Kitarat: kitarakamat ›

fox: No, tuo "vanerilapa"-heittohan oli vaan hupia, eikö? Kannattaahan sitä heitellä "ilmapallo-ja BS-osaston" faktaa ensittäinkin.. Ihan normimeininkiä. Kun puheena on nuo pahamaineiset, laaduttomat ja muutenkin huonot G-kitarat.. ;)
 
Ootko ihan 100-varma etten satu olemaan juurikin esim. katolinen?? Kannattaa aina lisätä "insult to injury", kuten jenkit sanoo. Pistepajatso saattoi tyhjetä.
 
Aika turhaa, todellakin. Onhan se jo pitkään täällä nähty, yleisellä puolella, että juurikin Gibsonit herättää niin perin voimakkaita tunteita, ja suoranaista fleimausta sekä kitaroitten dissausta, että pääosiltaan kaikki keskustelu ja tieto ko. merkistä on ollut pitkään jo muualla. Mitä sitä turhaan täällä "yleisellä puolella" selvittämään.
Tuosta "työkalu"-vertauksesta.. olet siis sitä mieltä, että Gibsonista ei ole sen paremmin kunnon työvälineeksi vakavasti otettavalle kitaristille, kun Tokai nyt vaan näyttää olevan vertailussasi selvästi parempi. Eihän siinä mitään, hyviä kitaroitahan ne, kuten olen monesti todennut. Eikä niissä kai sitten ole ees sitä "vanerilapaa".
Pienoisia laatuongelmia valitettavasti kyseisellä merkilläkin on ollut viime aikoina, täällä oli Thomannin mailia joskus lainattu, ja tosiaan, ei edes omassa maassaan ollut kovin suosittu, eikö Ishibashi hylännyt koko brändin kitarat myynnistä taannoin juurikin laatuongelmiin vedoten? (lähde mm. Tokairegistry)
Ja todellakaan mulla ei ole yhtään mitään Musamaailmaa vastaan, jos kohta ei puolestakaan, tosin itse asiassa Musamaailma Tokain maahantuojanahan sen massiivisen hypetyksen "Tää Tokai on parempi kuin Gibson" aikoinaan aloitti. No, olihan Jacksonkin liki maailman paras, kun valikoimiinsa kuului, sen jälkeen melko yhdentekevä...
Mutta mitäpä tästä, totta kai omaa merkkiä täytyy, ja on aivan ymmärrettäväkin, mainostaa parhaana ja "nostaa esille". Tästä hyvänä esimerkkinä on juurikin kaikkinainen endorsement-toiminta. Näyttääpä taas virinneen tuokin markkinointipuoli..
 
Sulla taisi nyt jäädä levy päälle. Oli heitto hupia tai ei, niin ei se ainakaan mun mittapuulla agressiivinen ollut, vaan hyvinkin siihenastisen keskustelun linjassa. No, jotkut saattavat olla herkkänahkaisempia kuin toiset. Ja vielä kerran tuosta Katolisuus-läpästä. Oikea Katolinen ei ota tuollaista kommenttia loukkauksena, sillä heidän oppinsa perustuu Uuteen Testamenttiin ja Vanha Testamentti on heille todellakin lähinnä lasten satukirja, joka myös jostain syystä sattuu olemnaan Juutalaisen opin ydinteos ja historia. Jos olisit esim. showpainija, loukkaantusitko jos olisin käyttänyt vertauskuvaa "yhtä satua kuin showpaini kilpaurheilumuotona"?
 
Eli kaikki "objektiivinen" keskustelu kitaroista (vedetään nyt hatusta esimerkkinä vaikka Gibson tai Tokai) käydään niiden omissa huoneissa ja yleinen puoli on täynnä fleimausta ja dissausta? En mä nyt tuota ihan noinkaan nää. Taitaapi enemmän johtua siitä, että kun eri merkkien omistajat, käyttäjät, ihailijat, uskovaiset, (lisää oma termisi tähän) jne. laitetaan samaan huoneeseen niin alkaa tapahtua kaikin puolin. Mä en ihmettele yhtään että välillä leimahtaa. Näiden soittimien pitäisi kuitenkin olla tunteiden tulkitsemisen välikappaleita ja niihin luodaan parhaimmillaan aika erityinen, läheinen suhde. Totta kai tunteiden ollessa pelissä mielipiteet ovat subjektiivisia!
 
Sen uskallan sanoa, että vakavasti otettava kitaristilla (mitä tällä nyt sitten tarkoitatkaan, Juha Björnistä vai Negativen Larrya?) voi olla hyvänä työvälineenä ihan kumpi vain, Gibson tai Tokai. Tai Epiphone, tai herranjumala vaikka ESP. Pat Methenyn suosikkilankku on aina ollua Ibanezin Artist -sarjan hyvinkin LP-henkinen keppi, vaikka pääkitaransa onkin ollut Gibsonin ES-175. Björnisellä on sekä 80-luvun musta Gibson LP Standard että aiemmin mainitsemani Tokai ES-sarjan kitara. Wäinölällä löytyy 2 Love Rockia ja yksi Gibson LP, ja ainakaan toisessa Love Rockissa ei ole puhettakaan endorsementista, sillä oli kaverin eka, kesäduunirahoilla ostettu kitara ja käyttää sitä edelleen. Täytyy vielä ottaa tuo Silvennoisen Hessu esille. Juu, Nevalaisen kitaroilla soittaa paljon, mutta mm. Kitaraklubissa esittelee yhtenä keikkakitaroistaan D-vireessä olevan Fernandes-kitaran, joka on strato-kopio. Sanoo "Tää on Fernandes mutta tää on erittäin hyvin toiminut". Eli jos työkalu toimii niin se on tärkeintä. Jotenkin tulee mieleen, että ei Hessu olisi kahta Tokaita (jazz-henkinen FA-93 ja perusjapsilepukkaklooni LS-85) lyhyellä aikavälillä hankkinut, jos tarkoitus olisi antaa niiden pölyttyä nurkissa.
 
Itse olen ostanut 2 Love Rockia uutena ja luotettavuusongelmia ei ole ollut. Molemmille on tullut reippaasti keikkoja muutaman vuoden sisään + äänitykset päälle ja aika pahoista tälleistäkin huolimatta pelittävät ihan kybällä.