Ehkä korvasi odottaa niiden kahden äänen noudattavan samaa d-molliasteikkoa? Kirjoitapa ensisijainen ääni nuoteiksi, lisää viivaston alkuun d-mollin edellyttämä alennusmerkki ja kirjoita sitten toinen ääni kaksi pykälää korkeammalle (tai matalemmalle, riippuen siitä, kumman kirjoitit ensin), ja voilà! Nyt homma toimii. Aina joko pieni tai suuri terssi (puolitoista tai kaksi kokonaista sävelaskelta), niin että nuotit asettuvat samaan molliasteikkoon. joidenkin nuottien kohdalla näiden kahden eri äänen välin täytyy olla suurempi kuin 2 nuottia jotta se kuulostaa oikealta. Niin, usein se intervalli kasvaa kvartin tai kvintin kautta sekstiksi. Sellaista on säveltäminen. |
Kannattaa vain ääni ääneltä kokeilla, mikä kuulostaa hyvältä, jos ei ole syvempää tuntemusta soinnutuksesta, sävelasteikoista ja painotuksista. Pääsääntönä siis, että harmonia on lähes aina terssin (tai sekstin, koska se on terssin käänteisintervalli) päässä. Se, että onko väliä iso vai pieni terssi (tai seksti), menee sävelasteikon mukaan. Esim C-duurissa: A - C = pieni terssi C - E = suuri terssi D - F = pieni terssi jne. Jos esim. käyttää pelkkää pientä terssiä, niin melodian osuessa E:lle särähtää korvassa, koska C:n sijasta käytetäänkin C#:tä, jolloin hypätään asteikon ulkopuolelle. Tietenkin joskus, kuten biisin lopussa on kvartti tai kvintti parempi. Kokeile, kokeile, kokeile. |