Etno, proge, latin ›

AZa: Yksi juttu mikä on muuten aina ihmetyttänyt DT:ssä (vaikka en edes ole basisti), on se että bassoa ei ole ikinä oikeen hyödynnetty mitenkään. Okei, progemetalli ei nyt ehkä mitään ominta tonttia bassogroovekikkailulle, yleensä Myung vetää samaa kuin rytmikitara matalempaa vaan, tai sitten ihan perusbassolinjaa (miten se on jaksanu olla 20vuotta mukana vaan bassokoneena :D?). Jotain juttuja on kyllä on aikaseimmilla levyill' kuten Scarredin intro, mutta yleensäkkin koko DT on FII:n jälkeen mennyt tylsemmäksi ja tasapaksuksi, kaikki tyhjät kohdat on vaan täyttety tiluliluliirumlaarumilla.
 
Tämän olen itsekin pistänyt merkille ja en kovin tyytyväinen basistina asiaan ole. Tuntuu että alkuaikoina basso oli suuremmassa roolissa kuin nyt, ja muutaman kuuntelukerran jälkeen en muista tältä uusimmalta levyltä yhtään kohtaa missä olisi ollut joku hieno kuvio. Train of Thoughtilla näitä oli vielä useita (se onkin mielestäni ehkä DT:n paras levy) mutta sen jälkeen on kyllä rooli pienentynyt.
 
Myungin rooli on muutenkin koko bändissä selkeästi jäsenten pienin. Kykyä ja taitoa on vaikka mihin, katsokaa vaikka se vanha opetusvideo, mutta niitä ei hyödynnetä. Sen sijaan sieltä hyppää joku Rudess lavan eteen tahkoamaan sitä ihme sylissä pidettävää härpäkettänsä, joka ei tuo musiikkiin mitään lisäarvoa.
 
Moore takas.

Spotifysta näyttää löytyvän tuo Queen-cover. Ihan hyvältähän se soundaa. Petruccilla on kyllä nyt hyvä kausi menossa. Sieltä tulee hienoja juttuja kuin liukuhihnalta. LaBriekin on kunnostautunut paikotellen.
 
Lisää fiilistelyä: http://hipposounds.blogspot.com/2009/05/ki-ja-muita-uutuuksia.html

Täytyy sanoa, että parasta DT:tä vuosikausiin, ellei jopa vuosikymmeneen? Vaikka biisit ovat pitkiä, niissä on enemmän tarttuvia kohtia mukana kuin viime levyillä, eikä Dark Eternal Nightin väliosan tapaisia revittelyjä ole lähellekään yhtä paljon. Ja suurin asia itselle oli, että levyllä ei ole yhtään täytebiisiä tyyliin Answer Lies Within. Wither on itse asiassa loistava balladi, parasta sitten Disappearin. The Shattered Fortress tulee puolestaan AA-saagasta tuttuine riffeineen satavarmasti jakamaan mielipiteet kahtia rintamiin "Kierrätettyä paskaa" ja "Puhdasta neroutta".
 
Vähän kyllä näin jälkikäteen nyppii, kun hairahtui lataamaan tuon etukäteen, vaikka 3CD-versio on ennakkotilauksessa. Näin positiivista yllätystä olisi ollut mukava pyöritellä ihan kiekoltakin, mutta tuleehan sieltä ne coverit ja instrumentaalit.

atimoc: Täytyy sanoa, että parasta DT:tä vuosikausiin, ellei jopa vuosikymmeneen? Vaikka biisit ovat pitkiä, niissä on enemmän tarttuvia kohtia mukana kuin viime levyillä, eikä Dark Eternal Nightin väliosan tapaisia revittelyjä ole lähellekään yhtä paljon. Ja suurin asia itselle oli, että levyllä ei ole yhtään täytebiisiä tyyliin Answer Lies Within. Wither on itse asiassa loistava balladi, parasta sitten Disappearin. The Shattered Fortress tulee puolestaan AA-saagasta tuttuine riffeineen satavarmasti jakamaan mielipiteet kahtia rintamiin "Kierrätettyä paskaa" ja "Puhdasta neroutta".
 
Vähän kyllä näin jälkikäteen nyppii, kun hairahtui lataamaan tuon etukäteen, vaikka 3CD-versio on ennakkotilauksessa. Näin positiivista yllätystä olisi ollut mukava pyöritellä ihan kiekoltakin, mutta tuleehan sieltä ne coverit ja instrumentaalit.
 
Samoilla linjoilla muuten mutta minusta tuo Wither ei ollut oikeen mistään kotosin. Jotenkin väkisin väsätty "hitti". Sen sijaan Best of Times ja Count of Tuscany ovat parasta DT:ta todella pitkään aikaan, eteenkin jälkimmäinen on täyttä parhautta alusta loppuun.
 
Tänne kans tulossa tuo 3 CD:n editioni.

itsekkin suhtauduin vähän epäilevästi tähän uuteen levyyn, kun oli tuo Systematic vähän semmonen vieras levy itelle...mutta nyt pari kertaa kuunnellu ja kyllä nappaa jo nyt, saati sitten enemmällä kuuntelulla. enkä edellisen levyn jälkeen uskonut sanovani edes mistään uudesta biisistä näin, mutta Count of Tuscany on oikeasti aivan helvetin hyvä biisi. tykkään siitä puolivälin fiilistely hämykitara breikistä ihan vitusti.

Terve.
 
Ihan oman mielipiteeni ajattelin kertoa Dream Theaterista. Ihmetyttää nimittäin ajoittain se että uusia levyjä "dissataan" itse ainakin olen sitä mieltä että varsinkin Octavarium on musiikillisesti ehkä bändin parhaimmistoa. I walk beside you on ehkä bändin paras biisi (no ei mutta kärjessä, en osaa laittaa biisejä järjestykseen. Enkä haluakaan :)) Kaikillahan on mielipiteet joten ajattelin vain tuoda omani esille.
 
Ps. Eka levy onkans kova
 
T: Mutkis

Antti29: Moore takas.
 
Heh, ei taida Moorea paljon napata, ku ei suostu tulemaan mihinkään dokkareihin tai reunion-keikoillekaan. Ja mitä OSIin tulee, niin paskempaan suuntaan on seki menny. Eka levy oli vitun hyvä.. kaks seuraavaa... plääh.

January: Heh, ei taida Moorea paljon napata, ku ei suostu tulemaan mihinkään dokkareihin tai reunion-keikoillekaan. Ja mitä OSIin tulee, niin paskempaan suuntaan on seki menny. Eka levy oli vitun hyvä.. kaks seuraavaa... plääh.
 
Mä oon tykkäilly uudesta OSIsta. En oo pariin muuhun tutustunu sen kummemmin vielä, pitänee varmaan. Sori offtopic.

Mä oon tykkäilly uudesta OSIsta. En oo paria muuhun tutustunu sen kummemmin vielä, pitänee varmaan. Sori offtopic.
 
meitsikin diggailee OSIsta kybällä.

DT:n uusi tuotanto omasta mielestäni hieman parodioi itseään, taidosta ja kikkailusta on tuntunut tulleen jo klisee ja kappaleet kannetaan livenä läpi tällä. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, tekniseltä puoleltaanhan kaikkia muita paitsi Myungia hyödynnetään suuresti. Kun vaan miettii pumppuja kuten Queensrÿche, ovat taitavaa poppoota hekin mutta progressiiviset elementit pysyvät mausteena, eivät peitä kokonaisuutta.
Jos nyt Chaos In Motionin jälkeen tulisi jotain vähän mukavampaa matskua niin saattaa into nousta.

Antt0: DT:n uusi tuotanto omasta mielestäni hieman parodioi itseään, taidosta ja kikkailusta on tuntunut tulleen jo klisee ja kappaleet kannetaan livenä läpi tällä.
 
Toisaalta se DT:n nykyinen teknisyys on aika näennäistä...Octavarium ja Systematic on koko bändin teknisesti helpoimmat levyt soittaa. DT:n tapauksessa juuri tuo biisien yksinkertaistaminen on väärä suunta. Progea, tilutusta, nopeutta prkl!

Shredator: Progea, tilutusta, nopeutta prkl!
 
Mulle on suuri mysteeri, että miten nää voi liittää toisiinsa tyylitajuisesti?
 
Ei vaan, Awakella on hetkensä ja Images and Words toimii paikoitellen. Sen jälkeen jotenkin meni maku koko hommaan. Noitakaan kahta ei tosin oo jaksanu kymmeneen vuoteen kuunnella kun muutaman kerran nostalgiamielessä.

Shredator: Toisaalta se DT:n nykyinen teknisyys on aika näennäistä...Octavarium ja Systematic on koko bändin teknisesti helpoimmat levyt soittaa. DT:n tapauksessa juuri tuo biisien yksinkertaistaminen on väärä suunta. Progea, tilutusta, nopeutta prkl!
 
Niin, eikös muistaakseni jossain making of -jutussa SC:n osalta poijjaat sanoneet että vaikeinta k.o. levyllä oli soittaa niin hitaasti/helposti :D
 
No kieli poskessahan tätä uutta DT:tä on kuunneltava, mutta nytkin taustalla soi Nightmare to Remember ja onhan tässä perkeleen hienoja juttujakin. Ja sit pärähtää rudessin soolo ja instrusektio kehiin niin jo loppuu liika fiilistely :)

Sorruin viime metreillä. Uusi levy kuuntelussa. Hyvät botnet ainakin tässä versiossa.

Shredator: Toisaalta se DT:n nykyinen teknisyys on aika näennäistä...Octavarium ja Systematic on koko bändin teknisesti helpoimmat levyt soittaa. DT:n tapauksessa juuri tuo biisien yksinkertaistaminen on väärä suunta. Progea, tilutusta, nopeutta prkl!
 
No jaa kyllähän varsinki SCllä on melko koukeroisia kohtia mm.. Dark Eternal Nightissä ja ItPoE:n kummissakin osissa.

Shredator: Mutta olet siinä mielessä oikeassa, että bändin pitäisi tehdä enemmän biisejä, kuten Dark Eternal Night, Metropolis tai Dance of Eternity!
 
Miun mielestä taas DEN on yksi esimerkki DT:n huonoista biiseistä. Kerti ihan jees, mutta ei oikein muuten uppoa. Soolo ja vauhtiosuus vähän.. huono. En mie tykkää.
 
Kuvien ja Sanojen kikkailut takas ja petrucci nostaa housut navan koikeudella ja kimallekauluspaitaa ja kirkkaita värejä. Sieltä se saundit lähtee.

Kuvien ja Sanojen kikkailut takas ja petrucci nostaa housut navan koikeudella ja kimallekauluspaitaa ja kirkkaita värejä. Sieltä se saundit lähtee.
 
Soundi lähtee kuteista, todellakin.
No ei sen puoleen parin ekan levyn perusteella on poijaat kyllä kasarifuusionsakin kuunnelleet, tässä tyylinäyte oikeasta pukeutumisesta, väriä sitä olla pitää!
http://www.youtube.com/watch?v=6rI9fevwT2s&fmt=18
varsin hienot ovat kitarasounditkin tuossa kaiken lisäksi

Stargazer-coveri löytyy myös Spotifysta. Ihan jees, vaikka diggailin enempi tuosta Queen-vedosta. Jotain ajatuksia: http://hipposounds.blogspot.com/2009/06/stargazer.html

Ihan hyvää matskua tällä uudella levyllä youtubesta kuunneltuna. The count of tuscany on tosi hieno kokonaisuus, mutta ton ekan puoliskon kertosäkeistö ei vaan nappaa.. Liian tommonen kuultu ja pitäis olla enemmän potkua et vois lyödä nyrkillä pöytään samalla.