Kitarat: akustinen ›

Tässä on pientä puffia Martinin 1-sarjasta.Ei noita taida olla oikein vielä täällä vanhalla mantereella...mielenkiintoisia kyllä,D-malli kuumottaisi,mikäli hinta asettuu kohdalleen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=qyCsG75k-Ig

milahtee: Martineissa tallan kieliaukot samoin kuin hihnanupin aukko on porattu suoriksi, mistä johtuu, että nastat istuvat ylhäällä ja hihnanuppi ei mene pohjaan. Sovittamiseen tarvitaan oikeanlaista kartiokaavinta. Soitinkorjaajalta sovitus vie 10-15 min. Hihnanuppi työnnetään aukkoon nuppia samalla kiertäen. Sitä ei siis saa hakata sinne, ettei peräblokki halkea.
 
Ei kuulemma näin!!! Niiden kuuluukin olla menemättä täysin pohjaan, se varmistaa sen ettei tapin reikä löysty vaan ennemminkin tiukkenee. Kitarapajalla näin infosivat, sanoivat samaan lauseeseen, että kaikkia netin kekustelupalstojen "ammattilaisia" ei kannata uskoa.

sickboy: Ei kuulemma näin!!! Niiden kuuluukin olla menemättä täysin pohjaan, se varmistaa sen ettei tapin reikä löysty vaan ennemminkin tiukkenee. Kitarapajalla näin infosivat, sanoivat samaan lauseeseen, että kaikkia netin kekustelupalstojen "ammattilaisia" ei kannata uskoa.
 
Niin, en tietääkseni ole väittänyt olevani ammattilainen. Jos kaipaat ammattimiehen mielipidettä, ks. esim. Frank Fordin Frets-sivuja: http://www.frets.com/FRETSPages/Mus … Setup/StrapButton/strapbutton1.html
 
Ensimmäisessä kuvassa näkyy perinteinen hihnanuppi ja sen sovittamiseen käytettävä kartiokaavin.
 
Lisää tietoa aiheesta osoitteesta www.umgf.com mm. hakusanoilla "bridge pin" ja "end pin". Kyseisellä saitilla asiantuntemustaan jakavat monet tunnustetut soitinkorjaajat ja -rakentajat.

sickboy: kaikkia netin kekustelupalstojen "ammattilaisia" ei kannata uskoa.
 
JUURIKIN näin.. :)

Joonaz__: JUURIKIN näin.. :)
 
http://www.tekniikkatalous.fi/multi … 020/Palikkatesti__140x14_20735b.jpg

Kokeilinpa lykätä D-28:ni nuo Martinin omat Silk & Steel -kielet. Ohuin kieli on .0115, ja paksummat (.047) on kai jotain puolinylonia. Aika rivo soundi, vaikka täytyy sanoa, että kyllä minä taidan nuo phosphor bronze .012 ghs:t vaihtaa piakkoin.
 
http://www.thomann.de/fi/martinguitars_m130.htm

Jemo: Kokeilinpa lykätä D-28:ni nuo Martinin omat Silk & Steel -kielet. Ohuin kieli on .0115, ja paksummat (.047) on kai jotain puolinylonia. Aika rivo soundi, vaikka täytyy sanoa, että kyllä minä taidan nuo phosphor bronze .012 ghs:t vaihtaa piakkoin.
 
Ei niitä ole tarkoitettu D-koppaisiin kitaroihin, vaan pikkukoppaisiin ja/tai erittäin vanhoihin kitariin. Vähän sama kuin laittaisi traktoriin katuauton alumiinirenkaat. Niiden veto vastaa suurinpiirtein 0.09 tai 0.1o pronssikielisten vastaavaa joten ei ihme jos tuntuvat kuminauhoilta ja säädöt menevät päin vittua. Silk & Steel kielet ovat loistava pikkukoppaisessa sorminäppäilykitarassa, jos teräskielet tuntuvat vetävän tallaa ja kantta liikkaa koholle. Haittapuolena Silk & Steel kielissä on niiden huono kesto ja nopea kuluminen.

Eikö noita silk & steel kieliä ole myös paksumpikin olemassa. Muistaakseni oisko ollut la bella tms. jolla oli 12-54 silk & steel. Vois toimia paremmin..

flattopguitar: Ei niitä ole tarkoitettu D-koppaisiin kitaroihin, vaan pikkukoppaisiin ja/tai erittäin vanhoihin kitariin. Vähän sama kuin laittaisi traktoriin katuauton alumiinirenkaat. Niiden veto vastaa suurinpiirtein 0.09 tai 0.1o pronssikielisten vastaavaa joten ei ihme jos tuntuvat kuminauhoilta ja säädöt menevät päin vittua. Silk & Steel kielet ovat loistava pikkukoppaisessa sorminäppäilykitarassa, jos teräskielet tuntuvat vetävän tallaa ja kantta liikkaa koholle. Haittapuolena Silk & Steel kielissä on niiden huono kesto ja nopea kuluminen.
 
Jollain ulkomaisella foorumilla joku oli niitä tunkenut juurikin D-28:n, ja kehui soundin olevan lähempänä Nick Drakea kuin normikielillä. Itse en tätä millään muotoa voi allekirjoittaa. Draken soundi taitaa tulla ihan vain muinaisista ja paskaisista kielistä.
 
Mitenkäpähän muuten, muuten kitara toimii hienosti, mutta d- ja g-kielillä on tapana nostaa virettään aina aavistuksen. Joku väitti tämän johtuvan ahtaasta satulasta. Onko tätä mahdollista korjauttaa? Kielet ovat .012 ja GHS:n Phosphor bronzea.

Jemo: Jollain ulkomaisella foorumilla joku oli niitä tunkenut juurikin D-28:n, ja kehui soundin olevan lähempänä Nick Drakea kuin normikielillä. Itse en tätä millään muotoa voi allekirjoittaa. Draken soundi taitaa tulla ihan vain muinaisista ja paskaisista kielistä.
 
60-luvun Guild M-20 ja kuluneet pronssikielet = Draken soundi. Drake soitti loppuaikoina ilmeisesti D-28:lla, mutta käsittääkseni kaikki viralliset levytykset on tehty tuolla M-20:llä, joka on erittäin pienikokoinen kokomahonkinen kitara. Kokoa pienempi kuin Martin 00-15.

Jemo: Joku väitti, että Bryter Layterin kannessa oleva M-20 olisi ollut oikeasti vain kuvauspaikalta lainattu vermes.
 
Tämän kirjan pohjalta Drake todellakin käytti M-20 sinä aika, kun teki kolme virallista levyeään. Sen lisäksi hän soitti klassisella kitaralla jossain kappaleissa, mutta niistä ei ole tarkkaa varmuutta. Studiossa, livenä, että kappaleiden sävellyksessä M-20 oli läsnä. Parivuotta ennen kuolemaansa Drake osti D-28 kitaran, mutta minusta viimeisillä studio kappaleilla on edelleenkin kuultavissa se sama M-20. Tuo M-20 on tällä tehkellä Draken lapsuuden ystävän hallussa, jolle Drake kitaran antoi. Vaikka soundin ja soittotyylistä valtaosa johtuu sormien ja aivojen yhteistyöstä, niin M-20 oli melko olennainen osa eteenkin Pink Moon levyllä, jossa ei ole muita soittimia nimikappaleen piano-raidan lisäksi.
 
http://www.amazon.co.uk/Nick-Drake- … phy-Patrick-Humphries/dp/0747535035

Aiai. Pajalla kävin kokeilemassa D-18:sta. Oikein tuntui pahalta jättää se sinne seinälle roikkumaan, eikä viedä kotiin. Tatsi ja soundi olivat kyllä melkeinpä se mitä haen. Olisiko kenelläkään vinkkejä vastaavista "haastajista" samassa hintaluokassa? Voisin vielä kokeilla, ennenkuin rahat saan kasaan.

Tuomas.: Aiai. Pajalla kävin kokeilemassa D-18:sta. Olisiko kenelläkään vinkkejä vastaavista "haastajista" samassa hintaluokassa?
 
Pajalla on käytetty Gibson J-45 standard, koititko sitä samalla? Soundi on erityyppinen, mutta kummatkin ovat hyviä (tietenkin kappaleissa on eroa) omalla tavallaan. Gibsonissa on lyhyt skaala, joka tekee soittamisen vähän kevyemmäksi. Niin ja näyttähän siellä olevan käytetty Guild D-40, joka on kanssa taas vähän erityyppinen D-kitara.

Taylorit on varteenotettavia haastajia! Esim. Taylor GS7 (seetri/ruusupuu) tai vielä hieman hintavampi Taylor 815, sitkakuusi/ruusupuu. Nämä lienevät ehkä vähän kalliimpia, mutta molemmat aivan loistavia kitaroita. Taylor 815 jumbo-kokoa ja GS vähän melkein jumbo-kokoa. Omien kokemusten perusteella esim. Gibsoneihin ja Martineihin Taylorit vievät selkeän voiton.
 
Ikäväähän se on näin todeta täällä Martin-ketjussa, mutta Taylorin kitarat ovat jääneet paitsioon täällä Suomessa. Bluesjannut ostavat Martinin, koska Clapyllakin oli ja Gibsonillakin voi soittaa bluesia, koska Robert Johnsonkin soitti. Gibsonilla on länkkäreistä peritty maine ja Elvikselläkin oli Gibson. Tunnettuvuutta on tullut myös sähkökitarapuolelta.
 
Taylorista suomalaisilla ei liene minkäänlaista mielikuvaa. Blues-hemmojen katu-uskottavuus kärsisi, jos he soittaisivat Taylorilla. Unohdetaan se, että Taylorilla soittavat mm. Neil Young, John Denver, James Taylor, Roy Harper, Martin Barre, Jackson Browne, Leo Kottke, Andy Summers ja Bill Clinton, Serena Williams, Brad Pitt, Conan O'Brien!
 
Joten ennenkuin ostat, kokeile Tayloria!
 
Tosin täytyy sanoa noista kokemuksista, niin Martineja en ole kokeillut kunnolla, kun paria halvempaa ja D-35:sta sekä D-18:sta ja Gibsoneista en ole soitellut kuin Gibson J-160 ja Gibson Hummingbirdilla, joka miellytti kyllä myös, mutta em. kaksi Tayloria ovat olleet pareita, puhumattakaan parhaasta kitarasta, jolla olen soittanut, nimittäin Taylor 855 12-kielinen kitara, joka on yhdellä sanalla kuvattuna: Mahtava!

Gibsonilla on länkkäreistä peritty maine ja Elvikselläkin oli Gibson.
 
Eikös Elvis vetänyt ihan vaan Martinilla sekin?
 
Taylorilla soittavat mm. Neil Young, Joka vetää mahdottoman mielellään Hank Williamsin vanhalla Martin D-28:lla John Denver, James Taylor, Roy Harper, Martin Barre, Jackson Browne, Leo Kottke, Andy Summers ja Bill Clinton, Serena Williams, Brad Pitt, Conan O'Brien!
 
Muutama aika mainio musta hevonen kyllä, etenkin tuossa loppupäässä :) Billhän möi vastikään oman saksofoninsa.
 
Joten ennenkuin ostat, kokeile Tayloria!
 
Olisipa kiva jossain päästä Tayloreihin käsiksi. Oma D-28 on aika muikea, eikä ihan heti tarvitse uusia, mutta tiedä vaikka joskus. Kyllä minä olen aina käsittänyt Taylorin noin kolmeen kovimpaan teräskielisiä vääntävään tehtaaseen.

wedevirtanen: Taylorilla soittavat mm. Neil Young, John Denver, James Taylor, Roy Harper, Martin Barre, Jackson Browne, Leo Kottke, Andy Summers ja Bill Clinton, Serena Williams, Brad Pitt, Conan O'Brien!
 
Youngilla taitaa olla yksi Taylor, se 12-kielinen vuosikymmeniä sitten tehty prototyyppi tms erikoisuus. Muut onkin sitten Martinia :D Jackson Brownella oli Gibson mm. akustisella levyllään ja kiertueella. Conanilla on myös Gibsoneita, Martineita jne. Ehkä kovin skebailija yksinomaan Taylorilla soittava (mitä nyt tulee äkkiseltään mieleen) on Doyle Dykes.

Turder: Youngilla taitaa olla yksi Taylor, se 12-kielinen vuosikymmeniä sitten tehty prototyyppi tms erikoisuus. Muut onkin sitten Martinia :D Jackson Brownella oli Gibson mm. akustisella levyllään ja kiertueella. Conanilla on myös Gibsoneita, Martineita jne. Ehkä kovin skebailija yksinomaan Taylorilla soittava (mitä nyt tulee äkkiseltään mieleen) on Doyle Dykes.
 
Joo, kunhan pistin piruuttaan ton listan. Näillä staroilla voi olla ihan erikoisvalmisteisia ja vielä paremmin tehtyjä merkkikitaroita, kuin nämä tehdasmallit, mutta ne nimetään mainossyistä kuten tehdasmallitkin. Materiaalit ovat samoja, mutta tarkoin valittuja ja kitarat on voitu valmistaa täysin käsityönä Taylorin, Martinin tai Gibsonin parhaimpien rakentajien toimesta. Samoin tehdään urheilubusineksessa, malli on yleinen myytävissä oleva tuote, mutta itse väline jota urheilija käyttää on erikoisvalmisteinen paljon parempi tuote. Tämä on nyt tällainen arvelu. Miksipä ei joku Neil Young käyttäisi tilaisuutta tilata erikoisvalmistettua kitaraa, kun sellaisen varmasti näiltä em. tehtailta ilmaiseksi saa ja saa siitä vielä päälle hyvät rahatkin, jos lupaa nimensä kitaran mainontaan tai edes vain, että se mainitaan valmistajan sivuilla.
 
Ehkä Neil Young on Martinin mies?

Hyvin mahdollista. Vaikka Neilin käytössä yleensä kameroiden edessä on Old Black, D45, D28 (Hank Williams-ex) tai White Falcon. Mutta signaturemalliahan ei Neil Youngin nimellä ole tähän mennessä tullut, vaikka varmasti on edistänyt em. kitaramallien myyntiä ja varmasti myös pelotellut monet pysymään kaukana ko. malleista.

Taylorille mainetta tuonut amerikan hemmo on myös Garth Brooks. Käsittämättömän määrän levyjä myynyt kaveri on saanut oikein tyylikkään signaturmallin myös Takaminelta. Ja onpa tuo Takamine usein myös nähty mm. Neil Youngin ja Springsteenin käsissä.