Kitarat: soittaminen ›

Mulle toi capon käyttäminen ei koskaan avautunut.Hommasin joskus kasarilla sellaisen kun näin jo edellämainitun Nikin käyttävän sitä.Makeen näköinen se kyllä kitarassa on ei siinä mitään mutta itselleni hyödytön.
 
Jos tarvitsee soittaa biisi ylempää ja tarvitsee siihen vapaan kielen niin sitten kai toi on passeli,kuten tämäkin asia aiemmin ketjussa mainittu.Ite tulee kuitenkin tehtyä biisit laulua myöten yleenä juuri tietyille soinnuille joten tarvetta ei ole capolle ollut.Tallessa kylläkin vielä on tuolla jossain tarvikekorissa piuhameren alla.

Pistän capon D tai Eb -vireisiin hevikeppeihini 1. tai 2. nauhalle silloin kun haluan soittaa E-vireessä. Keikalla tuollainen näyttäisi ehkä vähän tyhmältä, mutta ei mulla ole E-vireistä hevikeppiä ja floikkien takia vaihtelu ei onnistu niin tuo on ollut vippaskonstina. Muuten en ole käyttänyt, vaikka voihan capolla tehdä vaikka mitä, esim. voisi laittaa kitaran tavallaan droppivireeseen.

Harrastaako oikeat kitaristit capoilua sähkökitaran kanssa?
 
Riippuu varmaan siitä, ketä sattuu pitämään "oikeana" kitaristina : ). Ainakin Muddy Waters, Keith Richards ja Jimmie Vaughan ovat käyttäneet capoa sähkiksessään ihan hyvin tuloksin. Vaughan on jopa sanonut sen auttavan häntä kuulostamaan enemmän "itseltään".
 
Pieni, heikko- ja kankeasormisena tekisi välillä mieli laittaa D-vire ja capo 2. nauhalle ihan soittomukavuudenkin kannalta.
 
Ei kai mikään estä tekemästä niin? Siitähän voisi tulla sulle sellainen tavaramerkki, joka erottaa sun soiton ja soundin muista kitaristeista ; ).
 
E: typo

Åboensis:
Ei kai mikään estä tekemästä niin? Siitähän voisi tulla sulle sellainen tavaramerkki, joka erottaa sun soiton ja soundin muista kitaristeista ; ).

 
Ei liity sáhkökeppeihin, mutta paikoin flamencot virittáá keiháánsá essáán ja sen jálkeen kapottaa ykkösnauhalta. Tulee soundiin lisáá rámináá, action laskee ja kielet on löysemmát.

Kaikkihan tän on sanoneet jo aiemmin tässä samassa ketjussa, mutta lisään omani sekaan, kun tätä oon tovin jos toisenkin tahollani pohtinut: kummastuttaa kovasti capo-vieroksuminen erilaisten soundien hakemisen yhteydessä! Sehän on hillittömän hillitön vehje, jolla saa laajennettua instrumentin ilmaisuskaalaa ihan sitten vaan tosi paljon. Jos miettii jotain Dylania, niin mulla on semmonen perstuntuma, että paljon sen neljän soinnun metodin variansseista perustuu juur capon mahdollistamille sointimuutoksille.
 
Ja eihän kukaan sit käytä mitään muuta, kun G7th:a, kun capoista puhutaan, eihän? Niillä kun on niitä ihania tuunattuja malleja kans.
 
Ei ois pitäny kirjottaa mitään. Nyt mä haluun G7th Celtic-mallin. 40 quid.

Kyllähän tuota tulee käytettyä sekä akustisissa, että sähkiksissä tyylilajista riippumatta. Saattaa jonkun silmään näyttää hassulta hiivikeihäässä, mutta so what...

Aloin käyttämään capoa sähkiksessä, kun eräässä poppisbändissä olimme ensin tehneet biiseistä akustiset demot, joissa käytettiin capoa, ja sitten bändiversiossa ei yhden biisin kohdalla meinannut kitarakomppi millään istua samalla tavalla rennosti kuin akkariversiossa. Laitoin sitten capon myös sähkikseen, ja siihen loppui ongelmat.
 
Ko. biisissä on paljon nopeaa sointuvaihdosta F:stä Eb:ään, ja sävellaji on F. Mieluummin laitoin capon 1. nauhalle, ja vedin matalalta "E" ja "D" -otteilla, kuin olisin ruvennut 8. ja 6. aseman väliltä barre-otteella mesoamaan.