| Aihe: Erilaista asiaa soittajille | |
|---|
 Pete V.
05.06.2009 06:09:56 (muokattu 05.06.2009 06:36:07) | |
|
Tutustuttuani palstan antiin silloin tällöin parin vuoden ajan, olen ollut huomaavinani erään tärkeän aihepiirin puuttuneen täältä lähes tyystin.
Se on henkinen ilmapiiri ja jaksaminen soittajana/taiteilijana työyhteisössä, ja miksei tietyllä tavalla vaikkapa palstan vapaassa keskustelussa. Aihepiiriä on hiukan sivuttu parissa keskustelussa, mutta lähinnä arvostelemalla, mutta kukaan ei ole vielä puuttunut tai tuonut esiin sitä, mistä nämä asiat oikein muodostuvat ja johtuvat, mikä niiden tilaan ja kehittymiseen vaikuttaa, miten niitä voisi parantaa ja/tai korjata, tai kestää paremmin jne. ...
Itse en ole psykologista koulutusta saanut muutoin kuin lukuisilla liike-elämän johdon ja esimiesten kursseilla, mutta sitäkin enemmän olen joutunut käytännössä kohtaamaan tilanteita, alaisteni työhönottoprosesseissa, ikävä kyllä myös töistäpoissiirtämisprosesseissa ja muissa vaikeissa kriiseissä, mutta ennenkaikkea hyvän ja "tuloksekkaan" hengen luomisessa vajaan 100 hengen porukoilleni, huomioiden tietysti, että itselläni oli koko ajan kovemmat ja kovemmat vaatimukset niskassani, ja, edelleen sitten tietysti lukuisissa muissa sosiaalisissa asioissa/tilanteissa.
Oltuani taiteilija/soittajaporukoiden kanssa tekemisissä jo ennen oikeita töitäni, olin tietysti saanut tiettyä tuntumaa em. asioihin myöhempiä aikojani varten ja sitten nämä molempien alojen kanssa aina rinnakkain tekemisissä oleminen jalostivat tietysti näkökulmaani molempiin, ja myös soittopuuhissa toimin "esimiehenä", mutta en niinkään varsinaisena johtajana tai kap.mestarina.
Mutta huom.! Täältä ei ole tarkoitus saada/hakea/antaa mitään ratkaisuja asioihin/ongelmiin, vaan vain hieman valotusta ko. aihepiiriin muiden "anonyymien" kirjoitelmien pohjalta. Varsinaista apua pitää hakea ihan muualta oikeilta tahoilta, viranomaisilta!
No, vaikkapa ensimmäinen aihepiiri mahdollisista kymmenistä ... ihmisten erilaisten luonteiden "ääripäitä" ...
Aloin tuossa jo vähän pohjustella asiaa Aromassa, mutta eipä tullut mitään asiallista "vastakaikua" ...
Taiteilijapiireissä jotkut ovat narsisteja tai egoisteja tai jne., ja edelleen, jotkut täysin ed. riippumatta mm. kaksisuuntaisen mielialahäiriön omaavia. Onko oikein väittää näin ... ammattilaiset, kommentoikaa, please, mutta asiallisesti!! OK, näinhän on tietysti myös esim. liike-elämässä, politiikassa ja yleensäkin, mutta taide vaatii ihmiseltä ehkä jotain enemmän, mistä johtuen alalle hakeutuu enemmän tietyn tyyppisiä ihmisiä.
Tällaisten luonteenpiirteiden tunnistaminen ihmisessä helpottaa ymmärtämään häntä ja hänen käytöstään, ja myös pitämään itselleen sopivaa läheisyyttä/etäisyyttä häneen.
OK, ei nyt enempiä, ja, älkää nyt ihan lynkatko minua ... jään kuulolle/näkemälle ...
HUOM.! TOIVON, ETTÄ TÄMÄ KETJU PYSYY ASIALLISENA, MYÖS KIELELTÄÄN. ASIAANKUULUMATTOMAT KOMMENTIT VOI LAITTAA AROMAAN TAI MUUALLE, JOTTA ASIASTA TODELLA KIINNOSTUNEET JAKSAVAT LUKEA/SEURATA TÄTÄ JA MYÖS KIRJOITELLA TÄNNE UUTTA ASIAA, KOMMENTTEJAAN TAI KOKEMUKSIAAN. MIKÄLI SEURAAJIA/KIRJOITTAJIA EI AIKAA MYÖTEN SITTEN TAHDO LÖYTYÄ, NIIN VOIDAANHAN TÄMÄ TIETYSTI SITTEN UNOHTAA JA SULKEA POIS NÄKÖPIIRISTÄ PILAAMASTA KAIKKEA ILOA JA RIEMUA MUISSA KETJUISSA. (kyllä Mode tietää ja valvoo ...) | |
Suuremmin nyt puuttumatta tuohon mulle on kuitenkin syntynyt käsitys että vuosikymmenien "luoviminen" erilaisissa soittajaporukoissa on ainakin minusta tehnyt sen mikä nyt olen. Omasta mielestäni mulla on h-tin hyvä "kannettava humanistinen kenttälaboratorio" kehon yläpäässä, sen henkisen kaverin tunnistaa kyllä heti, ja myös päinvastoin.
" Studiosus perpetuus" |  Jami
05.06.2009 11:29:15 | |
|
Mnetin luonne on vähän hankala syvälliselle ja pohtivalle keskustelulle. Aina löytyy niitä jotka haluaa lyödä keskustelun lekkeriksi. Varsinkin jos puhutaan vähänkään pintaa syvemmällä olevista, rankoista asioista. Ehkä niitä ei haluta kohdata puhtaaksi viihteeksi koetussa jutustelussa ja herjan heitossa. Katsotaan kuinka tässä käy.
Bändi on kuin perhe. Jos siinä on tyyppejä joiden henkilökemiat kovasti riitelee niin ei siitä mitään tule. Paras silloin hakea uutta perhettä. Sama musiikillisten tavoitteiden kanssa. Yhteiseen hiileen pitäis pystyä puhaltamaan. Se on menestyvän ja pitkäaikaisen bändin näkyvä piirre.
Monesta keikkamiehestä voi sanoa että jos niiden kans saa riidan aikaan niin saa syytä etsiä peilistä. Eli pitkää pinnaa löytyy, ja täytyykin löytyä. Rajansa kuitenkin kaikella. Vaikka maailma särmiä hioo niin joillekkin niitä jää paljonkin jos muu porukka on kovin särmätöntä. Voi olla toimivakin kun sanotaan että vastakohdat täydentää toisiaan. Joskus se pinna saattaa sitten katketa arvaamattoman rajusti.
Jaksamiseen ja motivaation säilymiseen tarvitaan kyllä viihtymistä yhdessä. Ei kukaan jaksa jos jonkun naama vituttaa niin että päässä sätii. Kun sakki riittävästi väsyy niin riitoja kyllä tulee. Takavuosina teimme päivätöiden lisäksi kuusi iltaa ravintolassa kuukauden ajan. Joka kerta kolmannella viikolla riideltiin. Sitten sovittiin ja neljäs meni taas hyvin. Eli ei jokainen riita ole syytä laittaa kantapäitä vastakkain.
Soitin tanssikeikkaa 15 vuotta samassa kokoonpanossa. Kun nyt parinkymmen vuoden tauon jälkeen olemme tehneet muutaman nostalgiakeikan niin on huomannut kuinka hyvin toisemme tunnemme. Ei tarvitse esittää mitään. Sakki on kuin vanha aviopari joka tietää melkein toisen ajatuksetkin. Helppo on poikien kans ollu soitella. Taas tuli tuo avioliittovertaus. Kuherruskuukausi bändilläkin voi olla musiikillista ilotulitusta ja sopuisaa yhdessä tekemistä. Nykyään ei tahdota jaksaa vaikeuksien kohdatessa. Jos alunperinkään ei toista siedä niin pitäis osata olla liittoa perustamasta. Mutta minkäs teet jos keikkaa pitää saada. Hinta vain voi olla kovastikkin raskas.
Mutta jatketaan lisää myöhemmin jos tähän mielipiteitä tulee.
Äläkää poikerooset ryöttäkö römpsää. | Pete V.
05.06.2009 15:03:43 (muokattu 05.06.2009 15:18:39) | |
|
Upeata! Kiitoksia Aikuiset Veljet!
Teidän kirjoitelmannehan ovat aivan suoraan painokelpoista kamaa sekä sisällön, kielen (sorry, 1 *** tarpeen) että ulkoasun osalta ... jos sitten luvan saa, katsotaan tuleeko tilannetta ko. tarpeeseen ...
Tästä on hyvä jatkaa! | |
Niin pitkä pohjustus, että ei jaksanut keskittyä lukeman.
Henkisellä ilmapiirillä on merkityksensä. Siinä vaiheessa kun alkaa soittokaverit mättään toisia lavalla kesken setin se alkaa olemaan vähän kireä. Soittaminen parhaimmillaan on fiilishommaa, jos se ei ole sitä, menee se mekaaniseksi toistamiseksi ja siitä katoaa riemu.
Varsinainen riemu kyllä katoaa mekaanisessa saman toistamisessakin, mutta hommasta voi silti pitää.
Itsellä on hommat nyt oikein hyvin mallillaan. Keikkaa sopivasti, ehkä hieman liian vähän, mutta lähes joka keikalla on ollut oikein kivaa. Ja pienet miinuksetkaan ei johdu soittajakavereista. Kitaristin kanssa ollaan väännetty pian 9 vuotta ja alkaa aika hyvin oppimaan metkut. Vapaa-aikana ei kylläkään hirveästi sitten luuhatakkaan.
Joka kundilla on sellainen keikka-minä ja koti-minä ne voi erota aika paljonkin toisistaan.
Otin eli en, so not, kunhan humppa kulkee. COVS no 8 | |
"Varsinainen riemu kyllä katoaa mekaanisessa saman toistamisessakin, mutta hommasta voi silti pitää" lain. kenonen
Näin on.Silloin kun kuitenkin jokapäiväisesti soittaessa harjoiteltiin edes yksi biisi "uutta matskua" lisäää viikossa jotenkin kaali pysyi kasassa (soitettiin 220 iltaa vuodessa)
Tuohon voin kiteyttää 28 vuoden ammattiurani.
" Studiosus perpetuus" |  Aada
05.06.2009 22:15:10 | |
|
Tää on hyvä aihe. Ihme ettei tästä tule enempää keskustelua. No mulla on kaksi ammattia. Viihdeala on melkoisen rankka verrattuna tavishommaan, on mun mielipide. Mulla on jäänyt sellanen melko negatiivinenkin kuva musamaailmasta, keikkailusta jne. Siellä ollaan helkutin kateellisia toisille, on kilpailua jne. Myös muusikoiden maailma on melko eri planeetalla verrattuna tavallisten ihmisten maailmaan (ainakin tietyntyyppisillä keikoilla). Tää ala toi ainakin itselle mielettömästi enemmän mielialan vaihteluja, verrattuna tavishommaan. Musamaailmassa jonain hetkenä olet täysin ylikierroksilla ja onnellinen, kun taas toisena hetkenä kaikki meneekin päin peetä jne. Ja huom. Mulla ei ole minkäänlaista mielenterveysongelmaa! :)
Itse koin tavishomman sittenkin sellaiseksi josta pidin enemmän. Koska silloin elämä on niin tasaista ja turvallista. Ja työkaverit kertovat jos tekee jonkin asian hyvin. Musamaailmassa oli paljon seläntakanapuhumista, josta en tykännyt yhtään.
Toki oli myös tosi hyviä tyyppejä, jotka menestyksestä huolimatta olivat jalat maassa ja reiluja. Mä myös jotenkin ihmettelin sellasia asioita kuinka joillain pikkujulkuilla oli voinut kihahtaa homma päähän. Miksi ne luuli olevansa muita parempia jonkun pikkutittelin myötä? Hohhoijakkaa.
No niin, tällänen näkökulma multa tähän aiheeseen. | |
Parhaat ystävyys-ja kaveruussuhteet on ainakin meikäläisellä soittajista. Soittaja ymmärtää parhtaiten toista soittajaa.
Selkäänpuukotus tai seläntakana puhuminen on lapsellisen pientä verrattuna esim.pankki-ja vakuutusalaan, joissa työskentelin tuossa välillä.
Mä katselen tätä touhua vissiin vieläkin vaalenpunaisten linssien läpi.
COVS2. |  pekkajau
06.06.2009 01:29:31 (muokattu 06.06.2009 01:43:23) | |
|
walttoni: Parhaat ystävyys-ja kaveruussuhteet on ainakin meikäläisellä soittajista. Soittaja ymmärtää parhtaiten toista soittajaa.
Selkäänpuukotus tai seläntakana puhuminen on lapsellisen pientä verrattuna esim.pankki-ja vakuutusalaan, joissa työskentelin tuossa välillä.
Mä katselen tätä touhua vissiin vieläkin vaalenpunaisten linssien läpi.
Mutta toisaalta...soittaja on suurin susi toiselle soittajalle jos se toinen soittaja ei ole todella hyvä soittaja ja se toinen soittaja ei ole riipuvainen tästä toisesta soittajasta. | |
pekkajau: Mutta toisaalta...soittaja on suurin susi toiselle soittajalle jos se toinen soittaja ei ole todella hyvä soittaja ja se toinen soittaja ei ole riipuvainen tästä toisesta soittajasta.
Pieniä on nämä sudet olemassa. Pikkusen raakempaa kokemusta toisaalla.
COVS2. | EP
06.06.2009 04:38:03 | |
|
pekkajau: Mutta toisaalta...soittaja on suurin susi toiselle soittajalle jos se toinen soittaja ei ole todella hyvä soittaja ja se toinen soittaja ei ole riipuvainen tästä toisesta soittajasta.
Jep, mutta keikka olosuhteissa on vaan sopeuduttava! ..muutakin on kyllä nähty :/ | |
No joo... Tämä hommahan on paljolti semmoista narsistin puuhaa, eikä tästä mitään tulisikaan ilman kohdallaan olevaa itsetuntoa. -Mitäs sitä meikäläinen muuta -pohjalta on turha lähteä yleisöä viihdyttämään, mutta rajansa kaikella.
Itse olen kokenut nämä yhden TV keikan ja yhden sinkun vääntäneet vokalistit varsinaiseksi maanvaivaksi. Tullaan keikalle kuin toiselta planeetalta ja vihelletään kiipparistille/kitaristille intro korvaan, tai suoraan mikkiin ihmetellen samalla että tämä polo ei ole kuullut minun viimeistä (ainutta) hittiäni. Ennen keikkaa jutut ovat "Kusen Pavarotin pokkki ihan milloin vaan" ja keikalla kolmannen setin puolivälissä alkaakin laulut ja niiden sanat olla hakusessa.
Tavalliset rivimuusikot ovat porukkaa joiden kanssa pärjää aina. Mitä enemmän ammattitaitoa ja kokemusta on vaatteisiin tarttunut, sen helpompi työkaverina. Huippusoittajan ei tarvitse korostaa itseään. Työ puhuu puolestaan. Ei ne ahvenetkaan kehu olevansa melkoisen hyviä sukeltajia.
Kaiken kaikkiaan alasta on jäänyt kivat muistot. Jatkakaa te nuoremmat keikkailua. On tullut teidän aikanne sietää toisianne.
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi muuttua. | |
KanttoriPiiparinen: No joo... Tämä hommahan on paljolti semmoista narsistin puuhaa, eikä tästä mitään tulisikaan ilman kohdallaan olevaa itsetuntoa. -Mitäs sitä meikäläinen muuta -pohjalta on turha lähteä yleisöä viihdyttämään, mutta rajansa kaikella.
Itse olen kokenut nämä yhden TV keikan ja yhden sinkun vääntäneet vokalistit varsinaiseksi maanvaivaksi. Tullaan keikalle kuin toiselta planeetalta ja vihelletään kiipparistille/kitaristille intro korvaan, tai suoraan mikkiin ihmetellen samalla että tämä polo ei ole kuullut minun viimeistä (ainutta) hittiäni. Ennen keikkaa jutut ovat "Kusen Pavarotin pokkki ihan milloin vaan" ja keikalla kolmannen setin puolivälissä alkaakin laulut ja niiden sanat olla hakusessa.
Tavalliset rivimuusikot ovat porukkaa joiden kanssa pärjää aina. Mitä enemmän ammattitaitoa ja kokemusta on vaatteisiin tarttunut, sen helpompi työkaverina. Huippusoittajan ei tarvitse korostaa itseään. Työ puhuu puolestaan. Ei ne ahvenetkaan kehu olevansa melkoisen hyviä sukeltajia.
Kaiken kaikkiaan alasta on jäänyt kivat muistot. Jatkakaa te nuoremmat keikkailua. On tullut teidän aikanne sietää toisianne.
Hienoa KanttoriP!
Nyt aletaan lähestyä asian ydintä ... palailen tuonnempana, ehkä vasta ensi viikolla, tulee sen verran "pitkä" juttu, ettei nyt juuri ehdi kirjoitella tänne, kun on kirjoiteltava toisaalle ... | Jami
06.06.2009 17:34:43 | |
|
Silloin kun kuitenkin jokapäiväisesti soittaessa harjoiteltiin edes yksi biisi "uutta matskua" lisäää viikossa jotenkin kaali pysyi kasassa (soitettiin 220 iltaa vuodessa)
Tuohon voin kiteyttää 28 vuoden ammattiurani.
Tuon minäkin allekirjoitan. Mitä enemmän keikkaa, sitä tärkeämpää on jatkuva uuden opettelu. Muuten bändi kuolee pystyyn.
Äläkää poikerooset ryöttäkö römpsää. |  Timi
06.06.2009 20:11:53 | |
|
Jami: Tuon minäkin allekirjoitan. Mitä enemmän keikkaa, sitä tärkeämpää on jatkuva uuden opettelu. Muuten bändi kuolee pystyyn.
Ei välttämättä.On olemassa vakiintuneita ystävyys ja hauskanpito juttuja.Bändi on meille.Anterolle,Tapanille ja Minulle.Henkireikä niin sanotusta normaalielämästä.Voi astua ihan toiseen elämään.Se auttaa jaksamaan.Ei ehkä kaikki halua Suomen suosituimmaksi bändiksi?
45 vuotta soittanut,Ei juurikaan mitään oppinut.Ehkä jotain kuitenkin?Tervehdi ekaksi keittiöhenkilökunta. | Pete V.
17.06.2009 04:09:26 (muokattu 17.06.2009 04:09:45) | |
|
Hei vaan kaikki tämänkin ketjun aktiivit!
Sattuneesta syystä ... ja ehkä jopa myös muista kiireistä johtuen en ole ehtinyt hetkeen palata tähän erääseen "mieliaiheeseeni" ... toivottavasti kuitenkin tulevien pyhien viimeisten lepohetkien lomassa, tai, ainakin sitten, kun kaikki ovat taas ehtineet toipua vuoden huippusesongista!
Jaksamista vaan kaikille, vielä muutama päivä, ja sitten tehdään, kuukauden työt parissa päivässä, vai ... | Pete V.
20.09.2009 15:55:03 (muokattu 20.09.2009 19:26:08) | |
|
Hei vaan, taas tässäkin ketjussa!
OK, on tässä aikaa taas vierähtänyt, erinäisistä syistä, mutta nyt on sitten koittanut rauhallisempi hetki, syventyä taas hieman myös tähän aloittamaani aiheeseen. Toivon, että keskustelu kuitenkin pysyy asiallisena/rauhallisena, huolimatta mahd. voimakkaista ja ehkä provosoivistakin ilmaisuistani asiassa.
Aiemmissa kirjoitelmissa/kommenteissa tulee kyllä hyvin esiin työryhmän/bändin jäsenten erilaisten persoonien vaikutuksia bändin toimintaan, kokonaisfiilikseen ja yhdessäoloon/soittamiseen, hetkellisesti tai myös pidemmälläkin aikajaksolla, mutta, mitä nämä persoonallisuusasiat/erot sitten oikein ovat ja mahdollisesti aiheuttavat!
Eipä minullakaan tässä mitään ihmeellistä tai kovin konkreettista ole esitettäväni, mutta jotain kokemuksen tuomaa näkökulmaa kuitenkin. Siis, lyhyesti sanoen, näissä yhteyksissä ... narsisti, voimakkaampi, haluaa tuoda ja tuokin itseään esiin enemmän kuin joku muu, ja, egoisti, haluaa itselleen enemmän tuottoa kuin mitä muut saavat ... ja, muina ryhminä yleistäen ovat sitten bändin aktiivisemmat/äänekkäämmät persoonat, ja mahdolliset aremmat/hiljaisemmat jäsenet, kaikissa kuitenkin ainakin pieni annos narsisimia ... Huomioksi tässä, että muussa elämässä ja laajemmin ottaen narsistiset piirteet/luonne voivat tuottaa lähipiirille hyvinkin vaikeita tilanteita ja ongelmia, näitä asioita voi tutkailla vaikka Wikipediasta/Netistä.
Jos ajatellaan vaikka näitä neljää persoonaryhmää TM-genressä, niin narsisteja löytyy lähinnä solistiselta puolelta, tähdet ja laulu/instrumenttisolistit sekä mahd. myös bändipomoista, egoisteja saattaa löytyä ehkei niinkään soittajien mutta bändipomojen suunnalta, ja tietysti toimistojen suunnalta. Muut aktiivisemmat/aremmat edustavatkin sitten "työväkeä" näille kahdelle em. persoonaryhmälle. Eli, tästä voi vetää jotenkin myös johtopäätöksen, "kahden kerroksen väkeä" ...
Näiden narsisti/egoisti -piirteiden voimakkuus persoonassa voi olla jotain mitä vaan tasoa heikosta-vahvaan, mutta kyllä varsinkin sen voimakkaimman pään aistii jostakin henkilöstä aika nopeasti jonkun aikaa hänen käytöstään seurattuaan ja vaikka kanssaan jutusteltuaan. Mutta sitten vähemmän voimakkaan tunnistaminen onkin kovasti vaikeaa ja saattaa viedä kauan aikaa, ja siinä piilee "ansa" johon jokainen on varmaan joskus joutunut ... Eli, joutuu "alistumaan" taiteessa tai käytännön asioissa johonkin, josta ei välttämättä niin pidä tai haluaisi olla mukana ... Tämä puolestaan aiheuttaa turhautumaa ja kerää patoutumaa, joka sitten aikaa myöten väistämättä purkautuu jollain tavoin ... Ja, miten sitten eri soittajien narsismin tasot, varmasti vaikuttavat bändin toimintaan ja ryhmädynamiikkaan sekä lopputulokseen, kappaleiden/esitysten äänelliseen/visuaaliseen ilmiasuun, rakenteeseen jne. ...
Pääosa omasta kokemuksestani on vuosien/vuosikymmenien takaa, jolloin bändipomoissa oli lievästi sanottuna aika voimakkaitakin egoisteja ja/tai narsisteja, jotkut jopa soittotaidoiltaan selvästi vajavaisia, mutta joiden pillin mukaan bändi ja solistit joutuivat tanssimaan ... ja, vastaavaa on ollut myös joidenkin "tähtien" kanssa. Nykypäivänä asetelmat ovat tietysti muuttuneet keikkamyynnin ammattilaistuttua sekä soittajiston valistuttua ja taiteellisen tason noustua/ammattilaistuttua, mutta kai siellä alla jossain kuitenkin on vielä jotain samaa perusvirettä ...
Jotta en nyt mollaisi ihan kaikkia, niin sanoisin kyllä, että ehkäpä vaan muutamia lukuunottamatta TM-genren soittajat ovat asiallisia, toistensa kanssa hyvin toimeentulevia kavereita, muodostaen hyvin toimivia porukoita/bändejä, ja myös tähtien ja bändipomojen joukossa valtaosa on asiallisia hyväsydämisiä soittajat huomioonottavia ihmisiä!
No, josko tähän loppuun uskaltaisi laittaa vielä pienen loppukevennysprovon, onko joku joskus tavannut jonkun voimakkaan narsisti/egoistin näissä ympyröissä ... ei tarvitse, eikä saisikaan nimetä ...
Edit: Ehkä pitää hiukan "selventää" tätä viimeistä ... siis, "suuri tähti" tulee heittämään oman lyhyen keikkansa, taustabändinä joku "raatajabändi", peittää "karismallaan" alleen kaiken muun, kiireesti sen kummemmin bändin kanssa kommunikoimatta, tai sitä esittelemättä kiirehtii seuraavalle keikalle tai kotiin, niin, kassan kautta tietysti, tai nykyisin ei tarvitse tehdä sitäkään kun rahat maksetaan "sovitussa suhteessa" toimiston kautta, bändille jää sitten joku ropo avustukseksi kuluista, ehkäpä peräti 30% kokonaisuudesta ... jotainko tuttua tässä ... | |
Timi: Ei välttämättä.On olemassa vakiintuneita ystävyys ja hauskanpito juttuja.Bändi on meille.Anterolle,Tapanille ja Minulle.Henkireikä niin sanotusta normaalielämästä.Voi astua ihan toiseen elämään.Se auttaa jaksamaan.Ei ehkä kaikki halua Suomen suosituimmaksi bändiksi?
Niinpä, mutta sulle/teille tuo homma onkin "henkireikä ns. normaalielämästä". Minä tarkoitinkin että joskus tätä hommaa on tehty ihan aikuisen oikeesti laskuja maksaen yms. se yli 200 keikkaa vuodessa . Ihan eri tilanne, sori vaan.
Humppamuseon intendentti | |
KoskPaavo: Niinpä, mutta sulle/teille tuo homma onkin "henkireikä ns. normaalielämästä". Minä tarkoitinkin että joskus tätä hommaa on tehty ihan aikuisen oikeesti laskuja maksaen yms. se yli 200 keikkaa vuodessa . Ihan eri tilanne, sori vaan.
OK, näin tietysti on ... mutta, miltä sinun näkökulmastasi tämä äskeinen uusi kirjoitelmani tuntui, tutulta vai vieraalta tms., oliko siinä faktaakin, vai pelkkää fiktiota? | |
Pete V.: OK, näin tietysti on ... mutta, miltä sinun näkökulmastasi tämä äskeinen uusi kirjoitelmani tuntui, tutulta vai vieraalta tms., oliko siinä faktaakin, vai pelkkää fiktiota?
Faktaahan tuo, periaatteessa narsismihan (terve??) se kaikki patistaa esim. treenaamaan. Jotain palkintoa siitäkin odotetaan.
Humppamuseon intendentti | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
