Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Selostaisiko topicin aloittaja työvaiheista?
 
Toki toki.
 
Lähdin tuohon remonttiin ihan kokeilu/opettelu mielellä. Kokeilun ja erehdyksen kautta tuli tuo lopputulos.
 
Alkuun kokeilin noita halkeamia korjata lisäämällä vaan kirkasta lakkaa ruiskulla niihin halkeamiin. Tämä tuotti heti ei toivotun tuloksen. Alkuperäinen lakka vaan irtoili enemmän siitä "liekkikuvioisesta muovitapetista".
 
Sitten pitikin jo lähteä hiomaan alkup. lakkaa halkeamien alueilta tavoitteena edelleenkin että nuo liekit voisin säilyttää. Hioin tuon lakan varovasti halkeamien ympäriltä mahdollisimman ohueksi. Sit vaan kipasin kaupasta kirkasta spray lakkaa ja eikun ruiskuttamaan. Tämä lakka nyt ei tarttunut ollenkaan siihen muovipintaan. ja toisaalta "keitti" hieman sitä alkupeeräistä lakkaa. Ei hyvä.
 
Sitten tulikin mieleen, että kitara täytyy saada kokonaan puupinnalle, että siihen saa hyvän pinnan aikaiseksi. Alkuperäinen lakka irtoili liekkikuviosta ihan vaan mattoveitsellä rapsutellen. Tuo alkuperäinen lakkakaan ei ollut tarttunut kunnolla siihen liekkimuoviin. Muovinirroitustapa näkyi niissä kuvissakin. Eli vähän lämpöä ja sittenhän se irtosi ihan vetämällä. Muovin alla oli todella paksu kerros jotain tasoitemaalia. En kyllä tiedä mitä se oli, mutta maalinpoistoaineella sekin lähti nätisti.
 
Puupinnalle ku pääsin, niin selvisikin miksii siinä oli niin paksu kerros sitä mustaa tököttiä. Kolojen täyteaineenahan se oli. Puu oli aika huonosti työstetty ja joihinkin kohtiin oli tullut aika syviäkin koloja. Hioin pinnan mahdollisimman tasaiseksi, ja syvimpiin koloihin sipaisin vähän tasoitetta. Sitten päästiinkin maalaushommiin.
 
Musta maali on mastonin mattamustaa. Eli purkissa saatavaa maalia. En tarkoita mastonin spraypulloja. Maalia ruiskuttelin muutaman kerroksen ja sehän näytikin mattamustana jo mielestäni hienolta. Ennen lakkausta oli pakko tehdä välihionta. Likaisessa tallissa kun maalailee niin sitä roskaa kertyy aika paljon pinnalle.
 
Lakaksi valitsin sitten mastonin spräy lakkaa. Huono valinta. Lakka keitti sen mustan maalin aivan ruttuiseksi. Tässä vaiheessa pikkusen vitutti. Iso työ oli mennyt aivan pilalle. Muutama päivä odoteltiin että vitutuskäyrä vähän laskee ja sitten mentiin taas talliin.
 
Body taas puupinnalle maalinpoistoaineella ja mattamusta maalaus uusiksi. Taas välihionta. Nyt valitsin lakaksi vesiohenteista huonekalulakkaa. Sitä ruiskulla pintaan muutamia kerroksia. Eka kertaa kun ruiskulla yritti tehdä hyvää pintaa, niin tahtohan se lakka vähän valua. Roskaakin siihen lakkaan tuli kauheesti pölyisessä tallissa.
 
Lakkapinnan viimeistely menikin sitten paremmin kuin odotin. Vesihiomapaperilla(karkeus 1000) hioin pölyt pois pinnalta. Tämän jalkeen hiomatahnalla pinta kiiltäväksi. Loppukiilto tuli autovahalla.
 
Mikit (teslan aktiivit) ja kielet(elixir nanoweb) ovat kimppatilaushuoneen kautta tulleet. Niinkuin tuo kitarakin.
 
Lopputulos on mielestäni ihan hyvä näin ensikertalaiselle. Kannustankin kaikkia rohkeasti vaan kokeilemaan kitaran korjau/maalaushommia. Jos nyt ei korjattavana ole mikään arvokas kitara. Kyllä siitä hyvä tulee kun malttaa vaan rauhassa tehdä.