäni sitä pyyntihintojen väittämää tasalaatuisuutta.
 
Kaikeksi onneksi joistain hilseilee se hopeamaali aika voimakkaasti.. ;)

Se on hyvä, että sekä soitettavuus että sointi ovat subjektiivisia mielipidekysymyksiä* - voi huoletta päästellä punnitun kuuloisia näkemyksiä.
 
Stratoja en juuri tunne, mutta omiin käsiini ei ole ns. huonoa yksilöä 70-luvun Fender-tuotannosta päätynyt. Sekin on aika lailla säätämis- ja tunnelmakysymys, mitä hyvänä yksilönä pitää. Torilla en jostain syystä ole nähnyt koskaan myytävänä huonoja yksilöitä, miltään aikakaudelta.
 
* Vähän niinkuin ulkonäkö... apropoo, seiskaysi juhlavuotis-strato on yksi maailmankaikkeuden vastenmielisimmistä instrumenteista...

Les Fender: Niinpä, malliesimerkki värkistä joka oli soittajien mielestä soinnillisesti umpeenlakattu uppotukki.
 
Tästä uppotukkii halavalla: http://www.gbase.com/gear/fender-25th-anniversary-stratoca-1979-silver