Kitarat: kitarakamat ›

Eräs kaveri piti (tai en tiiä, varmaan pitää edelleenkin) kitaroita vähän taideteoksen asemassa. Soittaja ei ollut hän. Mutta silti ihan kohtuullisen kokoelman oli kasannut.
 
What a waste. Ei millään pahalla.
 
Itse en näkis tuota "väliporrasta" ollenkaan syypäänä hintakehitykseen, vaan lähinnä niitä ostajia. Toki vintagemarkkinat on ihan oma "salatieteen" laji. En oikein usko, että kukaan soitinkauppias ihan ehdoin tahdoin pitää inventaariota rasittamassa jotain ylihintasta kamaa, toki saattaa siellä joku yksittäinen vahvistin, basso tai kitara olla, joka on tullut otettua ylihintaan vaihdossa esim.
 
Oot oikeassa, tottakai ostajat mahdollistavat koko touhun. Kuten sanoin, se oli vaan semmonen salaliittoteoria :) Tarkoitukseni oli herättää keskustelua.
 
Tuolla ylempänä jälleen oli F-G:lla jo ties kuinka monetta kertaa tuo sama visio, että vintagekeppien ym. musiikkitavaran hinnat mukamas jopa puoleen nykyisestä tasosta romahtaisivat, jos maailmantalous tekee syöksyä... tuohon toteaisin vaan, että "Not gonna happen.." Jos kysyntä putoaisikin jossain määrin, ei se vintagemarkkinoille mitään myllerrystä toisi, koska ne "pelurit" siellä on ihan omanlaisiansa, vähälukuisiakin, mutta kuitenkaan eivät varmasti pikku taantumaa säikähdä. Ja ei se niitä kaupan kohteita saa sen runsaslukuisemmaksi.
 
Totta, ei ne mihinkään romahda. Mutta jos edes hinnannousu hidastuisi... Ja niinhän siinä käy kun ihmisten rahavaroissa on vähemmän sijoitettavaa. Ja toisaalta taantuman tullessa myös tarjonta kasvaa, kun moni joutuu "realisoimaan" soittimia rahaksi.
 
Liikoja ei tietty kannata odottaa, mutta tottakai taloustaantuma vaikuttaa soitinkauppaan!

What a waste. Ei millään pahalla.
 
Niin no, tätä nimenomaista tilannetta tuolla "suuren maailman" foorumeillakin ollaan pohdittu. Se on vähän kakspiippuinen juttu toki. Toisaalta, voinhan mä tännekin noita ilmitulleita ajatuksia kertoilla. Hyvää siinä on se, että arvosoittimet todennäköisesti noissa "kokoelmissa" tallentuvat jälkipolville, sekä huomionarvoinen pointti on myös, ettei ne ole mitään "player's instruments" vaan useimmiten ihan mint-kuntosia (tai near-mint vähintään) ja senkin vuoksi keskiverto soittajan ulottumattomissa hinnaltaan muutenkin.
Ja hei, onhan noilla monella "huippunimellä" myös melkoisenkin kattavat soitinkokoelmat!
Myös noista kokoelmista ajoittain tulee myyntiin niitä kaksoiskappaleita..
 
Liikoja ei tietty kannata odottaa, mutta tottakai taloustaantuma vaikuttaa soitinkauppaan!
 
Enemmän kuitenkin siihen ihan tavanomaiseen, ei niinkään vintagemarkkinoihin! Toki silläkin puolella saattaa hintakehitys hidastua, tai jopa suorastaan "jäätyä" mutta halpenemiseen en usko, eikä kovin moni muukaan edelleen alalla operoiva.

Samalla parkkialueella ollaan kuitenkin. Mitä isommaksi 65:n hinta käy, sitä kernaammin tyydyn 70-lukuiseen. Täältä ei täysin alkuperäiskuntoisia hintahaarukkaan 7 000 - 14 000:
http://www.kitarapaja.com/usvi.htm
 
Multa jäi tuossa tuon '65 straton hinta huomaamatta. 66 on ihan eri juttu keräilijämarkkinoilla. Tuosta osviittaa: http://www.gbase.com/Stores/Gear/Ge … 965&Keyword=fender+stratocaster

Hyvää siinä on se, että arvosoittimet todennäköisesti noissa "kokoelmissa" tallentuvat jälkipolville, sekä huomionarvoinen pointti on myös, ettei ne ole mitään "player's instruments" vaan useimmiten ihan mint-kuntosia (tai near-mint vähintään) ja senkin vuoksi keskiverto soittajan ulottumattomissa hinnaltaan muutenkin.
 
Hyvä pointti.
 
Ja hei, onhan noilla monella "huippunimellä" myös melkoisenkin kattavat soitinkokoelmat!
Myös noista kokoelmista ajoittain tulee myyntiin niitä kaksoiskappaleita..
 
Joo siis keräilyssähän ei ole mitään pahaa sinänsä. Mutta jos kitaralla ei koskaan soiteta ja omistaja ei edes itse osaa sitä virittää, niin tekeehän se pahaa... Sama kun joku ostaa 50-luvun Corvetten, muttei omista ajokorttia! Museot ja Hard Rock Cafe -mestat on sitten asia erikseen.
 
Enemmän kuitenkin siihen ihan tavanomaiseen, ei niinkään vintagemarkkinoihin! Toki silläkin puolella saattaa hintakehitys hidastua, tai jopa suorastaan "jäätyä" mutta halpenemiseen en usko, eikä kovin moni muukaan edelleen alalla operoiva.
 
Samaa mieltä.

Multa jäi tuossa tuon '65 straton hinta huomaamatta. 66 on ihan eri juttu keräilijämarkkinoilla. Tuosta osviittaa...
 
Ei ollut pointtini tuo. Päinvastoin, mitä kallimman 60-lukuisen referenssistraton 70-luvun telelle löydät, sitä kernaammin ostaisin edullisen 70-lukuisen. Se minulle aivan yksi lysti onko kitara vuodelta '64 vai '66 ja onko sen hinta 7 000 vai 25 000. Hinta on joka tapauksessa järjetön... minulle ... soittajana. Hyvästä lankusta voisin kuvitella maksavani jokusen tonnin, en kymmmeniä.

Kyllä hyvä 70-80 -luvun strato pitäis alle 2000 EUR irrota, jotta sillä voisi hyvin mielin antaa palaa paikassa kuin paikassa...soittaa se omakseen. Jotenkin mun mielestä Fendeissä on sellainen työjuhta fiilis. Gretscheihin ja Gibsoneihin voi jo pukeutua. Tollaset hahmot kuin Rory ja Stevie Ray ovat ihailtavan cooleja, vaikka itselläkin on kova hinku soitella kaikenlaisilla kepeillä...tarkoitan, että kun yhdestä skebasta tulee tyypin tavaramerkki. Siinä ei jauheta enää finanssia:)

Museot ja Hard Rock Cafe -mestat on sitten asia erikseen.
 
Suurin osa HRCeissa roikkuvist kitaroista on ihan tusinakamaa jonkun julkkiksen nimmarilla. Harvat näytillä olevista ovat oikeasti olleet noiden käyttämiä saatika Vintagea. HRC:llä on myös kovaa kamaa, mutta se lienee varmemmassa paikassa kuin baarissa. http://memorabilia.hardrock.com/

Suurin osa HRCeissa roikkuvist kitaroista on ihan tusinakamaa jonkun julkkiksen nimmarilla. Harvat näytillä olevista ovat oikeasti olleet noiden käyttämiä saatika Vintagea. HRC:llä on myös kovaa kamaa, mutta se lienee varmemmassa paikassa kuin baarissa. http://memorabilia.hardrock.com/
 
Tämähän pitää myös paikkansa. On siellä toisaalta ihan hemmojen itsensä soittamiakin vermeitä mutta ne on usein vitriinissä tai muuten ulottumattomissa. Kävin sunnuntaina Lontoon HRC:ssa ja yllätyin kuinka helppo monista kitaroista olisi napata kenenkään huomaamatta osia. Maailman surkeimmat molopääthän sellaiseen ainoastaan pystyvät, mutta kuitenkin..
 
Tarinahan kertoo, että Dave Gilmourin musta Strato oli HRC:ssa jonkin aikaa ja siitäkin oli nypitty osia irti. Sitten Dave pyysi kitaran takasin ja laittoi uuteen uskoon.
 
http://www.gilmourish.com/?p=226

Itselläni on vuoden 83 strato "second edition" American standard. Kitara ei ole "Dan Smith" strato mutta tehty aikakaudella jolla ao. herra vaikutti Fenderillä. Kitara on erittäin laadukkaan oloinen omituisuuksistaan huolimatta; siitä on selvästi havaittavissa tuolloin käynnissä ollut laadunparannuskampanja (kaula kiinni neljällä pultilla ym.) Jopa fanisivutkin netistä näyttää löytyvän.
 
Kitara resonoi hyvin akustisesti (johtuisiko ilman läpivientejä toteutetusta rakenteesta) Kitara on tehty Fullertonin tehtaalla. Kaulassa on 12 tuuman radius ja malli ilmeisesti C:n ja V:n välimuoto, erittäin ohut ja hyvä soittotuntumaltaan. Jos jotakin tuosta kitarasta ottaisin mukaani johonkin muuhun projektiin niin se olisi juuri tuo kaula.
 
Olen metsästänyt Dan Smith mallia tai 80- luvun alun -57 vintagea ( erittäin laadukkaita), mutta tilanne todella näyttää olevan se, että Suomessa näitä malleja ei kovin paljon liiku; ainakaan minä en niihin ole törmännyt.
 
Kitaran arvonnoususta olen sitä mieltä, että tarpeeksi ikääntyessään on aivan sama onko siinä vinojakki vai ei jne. Joskus sen poikkeavuus häiritsi ja en pitänyt sitä aivan oikeana stratona mutta nyt sen omaleimaisuus on alkanut tuntumaan mukavalta. Olisi mukava kuulla mielipiteitä ao. kitarasta muilta soittajilta/omistajilta

Siitä kitaroihin sijoittamisesta, rahastoista ja pörssistä:
 
http://www.hedgefundsreview.com/public/showPage.html?page=803989

Siitä kitaroihin sijoittamisesta, rahastoista ja pörssistä:
 
Onhan näitä ollut..Ja paljolta nämä "isot toimijat" sitten nuo huippuhinta-vintaket korjaavat tuulensuojaan. Eihän moinen toiminta tosiaan mitään uutta ole, ja klasarisoittimien osalta jo pitkään ollut käytössä. Kyllähän niillä pankkien ja vakuutusyhtiöitten Stradivareilla, Amateilla ja Guarnereilla ihan muukin tarkoitus on, kuin se, että niitä huippusoittajille lainasoittimiksi annetaan. Eiköhän ne siellä taseessa pyöri... ;)

Jaahas, tämä ketju aloitettiin vajaa vuosi sitten ja lienee aika tarkistaa tilanne...
 
- Merkittävää vintage-soittimien halventumista ei liene tapahtunut ainakaan tähän mennessä maailmantalouden heilahtelusta huolimatta.
 
- Torilla on ollut myynnissä muutamia yksilöitä 80-luvun jenkkistratoja, joiden hinta liikkunut 1400-1500 tienoilla. Tästä tuskin vielä voi vetää mitään yleistä linjaa, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin pyyntihinnat ovat nousseet.
 
- Näyttää siltä, että 80-luvun Fenderit on alettu noteerata jo joillakin keräilyfoorumeillakin. Jossakin taidettiin jopa povata, että 80-luvun Fenderien hinnat ottaisivat kiinni ja ohittaisi 70-lukulaisten hinnat 80-lukulaisten "paremman soitettavuusarvon" vuoksi. Vuosiluku on mittarina objektiivisempi, kun taas soitettavuus on usein subjektiivinenkin kysymys. Mielenkiintoista nähdä, mitenkä tässä käy.
 
Jacksons rare guitarsin sivuilta löytyi myös kiinnostavaa tilannearviota (joskin kirjoitettu jo viime vuoden puolella): http://www.jacksonsrareguitars.com/ … 4e7c2931c5f7f2c4deecf422a2dd-6.html .

Administrator: Jaahas, tämä ketju aloitettiin vajaa vuosi sitten ja lienee aika tarkistaa tilanne...
 
- Merkittävää vintage-soittimien halventumista ei liene tapahtunut ainakaan tähän mennessä maailmantalouden heilahtelusta huolimatta.
 
Erääseen toiseen merkkiin, (japanilaiseen noin selvyyden vuoksi) keskittyneellä foorumilla on täysin samansuuntaiseen päätelmään päädytty. Tosin toisaalta markkinat on hiljentyneet, mutta etupäässä tuon tarjonnan osalta. Tästä johtuen, ja koska sitä kysyntää edelleenkin on, jopa nousussa, uusien "toimijoiden" ja tietysti sen "tavallisten ostajien" tulon takia, sen vuoksi on hinnat jopa hienoisessa nousussa, ainakaan ei ole minkäänmoista notkahdusta tullut.
Tuo Fenkkujen kohdalla tapahtunut "uudempiin vuosikertoihin" siirtyminen on kyllä koko vintagepuolen juttu, merkistä riippumatta, ja johtuu vain ja ainoastaan siitä, ettei niitä "vanhempia malleja" enää juurikaan uusia löydy mistään sitä kysyntää tyydyttämään.

Tuo Fenkkujen kohdalla tapahtunut "uudempiin vuosikertoihin" siirtyminen on kyllä koko vintagepuolen juttu, merkistä riippumatta, ja johtuu vain ja ainoastaan siitä, ettei niitä "vanhempia malleja" enää juurikaan uusia löydy mistään sitä kysyntää tyydyttämään.
 
Joo, olikos se tämä ketju jossa vuosi sitten joku arvaili hintojen laskevan puoleen tai alle jos talous romahtaa?? Nyt on ihan virallisesti lama ja luvut senkun synkkenevät, mut eipä sitä laskua ole tapahtunut. Noh, niin se vaan on keräilymarkkinoilla että raha pakenee reaalitalouteen kun meklarit hyppii ikkunoista.

Les Fender: Joo, olikos se tämä ketju jossa vuosi sitten joku arvaili hintojen laskevan puoleen tai alle jos talous romahtaa?? Nyt on ihan virallisesti lama ja luvut senkun synkkenevät, mut eipä sitä laskua ole tapahtunut. Noh, niin se vaan on keräilymarkkinoilla että raha pakenee reaalitalouteen kun meklarit hyppii ikkunoista.
 
Näin muistelin, tais olla visionääri vähän väärässä.. ;) No, kovin uskoi ainakin väitteisiinsä. =)
Tuolloin olin toista mieltä, eikä se niin kovin pieleen mennyt. Ei taida ees uusien Fenkkujen hinnat mihinkään taipuneet, jotkut "markkinahäiriköt" pelas pelin loppuun, eikä ole edes valuuttakurssimuutoksista sillee apua.

FensonGibder:
Nyt on ollut 10 vuotta vahvaa nousukautta joten luulo siitä, että normi-fenkku-gibbon-vintagen hinnat vain nousevat on harhaluulo.
 
Tuossahan yksi noista lausahduksista, ja sellasella varmuudella, jonka joku asioista tietämätön vois uskoa..
Se tais olla tuossa Digital Village-ketsussa se uusien Fenkkujen hintakehityslausunto, samansuuntainen kovin toki sekin.

fox: Tuossahan yksi noista lausahduksista, ja sellasella varmuudella, jonka joku asioista tietämätön vois uskoa..
 
Tämä ei liity mitenkään tämänpäivän tilanteeseen. Talous ei ole romahtanut. Yli 90% tekee työtä kuten ennenkin. Monilla aloilla ei edes ole mitään laskua. Myös ajallisesti ajatellen kokonaistalouden laskua on ollut vasta noin puoli vuotta. Eli happy days are here - edelleen.
 
Ja mitä tulee itse kitaroiden hintoihin:
 
Onko sinulla tietoa että myyntihinnat ovat vintageissa pysyneet edelleen? Pyyntihinnat musakaupoissa on aivan jotain muuta kuin myyntihinnat. Ja mikä on ollut myyntihintojen kehitys? Kerro kylmät faktat kun kerran otat oikeassa olevan roolin.
 
Kaikille on selviö, että uusien soittimien pyyntihinnat ovat tippuneet: niin fenkku standard-sarjasta vintage-sarjaan, kuin signature-mallit. Myös Gibsonilla tiputusta: mm. Vos-malleista kadonnut montakymmentä prosenttia.
 
On siis oletettavaa että uusien kitaroiden yleinen hintakehitys vaikuttaa myös siihen että vintaget lähtevät mukaan halvemmalla. Mutta koska nuo ovat yksittäiskappaleita ja AIVAN erilaisen kaupanhieronna tasolla kuin tusinatavara niin se on aivan sama seuraako pyyntihinta tiukasti hintakehitystä. Tämä hintojen tiputtaminen ei varmaankaan ole sitä mitä musakaupat haluavat viestittää markkinoille.
 
Sun postaus oli siis asiaton ja aiheeton.

mm. Vos-malleista kadonnut montakymmentä prosenttia.
 
Ai mistä niitä sillä pudonneella hinnalla saa? Täytyi oikein tarkistaa.. Kesällä 2008 Kitarapajalla R6, R7, R8 mallit olivat 2645 (vai oliko 2695) ja nyt R6 2645 ja R7 2995€. Vai tarkoitatko hintaa verrattuna Historic malleihin (Joita ne olivat ennen VOSseja) Nehän olivat spekseiltään vähän eri kitaroita.
 
Esim. 2007 hinta: GIBSON HISTORIC REISSUE 1957 LES PAUL GOLD TOP 2897 € VAT Inc (Playback europe)
 
Mielelläni ostaisin yhden R8:sin jos tosiaan alle kahentonnin saa uutena.