Kitarat: kitarakamat ›

Tää on turhimmat kitarakamat triidi. Pistäkää kokemuksia sellasista kamoista mille ei ole löytyny käyttöä.

POD.
 
Edit: no selitetääs ny vähän... En minä halua väittää, ettei sitä kannata ostaa. Minulla vain ei ole ollut käyttöä. En tykkää soundeistansa - muuttaa elottomaksi kaiken.

Behringerin USB härpätin jolla sähkiksen saa suoraan tietokoneeseen kiinni ja sen mukana tuli ohjelmallinen kombovahvistin (sinänsä soundit ihan jees mutta enpä ole juurikaan käyttäny ja siksi on lainassa)
 
Weber Standard Mass 100W keinokuorma (maksoi kahden kaijutinkaapelin kanssa n. reilu 300 euroa Suomen liikkeestä, tuon voisin myydä pois kun en tarvi, pitäis hakea sukulaispojalta pois tuo jos joku haluaa ostaa).

Weber Standard Mass 100W keinokuorma (maksoi kahden kaijutinkaapelin kanssa n. reilu 300 euroa Suomen liikkeestä, tuon voisin myydä pois kun en tarvi, pitäis hakea sukulaispojalta pois tuo jos joku haluaa ostaa).
 
Saisiko tähän jotain muuta perustelua kuin sen, ettet itse tarvi kyseistä laitetta?

Thule: Saisiko tähän jotain muuta perustelua kuin sen, ettet itse tarvi kyseistä laitetta?
 
Mulla on hyvä putkivahvistin (50W Switchblade) jossa on aivan loistava mahdollisuus säätää Master Volumella ja kanava/muistipaikka kohtaisella Maser(volyymi) äänen taso myös makkarivolyymitasolle ilman että ääni kärsii.
 
Ostin tuon Weberin keinokuorman kun ajattelin, että tarvitsen sitä, jotta voi soittaa kotona tuolla Switchbladella kotisoitto-volyymeillä.
 
Äkkiä kuitenkin huomasin, että:
 
a) Switchblade toimii erinomaisesti ilman keinokuormaakin volyymi-asioissa
b) Keinokuorma kuitenkin söi jonkun verran soundia vaikka tuossa mun Weberissä on aika hyvät säädöt siltä varalta.
 
Tuossa nuo syyt miksi en tarvi tuota keinokuormaa.

Tuossa nuo syyt miksi en tarvi tuota keinokuormaa.
 
Aa, okei. Tuijotin hiukan liian tarkasti pelkkää otsikkoa eikä se, kuinka sitä ei itse tarvitse, riittänyt syyksi ettei laitetta kannata ostaa... Ei sillä, samasta syystä samainen laite makaa itselläni tarpeettomana ;)

ostin tyylii kolmen tonnin kamat, mutta käytän nauhotteluun lähesainoastaan 40eur maksanutta iban 15wee trankku komboa, aika sick!
 
pitäs varmaan lämmitellä putkia pitkästä aikaa, en o tainnu käynnistää mun rakasta lanikkaa melkein vuoteen kohta.
 
ei sillä että noi spedut tai lanikka turhia olis, toi pien räkänen trankku kombo on jotain ihan parhautta
 
E: no joo, bändissä en o soitellut pariin vuoteen. Silloin hommasin gearin

Thule: Aa, okei. Tuijotin hiukan liian tarkasti pelkkää otsikkoa eikä se, kuinka sitä ei itse tarvitse, riittänyt syyksi ettei laitetta kannata ostaa... Ei sillä, samasta syystä samainen laite makaa itselläni tarpeettomana ;)
 
HEH, meikä luki tuon otsikon hieman huonosti, kirjoitin itseasiassa siitä mitä turhaa meikä on ostanut, toisille voi keinokuorma tuoda onnen ja tuo behringerin laitekin mutta itellä siis turhia ostoksia :-)

aktiivimikit

washburn: aktiivimikit
 
Hyvä perustelu :)

-Cale: Hyvä perustelu :)
 
no okei..
 
hyvät passiivit saundaa luonnollisemmalta, omaa tarvittaessa enemmän ulostuloa kuin aktiivit ja ovat silti lähes yhtä häiriöttömät.

Miksi otsikossa ei lue "Turhimmat kitarakamat"? Nykyisestä saa hieman väärän käsityksen...
 
Mulle täysin turha oli Behkun V-amp Pro. Hajosin siihen kun sen käyttöliittymä oli suoraan sanottuna perseestä. En voi ymmärtää miksi kaikki tärkeät toiminnot on kahden napin yhteispainallusten takana, ja vielä pitäisi kitaraakin sylissä pitää.
 
Vuoden päivät lojui nurkassa tyhjänpanttina, kunnes sain myytyä sen jollekkin joka sitä oikeasti tarvitsi. Mulle se jäi ihan turhaksi putki- ja softakamojen alta studiokäytössä.

washburn: omaa tarvittaessa enemmän ulostuloa
 
Selittäsitkö tuota hieman. Kuulostaa meinaan siltä että länsimainen luonnontiede heittää juuri häränpersettä.
 
..ja en voisi enempää olla eri mieltä aktiivimikkien hyödyllisyydestä, yksinkertaisesti siitä syystä että tiukimmatkin passiivimikit kuulostaa löysältä ja pehmeältä uusien aktiivimikkien (SD) rinnalla. Kyllä sitä säröä saa passiiveillakin revittyä vaikka kuinka, mutta se demppisoundi..

Otsikkoon tuijottaen:
 
1. halvat piuhat. En ole kultakorva enkä välttämättä erottaisi peruslaadukasta piuhaa umpihopeaisesta designtuotteesta soundin perusteella. Typerintä rahan haaskausta minun mielestäni ovat piuhat jotka eivät kestä käyttöä: halvat kitaraletkut, vielä halvemmat iloisenkirjavat pedaalien välipiuhat. Ei välttämättä tunnu kivalta käyttää 80 - 100 € summaa kahden käyttöä kestävän piuhan ostamiseen, kun samalla rahalla voi ostaa 10 susip*skaa loiroa jotka suhisevat ja paukkuvat jo uusina ja mykistyvät viimeistään soundcheckin jälkeen - vai kuinka se nyt taas sitten menikään?
 
2. halvat kitaralaukut. Tonnin - kahden keppi muutaman kympin hintaisessa Th*mannilta hankitussa laukussa jonka lukot eivät pysy kiinni ja sisäpuolelle niitattu kaulatuki vaeltelee edestakaisin. Ei suojaa edes katseilta, kitara kun saattaa minä hetkenä hyvänsä pudota laukusta. Hyvä meininki, eiks vaan.
 
3. halvat plektrat. Ostin paketin kiinalaisia selluloidiplektroja, kun maksoivat alle puolet normaalisti käyttämieni Fenderin brändäämien plekujen hinnasta. No, noiden käyttöikä jää myös reilusti alle puoleen. Säästöä? Juu juu, totta kai.
 
4. jne., ad nauseam. Ja ei, en minä suinkaan kulje nenä pystyssä arvostelemassa muiden kamoja: "Hyi v*ttu, miten toi voi vetää noin halvalla piuhalla", vaan olen ihan itse kantapään kautta oppinut ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Ugh.

No mun ensimmäinen kitaralaukku oli thomannin stratomallinen, ja oli se laadukkaampi kuin ESP:n oma halpalaukku. Tokihan ne fyllingit vois olla paremmat, mutta lukot, kahvat, viimeistely... Yllättävän laadukas kaikinpuolin.
 
Poikkeus vahvistaa säännön?

Juicy: No mun ensimmäinen kitaralaukku oli thomannin stratomallinen, ja oli se laadukkaampi kuin ESP:n oma halpalaukku. Tokihan ne fyllingit vois olla paremmat, mutta lukot, kahvat, viimeistely... Yllättävän laadukas kaikinpuolin.
 
Poikkeus vahvistaa säännön?
 
Mä ostin kans joskus halvimman mahdollisen les paul -mallisen thomannin laukun ja sekin oli kymmenen kertaa jämäkämpi ku toisen kitaran aito ESP-laukku... Halvalla saa hyvää.

Bossin perusspedut. sd-1, ds-1 ja mitä näitä nyt on turbo-overdrivet ja distortionit. Perusteluna että ilman pientä modausta ovat melko kuraa.

Jungleman: Otsikkoon tuijottaen:
 
1. halvat piuhat. En ole kultakorva enkä välttämättä erottaisi peruslaadukasta piuhaa umpihopeaisesta designtuotteesta soundin perusteella. Typerintä rahan haaskausta minun mielestäni ovat piuhat jotka eivät kestä käyttöä: halvat kitaraletkut, vielä halvemmat iloisenkirjavat pedaalien välipiuhat. Ei välttämättä tunnu kivalta käyttää 80 - 100 € summaa kahden käyttöä kestävän piuhan ostamiseen, kun samalla rahalla voi ostaa 10 susip*skaa loiroa jotka suhisevat ja paukkuvat jo uusina ja mykistyvät viimeistään soundcheckin jälkeen - vai kuinka se nyt taas sitten menikään?
 
2. halvat kitaralaukut. Tonnin - kahden keppi muutaman kympin hintaisessa Th*mannilta hankitussa laukussa jonka lukot eivät pysy kiinni ja sisäpuolelle niitattu kaulatuki vaeltelee edestakaisin. Ei suojaa edes katseilta, kitara kun saattaa minä hetkenä hyvänsä pudota laukusta. Hyvä meininki, eiks vaan.
 
3. halvat plektrat. Ostin paketin kiinalaisia selluloidiplektroja, kun maksoivat alle puolet normaalisti käyttämieni Fenderin brändäämien plekujen hinnasta. No, noiden käyttöikä jää myös reilusti alle puoleen. Säästöä? Juu juu, totta kai.
 
4. jne., ad nauseam. Ja ei, en minä suinkaan kulje nenä pystyssä arvostelemassa muiden kamoja: "Hyi v*ttu, miten toi voi vetää noin halvalla piuhalla", vaan olen ihan itse kantapään kautta oppinut ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Ugh.
 
Allekirjoitan nuo kaikki kohdat omakohtaisesti....

Thomanin suorakaidekitaralaukku:
 
http://www.thomann.de/fi/thomann_egitarren.htm
 
Aivan paska. Lukot ei mene kiinni ja koko kyhäelmä/hökötys/kitaralaukun irvikuva nitkuu ja natkuu ihan miten sattuu.
 
LP-style-laukku on taas kelvollinen:
 
http://www.thomann.de/fi/thomann_les_paul_formkoffer.htm