Kitarat: soittaminen ›

aalataur: Se voisi olla ongelmallista, koska se on teknisesti sellaisella tasolla jota en koskaan tule saavuttamaan vaikka tekisin mitä. En sanoisi siis esikuvakseni, mutta kyllä sen soitosta silti tykkään, en tosin ihan yhtä paljon kuin Gilbertin. Ei mulla muutenkaan ole esikuvia, varastan likkejä milloin mistäkin, muuttelen ehkä vähän ja joskus jopa keksin jonkun itse ja niistä muodostuu mun soitto. Noilla kitarasankareillakin on jotain semmosia likkejä, jotka pystyy oppimaan tavallinenkin kuolevainen. Varsinkin jos vähän pudottaa vauhtia. Esim. opettelin ton Romeon tappinglikin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZF5ra8N1ndw
 
Soittelen sitä vaan tempoon 70-90 kun Romeo soittaa 172. Kuulostaa hienolta hitaampanakin. Hammettin soitossa on myös ihan käyttökelpoisia likkejä, niitä voi soittaa jopa lähempänä oikeaa tempoa.
 
Vielä kun keksisi, että miksi joku haluaisi soittaa noin. Wanhana klassisen puolen pianistina tuo kuulostaa karsealta sonnalta. Opettele ennemmin vaikka BB King-vibra kunnolla kuin tuollaisia :D Nojoo unoha

antnis: Vielä kun keksisi, että miksi joku haluaisi soittaa noin. Wanhana klassisen puolen pianistina tuo kuulostaa karsealta sonnalta. Opettele ennemmin vaikka BB King-vibra kunnolla kuin tuollaisia :D Nojoo unoha
 
Totta ja toi tyyppi on ihan pelle. Ainut hyvä juttu on se, että se soittaa sillä japskimerkillä, mutta sehän on juuri huono, että toi tyyppi pilaa koko merkin maineen!

Michael Romeo on teknisesti huikea virtuoosi ja omassa skenessään vieläpä aika tyylitajuinen, puhumattakaan terävästä sävellyskynästä. Arvostan miehen kykyjä vaikka ei omiin sankareihin kuulukaan. Mnet taidespederaadin nillitykset jätän suosiolla omaan arvoonsa.

M4ss3 m/: Totta ja toi tyyppi on ihan pelle. Ainut hyvä juttu on se, että se soittaa sillä japskimerkillä, mutta sehän on juuri huono, että toi tyyppi pilaa koko merkin maineen!
 
Mikä Michael Romeosta tekee pellen?!?!?!?!?!??? Vaadin perusteluja

antnis: Vielä kun keksisi, että miksi joku haluaisi soittaa noin. Wanhana klassisen puolen pianistina tuo kuulostaa karsealta sonnalta. Opettele ennemmin vaikka BB King-vibra kunnolla kuin tuollaisia :D Nojoo unoha
 
Orientaatiokysymys.. itse en jaksa kuunnella klassista, koska sinfoniaorkesterin soundimaailma on vieras ja kuulostaa munattomalta. Tuplabassarit ja särö pitää olla, sitten klassinen kuulostaa hyvältä. Särö ilmeisesti oli se mikä sinua häiritsi, sillä Romeon soiton puhtaus on ilmiselvää. Ja klassista kitaraahan sekin jossain vaiheessa opiskeli. Romeo sentään säveltää suureksi osaksi itse omat juttunsa, klasarimuusikot vetää covereita. Ja eiköhän Romeo halutessaan vetäisi aika täydellisen BB King -imitaation, sen verran kovan luokan kaverista on kyse.

Tuntuu menevän ohi aiheen mutta menköön.
 
aalataur: Orientaatiokysymys.. itse en jaksa kuunnella klassista, koska sinfoniaorkesterin soundimaailma on vieras ja kuulostaa munattomalta. Tuplabassarit ja särö pitää olla, sitten klassinen kuulostaa hyvältä. Särö ilmeisesti oli se mikä sinua häiritsi, sillä Romeon soiton puhtaus on ilmiselvää.
 
Romeon soitto on kyllä puhdasta, ja säröä on myös, mutta siltikin se kuulostaa minusta munattomalta. En tiedä johtuuko se täppäyksestä itsestään, mitä en muutenkaan paljoa tykkää kuunnella, vaiko siitä että soitto on 'liian' tarkkaa. Tuntuu vaan että kitaraa ei kuulu soittaa noin. Jonkun EVH:n tekemänä juuri ja juuri ymmärrän täppäystä, mutta tuollainen Romeo-touhu menee yli.
 
Ja eiköhän Romeo halutessaan vetäisi aika täydellisen BB King -imitaation, sen verran kovan luokan kaverista on kyse.
 
Ei.
 
Ja hieman takaisin aiheeseen. Koko tämä ketju on minusta lähinnä naurettava. Kirkin ja Metallican menestys on kiistaton, ei silloin ole merkitystä osaako soittaa vai ei. Siltikin, kateellisten panettelua on se ettei Kirk osaisi, enkä sano tätä missään Metallica-fanin ominaisuudessa.
 
Joku täällä osuvasti sanoikin että Metallica on enemmän kuin osiensa summa. Juuri siinä kontekstissa Kirkiä pitäisi arvioida jos se on pakko tehdä. Metallicaan Kirk on hyvin todennäköisesti paras mahdollinen lead-kitaristi, ja on pelkästään tyhmää yrittää verrata häntä johonkin keskinkertaisen soolouran tehneeseen tiluhermanniin.
 
Mitä järkeä on ylipäätään yrittää asettaa kitaristeja paremmuusjärjestykseen niin kuin jotkut täällä kovasti haluavat tehdä? Ynkkä on kuitenkin paras.

aalataur: sinfoniaorkesterin soundimaailma on vieras ja kuulostaa munattomalta. Tuplabassarit ja särö pitää olla, sitten klassinen kuulostaa hyvältä
 
Jeh, tuplabassareissa ja särössä se muna piilee! Sinfoniaorkesterihan nyt kuulostaa aina vaisulta pihinältä.

aalataur: Orientaatiokysymys.. itse en jaksa kuunnella klassista, koska sinfoniaorkesterin soundimaailma on vieras ja kuulostaa munattomalta. Tuplabassarit ja särö pitää olla, sitten klassinen kuulostaa hyvältä. Särö ilmeisesti oli se mikä sinua häiritsi, sillä Romeon soiton puhtaus on ilmiselvää. Ja klassista kitaraahan sekin jossain vaiheessa opiskeli. Romeo sentään säveltää suureksi osaksi itse omat juttunsa, klasarimuusikot vetää covereita. Ja eiköhän Romeo halutessaan vetäisi aika täydellisen BB King -imitaation, sen verran kovan luokan kaverista on kyse.
 
Tuplabasarit ja särö tekevät klassisesta karmeaa kitschiä :D Sellaista Kauniit & Rohkeat-tyylistä pullaa jota tehdessä on tyylitaju kadonnut jonnekin Ynkan persv...

aalataur: Orientaatiokysymys.. itse en jaksa kuunnella klassista, koska sinfoniaorkesterin soundimaailma on vieras ja kuulostaa munattomalta. Tuplabassarit ja särö pitää olla, sitten klassinen kuulostaa hyvältä.
 
Paitsi että silloin se ei ole klassista:) Jos se on klassisessa musiikissa vallitsevaa sävellysideologiaa ymmärtäen sävellettyä musiikkia, jossa kokoonpanona on heviorkesteri, se voi olla klassista, mutta särökitaralla rokkitatsilla vedetty Bach on jotain aivan muuta. Kuten esmes kun Gilbert soittaa Haydnia tai Beethovenia.
Kuuntele rokkiyleisön suosikit - Holstin Planeetoista osa Mars, Orffin Carmina Buranan O Fortuna, R. Straussin Also sprach Zarahustra -sävelrunon johdanto; tai vaikkapa Uuno Klamin Kalevala-sarja, Stravinskin Tulilintu ja Kevätuhri, Dvorakin 9. sinfonia, Kalevi Ahon klarinettikonsertto, Johann Straussin aina yhtä suositut polkat ja vaikka James MacMillanin lyömäsoitinkonsertto, sano noiden jälkeen että klassinen musiikki on aina munatonta;)
 
Se, mikä klassisesta tekee vieraannuttavan kuuloista rock-yleisölle, on selvästi kuultavissa olevan biitin puute. Sen puutteesta johtuen klasari vaatii erilaista keskittymistä. Kun kynnyksen yli pääsee, edessä on aika iso maailma kaikkea jännää täynnä.

John Titor: Se, mikä klassisesta tekee vieraannuttavan kuuloista rock-yleisölle, on selvästi kuultavissa olevan biitin puute.
 
Aivan, biitin puute just. Siis kyllä myönnän että klassisessa voi olla munaa, se on vaan mun kehittymätön korva joka ei ole tottunut viuluihin, patarumpuhin ja sellaisiin. Klassista pitäisi kuunnella enemmän, mun klassiset on jäänyt niihin kahvimainosjuttuihin. Tottumusjuttuja nämä. Esimerkiksi Metallican Black oli ensimmäinen metallialbumi mitä kuulin varhaisteininä 90-luvun alussa, ja se kuulosti aivan liian aggressiiviselta, raa'alta ja rankalta mun korvaan. Säröä oli liikaa. Sitä kuunneltiin sitten väkisin kun kaveritkin kuunteli enkä halunnut että minua pidetään "nössönä". Sitä ennen olin tottunut siihen että Queenin Stone Cold Crazy/Headlong on rankinta mahdollista menoa. Aikuisena ollaan muisteltu huvittuneina asiaa, ja se kaveri joka kehui Metallicaa ja jolta äänitin Blackin C-kasetille, myönsi että hänellä oli sama ongelma, ei vaan kehdannut myöntää.
 
Nykyään lähemmäs kolmekymppisenä taas tulee kuunneltua deathmetallia, Meshuggahia ynnä muuta, ihan omaksi iloksi. Musamaku on mennyt aina vaan rankempaan suuntaan ja toisaalta myös laajentunut moniin eri kevyisiinkin suuntiin. Klassista vaan en ole jaksanut kuunnella, laiskuus ym. tekijät on syynä... ja juuri tuo että korva ei ole orientoitunut siihen soitinrepertuaariin ja dynamiikkaan. Kyllähän klassinen on varmasti hienoa, mä en ole vaan jaksanut vielä nähdä sitä vaivaa että opettelisin kuuntelemaan sitä. Sähkis on tutumpi. Romeon jutuissa on sellaista häijyä, synkkää tatsia mikä Ynkällä ei ole niin vahvana, ja siitä mie tykkään. Tykkään myös monimutkaisista polyrytmeistä joissa bassarit ja rytmikitara pelaavat yhteen, polyrytmejä en ole klassisesta hirveästi löytänyt. Tosin en ole paljoa etsinytkään.
 
E: Tää nyt menee täysin OT:ksi niinkun mun kaikki postaukset, eli pahoittelen häiriötä. Hammettista olen kertonut jo ajatukseni, niihin ei mitään lisäämistä.

aalataur: polyrytmejä en ole klassisesta hirveästi löytänyt. Tosin en ole paljoa etsinytkään.
 
Saanko ottaa tämän allekirjoitukseeni?

Jucciz: Saanko ottaa tämän allekirjoitukseeni?
 
Millonkapa niitä lupia olisi kyselty :)
 
Niin ja romeosta sen verran, että meikä ainakin diggailee hyvinkin paljon hänen soittoaan ja etenkin biisejään. Teknisesti hemmetin taitava ja hänet tunnistaa soittotyylistä kyllä millon vaan, mikä on minusta suht positiivinen juttu.

Jucciz: Saanko ottaa tämän allekirjoitukseeni?
 
No jos tykkäät lukea näitä pikkutunneilla kirjoitettuja juttuja kuin lakitekstiä, niin siitä vaan. Olen kyllä pakkokuunnellut klassista aikanaan kotona, koska isäni on suuri klassisen musiikin ystävä, lisäksi kuunnellut läpi kokoelmalevyjä Kauneimmat Klassiset -tyyliin. Tyttö jota joskus tapailin opiskeli Siballa ja sen lurittelua tuli kuunneltua. En ole kertaakaan kuullut että klassisessa olisi esim. mitään Meshuggah-maisia polyrytmejä, missä viiden, seiskan tai yhdeksän patterneja toistetaisiin pitkään neljäsosien tai triolien päälle, niin kauan että ne osuvat jälleen samoihin kohtiin kuin alussa. Anteeksi nyt vitusti jos en käyttänyt oikeita musiikinteorian termejä, kun ei ole jaksanut napata koskaan tuo teoriapuoli. Kielioppivirheitäkin voi tulla kun on tuosta abiturienttivuodesta aikaa se 10 vuotta eikä yliopistolla esseitä kirjoittaessa kirjoitus/kielioppivirheet vaikuta mihinkään.

SampoJ: Millonkapa niitä lupia olisi kyselty :D
 
No joo, harvemminpa niitä... :)
 
Mietin vaan kun ihan muutaman oikein valitun albumin mittaisella tutustumisretkellä vaikkapa jazz- tai kansanmusiikkiin on helppo huomata, että ei se metallimusiikin rytminkäsittely nyt yleensä mitään kauhean omaperäistä ole, edes näillä bändeillä, jotka "säveltävät" "biisinsä" lähinnä TI-89:llä ja Excelillä. Näiden veikkojen luulisi olevan itse asiassa aika suuria sarjallisen musiikin ystäviä - kannattaa tutustua vaikka Googlen avustamana tuohon käsitteeseen.
 
"Klassisesta musasta", jolla varmaan yleensä länsimaiseen taidemusiikkiin viitataan, löytyy jos jonkinnäköistä tahtilajikikkailua ja polyrytmiikkaa, jos jaksaa perehtyä. Ei ole Thordendalin eikä edes Petruccin keksintöä soittaa päällekkäin jotain kolmeen ja neljään menevää tai valita tahtilajiksi alkuluku kuudestoistaosaa.

Tuplabassarit ja särö pitää olla, sitten klassinen kuulostaa hyvältä.
 
Mielipideasioita. Paras tilanne on kuitenkin kiistatta se, kun kitaristin saarnirunkoinen kitara helähtää resonoimaan ja yksikelainen tallamikki välittää piuhojen kautta signaalin vahvistimeen, joka antaa pientä crunchimaista säröä. Kitaristi soittaa funkkityylistä komppia johon on sekoitettu x7#9-sointuja, jotta tunnelma on korkeimmillaan. Näihin lisätään virtuoosimainen basisti, jonka bassokuviot yllättävät kaikenmaailman ynkät aivan 6-0. Vielä rumpali, jonka yhdestä basaripedaalista ja virvelistä ja tomeista + pelleistä irtoaa sellaiset rytmit että tyhmempikin menee aivan sekaisin. Lisänä hyvä-ääninen ja taitava laulaja, jonka ilmaisu sopii bändiin kuin finni teinin naamaan. Koko bändi puhaltaa yhteen hiileen ja on erittäin energinen esiintyessään rauhallisimpia kohtia unohtamatta.
 
Minä kyllä kieltämättä pidän tuplabasareista ja säröstä mutta pidän myös monesta muusta. Vaikka Cannibal Corpsessa on tuplabasarit ja särö niin mielestäni kyseessä on musiikillisesti erittäin kyseenalainen bändi.
 
Sävelkulkujen omaperäisyys ja hienous sekä itse musiikki on tärkeämpää kuin se, mitä tiettyjä soittimia soittaa sitä tai kuinka alhaalla kitaristin kitara on ja kuinka pitkät hiukset hänellä on.
 
Vielä aiheeseen sen verran että vaikken Metallicasta pidäkään, on se kuitenkin todella menestynyt bändi. Vaikka Kirk Hammett ei ilmaisultaan tai tekniikaltaan olisikaan parhaita kitaristeja, ilman häntä ja Larsia (sanoinko tuon ääneen?) Metallica olisi huomattavasti erilainen bändi.

Jucciz: No joo, harvemminpa niitä... :)
 
Mietin vaan kun ihan muutaman oikein valitun albumin mittaisella tutustumisretkellä vaikkapa jazz- tai kansanmusiikkiin on helppo huomata, että ei se metallimusiikin rytminkäsittely nyt yleensä mitään kauhean omaperäistä ole, edes näillä bändeillä, jotka "säveltävät" "biisinsä" lähinnä TI-89:llä ja Excelillä. Näiden veikkojen luulisi olevan itse asiassa aika suuria sarjallisen musiikin ystäviä - kannattaa tutustua vaikka Googlen avustamana tuohon käsitteeseen.
 
Toki voin vaikka lainata kirjastosta kyseiset levyt, jos joku vaan kertoo mitkä ne ovat. Täytyy nyt käydä läpi noi Titorin sanomat ainakin kun kerkee. Polyrytmiikka menee Meshuggahilla välillä itsetarkoitukselliseksi, joo.. mutta joskus se tuo sitä aiemmin mainittua munaskuukkelia biisiin, esim. Symphony X:n Eyes of Medusa. Siihen päälle vielä klassisvaikutteista tiluttelua.. ah..

Ihme 'omoilua kun joka paikassa pitää olla munaa.

...jotka "säveltävät" "biisinsä" lähinnä TI-89:llä ja Excelillä...
 
Saiskohan siitä mielenkiintosempaa jos antas eri nuoteille tiheys ja kertymäfunktiot ja hyödyntäs sävellyksessä monte-carlo menetelmää? Rytmiikkaa vois sitten käsitellä jollain edellisten konvoluutiolla.
 
... Tai jos vaan pistäs aivot narikkaan ja käyttäs korviaan niinku tähänkin asti.

juki68: Ihme 'omoilua kun joka paikassa pitää olla munaa.
 
Juuh.. Ja kun tosimiehet panee ja niin edelleen. Mutta joskus käy niin että pientä ihmistä vituttaa, ja silloin ei jaksa kuunnella mitään tryffeliporsaan ininää, vaan soiton pitää tulla raivolla. Ja vaikkei vituttaisikaan, kevyt positiivinen aggressio esim. duurivoittoisessa biisissä on mielialaa nostattavaa. Mutta jos on vaikka humppamiehiä niin voihan sitä olla vaikea ymmärtää.