Klassinen ›

Haluaisin opetella klassisen kitaramusiikin sävellysteknisiä, teoreettisia ym. asiaan kuuluuvia asioita.
 
Onko Suomessa olemassa tähän alueeseen liittyvää koulutusta ilman, että täytyisi kahlata ns. alempia musiikkitutkintoja läpi?
 
Mitä kaikkea klassisen kitaran säveltäjän tulisi tietää? Oikeastaan haluaisin vain opetella pelkkää soolokitarasävellystä, ei konserttoja eikä muitakaan instrumenttiyhdistelmiä, vain soolokitarasävellyksiä.
 
Yhden hyvän menetelmän minäkin tiedän, nimittäin olemassaolevien klassisten kitarakappaleiden analysointi, mutta olisi ehkä mukava opetella myös alan teoriaa: äänenkuljetuksellisia juttuja sekä harmoniaa, sointukäännöksiä, sävellajin muunnoksia. Onhan teoriakirjoja olemassa, mutta olisi hyvä vähintään tietää mitä tarkalleen ottaen kannattaisi lukea ajatellen klassista kitaraa.
 
Onko musiikillisissa oppilaitoksissa ns. kaikille vapaita kursseja esim. liittyen em. asioihin?
 
PS. Säveltäminenhän on muutoin aivan helppoa, ei tarvitse laittaa paperille nuotteja oikeaan järjestykseen.

Erkki Salmenhaaran Soinnutus on hyvä harmonian keskeisten seikkojen oppimiseen (sis. keskeiset soinnut ja sointurakenteet/äänenkuljetusta/riitaintervallien purkamista/sävellajiavaihdoksia/jne...), ja se valottaa siis melko kattavasti, mitä klassinen/tonaalinen musiikki itse asiassa on. Jos englanninkieli taittuu, niin usempimelodiseen äänenkuljetukseen sopii hyvin Johann Fuxin The study of counterpoint, joka on vähän vanhempaa perua sääntöineen, mutta toimii pohjana myös uudemmalle äänenkuljetukselle.
 
Muten harmoniasivu toimii hyvänä esimakuna siitä, mitä on mm. luvassa:
http://www.uta.fi/mute/har01.htm
 
Jos Soinnutusta et löydä käytettynä mistään (sitä ei taideta painaa enää), Walter Pistonin Harmony ajaa varmaankin saman asian (tätä olen vain selannut). Salmenhaara lainaa kirjansa esimerkkejä esim. tästä teoksesta.
 
En usko, että klassisen musiikin periaatteiden noudattaminen kitaralla on sen kummempaa kuin muidenkaan instrumenttien kohdalla.
 
Mitä taas tunteihin tulee, niitä kannattaa kysellä varmaankin konservatorioista. Voisi kuvitella, että avoimella puolella (joka on siis kaikille avoin taidoista ja iästä riippumatta) olisi mahdollista saada myös säveltämiseen ohjaavaa teoriaopetusta paikkakuntakohtaisesti. Aikuisopinnot ovat vaan sen verran hintavia (ehkä n. 20e/oppitunti), että yksityisopetusta konservatorion ulkopuoleltakin kannattanee harkita.
 
ps. Tämä aihe kuuluisi luultavsti teoria/sävellyspuolelle.

En usko, että klassisen musiikin periaatteiden noudattaminen kitaralla on sen kummempaa kuin muidenkaan instrumenttien kohdalla.
 
No periaatteessa ei, kyllähän kitaralla soitetaankin jos mille instrumentille alunperin väsättyjä biisejä. Mutta kyllä kitaralla äänen tuottamisen tuntemisesta on ihan hirveästi biisejä tehtäessä etua. Tai siis ainakin soittajat kiittävät ja kumartavat jos nuotista näkee että säveltäjällä on harmaa aavistus siitä mihin sormet siinä kaulalla yltävät ilman että tarttee alkaa sahailemaan kriittisiä sormia irti muusta kädestä. Samaten kitaran omat erikoisefektit, tremolot, huiluäänet, rasquedot sun muut rikastavat repertuaaria jos sellaisia haluaa sävellyksissä käyttää.
 
Mutta toki, jos kirjoittaa kaksi- kolmeäänistä satsia ja vaivautuu säveltäessä katsomaan että onko ko. otteita edes teoriassa mahdollista ottaa ihmisen fysiologian puitteissa niin kyllä sillä pääse aika hyvin alkuun ilman tuntejakin. Kyllä ne gurut ne sitten soittavat jos vain biisi on tarpeeksi hyvä.
 
EDIT: Jostain syystä suurin osa ns suurista kitarasäveltäjistä on itse ainakin jonkintasoisia kitaristeja, esim Leo Brouwer, Villa-Lobos, Sor, Tarrega, Carcassi jne... Enemmän on hakusassa ainakin minulle uudemmat mestariteokset jotka olisivat jonkun ei-kitaristin säveltämiä kuten vaikka Ginasteran kitarasonaatti.
 
EDIT2: Siis, säveltäminen ja kitaran erityisvaatimusten huomioonottaminen ovat kaksi eri asiaa. Tyhmempikin tajuaa että poikkihuilulle ei kannata sooloteokseen kirjoittaa kovin moniäänisiä sointuja, mutta kitaran kanssa se ei ole niin yksinkertaista. Musiikin teorian kanssa tällä taas ei ole paljonkaan tekemistä ja se on asia joka pitää opetella erikseen.

18is9:
 
EDIT: Jostain syystä suurin osa ns suurista kitarasäveltäjistä on itse ainakin jonkintasoisia kitaristeja, esim Leo Brouwer, Villa-Lobos, Sor, Tarrega, Carcassi jne... Enemmän on hakusassa ainakin minulle uudemmat mestariteokset jotka olisivat jonkun ei-kitaristin säveltämiä kuten vaikka Ginasteran kitarasonaatti.

 
No Einojuhani Rautavaaran touhut tulee mieleen.
 
Jos klassista soinnutusta ja áánenkuljetusta haluaa opiskella, niin varmaan kannattaa ne edeltávátkin kurssit ottaa haltuun.

Joo, täytyy katsella tuota Salmenhaaran soinnutusopasta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että asiat selviäisivät sata kertaa helpommin ja nopemmin, jos olisi mahdollisuus saada opetusta näistä asioista, sillä olen hankkinut melko paljon sellaista tietoa, jotka kaipaisivat vain täydennystä ja termien hallintaa. Oikeasti varmaan osaankin jo paljon teoriasta ihan 'tietämättäni' sen kummempia yksityiskohtaisia teoreettisia termejä. Kokonaisuus voisi hahmottua paremmin, jos kuulisin hyviä määritelmiä näistä asioista.
 
Ainakin minulla käy usein niin, että suuretkin tietomäärät saattavat olla hämärän peitossa tänään ja huomenna, kun asiat napsahtavat päässa oikeisiin uomiinsa, niin kaikki onkin jo aivan selkeää eli ensin hajanaiset tiedot muhivat sekalaisessa järjestyksessä, kunnes asia- ja syy-yhteydet löytävät toisensa ja tiedosta muodostuu ymmärrettävä kokonaisuus.
 
Olen kyllä kuullut myös John Williamsin analysointia Agustin Barrios-Mangoren kappaleesta Vals nro3: "Tässä soitetaan tällä tavalla ja tästä mennäänkin epätavallisesti tänne, kuinka hienoa..." Jotenkin tuohon tapaan se meni, :) Vähän samaan tyyliin hän ruoti Sakuraa.
 
Pianolla säveltäen on tullut kyllä hienoa kitaramusiikkia, varsinkin Albenizin ja Granadoksen sävellykset. Sitä voisi kokeilla, varsinkin kun hieman ymmärtää kitaran mahdollisuuksista, niin luulisi olevan helppoa säveltää pianollakin kitaralle. Siinä voisi saada uudenlaisia sävyjä. Pianoa en osaa soittaa, mutta löydän kyllä tarvittavat sävelet siitä. Tietenkin myös hyvästä melodiasta saa aina kitaralle hyvän sovituksen tehtyä, joten onhan sitä monta tapaa tehdä tätäkin asiaa.

Multa on tilattu kappale 100 kitaran orkesterille ensi vuoden Tampere Guitar Festareille. Eli sata kitaristia jaettuna kuuteen stemmaan, soittajien taso vasta-alkajista D-kurssitasoisiin. Aika mielenkiintoinen projekti, täytyy sanoa.

Kellään tuskin on tässä tapauksessa antaa mitään neuvoja, ainakaan kokemuksen syvällä rintaäänellä :P

"Mitä kaikkea klassisen kitaran säveltäjän tulisi tietää? Oikeastaan haluaisin vain opetella pelkkää soolokitarasävellystä, ei konserttoja eikä muitakaan instrumenttiyhdistelmiä, vain soolokitarasävellyksiä.
 
Yhden hyvän menetelmän minäkin tiedän, nimittäin olemassaolevien klassisten kitarakappaleiden analysointi, mutta olisi ehkä mukava opetella myös alan teoriaa: äänenkuljetuksellisia juttuja sekä harmoniaa, sointukäännöksiä, sävellajin muunnoksia. Onhan teoriakirjoja olemassa, mutta olisi hyvä vähintään tietää mitä tarkalleen ottaen kannattaisi lukea ajatellen klassista kitaraa."
 
ma kyl suosittelisin ihan vaan kitaran hankkimista (tai ystavan joka soittaa klassista kitaraa) ja sen tutkimista soittimena, vaikka Villa-Loboksen tai Rautavaaran kitaramusiikin tutkinta on mielenkiintoista, ne ei sinansa eroa ihan normaalista savelkuluista ja metodeista mita he kayttivat muissa jutuissa, mun mielesta on tarkeampaa etta ymmarrat miten kitara toimii sinansa, eika vaan miten muut ovat kayttaneet sita.

On minulla kitara ja olen sitä soitellutkin kohtalaisen pitkään, joten jotain tiedän sen mahdollisuuksista ja sävelkielestä.
 
Olen oikeastaan nyt siinä pisteessä, että odottelen sopivaa inspiraatiota, jotta voin kirjata ylös alitajuntani sävelellistä sisältöä, erityisesti klassisen kitaramusiikin osiosta.
 
Klassisten kitarasävelmien sävelet ja soinnut ovat jo vuosikymmeniä tehneet hiljaista työtään aivojeni uumenissa, nyt alkaa sato kypysä ja on aika korjata hedelmät talteen uusien klassisten kitarasävellysten muodossa.
 
Sadonkorjuu on hyvää aikaa, mutta niin on istutus ja kasvatuskin. Vielä tovi, niin hedelmät putoavat itsestään, mutta ne on kuitenkin korjattava talteen, muuten ne menevät hukkaan.
 
PS. Sitten kun sävelet alkavat virrata, niin ne on pakko nauhoittaa, muutoin luovaa aikaa tuhrautuu nuottien kirjoitteluun. Tästä tulikin mieleen, että kukahan ne minulle sitten nuotintaa myöhemmin, koska en varmaankaan niitä kykene kuulolta toistamaan, vaikka itse olisin ne soittanutkin. Kai Suomesta löytyy muusikoita, jotka pystyvät nauhoitetun materiaalin purkamaan nuoteiksi?

wedevirtanen: ... Kai Suomesta löytyy muusikoita, jotka pystyvät nauhoitetun materiaalin purkamaan nuoteiksi?
 
Mun mielestä tuo ominaisuus sisältyy käsitteeseen "muusikko", jota ei pidä sotkea "soittajaan" ja "soittelijaan".

siinä tapauksessa mm. jimi hendrix ei ollut muusikko.

rkellu: siinä tapauksessa mm. jimi hendrix ei ollut muusikko.
 
Jimi olikin nero ja taiteilija, jota taas likikään kaikki muusikot eivät ole.
 
Ei viittis taas aloittaa tätä eipäs-juupastelua...

ei ollut tarkoitus aloittaa yhtään mitään.

rkellu: ei ollut tarkoitus aloittaa yhtään mitään.
 
Eikä mulla väheksyä legendoja (eikä muitakaan taitavia soittajia).

wedevirtanen: PS. Sitten kun sävelet alkavat virrata, niin ne on pakko nauhoittaa, muutoin luovaa aikaa tuhrautuu nuottien kirjoitteluun. Tästä tulikin mieleen, että kukahan ne minulle sitten nuotintaa myöhemmin, koska en varmaankaan niitä kykene kuulolta toistamaan, vaikka itse olisin ne soittanutkin. Kai Suomesta löytyy muusikoita, jotka pystyvät nauhoitetun materiaalin purkamaan nuoteiksi?
 
onhan noita varmaan useampikin. riippuu myos etta paljonko maksat tuosta ilosta ;)