Kitarat: kitarakamat ›

Tämä kysymys ei koske pelkästään vanhoja kitarakamoja, mutta sovelletaan se tässä niihin. Lienee hyvin yleinen ongelma kaikenlaisella antiikkialalla.
 
Kaikki tietävät, että jotkut hankkivat syystä tai toisesta vanhoja vintagekamoja. Oletetaan nyt vaikka, että puhutaan vanhasta nupista. Nuppi on täysin toimiva ja alkuperäiskunnossa, mutta tolex-pinnoite on kosmeettisesti repeillyt sieltä täältä ja nupin yleisilme näyttää siksi rumalta.
 
Kysymys kuuluu: Säilyttääkö nuppi sellaisenaan, sillä onhan tolex kuitenkin se alkuperäinen ja kosmeettinen damagehan tuo nuppiin vain lisää katu-uskottavuutta? Vai pitäisikö kylmästi todeta, että kyse on vain yhdestä päällysteestä, joka kannattaa empimättä vaihtaa jos se kerran ei silmää miellytä?
 
Tässä nimenomaisessa tapauksessa alkuperäiskuntoon jättämisen puolesta puhuisi se, että kerran uusittua ei oikein enää saa takaisin originaalikuntoon, joten jättämällä muutokset tekemättä voi aina tulevaisuudessa uusia jos mieli muuttuu. Muutoshan ei ole aina peruuttamaton, mutta tässä esimerkissä se on.
 
Mitään oikeaa vastausta tähän ei ole olemassa, mutta näkisin mielelläni miten mielipiteet jakautuvat.
 
Olisi myös hauska kuulla millä tavalla olette vintagekamojanne muuttaneet jos niissä on ollut vikaa, joka on puhtaasti kosmeettista? Vai saako se stratosi mieluiten näyttää samalta kuin Rory Gallagherilla ja SRV:llä?

Itse en uusisi. Rehellinen play/roadwear on vain komiaa.

Musiikkikamoissa ei ainakaan vintagea kannata lähteä päällystelemään tai muuten modailemaan, jos ajattelee sen arvokehitystä. Niiden hinta putoaa heti, jos niille tehdään jotain, vaikkakin se teko voisi olla parempaan päin.

Tottakai kaikki muutokset niin kosmeettiset kuin raskaammatkin modaukset pudottavat vintage kaman arvoa - jengi kun haluaa niitä niin alkuperäisessä kunnossa kuin mahdollista.
Itse käytän kitaroita ja vahvistimia työvälineinä, eli olen surutta modaillut jmp nuppia ja nauhoja vaihdattanut '77 stratoon, jota myös modailtu ja jälkeenpäin niitäkin poistettu.
Sinänsä ei kiinnosta pitääkö vehkeeni arvonsa tahi ei, sillä tuskin tulen näistä luopumaankaan.

Tähän on tasan kaksi vastausta sen perusteella onko soittokamat käyttöä vai myyntiä varten. Yleensä varmaan vintagea ei edes hankita jos on tarkoitus oikeasti soittaakin eikä vain pohtia arvokehitystä.

Krice: Tähän on tasan kaksi vastausta sen perusteella onko soittokamat käyttöä vai myyntiä varten. Yleensä varmaan vintagea ei edes hankita jos on tarkoitus oikeasti soittaakin eikä vain pohtia arvokehitystä.
 
Kyllä mä tykkään saundillisesti enemmän 60-70 lvun fenderin stygeistä ku tämän päivän ;)

ÄsJii: Kyllä mä tykkään saundillisesti enemmän 60-70 lvun fenderin stygeistä ku tämän päivän ;)
 
Mutta sä pohditkin vaan niiden arvokehitystä ;)

ÄsJii: Tottakai kaikki muutokset niin kosmeettiset kuin raskaammatkin modaukset pudottavat vintage kaman arvoa - jengi kun haluaa niitä niin alkuperäisessä kunnossa kuin mahdollista
 
Niinhän se tuppaa olemaan. Tosin en kysymyksessäni maininnut sanallakaan vaikutusta laitteen markkina-arvoon.
 
ÄsJii: Itse käytän kitaroita ja vahvistimia työvälineinä, eli olen surutta modaillut jmp nuppia ja nauhoja vaihdattanut '77 stratoon, jota myös modailtu ja jälkeenpäin niitäkin poistettu.
 
En minäkään oikein ymmärrä puhdasta koristekäyttöä. Jos kitaran nauhat ovat ihan kuluneet niin laittaisin vaihtoon. Vastaavasti olen antanut itselleni kertoa, että putkivahvareissa tietyt kondensaattorit alkavat 40 vuoden jälkeen olemaan entisiä. Ja elektroniikkakomponenteille alunperin luvatut arvot voivat ajan kuluessa "driftata" kauas, jolloin vahvistimen soundi voi muuttua aivan kamalaksi tai joka tapauksessa kauaksi siitä miltä vahvistin on uutena kuulostanut. Tällaisissa tapauksissa sopii kysyä onko fiksumpaa säilyttää originaalit mutta paskana olevat komponentit vai vanha soundi, jonka saisi komponentit uusimalla.
 
ÄsJii: Sinänsä ei kiinnosta pitääkö vehkeeni arvonsa tahi ei, sillä tuskin tulen näistä luopumaankaan.
 
Aika pitkälti sanoisin, että sama täällä.

Krice: Yleensä varmaan vintagea ei edes hankita jos on tarkoitus oikeasti soittaakin eikä vain pohtia arvokehitystä.
 
Jaa? Minusta ne vanhat rojut kuulostavat usein hyvältä. Kyllä niitä kannattaa käyttää. Tosin tunnustan ostaneeni Marshall Majorin lähinnä huvikseni ja harvinaisuuden vuoksi. En tiedä löytyykö sille oikeaa käyttöä (tämän ketjun esimerkkinuppi oli fiktiivinen, ei kyseinen Major).
 
Minulla ainoa käyttöä estävä tekijä on se, että treenikämppä on jaettu useamman bändin kesken. Valitettavasti joukossa on ollut kusipäitä, jotka hajottivat minun ja toisen bändin kamoja luvattomalla käytöllään. Siksi ei tee mieli sinne ihan kaikkea roudata. Odottelen tässä parhaillaan sitä, että kyseinen paskajengi saisi kenkää Musahotellilta. Ei varmaan ole maailman ainoa tapaus laatuaan, mutta vituttaa se silti.

kaaliaivo: Niinhän se tuppaa olemaan. Tosin en kysymyksessäni maininnut sanallakaan vaikutusta laitteen markkina-arvoon.
 
Et niin. Minä siitä mainitsin. Ja siitä huolehtiminen riippuu täysin siitä, meinaako sitä konetta katsoa nurkassa hautaan asti, vai meneekö se vaihtoon jossain kolossa. Sen verran on tullut tässä lyhyessä ajassa opittua, että 95% "pitopeleistä" tuntuu menevän kiertoon jossain vaiheessa. Siltä pohjalta mä lähinnä sitä arvokehitystä mietin. Eikä ole mitenkään tarkoitus tehdä tiliä vintageromuilla, mutta onhan se ihan kiva saada omansa pois, jos ei laite sovikaan itselle tai tarpeet muuttuu ajan saatossa.
 
Käyttöön ne koneet tulee kuitenkin itselläkin ostettua ja kyllä kitarasta nauhat vaihtuu tarvittaessa. Mutta jos mietitään esim. jonkin vanhan vintage vahvistimen arvoa revenneillä vinyyleillä tai sitten täysin uusitulla karvapeitteellä, niin taitaa olla niillä risoilla vinyyleillä vielä enemmän kysyntää, vaikka se karvapeite enemmän omaa silmää miellyttäisikin.

Tottakai kaikki muutokset niin kosmeettiset kuin raskaammatkin modaukset pudottavat vintage kaman arvoa - jengi kun haluaa niitä niin alkuperäisessä kunnossa kuin mahdollista.
 
Mutta mitäs jos vaikka maalaisi jonkun vintage-straton ja sitten sanoisi myyntipuheessa että "Tämä on itse Leo Fenderin käsin maalaama ja päläpälä..."
 
Se saattaisi jopa nostaa tuotteen arvoa. :D:D:D:D

pietari-poika: Mutta mitäs jos vaikka maalaisi jonkun vintage-straton ja sitten sanoisi myyntipuheessa että "Tämä on itse Leo Fenderin käsin maalaama ja päläpälä..."
 
Se saattaisi jopa nostaa tuotteen arvoa. :D:D:D:D
 
Kovin usein ongelmana on se, että kukaan ei usko, että sen on maalannut Leo Fender. Erikoisemmista tapauksista kyllä joutuu myyjä yleensä esittämään jotain tietoa, jos siitä meinaa rahaa saada. Tähänkin semmoinen poikkeus, että kaikki harvinainen ei välttämättä ole vintagea. Vintage-käsitykseen kovin usein liitetään myös tavaran haluttavuus.

kaaliaivo: Jaa? Minusta ne vanhat rojut kuulostavat usein hyvältä. Kyllä niitä kannattaa käyttää. Tosin tunnustan ostaneeni Marshall Majorin lähinnä huvikseni ja harvinaisuuden vuoksi. En tiedä löytyykö sille oikeaa käyttöä (tämän ketjun esimerkkinuppi oli fiktiivinen, ei kyseinen Major).
 
Minulla ainoa käyttöä estävä tekijä on se, että treenikämppä on jaettu useamman bändin kesken. Valitettavasti joukossa on ollut kusipäitä, jotka hajottivat minun ja toisen bändin kamoja luvattomalla käytöllään. Siksi ei tee mieli sinne ihan kaikkea roudata. Odottelen tässä parhaillaan sitä, että kyseinen paskajengi saisi kenkää Musahotellilta. Ei varmaan ole maailman ainoa tapaus laatuaan, mutta vituttaa se silti.
 
Kyllä varmasti vintage-vehkeetkin on hyviä vehkeitä mutta ne on sellasia porvarien juttuja.

Kosmeettiselta puolella ei sinänsä oo kauheasti mulle väliä, oon sen verran pragmaattinen tyyppi. Jos joku ei vaikuta käytettävyyteen tai toimivuuteen ni sillä ei juurikaan oo mitään väliä, kuluu jos kuluu kunhan pelaa.
 
Onhan se ikävää kun lumenvalkoinen kitarafinishi ottaa ensimmäiset kunnon osumansa ja saattaa lohjetakin pieni pala, mutta työvälineitä ne on päivän päätteeks eikä se enää hämää. Relicointi on taas oma juttunsa mutta myös sellainen, mistä en henk. koht. tajua mitä ideaa siinä on. Onko kitaristit tullu niin laiskoiksi etteivät jaksa omia vehkeitään hajottaa?

Nazareth: Kyllä varmasti vintage-vehkeetkin on hyviä vehkeitä mutta ne on sellasia porvarien juttuja.
 
Ehdottomasti! :) Saatiin tähänkin osallistuva ja "luokkatietoinen" näkemys.. Ja loistokas aiheeseen liittyvä kommentti... Hei Nasse, on niitä ihan duunareillakin, vintage-skeboja.. oon mm. ihan ite myynyt V-koskiin parikin, ja tiedän siellä yhen vanhan vaksin, jolla on 8 vintage-Fenderiä. Kiivas SKP:n kannattaja. =)

Itse ajattelin restauroida vanhan Hiwatt -comboni alkuperäisasuunsa. Arvelisin että sitä voisi pitää jo vintagena (73' -Hylight kauden Hiwatt -värkki). Suunnitelmissa on siis rakentaa kaikki combon puuosat alusta alkaen uusiksi, hommata tyylinmukaiset verhoilut ja elementit sekä valmistaa/ostaa tyylinmukainen Hiwatt -logo.
 
Väitän että tämän operaation myötä laitteen arvo moninkertaistuu koska: Vermes on nykyisellään hädintuskin tunnistettavissa oleva hajoamispistettä lähentelevä kahtiasahaamalla nupiksi modifioitu aito vintage combo, jonka ainoa alkuperäiskunnossa oleva osa on se itse vahvistinosuus.
 
Mut toi onki vähän eri juttu.

fox: Aloittajalle sen verran, että kyllä minä jättäisin ne Majorin tolexit vaihtamatta.. Toki sen verran kannattaa fiksailla ettei enempää damagea tule, ja palkeenkielet totta kai voi liimailla.
 
Kiitos kiitos, mutta sen Majorini tolexit ovat ihan täysin siedettävässä kunnossa. Pientä normaalia damagea on siellä täällä, mutta ei mitään katastrofaalista. Esimerkkinä käyttämääni nuppia ei ole oikeasti olemassakaan.

Mun DR103:lle oli ostettu jo uutena (joskus 70-luvun alkupuolella) case jonka takia uusiokaappi sen alla on relikoitunut huomattavasti hurjempaan kuntoon. Nuppi on edelleen kuin pakastavedetty.
 
Mutta jos siihen kosmeettisia vikoja tulisi, en niitä varmaankaan korjaisi.
 
Kun ostin vintage Straton, jonka sunburst-body on täynnä pientä puunväristä länttiä, oli mielessä maalauttaa uudestaan kermanvalkoiseksi. Bändin jäsenten ääretön rock-uskottavuuden suitsutus kuitenkin muutti mielen ja kitara jäi alkuperäismaaliinsa. Ja hyvä niin.

pietari-poika: Mutta mitäs jos vaikka maalaisi jonkun vintage-straton ja sitten sanoisi myyntipuheessa että "Tämä on itse Leo Fenderin käsin maalaama ja päläpälä..."
 
Se saattaisi jopa nostaa tuotteen arvoa. :D:D:D:D
 
Ootko kuullut sellaisesta rikosoikeudellisesta termistä, kuin petos? :)
 
Petos on rikos, jossa tekijä hankkii toista erehdyttämällä tai erehdystä hyväksikäyttämällä oikeudetonta taloudellista hyötyä ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Petoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
 
Petoksesta tuomitaan myös se, joka vääristää tietojenkäsittelyn lopputuloksen tietokoneessa syöttämällä vääriä tietoja tietokoneeseen tai muuten puuttuu tapahtumaan sillä tavalla, että lopputulos vääristyy ja toiselle aiheutuu taloudellista vahinkoa.
 
Yritys on rangaistava.