Kitarat: kitarakamat ›

Nyt kysytään mielipiteitä:
 
Missä vahvistimessa on mielestänne paras puhdas kanava? Yleensä fendereissähän on ihan mukiinmenevä puhdas ja Peaveyn Classiceissa, VOX AC-30 on kanssa aika hyvä, mutta kokeiltuani oma mielipiteeni on, että Matchlessissä on ellei paras niin yksi parhaista. Siinä on hitusen enemmän driveä siinä saundissa, mutta mielestäni se puhdas on niin tavattoman heleä ja samalla voimakas, suorastaan henkevä. Diazissa on kuulemma kanssa aika hyvä, en tosin ole koskaan kokeillut.
 
Muita mielipiteitä?

Custom Audio Amplifiersin 3+SE -etuaste. Miljoona-nolla. Päätteenä mikä tahansa laadukas putkipeli...

Omassa Bad Cat Classic Catissa :)

JimmyL: Nyt kysytään mielipiteitä: Missä vahvistimessa on mielestänne paras puhdas kanava?
 
Paras? Puhtain vai omaan käyttöön paras?
 
Naylorin 4x10" combossa on ehkä puhtain puhdas kanava jonka olen kuullut, monien putki-Fendereiden puhtaista olen pitänyt, sitten taas tuon Bogner Alchemistin puhdas kanava on siitä kiva, että siitä saa myös kelvolliset AC/DC:t ja semmosta Eppu Normaalia jos haluaa.

Fender Frontman 15R

Jaa'a... se paras kun vaihtelee vähän musiikkityylin ja tarkoituksen mukaan. Perinteisissä Voxeissa ja Fendereissä on ihan hyvä clean. Ylipäätänsä monessa "vanhanliiton" vermeksessä on hyvä, lämmin mutta silti kristallinkirkas puhdas soundi.

Omista koneista tuossa Bognerin Duende -combossa on tähän mennessä ollut ensimmäinen puhdas kanava, joka sai aikaan muutakin kuin "tää on oikein hyvä ja toimiva, tällä mennään"-reaktion. Sen kanssa tuli oikeasti semmonen "oho, mikäs tää on"-olo, oikein kiinnitti huomiota, miten rikkaan ja mukavan helisevän kuuloinen cleani siinä asustikaan. Mainitsen Bognerin ekana siksi, että se ylipäätään on sellainen kone, jossa on erikseen puhtaampi ja säröisempi kanava - toisin kuin monissa muissa vahvistimissani.
 
Oma lukunsa on tietty tuo Fender Bandmaster '62, jonka puhdas soundi on todella käyttökelpoinen - come on, se on 60-luvun alun Fender, mitä odotit? - mutta koska sen koneen erikoisuus on (herkullisen vibraton ohella) se käsittämättömän murea (Kosteusprosentin, Neil Youngin ja Brian Setzerin levyiltä tuttu) rock-ruttusärö, jota ei tunnu saavan mistään muualta, en äkkiseltään edes muista, milloin olisin sitä käyttänyt puhtaaseen soundiin kovin pitkiä aikoja. Pitääkin ottaa projektiksi...
 
Samalla periaatteella tuota Mystiqueta (vahvasti Bassman-johdannaista käsintehtyä konetta) voisin ihan minä päivänä vaan käyttää myös puhtaisiin soundeihin, vaikka siinä koneessa on maailman herkullisin ja portaattomin "breakup": siinä tulee kaikki soundit yksillä ja samoilla säädöillä tatsista riippuen: heleä clean, hieman kompressoitu clean, aivan aavistuksen reunasäröllä oleva clean, bluesruttu, kevytrock-ruttu, klassinen rock-ruttu ja jopa hard rock -ruttu - ja tietty noiden kaikkien välimuodot.
 
Onhan niitä muitakin, VOX AC30 ois kiva ostaa ihan sen takia että sit ois VOX AC30. Eiköhän siinä mukava puhdas soundikin ole, ja kuulemma toimii rockmusiikissakin.

Carlsbro TOP... lämmin, ponteva ja munakas. Puhtaan soundin paremmuus riippuu aika pitkälti käyttötarkoituksesta. Mulle sopii parhaiten pikkasen yliajettu puhdas. Olen tuota toppia vielä vähän TG-musicin hot cake kloonilla kurmottanut. Herkkuva...
 
EDIT: siis TG-music tiätty

En väitä testanneeni kaikkia maailman vahvistimia, mutta Mesan Lone Star vakuutti puhtaiden soundien osalta.

Ritchie Blackmoren vahvistimessa oli paras puhdas ääni. Ja ihan helposti.

Wanhat Fenkun kombot.

Oma lukunsa on tietty tuo Fender Bandmaster '62, jonka puhdas soundi on todella käyttökelpoinen
 
Myötäilen vahvasti :) En malta olla kehumatta myös TG-musicin Bandmasterin notkeaa puhdasta soundia.

Paras puhdas, millä itse olen soittanut, tuli Rikstonen h40 -nupista. Eli siis suomalainen turrettivahvari, joka mukailee Matchlessin Chieftain -nuppia. Sanon mukailee, sillä siinä on pari komponenttia vaihdettu toisiin arvoihin, jolloin lopputulos tuottaa hiukan lämpimämmän ja vähemmän terävänpistävänkirkkaan soundin.
 
Vahvarin sointi oli ihan mielettömän moniulotteinen. kaikki rekisterit tuntuivat soivan avoimena ja syvän kolmiulotteisena. Erottelu oli moitteeton, heleyttä ja lämpöä löytyi, dynamiikasta puhumattakaan. Vahvarin luonnetta sai käänneltyä sinne tänne, kun sääteli gainia ja eq -namiskoja. Kun eq on tyyppiä pre-gain, niin niitä pikkuisia yliohjaussoundeja löytyi oikeastaan ihan millaisena vain itse halusi. Keskiääntä ja botnea nostamalla sai vanhan savuisen jaskasoundin. Pudottamalla keskialuetta ja lisäämällä diskanttia sai räikeämmän ränttämeiningin. Myin, koska halusin hevanderimman vahvarin. Kaduttaa aina välillä hieman, mutta valitettavasti nykyinen vahvarini kuitenkin soveltuu paremmin soittooni.

Oma lukunsa on tietty tuo Fender Bandmaster '62, jonka puhdas soundi on todella käyttökelpoinen
 
Lisättäköön vielä... että soundi menee niin kivasti ruttuun volumea auki vääntäessä, että voisin kuvitella ihan helposti fiilisteleväni pelkkää start me upin introriffiä useamman tunnin pelkästään nauttiakseni hyvästä soundista. Myöskin tuossa taannoin koeajamassani -69 deluxe reverbissä oli nautittava kliini. Ja headroomia on siinä koneessa riittävästi.

Kyllä tossa Fender Blues Juniorissa on itteäni kovasti miellyttävä puhdas saundi.

Itse olen viehättynyt oman Heritage Colonialin cleanista soundista. Kyllä lähtee. Äänekkäästi.

Hiwatt DR103 (Custom 100) mainittu. Lisäisin listaan myös pienemmän 50W vastineensa eli Custom 50:sen. Toki nuo aiemmin hehkutetut Fenkutkin on aika lailla parasta mitä tolla, ja monella muullakin rintamalla saa.

Mulle kolahtaa HH:n ic100s:n puhdas soundi.. Soundissa on yhtäaikaa botnea ja heleä soundi. Vaikka merkki on nykyisin aika aliarvostettu niin suosittelen testaamaan jos jossain osuu kohdalle.

Jucciz: Omista koneista tuossa Bognerin Duende -combossa--
 
Mitä sille sun Buddalle on tapahtunut, kun et sanallakaan maininnut tuossa viestissä?