Rummut: rumpukamat ›

Tuli tässä tälläinen kysymys mieleen, että oletteko arvon kollegat oman settini asettelun kanssa kuinka tarkkoja/välinpitämättömiä?
Kenties perfektionismiin taipuvaisia?
Rullaako soitto vaikka kamat olisikin miten sattuu?
 
Itsellä tuppaa nimittäin menemään tuonne yltiöpäisen hinkkaamisen puolelle. Mielenrauhaa ei jostain syystä siunaudu ellei tomikulmat ole just eikä melkein kohdallaan. Symbaaliosastosta puhumattakaan! Maailma tuntuu kaatuvan jos chinan kulma on vähänkään epäsuotuisa ja se on heti korjattava :D
 
Onhan se positiivista, että on kamoistaan tarkka mutta tämä meinaa joskus itseäkin ärsyttää kun pitää olla niin tarkka..
 
Onko muita samaantaipuvaisia?
 
Tiedä häntä, onko turha topic mutta yritin edes

Olen kyllä itsekin aika helvetin tarkka set-upistani. Keikoillakin joskus jää hampaankoloon kaivelemaan kun joutuu kiireestä johtuen aloittamaan keikan vaikka splash on vähän vinossa ja 10" tomi on sentin alempana kuin 12" tomi. Ei siinä, kyllä se soitto noistakin huolimatta rullaa niin kuin pitää ja ei se mun fiilistä syö sen kummemmin, mutta vähän kuitenikin aina kaivelee jossain tuolla tajunnan syövereissä.
Että kyllä ne parhaat suoritukset on tulleet kuitenkin silloin, kun on saanut rauhassa ruuvailla ja asetella kaikki just millilleen kohilleen.
Bändikaverit aina vitsailee keikoilla, että nyt on rumpalilla virveli millin vinossa kun ei filli lähtenyt ihan niin tiukasti kuin reeniksellä.

Samoilla linjoilla ollaan. Pellit ja rummut pitää olla juuri siinä asennossa, missä olen tottunut niitä pitämään. Esim. kummipoitsun setti omituisine tomi- ja peltikulmineen (krässitkin melkein pystysuorassa) saa lähes sapen kiehumaan.
Sama tarkkuus koskee myös bassaripoljinta. Otan aina mukaan oman polkimen, ja yleensä se tulee myös tarpeeseen.
 
Luonnostaan tarkka ihminen taitaa olla pilkuntarkkailija myös harrastuksen parissa. Tiedän tosin kavereita, joita ei rumpujen viritys voisi juuri vähempää kiinnostaa, samoin kamojen yleinen kunto. Pelti on hyvä silloin kun se on ehjä jne. Meitä on moneksi :)

Mulle taas kulmien kanssa ei oo niin nuukaa, kunhan korkeudet on suunnilleen oikeat.. Mutta penkin ja basarin pedaalin oon aika perfektionisti, jotkut pystyy soittamaan penkillä joka huojuu ja natisee, mutta multa se ei vaan onnistu. Eli oma penkki ja pedaali aina mukana..

polytoximaniac: Tuli tässä tälläinen kysymys mieleen, että oletteko arvon kollegat oman settini asettelun kanssa kuinka tarkkoja/välinpitämättömiä?
Kenties perfektionismiin taipuvaisia?
Rullaako soitto vaikka kamat olisikin miten sattuu?
 
Itsellä tuppaa nimittäin menemään tuonne yltiöpäisen hinkkaamisen puolelle.
 
Onhan se positiivista, että on kamoistaan tarkka mutta tämä meinaa joskus itseäkin ärsyttää kun pitää olla niin tarkka..
 
Kuulostaa häkellyttävän tutulta... tosin oman uuden settini setup on nyt tähän asti muuttunut aika ajoin ja sitten säädetään ja säädetään ja säädetään.... tomien asento on ehkä se kaikkein kriittisin mulla, sitten tulee ride-haitsu-snare. Crash-osasto ei ole justiinsa. mikään jalkataiturikaan en ole, joten kyllä sitä pedaalilla kuin pedaalilla pystyy vetämään ainakin kohtalaisesti.

polytoximaniac:
Onko muita samaantaipuvaisia?

 
Muiden juttujen kanssa ei ole ongelmia mutta bändin kaverit saavat pian hermoromahduksen kun säätelen virveliä joka keikalla ties kuinka kauan.
Akustiikka vaikuttaa soundiin tosi paljon enkä minä saa kunnon soittofiilistä ellei virvelin soundi ole kohdallaan.

Mulla on vähän silleen, että usean bändin illoissa, jos on omat kannut, kannustan muita olemaan hirveesti säätämättä settiä. Telineet on aika vakioasetuksissa ja siksi nopea setata aina samaan asentoon, paitsi jos joku niitä rupeaa ruuvailemaan.
 
Samoin, kun itse vedän vieraalla setillä, en koske juuri mihinkään, koska tahdon kohdella muita, kuten tahdon itseäni kohdeltavan. Menipäs ekumeeniseksi.
 
Nopeat vaihdot kun on, ei ylenpalttinen säätäminen oikein innosta muutenkaan.
 
Oman setin kasaan aina just eikä melkein, mutta vieraalla siis aivan sama, kunhan hommat luistaa.

Oletko set-uppisi kanssa perfektionisti?
 
En kai erityisen. Aika tarkka olen haitsun ja virvelin paikan suhteen, mutta muuten selviäisin todennäköisesti ilman isoja tuskatiloja vähän erilaisistakin settauksista.
 
Viime keikalla olin kuitenkin tyytyväinen, että raahasin paikalle oman settini, vaikka paikalla ei ollut, kuin yksi toinen bändi. Oli vaan sen setin tomit jykevissä Lars -kulmissa ja aivan päin peetä viritetty. Ei sillä, että sitä olisi kukaan muu soiton aikana huomannut, mutta silti. :)
 
EDIT: Niin, ei liity varsinaisesti set-uppeihin, mutta kehno amatööri kun olen, niin ihan kaikenlaisilla bassarin pedaaleilla en saattaisi selvitä. Kauhua olisi joutua vetämään leijamaisella suoravetopolkusimella tyyliin Premier EDP. Vai oliko EPD...

En erityisemmin. Varsinkaan nykyään kun joutuu aina kasaamaan ja purkamaan setin joka kerralla. Ei aina mene välttämättä ihan samalla tavalla.
 
Muistanpa aikanaan seuranneeni kun Heikki Malmberg (Diablo) asetteli kamojaan ennen keikkaa, huhhuh että se on tarkka, varmasti ihan millin päälle oltava. Kuulemma aika tarkka muutenkin (oman) treenaamisen yms. suhteen.

Itteäni ärsyttää aina jos joku on vähänkin amatöörimäisesti:) eli tyyliin mikkihiiri. Tykkään että kamat on suorassa ja suht symmetrisesti ja tasaisesti joka puolella settiä. Asettelusta meikäläisellä taas ei ole pakko mielteitä, välillä kiva vetää tomit tuolla ja välillä täällä. Setillä on hauska soittaa oli se millanen vaan, kunhan on toimivat ja tyylikäs...

Olen tottunut / joutunut vetämään niin monenlaisilla kamoilla, että mulle on melkein
sama miten asetelluilla ja millä kamoilla vedän. TOKI omalla setillä on aina kivempi, mutta
senkin asettelu on aina vähän tilanteesta riippuen varioituva. Itse asiassa mulla on kolme settiä, joilla jokaisella teen töitä. Mikään niistä ei ole erityisen tasokas, pearlia lähinnä, muut on mallia
mitä sattuu.
Töitä on riittänyt eikä kukaan ole tullut valittamaan että hyvin vedit mutta paska setti...
 
Penkin korkeus on ehkä tärkein, koska pitkäveto illasta toiseen väärällä korkeudella saa selän kipeeksi.
 
Edit: omista seteistä sen verran että pienin on mallia mopo ja suurin on tuplasetti. Välissä sellainen kahden tomin 70 s -setti.

Eipä ole juurkaan väliä asettelulla. Sen verran useasti niitä saa purkaa ja kasata.
Tosin oma setti menee yleensä suht samoihin asetuksiin.
 
Vierailla seteillä esim. festareilla tms. ei asettelulla ole niin väliä.
Setti kuin setti, mutta oma jakara on mukana tiettyyn korkeuteen asetettu ja sen mukaan asettelen snaren ja haikan.
 
Toisinaan pääsee/joutuu vetelemän jollain monsterisetillä. Niin siirrän kylmästi vaikka toisen pikkutomin hieman syrjään ja lattaria ehkä vähän lähemmäs.
Mulle on sama vaikka siinä setissä on kuus pikkutomi koska olen kai liian urautunut yhden pikku- ja isotomin käyttöön.
 
Pedaalilla ei juurikaan väliä. Symbaalit ja snare omia, aina.
 
Summasummarum, en ole perfektionist, setti kuin setti menee.
 
-H-

Itsehän olen fiksuna miehenä totuttanut itseni istumaan juuttaan korkealla ja pitämään sekä pönttöjä että peltejä mahd. matalalla ja vielä niin, että kamat on asteltu varsin tiivisti, joten vieraiden ja varsinkin isojen settien kanssa tahtoo olla aina vähän hankaluuksia etenkin jos nenän edessä möllöttää rivissä kaksi tai useampi tomi(a).

Mulla setit asettuvat aika lailla samoihin säätöihin peltien korkeuksien ja kulmien suhteen. Virpan, bassorummun pedaalin ja haitsun suhteen on samoin. Tomien määrä vaihtelee, mutta käden pitää kapulaote normaalina yltää kurottelematta kaikkialle.
 
Olen joutunut nostamaan penkkiä, kun bassorummuista on tullut suurempia. Kaikki kulmat ovat kuitenkin pysyneet suurin piirtein ja kamat ovat samalla korkeudella penkin suhteen

Ite tykkää kyllä kans hieroa suht kohdilleen samat setupit mitä treenikämpälläkin. Ei ole ihan niin millintarkkaa, mutta kyllä se aina oman aikansa vie niitä ruuvaillessa kohdilleen. Viimeksi nauhoituksissa piti tehdä hieman tavallisuudesta ja ergonomisuudesta poikkeavia ratkaisuja mikitysten sekä tilan pienuuden takia. Oikean puolen china oli meinaa sen verran kaukana että joutu ihan tosissaan kurottaa sinne, että sai kunnon osuman.

Penkki, Basari, virveli ja haikka ovat tärkeimmät. Muulla ei ole niin väliksi. Aiemmin hieroin asettelua enemmän, mutta nykyään enää vain tärkeämmillä keikoilla ja äänityksissä. Soundien takia tulee säädettyä enemmän lavan soundin mukaan.

Keikoilla joutuu välillä vetämään jopa Tamoilla joten asettelu on todella haasteellista. : )
Ei sillä oo mitään merkitystä. Ja juuri sen vuoksi olen opetellut soittamaan erilaisilla konstruktioilla koska ei voi tietää minkä setin Jesse tuo keikalle. Eli kaikki menee.

Bobana: Keikoilla joutuu välillä vetämään jopa Tamoilla joten asettelu on todella haasteellista. : )
Tamoilla joo.. Pearlit tuo mulle välillä näpplylöitä=)
 
Ei sillä oo mitään merkitystä. Ja juuri sen vuoksi olen opetellut soittamaan erilaisilla konstruktioilla koska ei voi tietää minkä setin Jesse tuo keikalle. Eli kaikki menee.
 
Nän juuri..