noog: Mysterious Skin pitää kyllä mainita myös, ei kuitenkaan katseltavana helpoimmasta päästä. Silti kuitenkin suosittelen tarinaa sen mieltä avaavan luonteen takia kaikille. Paitsi tietty ahdasmielisille.
Tämä! Nelonen näytti muistaakseni vuonna 2007 Rakkautta ja anarkiaa -sarjassansa tuon, enkä tiennyt elokuvasta yhtään mitään mutta päätin silti katsoa. Iski aivan helvetillisellä voimalla ja sen jälkeen olen katsonut sen kuppaiselta vhs-nauhalta jotain neljä tai viisi kertaa. Pitäisi ostaa dvd, kunhan sattuu eteen. Ei ole ilmeisesti Suomessa julkaistukaan, play.comissakin dvd maksaa 17 euroa.
Ehdottomasti täydet pisteet, uskomattoman kaunis, rankka ja surullinen elokuva. Etenkin se loppu "...and I thought of all the grief and sadness and fucked up suffering in the world, and it made me want to escape. I wished with all my heart that we could just leave this world behind. Rise like two angels in the night and magically... disappear". Ja siihen perään Sigur Rósin Samskeyti. Riipaisee joka ikinen kerta. "Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." |
Tarkennan vielä tuota ensimmäisessä viestissäni mainittua Boy A:ta. Kyseessä on brittiläinen indiempi leffatuotos vuodelta 2007, ja aihe on varsin painava. Tarina kertoo vakavan rikoksen pienenä poikana tehneestä nuoresta miehestä joka vapautuu vankilasta ja pyrkii uuden henkilöllisyyden, naapuruston yms. myötä oppia sopeutumaan arkielämään. Elokuva luo pohjaa tositapahtumista, mutta mikäli tässä nyt mainitsisin että mikä insidentti on kyseessä, saattaisi se toimia pienenä spoilerina. Viime syksynä kävin tuon Rakkautta ja Anarkiaa-filmifestareilla tsekkaamassa ja yhtenä ko. juhlien parhaimmistosta tuo pätkä jäi mieleen. I am Jack's smirking revenge. |
Sävis: Dancer in the Dark on sellainen leffa, että vaikka pidin siitä ihan mielettömän paljon, niin en halu katsoa sitä toista kertaa. Vaikka elokuvassa on paljon kauniita asioita, on loppuratkaisu niin hirvittävän surullinen, että hakee vertaistaan.
Minua Björkin esittämä hahmo äärimmäisen naiiviuden, epäloogisuuden ja selkärangattomuuden ruumiillistumana onnistui ärsyttämään siinä määrin, että tarinan alleviivattu surullisuus ei koskettanut. "Posetiivinomistaja Markkaselta oli varastettu kymppi. Hän epäili kaikkia ihmisiä, jotka oli sinä päivänä tavannut. Niin teki myös hänen apinansa. Näistä seikoista voit päätellä, kuka on syyllinen." |
elbowski
carnation
RocknRoll
Zed