Pienemmällä budjetilla:
- DiMarzio Norton tallamikiksi
- DiMarzio PAF Pro kaulamikiksi.
Ai miksi? No siksi että Norton on riittävän kuuma hevitouhuihin, mutta ei kuitenkaan mikään överi. Se ei siis vedä puhdasta signaalia ruvelle. Se myös kuulostaa vielä järkevältä miedoimmilla gaineillla, ei liian ohut/kapea, kompressoitunut kolahdus. Nortonissa on riittävästi alakertaa, hyvä keskialue ja yläkertaakin sen verran että erottelee ronskimmassa särövallissa vielä ihan hyvin. PAF Pro taasen on perusvarma valinta kaulamikiksi, kun haluaa lämpimän mutta erottelevan soundin. Siinä on riittävästi potkua ollakseen Nortonin parina. Tuolla setillä soittelee käytännössä mitä vain bluesista death metalliin. Vielä jos puolitukset rakentelee tone-potikkaan tms.
Porvaribudjetilla:
- BKP HolyDiver tallamikiksi
- BKP Black Dog kaulamikiksi
Siksikö että? No just siksi... että HolyDiver on nimensä mukaisesti 80s heavy metal. Selkeä keskialue (joka on vain hyväksi tuossa Explorerin "mahonkirungossa") ja AlNiCo V magneetin ansiosta toimiva soundi all-around menoihin. Puhtaat pysyvät puhtaina, ulostuloa on suht reippaasti rajuimpiin touhuihin, yläkerta ei mene kihinäksi/pihinäksi. Rock, Hard Rock, Heavy Metal... works! Black Dog sitten kaveriksi kaulalle, koska se on reilusti PAF-henkinen mutta kuumempi. Itselläni oli pitkään Musta Rakki Les Paulin tallassa ja se oli todella hyvä "kuumahko PAF". Vähän kuin Burstbucker #3 Gibsonilta, mutta jotenkin fokusoituneempi ja tarkempi. Kaulapositiossa tuo on nimenomaan fätti ja selkeä samaan aikaan. Black Dog ja Zeppelin... anyone?
Eli jos soitettava musiikki on jotain vanhemman rockin ja uudemman hevin väliltä, joku tuollainen kombinaatio voisi toimia parhaiten, tietämättä sen enempää vaffarista ja muista vermeksistä joita onpi käytössä. Jos vahvistimessa riittää gainia pienelle kylälle, niin on jokseenkin turhaa lyödä järjettömän kuumaa mikkiä kitaraan, sillä se vetää soundin tukkoon johtuen tolkuttomasta määrästä ulostuloa/gainia. Siksi suosittelen tuollaista "pykälää miedompaa" mikkiä tallapositioon, jolla lähtee kuitenkin riittävät hevit (huom! vaffarin merkitys) mutta joka ei vedä soundia tukkoon ja jolla voi tarvittaessa soitella ne "kevyemmät rockit" myös. Kaulamikiksi jokin PAF-tyylinen on niin varma valinta suloisten soundiensa takia. Ehkäpä tuollaisen aavistuksen kuumemman tallamikin kaveriksi joku "PAF on steroids" tai "PAF with extra rear kick" on hyvä vaihtoehto. Eli juuri kuten PAF Pro tai Black Dog vaikkapa esimerkkeinä. The game's out there, and it's play or get played. That simple. |
Komppailen bonecrusherin valintoja, jos pokka antaa myöten niin joku ihan perus-perus PAF käy hemmetin hyvin myös. Sitä näennäistä outputia ei mun mielestä kannata niinkään kytätä, vaan miten hyvin tatsi ja kitaran sointi välittyy mikeistä. Se palkitsee pitkässä juoksussa. Sitä signaaliahan voi kyllä boostata, jos tuntuu ettei mikit ole tarpeeksi "kuumat".
Nämäkin ovat perin subjektiivisia asioita. Pistä semmoset mikit kun itse haluat. Lueskele netistä aiheesta.
Ugh. Lahtelaista, totta kai |
pseDe
Tinippa84
Räbbänä
Kitaravirtuaali
pekurides
Väsykäsi
McNulty
alphamale