Jazz ›

JoeQPublic:
- hahmota kunkin biisin sointukulusta II-V (-I) -kulut (löytyy duuri- ja molliversioina). Mieti, mitä sävellajia se edustaa (I). Jos et tiedä, mikä on II-V, niin selitys löytyy helposti, ja se on tärkeä

 
Näinkö? Vai olenko mennyt ihan kauas metsään?
 
http://img523.imageshack.us/img523/8332/smrtime.jpg
 
Voi olla, että jotain jäi huomaamatta.

Sarisard: Näinkö? Vai olenko mennyt ihan kauas metsään?
 
http://img523.imageshack.us/img523/8332/smrtime.jpg
 
Voi olla, että jotain jäi huomaamatta.
 
Suuri osa oikein, esim. 2. rivi ! Duuribiisien ja duurimaisten osuuksien II-V:sista kannattaa ehkä aloittaa, mollissa on usein enemmän sävyhämäyksiä. Mollibiisissä, joka on vahvasti Am-sävellajissa, Am pitää useimmiten tulkita ikäänkuin mollin I-asteeksi, vaikka joku moodiasiantuntija saattaa tähän älähtää :D (?) . Eli tuossa silloin Am on usein ikäänkuin I-aste, ja E7 on V . E7:n voi korvata laittamalla sen keston puoliksi ja laittamalla ensimmäiseen puolikkaaseen IIm7b5-soinnun jolloin II-V-luonne näkyy selvemmin. Molli-II-V:ssä on tosiaan useimmiten tuo b5....

JoeQPublic: Molli-II-V:ssä on tosiaan useimmiten tuo b5....
 
ja vitosessa b9

JoeQPublic: Suuri osa oikein, esim. 2. rivi ! Duuribiisien ja duurimaisten osuuksien II-V:sista kannattaa ehkä aloittaa, mollissa on usein enemmän sävyhämäyksiä. Mollibiisissä, joka on vahvasti Am-sävellajissa, Am pitää useimmiten tulkita ikäänkuin mollin I-asteeksi, vaikka joku moodiasiantuntija saattaa tähän älähtää :D (?) . Eli tuossa silloin Am on usein ikäänkuin I-aste, ja E7 on V . E7:n voi korvata laittamalla sen keston puoliksi ja laittamalla ensimmäiseen puolikkaaseen IIm7b5-soinnun jolloin II-V-luonne näkyy selvemmin. Molli-II-V:ssä on tosiaan useimmiten tuo b5....
 
Jepjep. Pari juttua, joita kannattaa ehkä pähkäillä. Tai jos tuntuu kökkäreiseltä, niin sitten ei...
 
Tämähän on niin Am blues kuin vain suinkin. Nuo Am-E7 vaihdot on ehkä parempi käsitellä tuolla pohjalla ja katsella noita tilapäisiä juttuja, niinkuin JoeQ mainitsi. Tuossa ekassa rivissä vasta tuo A7 valmistelee siirtymistä IV asteelle. Tuo siirto on hyvä kaivaa sooloon. Vähän samalla tavalla voi kokeilla kolmanen rivin lopussa D7 Ebdim jutun voi käsitellä siirtona C-duurille. Vähän niinkuin dominantin dominanttina, kun tuon Ebdimin käsittelee D7b9:nä...
 
Tuossa toisessa rivissä voi miettiä tuota ekaa II-V juttua niin, että se tähtää C-mollille. Hyvin istuu tuon käsitteleminen C-jazzmollin kautta, itseasiassa sen saman C-RMM:n kanssa voi käsitellä tuon seuraavankin kakkosvitosen (Cm7-F7). Cm7:lla täytyy vaan käsitellä se Maj7-ääni varovasti. Sillä saa ihan makean kuuloisen dissonanssin, sanotaan vaikka jazz-sävyn mukaan kunhan purkaa sen järkevästi. F7:lle putoaa kätevästi sitten lydian dominant, joka taas on niin jatsia.
 
Tällä tavalla ajateltuna kahden peräkkäisen II-V/tahti sijaan saadaan yhteen sävellajiin mahtuva kahden tahdin mittainen II-V-I-IV, mikä saattaa helpottaa jos haluaa rakentaa pitempiä fraaseja. Tämä ei ole ehkä ihan ortodoksi tapa ajatella, mutta ei se Cm7 siitä loukkaannu. Ja vaikka tuo Bm7b5 viittaakin sinne Am:lle, niin kyllä sekin taittuu sillä C-jazzmollila, kunhan taas käsittelee Eb:n järkevästi. Am:lle ennättää vielä sen E7:n kautta ihan hyvin.
 
Tuolla viimeisellä rivillä sitten on biisin hetkellinen KÄÄNNE. Elikkä tuo C6/E...Bm7b5 pelaa ihan tyylikkäästi rinnakkaissävellajissa. Ei ole ollenkaan paha valinta ottaa myös sooloon duuripätkä ennen turnaroundia...
 
Tällaisilla aivoituksilla olen joskus itse tähän & vastaaviin ja oikeastaan muihinkin sooloa väkästänyt. Joskus on jopa kuulostanut ihan jeesiltä.
 
Muuten olet, Sarisard munkin mielestä ihan ok hahmottanut.

Muuten, kun olen ylempänä ja vähän muuallakin ottanut tavakseni horista noista septimi - terssi- (7-3) -sävelistä tässä harjoittelun vaiheessa, niin tsekkaa huviksesi noihin perustuva vaikka toisen rivin kromaattinen kulku C-H - Bb-A - A-G# ja makustele, miten se sopii sointuihin melodiaa rakentaessasi. Siihen sitten skaalan ja sointusävelten avulla melodialinjaa sovittelemaan. Ja kun alkaa näistä koostuvat melodiat kyllästyttää, lisää herkkua piisaa.
 
Zeeboon mainitsemat blues-taitteet kannattaa tosiaan merkata.

häätyy lukea Zeeboon inputti vähän enemmän ajatuksen kanssa huomenissa, terssin ja septimin tärkeys on jotakuinkin hanskassa johtuen siitä, että opiskelin musiikkia ihan ammattimielessä aikast aikaa. Jazzista ei noilta ajoilta jäänyt oikeastaan kamalasti mieleen vaikka sitä kuunneltiinkin paljon.
 
Mutta mutta, mistähän toi jassin bassottelu kannattais alotella, eli siis joku selkeä ja helppo biisi hakusessa.

kun soitetaan jazzia blueskaavan päälle... mitäs siitä voisi sanoa aloittelijalle (jolla on "bluestausta")? miksolyydiset skaalat lienee hyvä lähtökohta?

sub zero: kun soitetaan jazzia blueskaavan päälle... mitäs siitä voisi sanoa aloittelijalle (jolla on "bluestausta")? miksolyydiset skaalat lienee hyvä lähtökohta?
 
Niin mutta bluesasteikko toimii koko sointukierron ajan!

baron: Niin mutta bluesasteikko toimii koko sointukierron ajan!
 
säkö soitat sitten pelkkää bluesasteikkoa, jos jazz-kappaleessa on blues-soinnut?

sub zero: säkö soitat sitten pelkkää bluesasteikkoa, jos jazz-kappaleessa on blues-soinnut?
 
Molliblues, duuriblues, pentatoniset, soinnun mukaiset miksolyydiset. Noilla alkuun.

sub zero: säkö soitat sitten pelkkää bluesasteikkoa, jos jazz-kappaleessa on blues-soinnut?
 
Miksikäs ei?
 
Lisäsävyjä jos alkaa hahmottelemaan, niin voisi kokeilla ensin "jazzintaa" sitä sointukiertoa. Sointuvaihdot I - IV ja I - V passaa valmistella II - V:lla jotka tähtäävät siihen sointuun johon ollaan vahitamassa.
 
Vaikkapa
 
| A7 | D9 | A7 |A7 |
| D7 |......
 
tuo neljännen tahdin A7:n voi korvata D:lle johtavalla II - IV:lla, esim:
 
| A7 | D9 | A7 |Em7 A7 | D7 |...... tai
 
| A7 | D9 | A7 |Em9 Eb9 |D7 |...... tai
 
| A7 | D9 | A7 |Em7 Bb7 | D7 |...... tai joku muu II-V korvaus
 
Nyt kun nuo taitekohdat voi käsittellä tuon korvaavan sointukulun kautta, vaikka sitä ei taustassa olekaan. Sointuarpeggiona, moodeilla, common-tone hommina, mikä vaan tuntuisi toimivan.
 
Sama homma sitten I - V vaihdossa:
 
Tuossa on yksi esimerkki, jossa kahdeksannesta tahdista lähtee V:lle menevä II -V rimpsu: C#m7 F#7 johtaa Bm7:lle, joka taas on A:n toinen aste. Tuosta I - V vaihdosta tulee vähän .... jouhevampi. Tuossakin voi tietty käyttää sopivan kuuloisia II-V vaihdokkeja

| A7 | D9 | A7 | Em7 A7 |
| D7 |D#o7| A7 | C#m7 F#7|
|Bm7| E7 |A7 F#7| Bm7 E7b9|

 
Ja kyllä, miksolydinen vörkkii oikein hyvin. Samoin overtone tai lydian b7, ihan miten vaan. Hyviä juttuja saa aikaiseksi myös kokosävelasteikolla, sehän tuo b5:n ja #5:n peliin mukaan. Itse tykkään tuosta overtonesta just sen takia, että siinä on pätkä kokosävelasteikkoa joka antaa sellaisen avoimen soundin.
 
Hyvät jutut kuuostaa hyvältä ja jokaisen paskankin äänen tai fraasin voi selittää ja perustella. Kannattaa antaa omien korvien olla tuomarina.

sub zero: kun soitetaan jazzia blueskaavan päälle... mitäs siitä voisi sanoa aloittelijalle (jolla on "bluestausta")? miksolyydiset skaalat lienee hyvä lähtökohta?
 
Pari ideaa.
l - asteella miksolyydinen, iv - asteella sama doorisena, eli pieni terssi on ainoa muutos skaalassa, vrt. Miles Davis, All Blues, v - asteella kumpi vaan, tai jotain ihan muuta.
 
Triad pairs. Laajennetaan seiskasointua, esim. C7 päälle voi soittaa vuorotellen Am ja Gm kolmisointuarpeggioita, sweep - tekniikka käy hyvin. Myös C ja Bb vuorottelu toimii.
 
Pidempiä fraaseja kuin bluesbluesissa, voi yrittää treenata soittamalla pelkkiä 8 - osa ketjuja, kuulostaa ymmärrettävämmältä kun fraasit purkautuvat seuraavan soinnun sointusäveleeseen.
 
Johtosävelet, approach notes. Esim. Twilight Time, (Kun hämärtää) melodia.
 
Toistot ja eteneminen, odotusten kanssa pelaaminen, jännityksen purkautumiset, nämä ovat tosin yleisempiä juttuja. intensiivisyys rytmissä ja harmoniset asiat voi korostua vuorotellen. Tyylit on monet miltä haluaa kuulostaa, ketä miellyttää.
 
Uuden yhdistäminen aiemmin soittamaansa, ei tarvitse tyhjästä aloittaa.

Hiukan äskeisestä eteenpäin... Näitä voi soitella hitaastikin :-)
Tavallisia konsepteja, jotka sinänsä helppoja tajuta.
 
1) Kannattaa kokeilla siksikin, että oppii niitä musiikista tunnistamaan ja oppii kuuntelemaan, että miltä se parker tai coltrane sen tutun perusbluesin päällä kuulostaa. Sitten on helpompaa lähestyä heidän omia sävellyksiäänkin. Ei kannata liikaa huolta kantaa, jos ei ihan joka mutkaa saa heti oikein tulemaan. Tärkeämpää on kuunnella.
 
2) Toinen syy on yrittää hienovaraisesti viestittää, miksi kannattaa harjoitella vakioitujen sointurakenteiden soittamista vaikka monet kokevat sen turhauttavaksi / tylsäksi / epämusikaaliseksi. Vakioiduilla sointurakenteilla tarkoitan kaikenkirjavia mutta useimmiten helppoja sekvenssejä esim.
 
| B-7 Bb-7| A-7 Ab-7 | etc. tai
| B-7 E7| A-7 D7 | G-7 C7| F-7 Bb-7 | etc. tai
| B-7 E7| Bb-7 Eb7 | A-7 D7| Ab-7 Db7 |
 
Ja sitten niitä esimerkkejä. Kukin valitkoon omalle tasolle sopivan haastavia...
 
1-4
| A7 Eb7 | D9 Db7 | C7 B7 |Bb7 A7 | Kvinttikiertoa ja tritonuskorvauksia
| AMa7 | Ab-7b5 Db7| F#-7 B7 |E-7 A7 | Parkeria, eli II-V -hommaa esim. Confirmation
| AMaj7 C7| FMaj7 Ab7| DbMAj7 (E7) | E-7 (tai Bb7) A7 | Coltranea (Giant Steps)
 
5-8
 
| (A-7) D7 | D-7 G7 | C#-7 F#7|C-7 F7 | Parkeria, joka jatkuu 9-12 ensimmäiseen versioon
| D7| Ab-7 Db7 | Eb-7 Ab7| C-7 F7 | täähän on loputonta, huomaa tässä tuo 7-8 tahdin mediantti-korvaus.
 
9-12
| B-7 E7| F-7 Bb7 | A7 C7| B-7 E7 | Parker jatkuu tai vaikka
| B-7 F-7| Bb7 E7 | AMaj7 C-7| B-7 Bb-7 | eli kromaattisesti samaa sointutyyppiä...
| B-7 C7| FMaj7 Ab7 | DbMaj7 CMaj7| BMaj7 BbMaj7 |Coltranea (Count...) tai pikantisti
| B-7 D7| GMaj7 Bb7 (tai E7) | A7 F#7| B7 E7 |
 
... ja samalla tavalla lisää. Samojen juttujen pyörittelyähän tuo on.
 
Mrs

yritän opetella vanhemmasta päästä stankkuja soolopianolle esitettäväksi. onkohan tässä projektissa jotain, mitä kannattaisi erityisesti ottaa huomioon?
 
(ajattelin et ihan ragtime-tyylinen säestys riittäis, jos ei löydy varsinaisia soolopianosovituksia)

sub zero: yritän opetella vanhemmasta päästä stankkuja soolopianolle esitettäväksi. onkohan tässä projektissa jotain, mitä kannattaisi erityisesti ottaa huomioon?
 
(ajattelin et ihan ragtime-tyylinen säestys riittäis, jos ei löydy varsinaisia soolopianosovituksia)
 
Kyllähän vaikka kuinka paljon albumeita on olemassa, joissa on pianosovituksia jazzstankuista, munkin musakirjahyllystä löytyy varmaan kymmenkunta kappaletta.
Jollet raaski ostaa, etsi kirjastoista.

Jep, vanhoja stankkuja on soittanut kaikki epelit. Löytyy kyllä pilvin pimein kun etsiskelee. Ei nyt liity täysin jutun ytimeen, mutta pakko mainostaa: Suosittelen kovasti Spotifyä jos ei ole vielä tuttu systeemi. Itsellä on kyseinen palvelu ja on kyllä aivan mahtava! kymmenen dollaria kuussa kun maksaa saa kuunnella kunnon aarreaittaa. On löytynyt paljon itselle tuntemattomia loistavia artisteja tätä kautta. Jos löytyy joku tuttava jolla on tarjota kutsu, niin ilmaiseksikin saa palvelun käyttöönsä.
 
http://www.spotify.com/en/

sub zero: ^
eiköhän noihin artisteihin, joita "pitäisi" kuunnella, ole ihmiset hukkumassa muutenkin. tässä enää lisää tarvita
 
Onhan se noinkin. Tarkoitin lähinnä vanhempia esim. 60-luvun artisteja, joista ei itse ole kuullutkaan. Löytyy siis paljon hyvää uutta vanhaa musaa.
 
Nykymusiikista en ole kauhean kärryillä, koska vanhaa on alunperin lähdetty kuuntelemaan ensin ja siinä ollaan vieläkin.

en viittinyt tehdä omaa aihetta ja jatsipalstalla oo jelppikerhookan niin laitetaan tähän:
 
millasta jatsia edustaa john coltranen olatunji concert? muuta asiaa levyyn liittyen?

hibernance: en viittinyt tehdä omaa aihetta ja jatsipalstalla oo jelppikerhookan niin laitetaan tähän:
 
millasta jatsia edustaa john coltranen olatunji concert? muuta asiaa levyyn liittyen?
 
Netistä löytyneiden näytteiden ja määritelmien perusteella: free jazz.