Media ja viihde ›

Da Vinci koodi
 
Ihan hyvä raina, vähä meni välillä ohi ja lopetus vähän hätäinen mutta muuten ihan katsottava pätkä. Ei mitään hirveän syvällistä.
Samasta aiheesta tulossa itelle muutakin. (Broken Sword 1 ja Gabriel Knight 3 :P)
 
7/10

odd: Cube
 
7,5 imdb:stä, pari kaveria kehunut...odotin vähän parempaa. Mutta täähän oli aivan perseestä. Näyttelijät _luokattoman_huonoja_! Eikä muutenkaan iskenyt. Ei sentään ollut ylipitkä, eli kyllähän tuon sen takia katsoi.
 
1+/5
 
Hoho. Katsoppa jatko-osat :--D

Mega Shark vs. Giant Octopus
 
Kaverin kanssa katsastettiin tämä pätkä eilen ja voidaan varmaan sanoa, että kokemus muutti meitä syvästi, niin ihmisinä kuin taiteen ystävinä. Leffa siis kertoo kahdesta mijoonia vuosia jäissä säilyneestä hirviöstä, jättimäisestä haista ja mustekalasta. Tehosteet, lavastus ja valaistus hakevat vertaistaan Ö-luokan leffojen kunniakkaassa joukossa, näyttelijätyö ei millään tavoin ole jäykkää tai yliampuvaa eikä päälleliimatun oloinen romanssi lainkaan tunnu turhalta. Ehei.
 
Megahai ja Jättikalmari tuhoavat laivoja ym. irtaimistoa omilla tahoillaan, kunnes lopussa tapaavat viimeisessä taistelussa kuolemaan. Loppupuolella kerronta ja toiminta jää vähän tyhjäkäynnille, elokuvan paras anti keskittyy ehdottomasti alku -ja keskivaiheille. Erityisesti huikea lentokone-kohtaus loksautti leukamme lattiaan. "Holy shit!"
 
Mega Shark vs. Giant Octopus on siis ehdottomasti huono elokuva, muttei ehkä kuitenkaan niin huono että se olisi jo hyvä. Hieman tiivistämällä leffan arvosana olisi ehkä saattanutkin kavuta plussan puolelle, nyt jäädään vielä miinukselle. Kuitenkin jos saman tyyliset mestariteokset, kuten Skeleton Man iskevät, kannattaa tällekin pätkälle antaa mahdollisuus.
 
-3 / 10

author: The International
Suosittelen myös Zeitgeist Addendumin katsomista tuota ennen: http://video.google.com/videoplay?d … jdDw&q=zeitgeist+addendum+suomi
 
Katsottuani dokumentin ja Addendum:in, olin ihastunut kuinka vahvasti se pyrkii antamaan vastausta moniin globaaleihin epäkohtiin, joita olen pohdiskellut lyhyen elämäni aikana.
 
Sitä,
Kuinka korporaatio- ja pankkimaailman eliitin on otollista hyväksikäyttää yksilön lapsuuden ja sen ympäristön vaikutuksen myötä tulleita heikkouksia; ahneutta, agressiivisuutta, kilpailevaisuutta, itsekeskeisyyttä, muodostaen monetaristisen mustan aukon, johon lopulta kaikki raha ja valta vääjäämättä keskittyy.
 
Kuinka, esim. asuntolaina, joka otetaan pankista, ei ole ekonomisesti tarkasteltuna koskaan edes tarkoitettu maksettavaksi takaisin, silti pankilla on oikeus ulosmitata velallisen omaisuus, käytännössä pilkkahinnalla bulvaaneilleen ja jättää loput velat velallisen, eli orjan harteille.
 
Edellämainittu esim. kävi viime -90luvun lamassa monille ihmisille.
 
Kuinka tehokasta näiden korporaatioiden on käydä ryöväämässä velkakeinottelulla kehitysmaista niiden luonnonvarat omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi ja jo yhä ennestään omien voimiensa lisäämiseksi, riippumatta vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön.
 
Kuinka rahamarkkinataloutta ja demokratiaa ei voi olla kahta samanaikaisesti, eli toisin sanoen ei ole koskaan edes ollut mitään demokratiaa meidän aikanamme,
koska ylin valta on aina sillä kenellä on eniten rahaa ja omaisuutta.
 
Kuinka terrorismi on vain tekosyy, josta voitaisiin hyvin epäillä esim. sinua tai minua, mikäli sopiva taho, joka kokee uhkaksi omien pyrkimystensä saavuttamiseksi.
 
Kuinka tarkoituksellisesti isot korporaatiot ostavat patentteja omien lukkojensa taakse, jättäen meidät eräänlaiseen teknologiseen pimentoon.
 
Addendum on viiden tähden, lähes ekonominen kokonaisuus siitä, mitä "niin hienot ja kunnioitettavat Trumpit ja Rockefellerit" tosiasiassa ovatkaan.

The Banishment
 
2008 tehty Andrey Zvyagintsevin ohjaama elokuva. Visuaalisesti yksi hienoimpia näkemiäni leffoja. Selvät Tarkovskin perinnöt nähtävissä kuvaustyylissä ja sommittelussa. Pitkäksi leffaksi (146min) pitin hyvin otteessaan koko elokuvan ajan ja jätti juontakin sopivasti auki. Erinomaiset näyttelijät. En keksi oikein mitään valitettavaa.
 
9½/10

Tom-Yum-Goong
 
Ninja-äijältä varastetaan kaksi norsua, joita tämä sitten lähtee hakemaan takaisin tappaen kaiken tiellään. Tässäpä tämän elokuvan juoni pähkinänkuoressa. Enempää juonta ei tarvitakaan kun saakelin hienot toimintakohtaukset vyöryvät eteen taukoamattomana virtana. Yleensä tällaisissa elokuvissa toiminta alkaa puuduttamaan mutta tällä kertaa homma oli tehty niin hyvin, että katse liimautui ruutuun ja aika kului kuin siivillä. Kymmenien ihmisten pieksemisorgiat oli tehty hienosti yksillä pitkillä otoksilla ilman sen suurempia kamerakikkailuja. Pahisten niittämisessä oli päästetty mielikuvitus valloilleen ja koko elokuvan ajan oli oikein mairea hymy naamalla. Ja heitettiinpä elokuvassa norsukin ikkunan läpi. Paskaa näyttelyä ja täysin yhdentekevä juoni mutta uskomattoman tyylikäs pieksentä pakottaa antamaan tälle pätkälle kahdeksan norsua kymmenestä. Perkele.

Lieksa
Pölös Markun leffoista en ole liiemmin ikinä välittänyt, mutta tämä nyt sattui sopivasti olemaan käsillä. Tämäkään teos ei meikäläisen maailmaa mullistanut. Tuli mieleen sana tekotaiteellinen (jota niin inhoan), kuten myös typerä ja lapsellinen. Kait tämä tällainen sitten uppoaa suomalaiseen yleisöön kuin häkä. Mua miellytti lähinnä vain maisemat ja nuoret pääosia esittäneet naiset.
4/10

Kill Bill
Takuu varmaa Tarantinoa. Toimii hyvin kaikilla alueila. On vaan niiiiin kehuttu, monesti nähty, (keksi tähän lisää ylistäviä juttuja,) että alkaa toden teolla puuduttamaan paikotellen. Leffan temposta pidin ehkä eniten. Nousee aina tarvittaessa kovemmaksi.
4/5
 
Gran Torino
Helvetin hyvä leffa Clintiltä. Mies on samaanaikaan vanha räähkä, mutta samalla sympaattinen ja fiksu ihminen. Leffa jossa on tunnelma ja koukut paikallaan. Pidin aivan helvetin kovasti.
5/5

Rocky IV
 
Ei se kaikista vakavastiotettavin Rocky-elokuva, mutta ehtaa tavaraa silti. Suunnilleen puolet leffasta on koosteita Rockyn treenauksesta, mutta meno on niin miehekästä, ettei haittaa. Ajalleen tyypillinen NL-propaganda paistaa läpi, ja lopun mieltäylentävä puhe aiheuttaa melkein myötähäpeää. Soundtrack on ihan helvetillisen kova. Burning Heart, No Easy Way Out, Hearts on Fire... Kasarirokki toimii aina, leffassa kuin leffassa. Mietityttää vieläkin, miksei Robert Tepper noussut suurempaan suosioon.
 
3,5/5

Harry Potter and the Order of the Phoenix
 
Ei saatana mitä paskaa. Hyvästä, ihan jännittävästä ja kaikin puolin kuitenkin toimivasta kirjasta tehty tuommoinen jenkkipaahtaminen oikoen joka helvetin mutka suoraksi - joka ikinen asia kirjasta on muutettu "helppoon ja ymmärrettävään" muotoon (ei sillä että kirjakaan mitenkään monimutkaisinta proosaa olisi) ja kaikki mahdollinen selitetään oikein selittämällä katsojalle. Repliikkejä oli kirjasta mukana ehkä kolme ja näyttelijät oli muutamaa osaavaa aikuista lukuunottamatta ihan hirveitä. Musiikit oli suht kamalia: puolet mahdollisimman kliseistä, mahtipontista, jännitteitä luovaa, synkkää tavaraa ja puolet sitten jotain halpaa parodiaa iloisesta irlantilaisesta kansanmusiikista. Puvustus oli ihan liian "jästiä". Mutta niin son ollut kyllä koko sarjassa.
 
Jos jätetään nuo fanitan kirjasarjaa -lähtökohdat pois, niin kyseessä oli vain helvetin typerä ja yksinkertainen fantasiafilmi huonoilla näyttelijöillä.
 
Muutama ihan hieno maisema siinä oli: 1/5

papitsu: Jos jätetään nuo fanitan kirjasarjaa -lähtökohdat pois, niin kyseessä oli vain helvetin typerä ja yksinkertainen fantasiafilmi huonoilla näyttelijöillä.
 
En ole itse jaksanut lukea kuin kolme ensimmäistä Harry Potteria, eikä näistä leffoista ole jäänyt käteen juuri mitään. Tuo viides tosiaan oli jo niin surkea, että oli vaikeaa olla painamatta stop-nappulaa kesken kaiken. Voisihan sen kuvitella olevan vaikea kääntää päälle tuhatsivuinen romaani vähän yli kahteen tuntiin, mutta leffa ei voi olla hyvä, jos siitä pitääkseen täytyy lukea kirja.

Meadow: leffa ei voi olla hyvä, jos siitä pitääkseen täytyy lukea kirja.
 
Trust me. Pidät tuosta - jos mahdollista - vieläkin vähemmän, jos luet sen kirjan.

Ei elokuvia, mutta Cracker (Fitz ratkaisee) -sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta tuli katsottua, ja olipahan vain setit. Ykköskauden olen joskus muistaakseni katsonut ainakin osaksi, mutta muistikuvani olivat melko heikot ja pidin sarjaa jostain syystä peribrittiläisen kuivana. Nyt otin uusintakatseluun ja kiva olla joskus väärässä, olihan tämä nyt ihan uskomattoman tiukkaa psykologista jännitystä ja rikosdraamaa, hetkittäin jopa häiritsevää ja jaksojen tarjoama tragiikka on uskottavaa sekä myötäelämisen tunne vahva. Eikä tarvinnut montaa minuuttia katsoa kun tuli jo selväksi, että Robbie Coltrane ON Fitz. Ihan samalla tavalla kuin James Gandolfini on Tony Soprano tai Ian McShane on Al Swearengen.
 
Ykköskautta voisi pitää "vain" mainiona, mutta kakkoskausi räjäytti pankin. Etenkin kauden aloittava kolmiosainen To Be a Somebody oli kaikinpuolin ihan helvetin huikeaa kamaa, kurkkua kuristaa lähes koko ajan ja jotkut juonenkäänteet vaikuttavat tunnetasolla äärimmäisen syvästi. Robert Carlyle on ollut monessa mukana, mutta hänen roolisuorituksensa Albiena on totaalisen hyytävä, siinä jää jopa Trainspottingin Begbie kakkoseksi. Ihan kuin tämä ei vielä riittäisi, niin kauden päättävä niin ikään kolmiosainen Men Should Weep lisää kierroksia ja loppu jääkin vittumaisen avoimeksi. Kolmoskausi odottelee jo, pitänee vielä tänä iltana korkata jakso tai pari, että mites tuosta nyt jatketaan. Mahtava löytää näitä jo suht vanhoja sarjoja ja kokea ne aivan puhtaalta pöydältä. Tämäkin oli paljon synkempää ja vaikuttavampaa kamaa kuin ensi näkemältä uskoisi. Kakkoskaudella hahmojen keskinäisiin suhteisiin kiinnitettiin enemmän huomiota ja jotenkin jatkumo oli selkeämpi, dramaattisempi ja mielenkiintoisempi kuin ensimmäisen kauden jaksoissa. Yksittäisissä rikostapauksissa on tunnelmaa ja paljon hyviä koukkuja, joten nekin ovat varsin kiintoisia. Kun tarinat on jaettu kahden tai kolmen n. 50-minuuttisen jakson ryppäisiin, tämä antaa tarpeeksi tilaa juonien sekä hahmojen huolelliselle kehitykselle ja pohjustamiselle. Ihan eri planeetalta kuin kaikenmaailman csi:t sun muut löröt. Joku The Shieldkin on ihan prisonbreak-tason räpeltämistä kaikkine mukarankkoineen ja "yllättävine" juonenkäänteineen.
 
En ole loppujenlopuksi suuri rikossarjojen ystävä, mutta Cracker nousi näillä kahdella kaudella kyllä omalla listallani noiden rikosdraamojen parhaimmistoon. Äkkiseltään sanottuna top-3 olisi 1. The Wire 2. Cracker 3. Homicide: Life on the Street
 
1. kausi ****
2. kausi *****

Coraline
 
Henry Selickin uusi nukkeanimaatio tuli katsastettua. Ja helvetin hyvähän se oli, lunasti kaikki odotukset. Aluksi pelotti, että elokuva olisi muiden "lastenelokuvien" tapaan vähän hätäinen ja liian lyhyt mutta kestoa olikin juuri sopivasti. Missään välissä ei kiirehditty mihinkään vaan annettiin tunnelman tiivistyä ja kehittyä. Loistava tarina, loistavaa ääninäyttelyä, loistavaa animaatiota ja loistavaa musiikkia. Pieni miinus 3D-efekteistä, elokuva olisi pärjännyt mahtavasti ilman niitäkin.
 
9/10

Hitto kun mie odotan tuota Coralinen DVD-julkaisua Gaiman- ja stopmotion-fanittajana. Saas nähdä saadaanko sitä täällä Rovaniemellä teatteriin asti. Toivottavasti.

Coraline

Ihan jees oli, alussa melkein tuntui jopa tylsähkölle mutta alkoi petrata puolesta välistä huimasti. Aika perinteinen lastensatu ilman suurempia ylläreitä. Ehkä tää olisi saanut kallistua enemmän joko hauskaan tai synkkään suuntaan, nyt tuntui jotenkin laimennetulta kompromissilta.
 
Odottelen, josko Gaiman/McKean -kaksikolta tulisi elokuvamuodossa joskus Mirrormaskin lisäksi joku toinenkin elokuvayhteistyö. Siitä tykkäsin visuaalisen puolen vuoksi enemmän, vaikka tarina olikin ihan lööperiä.
 
7/10

Punisher - War Zone .. 7
 
No tässä oli melko kliseisiä kohtia vaikka kuinka ja ärsyttäviä ja huonoja näyttelijäsuorituksia, mutta kyllä silti loppuun asti katsoi. "Gorea" leffassa oli kyllä ihan kivasti normi toimintaleffaa enempi ja toiminta oli ihan mukavaa katseltavaa. Välillä aiheutti repeämisiä, kuten kun Tuomari ampui kranaatin ilmassa hyppäävään parkouraajaan. Tästä elokuvasta saisi kyllä hauskan version the editing room -sivustoon. Tommonen ihan kiva hömppäleffa joka vei puolitoista tuntia tästä tylsästä työpäivästä mukavasti pois.

bedlam: Odottelen, josko Gaiman/McKean -kaksikolta tulisi elokuvamuodossa joskus Mirrormaskin lisäksi joku toinenkin elokuvayhteistyö. Siitä tykkäsin visuaalisen puolen vuoksi enemmän, vaikka tarina olikin ihan lööperiä.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Death: … High_Cost_of_Living#Film_adaptation
 
Gaiman aikoo ohjatakin, saapi nähdä miten käy, jos tuo nyt edes tehdään.

Hipelius: http://en.wikipedia.org/wiki/Death: … High_Cost_of_Living#Film_adaptation
 
Gaiman aikoo ohjatakin, saapi nähdä miten käy, jos tuo nyt edes tehdään.
 
Ihan mielenkiintosta nähdä kyllä. Tosin itse siis odotan nimenomaan McKeanilta leffaa, ajattelin että jos sellainen joskus tulee, niin todennäköisimmin se on kuitenkin Gaimanin kanssa yhteistyötä.