Kitarat: kitarakamat ›

mitä tuo doctor Q maksaa?? noin??

Osta multa Laney VC30-putkivahvistin. Maksaa 450e.

mitä mä sillä se on liian kallis myy 50e niin ostan!!!

mitä tuo doctor Q maksaa?? noin??
 
varmaan ainakin yli 100e. EHX:n kamat kun tuppaa maksamaan aivan pirusti, mutta helvetin laadukkaitakin ne on.

Doctori on kuningas laite. kivaa sneppailua ja nakutusta sillä saa.
 
Mulla on se ihan alkuperäinen 70' =)

Strato, tele, putkikaappi, wah ja mahdollisimman vähän mitään höysteitä eli kuiva soundi. Autowah roskikseen ja metronomitreeniä tilalle ;-)

No nyt se haluttu Doctor Q on sitten myytävänä! Pakko tämä laite on vielä joskus takaisin hankkia, mutta jos nyt hetkeksi helpottaisi.

No nyt se haluttu Doctor Q on sitten myytävänä! Pakko tämä laite on vielä joskus takaisin hankkia, mutta jos nyt hetkeksi helpottaisi.
 
Mitä maksaa?

varmaan ainakin yli 100e. EHX:n kamat kun tuppaa maksamaan aivan pirusti, mutta helvetin laadukkaitakin ne on.
 
Minun mielestä EH:t on taas aika halpoja ja se kyllä näkyy rakenteessakin, mutta ei onneksi soundeissa eikä innovatiivisuudessa.
 
Mikko

Jos säröpedaalia blues/rock tyyliseen musiikkiin haluaa, niin bossin bluesdriver on ainakin hyvä. Ainoa miinus siinä on se että se ei yksinään riitä metallisirinään, mutta ei sitä ole siihen tarkoitettukaan.
http://www.rolandus.com/products/de … =13&ProdID=BD-2&PageMode=15

Jos säröpedaalia blues/rock tyyliseen musiikkiin haluaa, niin bossin bluesdriver on ainakin hyvä. Ainoa miinus siinä on se että se ei yksinään riitä metallisirinään, mutta ei sitä ole siihen tarkoitettukaan.
http://www.rolandus.com/products/de … =13&ProdID=BD-2&PageMode=15
 
Ei se ole miinus pedaalille, se on plussa :)

Mitä maksaa?
 
Hieron kauppoja mieluummin vaikka pikaviesteillä joten laitappa tarjous.

Minun mielestä EH:t on taas aika halpoja ja se kyllä näkyy rakenteessakin, mutta ei onneksi soundeissa eikä innovatiivisuudessa.
 
Mikko
 
Uudet EHX:n pedaalit on törkyhalpoja, mitä Customshopin eriinkin on katsominen, mutta toista se oli 70-luvulla =)

Ei se ole miinus pedaalille, se on plussa :)
 
Oli se sen verran miinusta, että päädyin ostamaan os-2:n sen sijasta sillä perusteella, että siitä sai enempi heviä...
Toisaalta jos olisin ostaessa tajunnut, että kuitenkin käytän samaan aikaan säröä "vahvarista" ja pedaalista BD-2 olisi ollut parempi. Tai no.. eihän sitä tiedä miten se olisi taas toiminut...

Oli se sen verran miinusta, että päädyin ostamaan os-2:n sen sijasta sillä perusteella, että siitä sai enempi heviä...
Toisaalta jos olisin ostaessa tajunnut, että kuitenkin käytän samaan aikaan säröä "vahvarista" ja pedaalista BD-2 olisi ollut parempi. Tai no.. eihän sitä tiedä miten se olisi taas toiminut...
 
Heehee, mulla on OS-2 kanssa. Se on melkoisen monipuolinen polkusin se. Ruuvata täytyy vaan kauhiasti koko ajan. Vaikea laite hallita.

Ei Wah ole mikään välttämättömyys funk-kitaroinnissa. Tärkeämpää on opetella komppaamaan monenlaisia 1/16-osarytmipatterneja ja etenkin demppaamaan vasemmalla kädellä kieliä muodostaen näin erilaisia ryhmejä. Pääsääntöisesti oikea käsihän hakkaa funk-komppauksessa ylös-alas koko ajan, soipa sointu sitten tai ei. Toinen pääsääntö on se, että monesti soinnut otetaan korkeintaan kolmelta ohuimmalta kieleltä ja aina välillä niitä "lähestytään" nauhan tai pari ylempää tai alempaa, jolloin saadaan kivoja slide-efektejä. Sointukäännösten opettelu on myös erittäin tärkeää ja se, että tuntee biisin hyvin, jolloin voi ottaa "oikean" soinnun tarvittaessa useasta paikkaa ja luoda näin vaihtelua soittoon. Ainakin duuri-, molli- ja seiska- ja molliseiskasointujen käännökset ovat suhteellisen elintärkeitä. Muutkaan neli- ja isommat soinnut eivät ole pahitteiksi.
 
Vasta kun nämä asiat ovat jollain tapaa hanskassa, lähtisin itse suosittelemaan erinäisten kamojen, kuten wah-pedaalin hankkimista. Ranteeesta se soitto lähtee. Etenkin funkissa.

Eikä pahitteeksi olisi kuunnella läjä "lääkärin määräämiä" plättyjä ja mahdollisesti veivata mukana, mutta senhän olet kaiketi jo tehnytkin...
 
Ei muuten varsinaisesti threadin aiheessa, mutta silti ;)

Väliamerikkalaisilla on vaan se etu että heillä on rytmi veressä. Toki tälläisen länsimaalaisenkin pulliasien on mahdollista simuloida kyseistä rytmiä esimerkiksi hankkimalla sydämen tahdistin tms. =) nojoo..
 
Hyvä vinkki alottelijoille, jotka välttämättä haluavat heti ottaa wahin kuvioihin on ihan perus harjoitus jossa plektrakäsi hakkaa rennosti 16-osia ylös alas, vasen käsi demppaa kaikki kielet ja wahi polkee ääripäästä toiseen nopeasti viipyen kaksi 16-osaa aina molemmissa asennoissa.
Tällä harjoituksella on helppo reenata komppikäden ja wahijalan yhteistyötä. Klikki vaan päälle tai se sydämen tahdistin ja pitkiä toistoja.
 
EDIT: ja siis jos kramppeja ilmenee, teet jotain väärin. Jännittää ei saa.

Ei Wah ole mikään välttämättömyys funk-kitaroinnissa. Tärkeämpää on opetella komppaamaan monenlaisia 1/16-osarytmipatterneja ja etenkin demppaamaan vasemmalla kädellä kieliä muodostaen näin erilaisia ryhmejä. ....
 
Vasta kun nämä asiat ovat jollain tapaa hanskassa, lähtisin itse suosittelemaan erinäisten kamojen, kuten wah-pedaalin hankkimista. Ranteeesta se soitto lähtee. Etenkin funkissa.
 
Asiaa asiaa asiaa... Funk sallii itseasiassa valtavan valikoiman erilaisia soundeja. Funk-kitaristeista löytyy kavereita joilla on valtavia pedaaliarsenaaleja sekä miehiä joille riitää pelkkä kitara ja vahvistin.
 
Verratkaa vaikka Jimmy Nolenin, Eddie Hazelin ja Leo Nocentellin soundeja ja kamoja ei taida paljon yhteisiä nimittäjiä löytyä - mutta kyllä ne kaikki funkiksi tunnistaa.
 
Ei ole mitään laitteita jotka funk-kitaristin pitää ehdottomasti omistaa, eikä ole mitään järkeä kopioida jonkin arvostetun alan miehen kamoja.
 
Jimmy Nolenin käyttämän sisäänrakennetuilla efekteillä varustetun Fresher Straton löytäminen voisikin olla aika vaikeaa, eikä tuo Nocentellin nimikko Starcasterikaan ole mikään maailman yleisin kitara ole. Merkille pantavaa funk-miesten kamoissa onkin persoonalliset laitevalinnat - ja yhtä persoonallinen soitto - joka onkin itseasiassa soundin salaisuus.